Tag Archive | vyöhyketerapia

Luuloja ja tosiasioita

Kukkia ikkunalla (2)

Täydentävistä hoidoista liikkuu runsaasti harhaluuloja ja väärää tietoa. Niitä käytetään sekä hoitojen puolustamiseen että vastustamiseen. Tässä kirjoituksessa kerron julkisuudessa esitetyistä luuloista ja uskomuksista.

Tiivistän yleiset harhaluulot taulukkoon, jonka olen rakentanut Hoendersin ja tutkijaryhmän (2011) artikkelin ja muun, mm. Suomea koskevan tutkimus- ja faktatiedon pohjalta. Taulukossa alla on myös pari  mielipidettäni, jotka koskevat täydentäviä hoitoja puolustavien vääristyneitä  käsityksiä. Esitän ne  sarakkeessa ”Tosiasia” numerot 1 ja 3.

Jos jostakin hoitomuodosta ei ole saatavilla ollenkaan tutkimustietoa, sen vaikutuksista ei voi sanoa mitään. Mediassa kylläkin sanotaan. Jopa laatujournalismia edustavissa lehdissä sekä TV- ja radio-ohjelmissa väitetään  asioita, jotka eivät nojaa faktoihin.

Väittäjä on useimmiten jonkun muun kuin täydentävien hoitojen tutkimuksen asiantuntija tai muista syistä auktoriteetiksi valittu henkilö. Jälkimmäinen voi olla  vaikutusvaltaisen ammattiliiton edustaja, jolla jo asemansa puolesta on valmiiksi negatiivinen ennakkoasenne näitä hoitomuotoja kohtaan. On luonnollista, että jokainen ammattikunta  puolustaa oman ryhmänsä erityisyyttä. Ammattiyhdistystoimintaa ei mielestäni kuitenkaan pidä verrata tutkimukseen tai tutkimustuloksiin.  Näyttää siltä että terveys- ja hyvinvointipalveluista (Mikä on hyvää hoitoa ja terveyden edistämistä ja kuka sen määrittää?)  käydään jatkuvaa julkisuuskamppailua. Tässä ”sodassa” faktat tuntuvat usein unohtuvan.

Vastustajien tutkimustietoon nojaamattomia väitteitä julkaisee valtamedia, ja puolustajien tuulesta temmatut ”tutkimustiedot” saavat julkisuutta somessa ja tuote- ja palvelumainoksissa. Journalismi käsittelee yllättävän vähän täydentäviä hoitoja, joiden hyödyistä on olemassa kiistatonta tutkimusnäyttöä ja joita ihmiset eniten käyttävät. Tämäkin lienee tuon tiedotuskamppailun tulosta.

Suomalaisista vähintään noin kolmannes käyttää tai on kokeillut näitä hoitoja – yleensä tavanomaisen lääketieteellisen hoidon tukena tai terveyden edistämiseksi. Lukuisista a) luontaistuotteista ja -lääkkeistä, b) kehomielihoidoista ja c) kokonaisista hoitojärjestelmistä on olemassa tutkimustietoa ainakin yleisimmin käytettyjen hoitomuotojen osalta.

Suomessa suosituimpia ovat luontaistuotteet ja ravintolisät, kiropraktiikka, akupunktio, vyöhyketerapia ja kansanparannus (tiedot ovat vuodelta 2008 Taloustutkimuksen selvityksestä, ks. tarkemmin Aarva 2015) Saattaa olla, että mindfulness ja joogaa, jotka kumpikin ovat täydentäviä hoitoja mm. USA:n kansanterveysinstituutin luokituksen mukaan, kuuluisivat nykyisin suosituimpien joukkoon. En ole löytänyt tutkimuksia näiden käytön yleisyydestä Suomessa.

Hoendersin ja tutkijaryhmän (2011) termin CAM (Complementary and Alternative Medicine) olen muuttanut  täydentäviksi hoidoiksi, koska tämä termi kuvaa parhaiten näiden  hoitojen asemaa osana terveyspalvelujen käyttöä Suomessa. Sama pätee useimpiin muihinkin läntisiin teollisuusmaihin. Erilaisia termejä olen avannut edellisessä kirjoituksessani Uskomushoito – mitä sen on?

Taulukko. Luuloja, joita käytetään täydentävien hoitojen vastustamiseen tai  puolustamiseen ja luuloja vastaavat tosiasiat. 

