Tag Archive | syöpä

Uskalla parantua. Valoisa kirja toipumisesta.  

uskalla-parantua-Karita AaltonenKarita Aaltonen on kirjoittanut valoisan kirjan aivosyöpään sairastumisestaan, kahdesta vaikeasta leikkauksesta ja toipumisestaan.

On virkistävää lukea potilaan omakohtaisesti kokema tarina siitä, kuinka loistavasti ja tehokkaasti erikoissairaanhoitomme nykyisin toimii vakavasti sairastuneiden parantamiseksi. (Tätä ei mielestäni pidä sote-uudistuksella mennä sorkkimaan.) Karita kertoo lääketieteellis-teknologisten parannusmenetelmien (leikkaus, sädehoito, sytostaatit) rinnalla käyttäneensä myös monia täydentäviä lähestymistapoja (mm. vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja muita kehomielihoitoja ja erityisesti  joogaa ja ravitsemusta)  vahvistakseen elimistöä ja psyykeä (kehomieltä). Ne tukivat ja auttoivat hänen toipumistaan.

Kirjoittaja painottaa järkevään ja positiiviseen tapaansa, että lääketieteellisten ja täydentävien hoitojen vastakkainasettelun aika on jo ohi. ”Emme enää halua puolesta ja vastaan -asettelua. Ei joko-tai, vaan sekä-että. Me osaamme ajatella itse.” (Aaltonen 2017, 156)

Ihailen ihmistä, joka pystyy tunteitaan peittelemättä ja samalla tyynen asiallisesti ja raikkaasti kirjoittamaan erittäin vakavasta aiheesta. Upea, lämmin ja rohkea nainen valaa uskoa ja toivoa parantumiseen. Karita on realisti ja tajuaa eriomaisesti sekä oman haurautensa että ylipäänsä elämän arvoituksellisuuden. Emme voi hallita kaikkia elämäntapahtumiamme. Mutta voimme vaikuttaa siihen, miten ne kohtaamme, miten niihin asennoidumme ja kuinka valitsemme toimia.

Karitalta on leikattu kahdesti pahanlaatuinen aivokasvain. Toisella kerralla leikkauksen jälkeen hän kuuli järkytyksekseen lääkärin toteavan: ”Näyttää valitettavasti siltä, että kasvain on muuttunut pahanlaatuisemmaksi.”  Kysymys oli glioblastoomasta, joka määriteltiin vakavuusasteikolla korkeimmaksi eli IV:ksi. Pahin, pelätyin syöpätyyppi, aivosyöpä, joka herättää lääkärikunnassakin pelkoa!

Näin siis ”viiden sentin ystävä”, joksi Karita syöpäänsä kirjassa luonnehtii, oli ensimmäisen leikkauksen jälkeen palannut uudestaan. Karitan elämä mullistui täydellisesti.

Uusi aika, heräämisen hetki

Viisi vuotta sitten tehdyn kakkosleikkauksen jälkeen naiselle koitti uusi aikaa. Hän heräsi. Kirjassaan hän kertoo: ”Oikeasti heräsin. Heräsin siihen, että nyt täytyi tapahtua muutos. En tiennyt mitä kaikkea se tarkoitti mutta tiesin vahvasti että mikään ei ole enää entisellään.” (Aaltonen 2017, 55)

Tänään Karita auttaa muita syöpään sairastuneita. Hän järjestää yhdessä elämäntaitovalmentaja Miia Huitin ja lääketieteen asiantuntijoiden kanssa kuntoutuskursseja syöpäpotilaille. Niissä koetaan ja opitaan ravitsemuksesta, elämäntavoista ja henkisestä hyvinvoinnista. Syöpään sairastuneet saavat  myötäelävää ja kokemuksellista tukea paranemisprosessissaan.

Karita myös auttaa maahanmuuttajia ja vetää suosituiksi tulleita joogatuntejaTampereella.

Uskalla parantua on tervetullut kokemusasiantuntijan raportti syöpään sairastumisesta, leikkauksista, syöpähoidoista ja niiden tukihoidoista. Tämä on monella tavoin ajankohtainen aihe.  Se koskettaa kaikkia. Jokaisella meistä on sukulais-, ystävä- ja tuttavapiirissä syöpään sairastumisia. Joka neljäs suomalainen nimittäin sairastaa jossain elämänsä vaiheessa syövän.  Suuri osa paranee tehokkaiden lääketieteellisten hoitojen ja varhaisen sairauden toteamisen  ansiosta. Potilaiden paranemisprosessia tukevat myös monet ei-lääketieteelliset keinot, joista Karita kirjassaan kertoo.

Kirja on enemmän kuin yhden potilaan kertomus, sillä se pohtii hoitojärjestelmäämme laajemminkin. Karitan kokemus on, että  yliopistosairaalan hoito Suomessa on aivan huippuluokkaa ja että sairaalassa saa ammattitaitoista ja hyvää kohtelua.  Kirja valaisee myös sitä puolta,  missä olisi kehittämisen varaa. Ei-lääketieteellisten tukihoitojen eli toimiviksi todettujen täydentävien hoitojen mukaan ottamista tilanteen ja tarpeen mukaan – potilasta kuunnellen.

Kiitollinen potilas

Karita kertoo olevansa äärimmäisen kiitollinen Tampereen yliopistollisen sairaalan TAYSin henkilökunnalle ja erityisesti kahdesti hänet leikanneelle aivokirurgi Timo Tähtiselle ja kaikille ihanille hoitajille ja syöpälääkäreille.

Leikkauksiin mennessäni pystyin täysin luottamaan, että he tekevät kaikkensa minun eteeni, Karita toteaa.

