Benin, osa 7. ”Mitä teemme bushamanneille ulkoisessa maailmassa, teemme itsellemme sisäisesti.” Majapaikassani Villa Karossa, Grand Popossa (Benin, Afrikka) on pieni kirjasto, johon stipendiaatit ovat jättäneet tuomiaan kirjoja. Löysin Uhkaretken tuntemattomaan. Se on Laurens van der Postin (1906-1996) vuonna 1953 suomeksi julkaistu matkaseikkailujen tarina ja samalla kertomus yhden ihmisen arvomaailman muutoksesta ja henkisestä kasvusta. Sielullinen täyskäännös…
Avainsana: ilo
Tuli kevät tupahamme
Aamun nousevaan hetkeen sisältyy kaikki. Auringossa lepäävä, lumipeitteinen järvenselkä ja lähipuissa livertävät helmikuun linnut. Nytkö ne jo palaavat? Hanki rapisee askelten alla ja alakulo vaihtuu sydämen riemuksi. Talvi kääntyy kevääksi. Sen tuntee joka solullaan tällaisena aamuna. Jalka nousee keveästi. Tuntuu kuin ilo virtaisi suoraan rintaan kirkkaalta sinitaivaalta ja huurteisten puiden takaa metsän reunalta. Jään nyt blogitauolle, mutta sitä ennen haluan kertoa…
Apeus haihtuu hangen alle
Apeus imeytyy maahan lumen alle. Joskus apeus nousee mieleen ja tuntuu kehossa. Siitä huolimatta, että tiedän syvällä sisimmässäni pulppuavan iloisen lähteen olevan totta. Rakastan maailmaa mukaan lukien itseni. Silti alakulo ilmaantuu aika ajoin. Tilaa voisi kuvailla sanoin mitättömyys, voimattomuus, turhuus ja oman elämän tarkoituksettomuus. Joku ehkä kutsuisi sitä masennukseksi, mutta apeudessani en koe olevani masentunut, vaikka tunnetila on…
Sivistynyt puu
Epämääräinen autius, johon heräsin varhain, haihtuu metsässä lokakuun viimeisen päivän nousuun. Puut eivät hämärässä oikein tiedä, asettuako jo talveen vai jatkaa vielä syksyä. Neulaspuut seisovat vakaina ja lehtipuut, suurimmaksi osaksi jo ilman lehtiä, havisevat mutta melkein äänettömästi. Havina enemmänkin tuntuu kuin kuuluu. Viileys levittäytyy kasvoille. Saappaat uppoavat sammaleeseen. Sinne imeytyy sisäinen autiuskin. Se muuttuu avaruudeksi.…
Elokuu meni, tulee syyskuu
Kaurapellon pientareella Pyörylän kylässä Jaalassa elokuun viimeisenä päivänä vuonna 2013. ...pyydä minut aamuteelle anna vettä kuihtuneelle nyt on elokuu ja minä olen viljaa... Juice Leskisen sanoin "En ilosta itse, en surusta itse, jos itken, niin itken muuten vaan". Elokusssa aloin kaihota hupenevaa kesää. Ja samalla sydän auki leyhähtelen syksyä kohti kellantäyteiseen luontoon, joka pursua…
Laulan, hyräilen ja rallattelen
Mistä muualta voi löytää sen laulun, jota kipeimmin kaipaa kuin itsestään? Laulun lahja on meillä kaikilla. Jokainen lintu visertäää, piipittää ja sirkuttaa sille ominaisella äänellä. Yksi korkealta ja kovaa, toinen tuskin kuuluvasti. Marraskuun metsässä korviin ei kantaudu lintujen liverrystä. Toisin on kesäkuun alussa, kun pikkulintuparvi aloittaa kaikuvan konserttinsa jo aamuyöllä. Laulaa voi myös mielessään – ilman…
Iloa elämään!
Minna Canthin näytelmä Anna-Liisa on rankkaa katsottavaa. 1800-luvun lopulla rakastettunsa jättämä, lapsenmurhaa peittelevä nuori nainen kamppailee elämästään karmean salaisuuden ja ahdistavan ympäristön ristipaineessa. Silti Tampereen Työväenteatterin musikaaliversio on saanut mukaan myös ilon. Anna-Liisalle se vihdoin koittaa, kun hän päästää irti. Vapauttaa itsensä sisäisistä kahleista, vaikka joutuikin tekonsa vuoksi vankilan kahleisiin. Tänä aamuna sitten havahduin tunteeseen,…