Luulo, jonka perusteella täydentäviä hoitoja vastustetaan Tosiasia
1. Vain harvat käyttävät täydentäviä hoitoja. 1. Noin 30 prosenttia aikuisväestöstä käyttää täydentäviä hoitoja Suomessa.
2. ”Minun potilaani eivät käytä täydentäviä hoitoja, koska he eivät ole maininneet siitä.” 2. Suuri osa potilaista ei kerro lääkärille täydentävien hoitojen käytöstä.
3. Täydentävien hoitojen käyttäjät ovat heikosti koulutettuja ja helposti manipuloitavia. 3. Käyttäjät ovat enemmän koulutusta saaneita kuin väestö keskimäärin.
4. Täydentäviä hoitoja käytetään korvaamaan tavanomainen lääketieteellinen hoito. 4. Täydentäviä hoitoja ei yleensä käytetä korvaamaan tavanomaista hoitoa vaan joko sen lisänä tai terveyden edistämiseksi.
5. Täydentäviä hoitoja käytetään negatiivisin perustein: vastustamaan tavanomaista lääketiedettä. 5. Täydentäviä hoitoja käytetään parantumiseksi ja terveyden edistämiseksi sekä hyvän asiakas-hoitajasuhteen vuoksi. Lääketieteellisen hoidon haitat ja pettymys hoitotuloksiin voivat myös olla käytön syy.
6. Hoitovaikutus on pelkkää plaseboa. 6. Useiden täydentävien hoitomuotojen vaikutukset tutkitusti ylittävät plasebotason.
7. Täydentävät hoidot ja näyttöön perustuva lääketiede ovat yhteen sovittamattomat. 7. Täydentäviä hoitoja voidaan käyttää näyttöön perustuvan lääketieteen periaatteita noudattaen ja tavanomaista hoitoa tukien.
8. Arvovaltaiset instituutiot eivät kannata täydentäviä hoitoja. 8. WHO ja EU kannustavat integroimaan tehokkaita perinteisiä ja täydentäviä hoitomuotoja viralliseen terveydenhuoltoon. Yhdysvaltain hallitus rahoittaa kansallista tutkimuskeskusta  NCCIH:ta. Sveitsissä tietyistä hoidoista saa sairausvakuutuskorvausta. Monissa maissa niitä on sairaaloiden hoitovalikoimassa. (ks. Uskomushoito – mitä se on?)
9. Täydentävät hoitajat ovat tiedevastaisia. 9. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että hoitajat olisivat muuta väestöä enemmän tieteenvastaisia tai tiedemyönteisiä.
10. Hoitajien joukossa on paljon huijareita, jotka toimivat vain omaksi taloudelliseksi edukseen. 10. Ei ole näyttöä siitä, että hoitajien joukossa olisi enemmän huijareita kuin muissa ammattiryhmissä.
Luulo, jonka perusteella täydentäviä hoitoja puolustetaan Tosiasia
1. ”Täydentävien hoitojen vaikutuksia ei tarvitse tutkia, koska tiedän, että hoito toimii käytännössä.” 1. Tutkimusta tarvitaan, jotta ymmärretään, miksi hoidot koetaan hyödyllisiksi ja mitkä ovat niiden vaikuttavia tekijöitä. On pyrittävä ymmärtämään plasebovaikutus ja hoitosuhteen positiivinen/negatiivinen merkitys. (Mielipiteeni)
2. Täydentävät hoidot eivät sovellu tutkimuksen kohteeksi, koska ne poikkeavat lääketieteen teorioista ja esioletuksista. 2. Tieteellisiä metodeja voidaan soveltaa kaikenlaisten ilmiöiden tutkimiseen. Olennaista on valita sopiva tutkimusote ja -metodit.
3. Hoitaja ei tarvitse terveydenhuollon koulutusta, koska ei hoida lääketieteellisesti. 3. Mitä tahansa hoitotyötä tekevän on tunnettava oman hoito-osaamisensa lisäksi anatomian, fysiologian, psykologian ja terveydenhuoltojärjestelmän toiminnan perusteet. (Mielipiteeni)
4. Hoitajan kyky parantaa on lahja, eikä ulkopuolista valvontaa tarvita. 4. Kaikki hoitajat ovat inhimillisiä. Eettiset ohjeet ja valvonta ovat välttämättömiä asiakkaiden oikeuksien varmistamiseksi.