Nainen luottaa suomalaisen erikoissairaanhoidon korkeaan tasoon. Silti hän sanoo: ”Suurin missioni on saada lääketiede ja täydentävät hoidot kulkemaan käsi kädessä potilaan parhaaksi. Ei toisiaan vastaan vaan yhdessä, toisiaan tukien. Käytän sanaa täydentävät hoidot – ei vaihtoehtohoidot. Koen, että vaihtoehtohoito-sanan käyttö sulkee pois toisen. Otatko vastaan lääketieteen hoidot vai oletko joku ihmeellinen ituhippi ja yrität parantua luonnollisin keinoin. Itse koen vahvasti, että kumpikaan ei sulje toisiaan pois. Päinvastoin täydentävät hoidot täydentävät lääketieteen hoitoja.” (Aaltonen 2017,73)

Kirjailija muistuttaa, että mieli ja keho elävät täydellisessä symbioosissa keskenään. Siksi hänen mielestään on ensisijaisen tärkeää, millaista fyysistä ja psyykkistä ravintoa nautimme.

Kehomielihoidot auttavat

Karita on hoitanut ja hoitaa edelleen itseään terveellisellä, runsaasti vihreitä kasviksia ja vihanneksia sisältävällä ravinnolla, liikunnalla, joogalla, erilaisilla rentoutumismenetelmillä ja positiivisella elämän asenteella. Se näkyy koko hänen  olemuksestaan ja toiminnastaan. Harvoin tapaa niin aurinkoista ja positiivista energiaa huokuvaa ihmistä kuin tämä nelikymppinen nainen on.

Esimerkiksi joogalla ja meditaatiolla on tutkimustenkin mukaan suuri vaikutus terveyteemme. Ne vaikuttavat parasympaattiseen hermostoon monin tavoin. Ne muun muassa kohentavat mielialaa, vähentävät stressiä, vahvistavat immuunijärjestelmää sekä tasapainottavat kehoa ja mieltä.

Meditaatiosta on runsaasti tutkimuksia myös syövän tukihoitona käytettäessä. Sen lupaavista hyödyistä  syöpäpotilaiden stressin lievityksessä on jo tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi tuoreessa systemaattisessa katsauksessa (Rush & Sharma 2017) todetaan tieteellisen näytön viittaavan, että tietyt kehomielihoidot saattavat ehkä piankin tulla  syövän hoidon käypä hoito -suosituksiin

Terveysalalla tapahtuu paljon

Terveyspalvelujärjestelmässämme on odotettavissa suuria muutoksia sote-uudistuksen palveluseteleiden ja hoitoketjujen uudelleen järjestämisen myötä. Myös hoitoajattelu syventyy ja monipuolistuu. Potilasta ei enää nähdä vain hoitotoimenpiteiden kohteena, vaan oman elämänsä toimijanana, kokonaisena ihmisenä. Potilas on persoona, jonka ulkoinen ympäristö ja sisäinen maailma ovat mukana parantamassa ja auttamassa hyvän elämän luomisessa.

Elämäänsä ei tarvitse rajoittaa vain sairaan rooliin. Karita on tästä hyvä esimerkki.

Emme enää elä hierarkkista ”lääkäri määrää”-aikaa, vaan keskiössä on – Karitan mission mukaan – yhteistoiminta potilaan ja kaikkien häntä auttavien hoitajien välillä. Yhdistävä lääketiede (integrative medicine) vahvistaa juuri tällaista sairaanhoidon ja terveyden edistämisen kehitystä niin Suomessa kuin maailmallakin.

Viitteet

Aaltonen Karita. Uskalla parantua. Uskomaton tositarina toivosta ja mielen voimasta. Viisas elämä 2017.

Rush SE,  Sharma M (2016) Mindfulness-Based Stress Reduction as a Stress Management Intervention for Cancer Care. A Systematic Review. Journal of Evidence-Based Complementary & Alternative Medicine 2017, Vol. 22(2) 347-359.  http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/2156587216661467

Terveellinen mänty – kaunis ja pyhä

Männikkö

Männyt ovat hienoja katsella, hyväntuoksuisia ja henkeviä. Puu on myös terveellinen. Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville, että männyn sisäoksauutteesta eristetyt polyfenolit hidastivat syöpäsolujen kasvua. Havupuut ovat monella tavalla terveellisiä. Tutkija Lauri Polarin mukaan ne tuottavat valtavan määrän muitakin yhdisteitä, joita kuitenkin hyödynnetään niukasti.

Ennenkin mäntyä on arvostettu. Nälkäkausina Suomessa on syöty pettuleipää. Ensimmäiset havainnot petun käytöstä on tehty jo 1600-luvun lopulla. Sitä käytettiin suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla, kansalaissodan aikana 1918 ja vielä 1920-luvullakin.

Pettu on männyn kuoren alla oleva nilakerros. Se kaavittiin rungosta ja kuivatiin, jonka jälkeen siitä saatiin pettujauhoa. Rukiiseen sekoitettuna siitä tehtiin leipää, jossa oli ”puolet petäjäistä”. Pettuleipä todennäköisesti pelasti suuren joukon suomalaisia nälkäkuolemalta.

P1040013

Kuusikin on terveyspuu.

Sen pihkaa on perinteisesti käytetty ihottumien ja haavojen hoitoon. Moderni lääketiede on kehittänyt pihkavoiteenkin, josta Arno Sippinen väitteli muutama vuosi sitten. Kirjoitin aiheesta jutussa Kuusen pihka muuttui uskomushoidosta tieteelliseksi.

Koivusta saadaan virkistävää mahlaa, jota jo myydään ulkomaillekin. Mahlan terveyshyötyjä ei tietääkseni vielä ole juurikaan tutkittu. Aihetta olisi.

