Se on kaunis ja vertaamaton... Yllästunturin huipulla loistaa lilan värinen kruunu. Länsi-Lappi tarjoaa myyttinsä, kun annan sen kertoa itselleni metsän, kairan ja jänkhän sielusta. Kun jätän kiireen ja hötkyilyn naulakkoon sitoessani aamulla monoja jalkaan ja haaliessani eväspussiin purtavaa. Latu johtaa lumiseen metsään. Metsässä on jo hohtava talvi. Sukellan sinne ihmetystä…
Avainsana: kukat
Laulan, hyräilen ja rallattelen
Mistä muualta voi löytää sen laulun, jota kipeimmin kaipaa kuin itsestään? Laulun lahja on meillä kaikilla. Jokainen lintu visertäää, piipittää ja sirkuttaa sille ominaisella äänellä. Yksi korkealta ja kovaa, toinen tuskin kuuluvasti. Marraskuun metsässä korviin ei kantaudu lintujen liverrystä. Toisin on kesäkuun alussa, kun pikkulintuparvi aloittaa kaikuvan konserttinsa jo aamuyöllä. Laulaa voi myös mielessään – ilman…
Onko nyt syksy vai talvi?
Ei kumpikaan. Nyt on Listopad, lehtientippumiskuukausi. Siirrän kelloa aamulla tunnilla johonkin suuntaan. Auringolle jää enemmän aikaa nousta. Lähiruoka-aamiaisen jälkeen on hyvä hetki lähteä nauttimaan lähiluonnosta. Kadulle astuttuani imaisen kirpeää elämänhenkeä keuhkoihini. Se alkaa heti vaikuttaa. Iho herää, silmät avautuvat ja sisällä jauhavat biologiset prosessit. Kultaista ja valkoista. Pilvien lomasta välillä puikahtava…
Ihmisiä on kuin muurahaisia
Muurahaisten koti ja ihminen. Urjalan metsissä kuljeskellessani tuli mieleen laulu, joka 70-luvun lopulla soi usein radiossa: Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa. On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia, niin ettei heitä toisistaan voi erottaa… Veikko Lavi (1912-1996) esitti tätä sanoittamaansa "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" kappaletta 70- ja 80-luvuilla, mutta teksti kuvaa…
Aarnimetsässä asuu totuuden henki
Syksy on vaihtanut vihreän ruskeaksi, punertavaksi ja keltaiseksi. Pian maa harmaantuu. Metsä hyppää puista, kivistä ja sammalikosta suoraan sisuksiin. Se kertoo, mitä itse tiedän ja tunnen todeksi ja aidoksi. Se muuttaa minua syvältä. Minulla on päässä kääre. On mentävä metsään. Itkemään pari kyyneltä poskelle, vaikka sielussa niitä olisi miljoona. Imemään iloa kiertyneiden aarnipuiden…
Syksyä täynnä
Siperia on edelleen sisälläni. Kolmen viikon seikkailut vaalenevat hiljalleen, mutta eivät haalistu. Reissun ydin pysyy. Se, että katselukulma muuttaa näkemystä. Siperia ei ole yksi, vaan monta. Pihlajan marjoja. Nyt pää on täynnä syksyä, kun luonto vaihtaa väriään.Tästä, kellastuvan haavan ja punertavan pihlajan edestä mennä viipotti eilen kettu. Se jäi hetkeksi tiukasti tuijottamaan…
Kukkuramäessä luonnonhenkiä
Sade on lakannut. Illan viileys lepää pilvitaivaan alla. Katselen isosta kivestä nousevaa pihlajaa. Se on kasvanut siinä, pellon keskellä, niin kauan kuin muistan. Säröt kivessä ovat venyneet onkaloiksi puun levittää juuriaan ja vahvaa runkoa. Luonto on kekseliäs. Suuntan metsikköön, Kukkuramäen ylänteelle tervehtimään luonnonhenkiä. Ne asustavat puissa, pensaissa, mättäissä, ruohossa ja kivissä. Onko tuolla ylhäällä Pääsiäissaarilta Urjalan perukoille tipahtanut…