Kirjallisuutta

Hoenders HJR, Appelo MT, van den Brink EH, Hartogs BMA, de Jong, JTVM (2011) The Dutch Complementary and Alternative Medicine (CAM) Protocol: To Ensure the Safe and Effective Use of Complementary and Alternative Medicine Within Dutch Mental Health Care. The Journal of Alternative and Compementary Medicine, 17(12):1197–1201.

Maailman terveysjärjestön (WHO) strategiadokumentti, jossa tehdään perinteistä lääketiedettä ja täydentäviä hoitoja koskevia suosituksia jäsenmaille vuosiksi 2014–2023.  WHO Traditional Medicine Strategy 2014-2023  http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/92455/1/9789241506090_eng.pdf (Katsottu 28.8.2017)

EU:n CAM (Complementary and Alternative Medicine) -politiikka  EU policy on CAM http://www.efcam.eu/cam-regulation/eu-policy-on-cam/ (Katsottu 28.8.2017)

Aarva P. (2015) Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books. Helsinki.

Päivitetty 29.8.2017. Kirjoituksen toista ja neljättä kappaletta on täsmennetty.

 

 

 

Täydentävät hoidot – irti masennuksesta osa 4

Pallokukka

Täydentäviä hoitomuotoja, kuten meditaatiota, joogaa, reikiä, shiatsua, vyöhyketerapiaa, rosenterapiaa ja shamanismia käytetään kehon ja mielen hyvinvoinnin kohentamiseen.  Selviytymistarinoiden kirjoittajat kertoivat turvautuneensa näihin, kun apu psykoterapiasta ja/tai lääkkeistä ei tuntunut riittävältä.

Tässä kirjoituksessa raportoin, mitä masennustaan täydentävillä hoidolla hoitaneet ihmiset itse kertoivat kokemuksistaan. Kooste perustuu 28 kirjoitukseen, jotka sain vastauksina viime joulukuussa esittämääni kirjoituspyyntöön, joka julkaistiin Vaihdetaan myyttiä -rankkaa puhetta psykiatriasta –blogijuttuni yhteydessä. En anna hoito-ohjeita enkä pyri tulkitsemaan kertojien tekstejä. Ne puhuvat itse puolestaan.

Otteita selviytymistarinoista:

Sattumalta löysin meditaation

 ”Kaikkein pahimpana aikana, kun kaikki oli kaatunut elämässä käsiin, avasin sattumalta intialaisen meditaatio-opettajan Eknath Easwaranin kirjan, joka puhutteli minua ahdistuksessani niin että päätin kokeilla seurata herran ehdotuksia. Ne olivat seuraavanlaiset:

  • meditoi päivittäin puoli tuntia tekstejä joitten kaltaiseksi haluaisit tulla
  • valitse itsellesi mantra ja hoe sitä mielessäsi sen sijaan että ajatukset velloisivat taukoamatta
  • aseta toisten hyvä oman aikasi edelle
  • lue eri uskontojen ylevää ihmiskuvaa levittäviä kirjoja
  • pyri tekemään yksi asia kerrallaan ja pidä mielesi siinä
  • opettele nauttimaan terveellisistä huveista ja luovu epäterveellisistä
  • hidasta äläkä kaahaa päiviäsi läpi 
  • vietä aikaa toisten samanhenkisten ihmisten seurassa.”

Jälkeenpäin ajateltuna voin vain ihmetellä miten minulla riitti masentuneena tarmoa kokeilla, ja uskon sen johtuvan siitä että vastuullani oli kaksi pientä lasta. Se motivoi yrittämään mitä tahansa, koska vaihtoehto olisi ollut heidän elämänsä pilalle meno. Seuraan tätä päiväohjelmaa edelleen nyt neljä vuotta myöhemmin. En ole enää ollut masentunut vaan päinvastoin täynnä elämänhalua ja energiaa, sekä uskoa tulevaisuuteen, sillä masennuksesta jo toivuttuani elämässäni tapahtui monia entistäkin kurjempia ja rankempia tapahtumia, mutta selvisin niistä masentumatta uudelleen.