Kun vielä muistetaan, miten suuri merkitys metsässä liikkumisella on fyysiselle ja mielen terveydelle, voimme olla kiitollisia siitä, että meillä Suomessa on niin paljon metsiä.

Mistähän juontuvat sanonnat ”metsään meni” tai ”nyt meni päin mäntyä”, siis väärin, huonosti tai epäasiallisesti? Ehkä sanonnat tulevat urbanisoitumisen alkuajoilta, jolloin metsä edusti primitiivisyyttä ja vanhanaikaisuutta vastakohtana kaupunkien moderniudelle.

Nykyään jo onneksi ymmärretään, että metsä on ihmiselle erittäin tärkeä. Se hengittää elämää. Antaa meille lahjojaan, marjoja, sieniä ja muuta terveellisiä nautittavia. Metsä on kauneutta. Siinä voi aistia jopa pyhyyttä.

Lauri Polarin tuoreen väitöskirjatyön tiivistelmä.

Jompaa kumpaa vai kumpaakin? Näkemyksiä syöpähoidoista

Tanssija Jani Kokki josta Iltasanomat on viime aikoina kirjoitellut, on lehden mukaan valinnut itse kuinka hän hoitaa paksusuolensyöpäänsä. Hän kieltäytyi leikkauksesta ja sytostaattihoidoista ja keskittyy ravitsemukseen. Siihen hänellä on oikeus. Jokaisella on.

Itse luultavasti valitsisin asiantuntijalääkäreiden ehdottamat hoidot, mutta hoitaisin sen lisäksi itseäni monin muinkin tavoin.  Sanon luultavasti, koska ihminen tekee todellisen valinnan vasta todellisessa tilanteessa.

Ajattelen niin, että lääketieteellinen ja ravitsemuksella hoitaminen eivät ole toisiaan pois sulkevia.  Niitä voi soveltaa samanaikaisesti. Monet näin toimivatkin.

Onko sytostaateista kieltäytyminen siis vaihtoehtohoitoa?

Eilen illalla Ajankohtaisessa kakkosessa  Anna Sofia Nevanlinna, Luontaislääketieteen Keskusliiton puheenjohtaja kertoi hyvin ja asiallisesti, että ihmisellä täytyykin olla vapaus valita, millaisiin hoitoihin hän turvautuu sairastuessaan.  Hän myös muistutti, että luontaishoitajana ei itse lähtisi parantamaan syöpää.  Hän totesi, että luontaishoidot soveltuvat erityisen hyvin terveyden edistämiseen.

Ymmärrän tämän siten, että esimerkiksi lääketieteellisiä hoitoja saava syöpäpotilas voi oikein hyvin käyttää lisänä, niiden rinnalla sellaisia täydentäviä hoitoja, jotka tukevat hänen kehonsa ja mielensä hyvinvointia ja vahvistavat hänen omia luonnollisia parantavia voimiaan. Syöpähoidot ovat näet joskus aika rankkoja.

Kaikkien sairaiden, myös syöpää sairastavien terveyttä voidaan tukea, myös muin kuin vain lääketieteellisin keinoin.

Lääkäri ja dosentti Simo Räisänen, itsekin syövästä tavanomaisin lääketieteellisin hoidoin parantunut, kertoi  ohjelmassa, että lääketiede tuntee varsin hyvin millaiset kunkin syövän paranemisennusteet ovat. Aika paljon syöpiä voidaan parantaa. Kiitos siitä lääketieteen kehitykselle.

Vaikka Räisänen vastustaakin täydentäviä hoitoja (jotkut puhuvat luontaishoidoista, toiset vaihtoehtohoidoista ja kolmannet virheellisesti uskomushoidoista), hän myönsi, että terveydenhuoltojärjestelmällä olisi opittavaa täydentäviltä hoidoilta siltä osin, että potilaalle annettaisiin enemmän aikaa. Nykyisin terveyskeskuksen päivystyksessä lääkärillä on potilaalle aikaa keskimäärin kymmenen minuuttia!

Siinä ei empatian kukka ehdi kehkeytyä edes nuppuun eikä potilaan ja lääkärin keskinäisen ymmärryksen vilja heilimöidä.  Potilaat siirtyvät kuin liukuhihnalta lääkärin käsistä johonkin muualle, laboratorioon, sairaanhoitajan luo tai kassalle. Tässä onkin sote-uudistukselle haastetta.

Ajankohtaisohjelman toimittaja kysyi hiukan provosoivasti, että ollaanko nyt syövän lääketieteellisessä hoidossa uskomusten varassa, kun kaikkia ei pystytä parantamaan. Räisänen vastasi napakasti, että ei olla.  Olen samaa mieltä. Ei terveydenhuoltojärjestelmä pysty parantamaan kaikkia sairauksia tai ratkaisemaan kaikkia ihmisen ongelmia. Ei siltä pidä odottaa mahdottomia.  Jotkut sairaudet ja ongelmat ovat jääneet tieteellekin mysteereiksi. Tällaista elämä on.

Syöpäpotilas tarvitsee kaiken mahdollisen hoidon, myös apua luontaishoidoista.

Naulan kanta.

Ihmeparantuminen ennen ja nyt

Enkeli.

Enkeli.

Nykyaika ei hyväksy ihmeparantumisia tosiksi, vaikka niitä on tapahtunut aina, jo Jeesuksen aikana.  Ja sitä ennenkin.  Niitä sattuu myös nykyisin.

