Lumihilettä lehdillä. Lähdin iltakävelylle kylätietä pitkin. Poikkesin metsäpolulle ja nousin ylämäkeä kuusten ja mäntyjen keskelle. Hämärtyi. Vähitellen pimeni. Silmä tottui tummuuteen. Hämyssä puiden rungot, oksisto sekä lumen peittämät isommat mättäät ja kivet hahmottuivat epätarkkoina. Niiden välistä puskee syvä tuntematon, pimeys ja kauas imevä mustuus. Pysähdyn. Pelko häivähtää pimeässä. Tunnen jännittävää väreilyä tummassa ilmassa. Ounastelen, että silmin…
Avainsana: metsän henget
Apeus haihtuu hangen alle
Apeus imeytyy maahan lumen alle. Joskus apeus nousee mieleen ja tuntuu kehossa. Siitä huolimatta, että tiedän syvällä sisimmässäni pulppuavan iloisen lähteen olevan totta. Rakastan maailmaa mukaan lukien itseni. Silti alakulo ilmaantuu aika ajoin. Tilaa voisi kuvailla sanoin mitättömyys, voimattomuus, turhuus ja oman elämän tarkoituksettomuus. Joku ehkä kutsuisi sitä masennukseksi, mutta apeudessani en koe olevani masentunut, vaikka tunnetila on…
Sivistynyt puu
Epämääräinen autius, johon heräsin varhain, haihtuu metsässä lokakuun viimeisen päivän nousuun. Puut eivät hämärässä oikein tiedä, asettuako jo talveen vai jatkaa vielä syksyä. Neulaspuut seisovat vakaina ja lehtipuut, suurimmaksi osaksi jo ilman lehtiä, havisevat mutta melkein äänettömästi. Havina enemmänkin tuntuu kuin kuuluu. Viileys levittäytyy kasvoille. Saappaat uppoavat sammaleeseen. Sinne imeytyy sisäinen autiuskin. Se muuttuu avaruudeksi.…
Kuikka huutaa Petkeljärvellä
Makaan selälläni jäkälän peittämällä lämpöisellä kalliolla. Katselen taivaalle, tuonne ylös sineen ja kohoan poutapilvien yläpuolelle, näkymättömiin omilta ajatuksilta. On tyyntä ja äänetöntä. Vain tuuli suhisee taustalla vaimeasti ja jokunen pikkulintu livertää lähipuissa. Olen Petkeljärvellä ja vaellan Kuikan Kierrosta. Petkeljärven kansallispuisto sijaitsee lähellä Venäjän rajaa, parikymmentä kilometriä Ilomantsista itään. Jos tykkää puista, metsistä, järvistä ja…
Talviunilla
Kuusi, kynttilöinään lumi, henkii pohjoista lämpöä, talven tummaa, suojaavaa energiaa. Torkahdin toiseen maailmaan. Itsenäisyyspäivänä laskeuduin yöpuulle. Olen siis vedellyt talviunia jo viikon. Tunnen nyt nukkuvani lumisessa metsässä. Uinun utuista horrosta, syvää ja ravitsevaa pimeän ajan lepoa. Kuusen alla, oksien suojassa olen turvassa maailman melskeeltä. Metsän henget vartioivat talviuntani. Kuusen alle piiloon.…
Aarnimetsässä asuu totuuden henki
Syksy on vaihtanut vihreän ruskeaksi, punertavaksi ja keltaiseksi. Pian maa harmaantuu. Metsä hyppää puista, kivistä ja sammalikosta suoraan sisuksiin. Se kertoo, mitä itse tiedän ja tunnen todeksi ja aidoksi. Se muuttaa minua syvältä. Minulla on päässä kääre. On mentävä metsään. Itkemään pari kyyneltä poskelle, vaikka sielussa niitä olisi miljoona. Imemään iloa kiertyneiden aarnipuiden…
Sembramänty – Siperian elämänpuu
14. päivä. Ylitämme Tuvan ja Hakasian rajan 2200 metrin korkeudessa. Vaellamme taigassa ja juomme nokikahvit. Tuvan ja Hakasian rajalla avautuvat vuorten huiput ja Siperian jylhät sembramäntymetsät. Majoitumme lomamökkikylään keskelle Hakasian taigaa. Vuoristoa Tuvan ja Hakasian rajalla. Ylitämme Tuvan ja Hakasian rajan 2214 metrin korkeudessa. Aamulla suuntaamme siperialaismetsään. Sembramänty,…