Hämmästyttävää kyllä, kun rupesin testaamaan noita yllä kuvailemiani vinkkejä, jotka vaativat mm. sen että rupesin menemään tosi aikaisin nukkumaan ja nousemaan vastaavasti tosi aikaisin aamulla ehtiäkseni meditoida ennen lasten heräämistä, toivuin parissa kuukaudessa iänikuisen masennukseni syövereistä nykyiseen normaaliin.

Yllämainitun intialaisen opettajan seuraamisen toimivuus on saanut minut ajattelemaan, että hyvä elämä on itsessään täyteläinen hoito masennukselle, ja masennus puolestaan merkki siitä, ettei elämä ole hyvää. Meidän yhteiskunnassamme monikaan ei tule edes ajatelleeksi kokeilla noita yksinkertaisia yllä luettelemiani asioita, vaan ihmiset kiiruhtavat miettimättä syntyjä syviä ja ovat kuitenkin liikaa yksin omiin ajatuksiinsa ja omiin huveihinsa uppoutuneina alkoholia sun muuta epäterveellistä ´lääkkeeksi´ vedellen.”

Kirja johdatti joogaan

”Kundaliinijoogaan tutustuin sattumalta. Vointini olleessa huonoimmillaan, lukeminen sängyssä oli ainoa asia mitä pystyin edes jotenkuten tekemään. Käsiini osui vaimon jostain hankkima kirja  ”Meditation As Medicine”. Halvan pokkarin näköinen läpyskä, pelkkää tekstiä (sekin englanniksi) ja käsin piirrettyjä kuvia.

Syvimmän vaikutuksen teki esipuheen seuraava yhteenveto: Tie paranemiseen on sinussa itsessäsi. Pidät käsissäsi avainta tämän matkan onnistumiseen. Harjoittamalla Medicin Meditaatiota aktivoit luontaisen parantamisen voiman joka sinussa on. Voiman, joka sallii kehosi, mielesi ja henkesi parantaa itse itsensä. On aika ottaa tämä voima käyttöön. Kirja antaa sinulle työkalut. Aloitetaan.

Selailin kirjaa ja huomasin, että siinähän on selkeitä harjoitteita, ei siis pelkkiä viisaita lauseita, joita olin jo lukenut ihan tarpeeksi. Oli paranemiskertomuksia vaikeistakin tapauksista, mutta ei kuitenkaan mitään nopeita ihmeparanemisia. Oli nähtävä vaivaa, tehtävä tunnollisesti ja kärsivällisesti harjoituksia. Aloin varovaisesti kiinnostua. Aloin toivoa ja sitten uskoa ja vakuuttua. Lausuin sisäisesti: minä parannan tällä itseni.   

Kirjan Meditation as Medicine kirjoittaja Dharma Singh Khalsa on amerikkalainen alun perin anestesialääkäriksi ja kivun hallintaan kouluttautunut mies. Khalsa kehitti kundaliinijoogasta oman metodinsa, Medicin Meditaation. Mennessäni sitten myöhemmin kundaliinijoogaryhmiin totesin, että kirja on kuin onkin  käytännössä kundaliinijoogan oppikirja.

Minulle Khalsan metodi oli hyvä, en ehkä olisi jaksanut lähteä joogaryhmiin mutta yksittäisiä harjoituksia kotona jaksoin tehdä. Oli hiukan huvittavaakin havaita, että jälleen kerran opin uuden asian samoin kuin aikaisemminkin elämässäni. Luonteva tapa oppia uusia asioita on opiskella asiaa ensin yksikseni kirjasta. Samalla metodilla opettelin 12-vuotiaana kitaransoiton Jokapoika-lehden kursseilta. Rintauinnin opettelin niin ikään kirjasta. Ja nyt joogalla itsensä hoitaminen, mikä ajan myötä (noin vuosi) paransikin minut. Käytin myös muita vaihtoehtohoitoja ja kävin psykoterapiassa. Alussa söin lääkkeitä, jotka turruttivat. ”    

 Henkimaailma, yrttipuhdistus

”Nyt olen ruvennut pikkuhiljaa toipumaan, kun olen lukenut paljon henkisen kasvun kirjallisuutta ja ymmärtänyt että intuitiot olivat viestejä henkimaailmasta. Kävin aluksi terapiassa jonkun verran, mutta en kokenut saavani siitä apua ja lopetin sen. Minulla on tällä hetkellä pieni lääkitys. Kaikki nämä Maya-kalenterin päättymiset ja tässä ajassa olevat henkiset muutokset ovat osaltaan auttaneet minua ymmärtämään itseäni ja olen pikkuhiljaa toipumaan päin.”