Viime sunnuntain (13.1.2013) Hesarissa oli kansanedustaja Mikael Jungnerin haastattelu, jossa hän kertoi levinneestä eturauhassyövästään ja uskomattomasta paranemisestaan. Jopa lääkärit ovat puhuneet ihmeestä, mikä on harvinaista, Jungner toteaa Hesarin jutussa.

Alkoi askarruttaa tämä ihmeparantuminen.

Syy ihmeparantumisten kieltämiseen ja hyljeksimiseen saattaa lymyillä kammottavassa ylirationalismissa ja viileässä tiedeuskossa. Jo oman määritelmänsä mukaan tiede ei usko ihmeellisiin parantumisiin, ennen kuin ne on osoitettu todellisiksi. Ja koska ihmeen luonteeseen juuri kuuluu, että niitä ei voi osoittaa todeksi järjen avulla, ihme haihtuu silloin, kun selittämätön ilmiö saa ”järkeen käyvän” selityksen.

Tästä rationalistinen mieli sitten päättelee, että ihmeitä ei ole ollenkaan olemassa. Kaikki pystytään muka selittämään – ainakin joskus tulevaisuudessa, sitten kun löytyy hyviä selitysmalleja ja havainnointikeinoja. Ja jos ei pystytä, niin ihme jätetään ”oikean” todellisuuden ulkopuolelle. Sitä ei siis ole olemassa. Sillä ei ole arvoa. Tämä perustuu arvoarvostelmaan, että teknis-luonnontieteellinen näkökulma on paras mahdollinen tietolähde maailmasta.

Päättelyketju on teknisesti aukoton, mutta sisällöllisesti ontuva. Se ei ota huomioon ihmisen ihmismäisyyttä. Sitä puolta ihmisestä, joka on kätkettyä, tunnistamatonta. Nykyään kun kaiken pitäisi olla selkeää, avointa ja ymmärrettävää. Näin elämässä ei kuitenkaan ole.

Ihmisen kokemus on totta

Ihmeparantuminen on totta ihmiselle, joka sen saa osakseen.  Ei ihme siitä mihinkään häviä, vaikka naapuri, tutkija tai skeptikko sen kieltäisikin.

Tieteellisesti Jungnerin parantumisen ihme-luonnetta ei voi selittää. Nojaan tässä hänen omaan kertomaansa.  Hän kieltäytyi leikkauksesta, mutta hyväksyi rankat säde- ja sytostaattihoidot.  Lääketieteellisten faktojen perusteella ”tapaus Jungner” oli kuitenkin toivoton.  Silti hän parantui.

Voi olla, että Jungnerin sisäinen tulkinta omasta tilastaan, vahva usko parantumiseen ja valoisaan tulevaisuuteen auttoivat. Vai oliko kyseessä sattuma? Esimerkki osoittaa, että ihmeet ovat mahdollisia ja että niihin kannattaa uskoa. Olivat ne sitten sattumaa tai ei.

Lääketieteen arvo ei vähene, vaikka uskotaan ihmeisiin.  Lääkäreiden ei tarvitse pelätä, että poppamiehet tulevat ja vievät työt ammattitaitoisilta lääkintätaidon asiantuntijoilta, jos nämä myöntävät ihmeet.

Potilaan näkökulmasta kysymys on siitä, että ihmiselle pitäisi sallia hänen koko laaja ihmisyyden skaalansa myös silloin kun hän sairastuu. Aistiva, tunteva ja tulkitseva olento kokee henkilökohtaisesti sairauksia ja vaivoja, vaikka ne lääketieteen näkökulmasta voivat näyttää vain mekaanisilta, fysiologisilta häiriöiltä.

Jos kokemuksellista puolta ei oteta hoitoprosessissa riittäväsi huomioon, Ihminen voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi omasta sairaudestaan.

Jokainen antaa elämälleen ja sairaudelleen oman yksilöllisen merkityksen, mikä heijastuu Jungnerinkin haastattelusta.

Materian mysteerit  

Ihmisen ominaislaatuun kuuluu muodostaa merkityksiä ja rakentaa niistä kokonaisuuksia ja tarinoita. Elämäntarinoita.  Filosofiasta ja lääketieteestä useita kirjoja kirjoittanut Raymond Tallis pohtii ihmettä kirjassaan In Defence of Wonder (2012).

Lääkärinä ja tutkijana Tallis sivuuttaa kirjassaan parantumisen ihmeet. Hän näkee ympäröivän maailman ja osittain myös tieteen saavutukset ihmeinä. Hänen mukaansa havaintojen tekeminen ja luonnolliset ilmiöt  ovat yhtä mystisiä kuin yliaistilliset kokemukset tai yliluonnolliset ilmiöt.  ”Ja niillä on vielä lisäarvona se, että ne ovat kiistämättä totta”, Tallis laukoo.  Tallisin kirja on kiinnostavaa ateistin aprikointia ihmeistä.  ”Tieteellinen fysiikka on osoittanut että aine, arkisilmin katsottuna mitä ilmeisin ja kyllästyttävin juttu maailmassa, on syvästi mysteerinen. Mitä tiukemmin fysiikka sitä tutkii, sitä mystisemmältä aine näyttää”, hän toteaa.

Tallis pohtii myös ristiriitaa tieteellisen lääkinnän ja parantamisen välillä.  Sairaus ja sitä kantava keho muuttuvat luonnontieteelliseksi objektiksi, kun tautia tarkastellaan lääketieteellisesti. Monisivuiset listaukset laboratoriotutkimuksista, sydänfilmikäyrät, verenpaineen ja verensokerin rekisteröinnit  ym. mittaukset antavat tärkeää tietoa elimistön tilasta. Mutta ne eivät kuuluu sairauden tunteeseen.

Tapahtuu eräänlainen kahtiajakautuminen. Minä, kärsivä persoona ja lääketieteelliset faktat kehostani, jonka toimintahäiriö on kärsimykseni syy ovat kaksi eri maailmaa. Sairaana ihminen on poissa normaalista mukavuusalueestaan ja hämmennyksissään siitä, miten selittää sairauttaan ja vaivojaan. Lääketieteellis-tekniset selitykset ja yksilöllis-inhimilliset tulkinnat voivat olla aika kaukana toisistaan.

Tallis  nojaa lääketieteeseen toteamalla, että ”tehottomien vaihtoehtohoitojen ” suosio varsinkin jos potilaalla on  kuolemaan johtava tai parantumattomaksi lääkäreiden määrittämä tauti, liittyy juuri tähän yksilölliseen tulkintakysymykseen. Ihminen ikään kuin pyrkii ”parempaan” tulkintaan omasta tilastaan.

Jungner ei Hesarin  haastattelussa kerro, käyttikö hän mahdollisesti jotakin täydentävää hoitoa lääketieteellisten lisänä.  Hän ei myöskään luettele syitä selviytymiselleen, vaikka tauti oli määritetty parantumattomaksi.  Eikä kerro, uskooko itse ihmeeseen, kun kertoo lääkärien maininneen siitä.

Harhaa ja vääristymääkö?

Tiedeparadigmaan pikemmin kuin altruistiseen hyvän tekemisen eetokseen nojaava terveydenhuoltojärjestelmä torjuu ihmeet ja mysteerit käsitteistöstään.  Ajatellaan, että ne ovat muinaista jäännettä, alkukantaista kehittymättömän ihmisen harhaa. Satuilua,  todellisuuden vääristymää.

Uskolla tai ihmeen kautta parantuminen on yhtä hankala asia kuin placebo. Kumpikin on olemassa, mutta kumpikaan ei oikein sovi tieteellisen parantamisen paradigmaan. ”Pitäisikö siis huippukirurgiasta, antibiooteista ja muista tepsivistä hoitomuodoista siirtyä keskiajan loitsuihin ja manauksiin”, kuuluu tyypillinen järki-ihmisen vastaväite. Jos uskon ja ihmeen vaikutus otettaisiin todesta, niin silloinhan historian pyörä kääntyisi taakse päin ja palaisimme  keskiajan alkeelliseen lääketieteeseen. Nyt parannutaan tieteen avulla. Näin ajatellaan.

Ajattelu perustuu siihen näkemykseen, että tietyt käsitykset voidaan hyväksyä tiettynä aikana, mutta ei jonakin toisena. G.K. Chesterton, 1900-luvun alun näkyvimpiä kirjoittajia ja keskustelijoita Isossa-Britanniassa laukoo tästä aiheesta nasevasti: ”Sanotaan, että jokin dogmi oli uskottava kahdennellatoista vuosisadalla, mutta ei kahdennellakymmenennellä vuosisadalla. Yhtä hyvin voisi lausua, että tiettyyn filosofiaan voisi uskoa maanantaisin, mutta ei tiistaisin. Yhtä hyvin voisi lausua jostakin kosmisesta katsomuksesta, että se oli tarkoituksenmukainen puoli neljään asti, mutta lakkasi olemasta tarkoituksenmukainen puoli viiteen mennessä. Se, mihin ihminen uskoo, riippuu hänen ajattelutavastaan, ei suinkaan kellonajasta tai vuosisadasta.”

”Jos ihminen uskoo muuttumattomaan luonnonlakiin, hän ei voi uskoa ihmeeseen minään aikana. Jos ihminen uskoo lain taustalla vaikuttavan jonkin tahdon, hän voi uskoa mihin tahansa ihmeeseen minä tahansa aikana”. (Chesterton 2012)

Maailmankuva ratkaisee

Nykyajan materialisti ei voi uskoa ihmeparantumiseen yhtään enempää tai vähempää kuin muinainen materialistikaan. Sen, joka hyväksyy aineellisen maailman lisäksi tajunnan ja hengen maailman todelliseksi, on aivan yhtä helppoa uskoa ihmeisiin nyt kuin ennenkin. Kysymys on siitä, millaisen teorian maailmasta ihminen on omaksunut eli millaisen maailmankuvan hän on itselleen rakentanut.

Olennainen kysymys on hyväksytäänkö ihmeet ylipäänsä. Vastaus toiseen kiinnostavaan kysymykseen Poistiko uuden ajan tiede ihmeet sen jälkeen, kun tekniset ja luonnontieteet alkoivat kukoistaa? on, että ei poistanut.

Vaikka lääketieteen kehitys on ollut huimaava parin sadan viime vuoden aikana,  ihmeparantuminen on edelleen totta ihmiselle, joka sen saa osakseen. Ei ihme siitä mihinkään häviä, vaikka naapuri, tutkija tai skeptikko sen kieltää.

Näin on siitä huolimatta, että terveyssysteemissämme parantumisille, joille ei löydy järkiperäistä, asiallista tai tieteellistä selitystä, kohautetaan olkapäitä ja todetaan, että no hyvä että näin kävi. Tervehtyminen tulkitaan ”luonnolliseksi” tai oudon parantumisen syyt nähdään ”tunnelmaefektinä” eli placebona/lumeena tai sitten arvellaan, että sairautta ei ollut lainkaan.

Minusta olisi aidompaa ja rehellisempää myöntää ihme ihmeeksi, jos sitä ei millään järkisyyllä pysty selittämään. Tällaistahan tapahtuu koko ajan. Onneksi.