”…sieltä apuni olen hakenut! (kirjoittaja kävi Rosen-terapiassa) Homesairastaminen on vaikuttanut psyykkiseen puoleeni erittäin vahvasti. Yrttipuhdistus on auttanut, samoin kuin se että löysin tietoa lisäravinnosta. Minulla kyllä varmaan vaihdevuosioireet liittyvät myös kuvioon. Olen siis ravintolisillä ja vitamiineilla hoitanut itseäni jo joitakin vuosia ja nyt tuntuu, että elämä voittaa…”

 ”Piikkimatto, auttoi rauhoittumaan, samoin eteeriset öljyt”

”Viime kesänä löysin perhekonstellaation! Se on ollut huikea matka sukuuni ja sen erilaisiin tunnesidoksiin!”

”Shamanismi. Löysin voimaeläimet avuksi sekä tulen, savun, suitsukkeet, sulat ym.”

Reiki, shiatsu, vyöhyketerapia

”Opiskelin kerran itse reikihoitajaksi (ykkös- ja kakkoskurssit) ja kävin jonkin verran hoidoissa silloin, kun vielä olin työelämässä. Voisin jopa väittää, etten olisi pärjännyt näin hyvin, jollen olisi kokenut niitä hoitoja. Hoitaja, jolla kävin, oli minusta erittäin fiksu ihminen, kävimme paljon älynystyröitä hierovia keskusteluja.

Kävin myös kerran shiatsuhoidossa, jonka jälkeen olo oli suunnilleen samanlainen, eli voimaa tuli hirmuisesti lisää.

Vyöhyketerapiaa kokeilin myös, ja siitäkin tuli hyvä olo. Kaikissa näissä on minusta puolensa, ainoa este niiden käytölle on oikeastaan hinta. Olen itse silloin tällöin hoitanut ihmisiä reikihoidolla, mutten kehtaa ottaa siitä maksua, kun en voi taata tuloksiakaan.”

 Elämäntavat ja asenteet

”Olen ulkoillut säännöllisesti. Kävelyt ovat usein auttaneet edes hetkittäin piristämään oloani. Olen toisinaan ottanut kävelyretkilleni kameran mukaan ja kuvaaminenkin on voimauttanut minua.”

”Raittius pitäisi julistaa masennushoitomuodoksi, sillä alkoholi sekä aiheuttaa että ylläpitää masennusta minkä lisäksi se nollaa useimpien masennuslääkkeitten tehon (opin tämän lääkärikonferenssissa). Ja vielä kaiken kukkuraksi omien ongelmien käsittely jää puolitiehen jos ihminen juo ne unohtaakseen. Pitää olla selvin päin voidakseen repiä ne juurineen irti.”

”Toivoisin niin, että ihmiset heräisivät sille kaikelle humpuukille, mitä heille syötetään joka suunnasta ja huomaisivat, että kaikki se viisaus mitä jokainen tarvitsee asuu jokaisen sisällä. Kukaan muu ei voi tietää paremmin kuin sinä itse, mikä on sinulle parasta! He voivat vain ehdotella, mutta jokainen tietää itse, jos vain kuuntelee sisäistä viisauttaan.”

”Terveys on niin valtavan monitahoinen asia. Kokemuksellisesti voin sanoa, että kaikki mitä syö, juo, hengittää, urheilu…perimä, elämän kokemukset, kehollinen tulehdustila… Uskon kuitenkin, että sen, mitä tiedostamattomastamme saamme tietoiseen käsittelyyn ja josta voimme päästää irti, vapauttaa meitä tekemään parempia valintoja itseämme kohtaan. Tiedostamamme ei välttämättä myöskään periydy.”

Sairaus mahdollisuutena

Neliosaisen Selviytymistarinat –kirjoitussarjan lopetan  tiivistelmään nimimerkki Anan kommentista,  jonka hän lähetti Vaihdetaan myyttiä-kirjoitukseen blogissa 16.12.2013:

”Masennus tai mikä tahansa sairaus on mahdollisuus oppia itsestä jotain uutta, tehdä muutos parempaan, opiskella omaa itseä. Se on vihje alkaa ottaa vastuu omasta itsestä. Mikään pilleri ei tätä muutosta voi tuoda vaan oman itsensä rehellinen katsominen ja hyväksyminen, vanhoista epäterveellisistä toimintamalleista irti päästäminen ja sitä kautta muutoksen tekeminen. Masennus voi olla suurin lahja, jonka itsellesi annat, jotain niin rankkaa, että muutoksen tekeminen tulee välttämättömäksi.