Ihmeen odotus antaa ihmiselle iloa ja toivoa paremmasta. Toivo on mahtava voima. Joskus käy niin, että kun odottaa ihmettä, se tapahtuukin. Tätä ei tosin voi itse määrätä tai aikatauluttaa. Se kun ei kuulu ihmeen olemukseen.

Ei tiedettä tarvitse väheksyä, vaikka uskoo, että ihmeitä on. Ne voivat olla olemassa yhtä aikaa lisäämässä hyvinvointiamme ja terveyttämme.

Lähteet

Chesterton GK 2012. Oikea oppi. Suom. Antti Nylén. Savukeidas. AS Pakett. Tallinna.

Helsingin Sanomat 13.1.2013. C1-C5. Mikael Jungnerin haastattelu. Toimittaja Anssi Miettinen.

Tallis R. 2012  In Defence of Wonder. Acumen, GPI Group Ltd.

Kuvat Maija Pyykkönen.

Enkelit

Enkelit

Zsoltin tarina

Joao (vas.) ja Zsolt.

Zsolt kertoi parantneensa syövästä uskon, energian ja elämänmuutoksen avulla.  Uskonnollisessa kielessä puhuttaisiin henkiparannuksesta,  ihmeparantumisesta tai Jumalan parantavasta työstä, nykylääketieteessä spontaaniparantumisesta  eli itsestään parantumisesta.

Itävaltalainen lääkäri Zsolt Pap de Pesteny  sairasti  vuosia suolistosyöpää.  Casa eli Pyhän Ignatiuksen Talo Brasilian Abadianiassa  ja sen parantaja Joao Teixeira de Faria auttoivat Zsoltia selviytymään.

Lääkärinä neljäkymmentä vuotta työskennellyt satzburgilainen Zsolt toimii nyt  aktiivisesti Casan puolesta ja auttaa satoja maanmiehiään  saamaan hoitoa Joaolta.

Tässä Zsoltin tarina.

–  Ennen Casaan tuloani sairastin suolistosyöpää kaksikymmentä vuotta. Minulle oli tehty yksitoista leikkausta, olin syönyt vahvoja syöpälääkkeitä  jo vuosia ja saanut useaan otteeseen sädehoitoa.

– Kehoni oli runneltu ja heikko ja olin jo menettämäisilläni elämänhaluni, kun sitten kuulin Joaosta ja hänen parannuskeskuksestaan. Katsoin televisiosta Discovery-ohjelmaa, jossa esiteltiin monia epätavallisia hoitomuotoja ja siinä oli pitkähkö jakso Joaon toiminnasta.  Olin juuri silloin sytostaattikuurilla ja yhtäkkiä siinä sohvalla television ääressä tajusin, että minun on lähdettävä Joaon luo Brasiliaan. Se oli kuin taivaan lahja ja enkelin kosketus. Siltä istumalta aloimme vaimoni kanssa järjestellä matkaa, joka siten muuttikin koko elämäni.

Jonoa Joaon luokse.

– Aluksi en ollenkaan ymmärtänyt mistä tässä on kysymys. Kaikki oli outoa, mutta koska tarvitsin kipeästi apua vakavaan sairauteeni, otin vastaan hoito-ohjeita, joita aikaisemmassa elämässäni pidin täydellisenä hölynpölynä.

– Suhtauduin silloin ja suhtaudun nytkin  moniin parantajina esiintyviin puoskareihin yhtä kriittisesti kuin suurin osa lääketieteen edustajista.  Täydentävien hoitojen alalla on myös väärinkäytöksiä ja valheellisuutta. Mutta jos seuraa Joaon elämää ja toimintaa, ei voi mitenkään tulla johtopäätökseen valheesta, feikistä tai bluffista.  Ei ole mahdollista, että henkilö bluffaa yli 50 vuotta. Joaon avulla henget ovat parantaneet hyvin paljon ihmisiä ja tieto on levinnyt edelleen. Siksi  hän onkin niin suosittu.Zsolt Pap de Pesteny uskoo henkiolentoihin, joita Casassa kutsutaan entiteeteiksi.

–  Henget tekevät Joaon avulla myös leikkauksia. Minulle henget tekivät vain yhden leikkauksen, joka tuntui lämpönä sydämen alueella. Kerran Joao sanoi minulle, että kun katsot leikkausta, huomaat valon loistavan siinä kohtaa johon veitsi koskee. Eräältä naiselta leikattiin kaulasta kasvainta. Katsoin kun veitsi viilsi ihoa ja siinä kohtaa todella oli kirkas valo, Zsolt selvittää.

Joao valmistautuu.

Vanhoista kaavoista oli luovuttava

– Nyt voin hyvin. Ensin piti parantaa sielu ja sitten keho alkoi tervehtyä. Piti opetella luopumaan vanhoista ajattelukaavoista, luottamaan ja avaamaan sydämensä parantavalle energialle. Lääkärithän yrittävät selittää minunkaltaisiani tapauksia spontaanilla paranemisella tai sillä, että on ehkä tehty väärä diagnoosi, että syöpä ei olisi ollutkaan syöpää.

–  Tästä ei kohdallani ole kysymys. Syöpähoidoissani kuntoni huononi huononemistaan. Menin lääkekuurista toiseen, säehoidosta toiseen. Koko elimistöni oli rauniona ja immuunijärjestelmäni sekaisin.

– Kun Joaon  ansiosta oma sisäinen muutokseni käynnistyi, myös ulkoinen elämäni muuttui ja fyysinen terveys koheni. Ensimmäisen kerran Casassa ollessani itkin paljon, kyyneleet vain virtasivat, kun aloin saada kosketuksen sieluuni.

– Aloin parantua, kun ryhdyin meditoimaan, lukemaan kirjoja energialääketieteestä ja työskentelemään uskoni kanssa. Kiinnitin huomiota ravitsemukseeni ja nautin satunnaisesti ravintolisiä ja Casasta saamiani yrttivalmisteita.  Päivittäinen hiljentyminen ja toisten ihmisten auttaminen ovat minulle nykyisin hyvin tärkeää. Ne antavat syvemmän merkityksen elämälle ja samalla ovat paranemisen apuvälineitä. Tunnen nyt vointini erinomaiseksi, olen energinen, kiinnostunut ihmisistä ja nautin elämästä.

– Kotona Itävallassa olen kohdannut paljon epäilyä, mutta olen henkisesti niin vahva,  että minun ei tarvitse asettua vastahankaan kriitikoideni kanssa. Jokainen ihminen ajattelee ja toimii omalla tavallaan.

Koiran viisaus

Emma. Kuva Raija Turtiainen.

– Minulla on koira. Sen aivot eivät pysty niin monimutkaiseen ajatteluun kuin ihmisen aivot pystyvät. Minusta kuitenkin näyttää, että se osaa hoitaa itseään paremmin kuin me ihmiset, jotka kuvittelemme olevamme viisaampia kuin koira. Ihmiset monesti kohtelevat itseään huonosti olemalla välinpitämättömiä  kehonsa ja mielensä suhteen.

– Nykyään otetaan vatsakipuun lääkettä ja se poistaakin kivun turruttamalla oireen, mutta se ei poista perimmäistä kivun syytä, joka ei ole vain virus tai bakteeri, vaan se on useimmiten syvemmällä, ihmisen suhteessa maailmaan ja itseensä tai hänen sisäisen ja ulkoisen maailmansa epätasapainossa.

– Ihminen ei voi kukoistaa ja parantua ilman energiaa. Sitä hän saa ravinnosta ja auringonvalosta, mutta myös toisista ihmisistä, tunteista ja sielusta, jota kuvaisin sisäiseksi hengelliseksi maailmaksi.  Voin vaikuttaa myös itse energiatasooni syvällä intentiolla, tunteella ja sydämellä. Ei riitä vain se, että hokee, että haluan tulla terveeksi, haluan tulla terveeksi. Tarvitaan syvempää spirituaalista muutosta. Pitää avautua, antautua, pitää pyytää hengiltä vastausta itseä askarruttaviin kysymyksiin.

– Valitettavasti suurin osa länsimaisista lääkäreistä ei tarkastele ihmistä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja henkisenä kokonaisuutena. Tämä koskee ikävä kyllä myös psykiatriaa, joka hoitaa ihmisen sielun tuskankin lääkkeillä.

Hoitavaa energiaa ympärillä

Koska Zsolt on lääkäri ja tutkija, hän halusi ymmärtää mikä auttoi häntä terveyhtymään, mitä hoito, joka häntä auttoi, oikein oli.

– Kysymys on energiasta, jota on kaikkialla. Koko universumi on energiaa. Zsoltin mukaan asia pystytään selittämään tieteellisestikin, vaikka käytännössä näitä asioita ei pystytä vielä fysikaalisesti mittamaan.  Zsolt kertoo jo aikaisemmin ounastelleensa maailmassa olevan  muutakin kuin tämä näkyvä ja materiaalinen,  jota voimme mitata ja kosketta.

– Sisälläni tiesin, mutta en osannut sitä selittää. Nyt olen täysin vakuuttunut toisen, energeettisen todellisuuden olemassaolosta, hän tähdentää ja muistuttaa, että kvanttifysiikan käsitteistö auttaa ymmärtämään paremmin energian merkitystä lääketieteessä.  Se lähestyy kysymystä energiasta uudella tavalla. Opimme koulussa, että atomin protonit ja neutronit pyörivät tyhjyydessä, mutta oikeastaan ne ovat energian ympäröimiä. Atomi sykkii energeettisesti ja sähkömagneettiset aallot vaikuttavat siihen. Samoin ne vaikuttavat kaikkiin ihmisen soluihin ja siten koko ihmiseen. Jotkut herkät ihmiset pystyvät tuntemaan tällaisen ihmisen energiakehon, joka ulottuu noin kaksi metriä ihon ulkopuolelle, Zsolt kertoo.

-Nykylääketieteessä nojaudutaan ajatukseen biologisen,  fyysisen kehon ensisijaisuudesta, mutta  hyvinvointiimme  vaikuttava  energeettinen ja spirituaalinen puoli ihmisestä sivuutetaan. Vaikka  vielä ei ole löydetty keinoja sen mittaamiseen, se on kuitenkin olemassa. Maailmassa on paljon sellaista, mitä tiede ei tunne ja mitä ei voi mitata.  Sadassa vuodessa varmaan kehitytään niin paljon, että sitten nauretaan sille, että 2000-luvun alussa emme ymmärtäneet ja hyväksyneet energian merkitystä.

– Lääketeollisuus tuottaa lääkkeitä kaikkiin mahdollisiin ihmisen ongelmiin. Se on saanut valtaa lääkäreiden työssä rahoittamalla erittäin suurilla summilla lääketutkimusta. Tämä on väärä suuntaus. Esimerkiksi syövän leikkauksia mielestäni tarvitaan, mutta tukihoidon pitäisi pohjautua  kehon oman voiman vahvistamiseen mieluummin kuin solujen tuhoamiseen, mihin sytostaattihoito perustuu.

– Traagista on, että jos lääketutkijat osoittavat, että ihmisen elämää voidaan syöpälääkkeillä jatkaa kahdella viikolla, lääke saa heti myyntiluvan, vaikka se tosiasiassa tuhoa ihmisen vastustuskykyä ja huonontaa hänen elämänsä laatua.