Ymmärrän, että muutos on monille niin pelottavaa, että mieluummin valitsee tunteiden tasoittamisen lääkkeillä ja siten elämä jatkuu samalla turvallisella radalla. Mutta masennuksen “lähdettä” ne lääkkeet eivät poista, niin kuin ei mitkään muutkaan lääkkeet yleensä. Lääkkeet hoitavat oiretta (mikä joissain tapauksissa voi olla täysin suositeltavaa ensiavuksi), mutta sairauden ytimeen ne eivät ikinä pääse käsiksi. Siihen perimmäiseen syyhyn, mikä takia ihminen sairastui.

Me ihmiset ollaan opetettu uskomaan, että sairaus (mielen taikka kehon) on jotain ulkopuolista, joka vaanii meitä ja iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tätä sairautta sitten lääkärit lääketeollisuuden avulla lähtevät parantelemaan. Mikään sairaus ei kuitenkaan tapahdu meille “sattumalta” tai pääse meihin ilman, että me itse vaikutamme siihen. Ihminen on monimutkainen kehon, mielen ja hengen yhdistelmä, jonka tasapainoon me aivan itse vaikutamme mm. jokaisella valinnallamme, teollamme, ajatuksellamme, tunteellamme ja ravinnollamme. Kaikki vaikuttaa meihin – ympäristö jossa elämme, perhe johon synnyimme, tunteet joita emme näytä ja patoamme sisällemme, sisäiset intohimomme, joita emme toteutua, elämämme, joita usein elämme joitain toisia varten….

Toivonkin syvästi, että ihmiskunta pikkuhiljaa herää hoitamaan ihmistä kokonaisvaltaisena henkisenä olentona. Ja että alamme ottamaan vastuun omista itsestämme! Lääkkeet voivat pelastaa ihmishenkiä, mutta onnellisuutta ja tasapainoa niillä on turha hakea. Se tehtävä jää meille.”

Kiitos, Ana, Kirjoitat sykähdyttävästi. Minäkin  toivon, että jokainen masentunut, ahdistunut ja surullinen löytää ikioman tiensä voittaa vaikeutensa ja ylittää synkän virran sinne rannan valoisammalle puolelle.  Kaunista kevään odotusta kaikille.

Selviytymistarinat -kirjoitussarjan osat ovat:

Lähipiiri, ystävät ja oma toiminta – irti masennuksesta osa  1

Lääkkeistä hyötyä ja haittaa – irti masennuksesta osa  2

Terapiassa –  irti masennuksesta osa  3

Täydentävät  hoitomuodot – irti masennuksesta osa  4 (tämä kirjoitus)

Voimametsä

Refleksologit juhlivat

2012-09-20 15.02.19

Jalkapohjien heijastepisteitä käsittelemällä vyöhyketerapeutit eli refleksologit hoitavat kipuja, kramppeja ja monia muita terveysongelmia. Hoito muistuttaa hieman akupunktiota, mutta siinä ei käytetä neuloja.

Hoidot eivät ole virallisen terveydenhuoltojärjestelmän hyväksymiä. Yksittäiset lääkärit saattavat kuitenkin suositella esimerkiksi koliikkivauvojen vanhemmille refleksologin palveluja, jos lääkärin työkalupakista puutuu hoitokeino tähän ongelmaan.

Suomen Refleksologit ry vietti eilen 20-vuotisjuhliaan Tampereella.

Refleksologian suosio näyttää kasvavan. Kun vuonna 1992 noin 10 % naisista ja 4 % miehistä oli käynyt vyöhyketerapeutin vastaanotolla (Vartiainen ym., 1993), vuonna 2008 naisista runsas neljännes kertoi, että hän tai joku perheenjäsen on käyttänyt vyöhyketerapeutin palveluksia. Miesten joukossa vastaava luku oli noin 12 %. Vuonna 2008 tehdyn selvityksen mukaan 51 % suomalaisesta aikuisväestöstä oli sitä mieltä, että vyöhyketerapialla voidaan parantaa jokin sairaus tai sairauksia. (Lääketietokeskus 2008).