Apteekki Casassa.

Tekniikan rinnalle pehmeyttä

– En missään nimessä syytä teknologista kehitystä enkä yksittäisiä lääkäreitä,  hehän ovat vallitsevan ajattelutavan ohjaamia. Koko lääketieteen peruskatsannon pitäisi muuttua siten, että korkean teknologisen edistyksen rinnalle otetaan tasapuolisena lähestymistapana rakkauden, myötätunnon, sisäisen hiljentymisen  ja läsnäolon avulla hoitaminen, Zsolt Pap de Pesteny sanoo.

– Kvanttifysiikka ja -lääketiede ovat tulevaisuutta. Lineaarinen syy-seuraus- ajattelumme ei enää riitä selittämään paranemisen ilmiöitä. Ihmisten on kuitenkin erittäin vaikea irrottautua lineaarisesta aikakäsityksestä ja ajattelusta ja hyväksyä, että itse luomamme syy-seuraus –logiikka ei olekaan ainoa pätevä maailmankaikkeuden  ja ihmisen tulkintatapa.

-Henkiolennotkin tulevat ymmärrettävimmiksi, jos hahmotamme maailman energeettisestä näkökulmasta, jonka mukaan myös ajatukset ja tunteet ovat hienovaraista itseemme ja ympäristöömme heijastuvaa energiaa, Zsolt pohtii.

Fyysikot kvanttiteoriasta

Kvanttiteoriaa voi pitää eräänlaisena fysiikan ja filosofian yhdistelmänä. Sen mukaan fysiikka ei ole pelkkää kokeellisesti havaittujen tosiseikkojen kuvaamista tai jotakin siitä johdettua.

Ainutlaatuisuutensa vuoksi kvanttiteoria voi fyysikko-filosofi Tarja Kallio-Tammisen (2006)   mukaan johtaa entistä selkeämpään ymmärrykseen fyysisten ja psyykkisten puolien luonteesta ihmisessä:  ”Jokaiseen fyysiseen muotoon ja rakenteeseen liittyy tietyissä olosuhteissa tietynlaisia kvanttitiloja, kuten värähteleviin jousiin muodostuvia seisovia aaltoja koskeva analogia osoittaa. Ehkä aivoihimme tai ruumiimme eri osiin muodostuvat erilaiset energeettiset viritystilat voisivat olla jonkinlaisessa yhteydessä niihin perustaviin tiloihin tai tietoisuuden tasoihin, joita ihminen  kykenee kokemaan.” (Kallio-Tamminen 2006). Mieli tai  tietoisuus voidaan siis nähdä vaikuttavaksi tekijäksi siinä samassa maailmassa jota se pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään.

Kvanttiasiasta kirjoitan seuraavassa blogiartkkelistani lisää.

Zsolt henkileikkauksista

– Seuraava esimerkki entiteettien (henkiolentojen) toiminnasta osoittaa energian valtavan voiman. Eräällä naisella oli hyvin turvonnut ranne, joka lääketieteellisesti hoidettaisiin lääkkeillä ja diagnoosista riippuen sidottaisiin liikkumattomaksi, jotta potilaan kipu vähenisi. Joao otti naista ranteesta vasemmalla kädellään ja oikealla peukalolla hän siveli naisen peukalon juuresta 15 senttiä käsivartta pitkin. Turvotus katosi muutamassa minuutissa ja nainen nosteli heti esineitä tuntematta ranteessaan kipua.

-Tätä ei nykylääketiede pysty selittämään mitenkään. Seurasin tapahtumaa omin silmin. Koska olen ollut todistamassa kymmenistä muistakin parantumisista, en voi muuta kuin uskoa näkemäni todeksi, Zsolt vakuuttaa.

– Eräältä toiselta naiselta Joao leikkasi kaulasta kasvannaista. Kun Joaon veitsi lähestyi ihoa, siinä kohtaa ilmeni voimakas valosuihku. Haavasta ei vuotanut juuri ollenkaan verta ja se näytti paranevan pian leikkauksen jälkeen. Ihmiset eivät yleensä tunne leikkauksissa kipua eikä infektioita tule, vaikka leikkaukset tehdään ilman anestesiaa eikä desinfektioaineita käytetä.  Tätäkään ei nykylääketiede pysty selittämään, hän muistuttaa.

Uusi aika

– Uskon uuden ajan tulemiseen, eli siihen että ihmisen tietoisuus kehittyy  ja alamme ajatella ja toimia epäitsekkäämmin ja maapalloa suojelevammin, En osaa enkä halua ennakoida, milloin tämä tapahtuu, mutta olemme henkisen valankumouksen kynnyksellä. Ihmiset tarvitsevat sitä, he ovat jo täynnä tätä kaikkea materialistista: rahaa, tehokkuutta,  julkisuutta.

– Toiset turhautuvat työmääräänsä tai työttömyyteen tai työnsä luonteeseen.  Monella ei ole ollenkaan aikaa ajatella ja tuntea, siksi he  voivat huonosti, vaikka elintaso olisi korkeakin

– Ihmisen pitäisi avata sydämensä.  Sisäinen maailma on silloin täydempää.  Oma elämäni on nyt erilaista ja aidompaa. Minun ei tarvitse astella New Yorkin Viidennellä Avenuella, voin kokea onnea ja iloa täällä pienessä Abadianiassa.

Lähteet

Kallio-Tamminen T (2006) Kvanttinen todellisuus. Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muovaajina. Yliopistopaino. Helsinki.

Zsolt Pap de Pestenyn haastattelu 12.10.2009.

©Liina Keskimäki

Penkkejä Casan pihalla.