Refleksologit hoitavat käsittelemällä muitakin ihon heijastepisteitä, joita voi olla esimerkiksi korvalehdessä tai säärissä.

Kansainvälinen alan tutkimus on vilkastumassa, mutta on kuitenkin niukkaa verrattuna muuhun terveystutkimukseen, vaikkapa lääketutkimuksiin. Kunnollista tutkimusta tarvitaan refleksologian ja muiden täydentävien hoitojen vaikutusten, hyötyjen ja haittojen selvittämiseksi. Tämä on tärkeää myös terveyspolitiikan uudelleen suuntaamiseksi.

Onnittelut 20-vuotiaalle!

Lähteet

Lääketietokeskus 2008. Kuluttajien näkemykset/kokemukset eri sairauksien hoitokeinoista. LääketietokeskusOy/Suomen Lääkäriliitto/Suomen Apteekkariliito. 2008

Vartiainen E, Koskela K, Tikkanen J, Viinamäki H, Vaskilampi T, Meriläinen P, Mäntyranta T 1993. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen käyttö Suomessa 1992. Teoksessa Koskela K, Vaskilampi T, Vartiainen E, Meriläinen P, Viinamäki H, Mäntyranta T. Vaihtoehtolääkintä Suomessa 1982-1992. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 1993:3. Painatuskeskus Oy 1993, s. 13-36.

Linkki

Tietoa refleksologiasta täältä.

Kansan terveys, musiikki ja runous

Veden voima ja valo.

Ovatko täydentävät (vaihtoehtoiset tai luonnonmukaiset) hoidot terveydenhuollon kansanmusiikkia tai tommytabermannia?

Täydentävien hoitojen käyttäjät ovat tutkimusten mukaan tyytyväisiä saamiinsa palveluihin, vaikka useimpia hoitoja ei ole osoitettu tieteellisesti tehokkaiksi. Kansalaiset käyttävät näitä hoitoja runsaasti ja kokevat saavansa niistä apua.

Siksi ihmetyttääkin, että virallinen terveydenhuoltojärjestelmä on asettunut vastustamaan tai ainakin suhtautumaan epäluuloisesti näihin hoitomuotoihin. Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lakiesitystä täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen asemasta ja valvonnasta Suomessa.  Ministeriön kannanottojen ja Lääkäriliiton lausuntojen mukaan tarkoitus on suojella kansalaisia näiden ei-virallisten hoitojen haitoilta ja vaaroilta.

Se on hieno asia.

Rehellisyyden nimissä olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös hyödyt, joita akupunktiosta, vyöhyketerapiasta, kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, joogasta, hieronnasta, energiahoidoista jne. mitä ilmeisimmin on. Ihmisethän käyttävät niitä hyödykseen. Jokin syy runsaaseen käyttöön täytyy olla. Näitä syitä ei ole Suomessa tutkittu väestötasolla.

Rehellisyyden nimissä olisi myös aihetta selvittä, mitä ovat ne mahdolliset hoidoista aiheutuvat haitat, joilta asiakkaita suojellaan. Kuinka yleisiä haitat ovat? Millaisia ne ovat suhteessa virallisen terveydenhuoltosysteemin mukanaan tuomiin haittoihin asiakkaille? Näistäkään ei ole olemassa väestötason tietoa, koska ei ole tutkittu.

Rehellisyyden nimissä pitäisi myös selvittää, mistä kauhu ”huuhaahoitoja” kohtaan oikeastaan johtuu. Kauhu tiivistyy nykyisin vaatimuksiin kieltää ”puoskarointi” lailla, vaikka koko puoskarointi-käsite on hyvin epäselvä. Sehän on oikeastaan haukkumasana ja viittaa epäsuorasti vaaralliseen hyväksikäyttöön.

Jos puoskariksi katsotaan henkilö, joka tarjoaa virallisen terveyssysteemin ulkopuolisia ei-kelakorvattavia hyvän olon hoitoja, niin siinä tapauksessa suuri osa, ehkä yli puolet aikuisväestöstä on turvautunut joskus puoskariin. Ja heistä enemmistö on kokenut saavansa apua ja helpotusta!

Tuntuu aika kummalliselta, että kansan valitseman eduskunnan alaisena toimiva sosiaali- ja tervesministeriö korporaatiokumppaneineen pyrkii suojelemaan kansalaisia hoidoilta, joista nämä  itse katsovat saavansa hyötyä. Onko kyseessä tyhmän kansan syndrooma?  Tietämättömiä on varjeltava pahan vaaroita? Kenen etua tässä ajetaan? Mistä meitä kansalaisia oikein suojellaan?

Muusiikin valtatiet

Näkökulman laajentamiseksi vertaan täydentäviä hoitoja musiikkiin. Korkeakulttuurin suosima klassinen musiikki ei ole enää ”ainoaa oikeaa ja hyvää” taidetta. Myös muilla musiikin lajeilla on paikkansa kulttuurissa. Etno soi, rokki rämisee ja räppärit heiluvat. Vanhat valssitkin tuovat monelle viihdykettä. Ilman raja-aitoja ja ennakkoluuloja musiikki elähdyttää parhaiten. Sinfoniaorkesterin muusikko ei kiellä iskelmälaulajan, kansanmuusikon tai jatsin soittajan ilmaisuvapautta.

Sitä paitsi musiikkia käytetän myös hoitona, musiikkiterapiana.

Vaikka yhteiskunnan tukea osoitetaan runsaasti oopperalle ja muulle klassiselle musiikille, musiikin valtateillä vaeltaa paljon erilaisia muusikoita. Muita musiikin lajeja ei kielletä tai valvota niiden erilaisuuden vuoksi.

Tabermann vertauskuvana

Runoutta vertauskuvana käyttäen täydentävät hoidot ovat  terveydenhuoltojärjestelmän Tommy Tabermann, joka on ja oli jo eläessään suomalaisten sydämissä. Kansa rakastaa ja lukee häntä, vaikka kirjallisuuseliitti luokitteleekin hänet ”marsipaani”-runoilijaksi. Kuten runoudessa on erilaisia areenoja ja kehyksiä, joissa runoutta ja sen laatua arvioidaan, myös ihmisen hoitamista on tarkasteltava eri näkökulmista.

Tabermannin runoutta on arvioitu naiiviksi, jämähtäneeksi ja heppoiseksi. Tällaisen tuomion sille antaa kirjallisuuskriitikoiden eliitti. Runolehtien suosiossa Tabermann ei ole koskaan ollut, mutta kansansuosiota on aina riittänyt. Kriitikoita ei miellytä Tabermannin romanttinen tyyli ja väsymätön puhe rakkaudesta ja sen voimasta. Moni masentunut kuitenkin kokee tällaisen puheen eheyttävänä ja tervehdyttävänä.

Kukaan ei vielä pysty arvioimaan, säilyykö runoilijan suosio edelleen läpi seuraavien vuosikymmenten. Siihen eivät vaikuta kriitikot, vaan lukijat.

Jako etabloituneen ja käyttörunouden, runolehtien suosiman ja suuren yleisön lukeman runouden välillä on selkeä. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi olla mikään ongelma, koska nämä lajit eivät oikeastaan edes paini samassa sarjassa. On erilaisia runomakuja. Kuten myös musiikkimakuja. Ja hyvä niin.

Näin soisi olevan terveydenhuollossakin.  Kaikkia auttamismuotoja, jotka pyrkivät ihmisen parhaaseen ja joista ei ole osoitettu vaaraa tai haittaa käyttäjälle, on syytä arvostaa ja kunnioittaa. Tieteellisen näytön puute ei riitä argumentiksi auttamisen kieltämiseen tai rajoittamiseen, varsinkaan jos tieteellistä näyttöä ei ole myöskään haitoista.

Asenteiden muutosta tarvitaan, jotta rauhanomainen rinnakkainelo ja hedelmällinen yhteistyö lääketieteellisten ja muiden hoitojen välillä voisi kasvaa ja kukoistaa. Jotta hoitamisen maailma eläisi tasapainossa kaikkien osiensa kesken.

Ja jotta ihmiset voisivat aidosti ja vaapaasti edistää omaa ja muiden terveyttä monipuolisesti, monin eri tavoin.

Menneen syksyn muistelo.

Seuraavissa kahdessa kirjoituksessa kerron lisää ajatuksiani täydentävien hoitojen paikasta terveydenhuollossamme.

©Liina Keskimäki