Katariina Sourin vuoro

Jokainen julkisuuden henkilö, joka uskaltautuu keskustelemaan asiallisesti lääkäri Antti Heikkilän kanssa, näyttää joutuvan mediassa leimatuksi tiedevastaiseksi ja huuhaan kannattajaksi. Näin on käynyt äskettäin Vihreiden kansanedustajaehdokkaalle, Katariina Sourille. Miksi?

Iskikö Ilta-Sanomissa itsesensuuri? Ensin se aikoi julkaista haastattelun, jossa Katariina Souri kritisoi medikalisaatiota ja esitti näkemyksensä ketoruokavaliosta ja liikalääkityksen ongelmista. Sitten lehti vetikin jo valmiin jutun pois eli jätti julkaisematta.

Tässä kirjoituksessa pohdin tapausta ja sen linkittymistä Antti Heikkilän kiisteltyyn Lääkkeetön elämä -kirjaan.

Surullisen kauas on päädytty totuudellisesta ja kriittisestä journalismista. Ja vaarallisen lähelle tunnekuohujen sävyttämiä valeuutisia: Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan asiatonta ja perusteetonta vaarallisuudella vatvomista. Talouselämä julkaisi 24.2.2019 ja MTV Uutiset nettilehti 25.2.2019 rakenteeltaan ja sanamuodoltaan lähes identtisen jutun Katariina Sourin ja Antti Heikkilän keskustelusta Noitarovio-videolla https://www.youtube.com/watch?v=Xu6rBSctPWM&t=237s

Videolla keskustellaan muun muassa terveellisestä ravitsemuksesta, ketodieetistä sekä Katariina Sourin kokemuksista auttaa itseään mielenterveysongelmissa ruokavalion ja elämäntapamuutosten avulla.

Talouselämä: https://www.talouselama.fi/uutiset/vihreiden-eduskuntaehdokas-katariina-souri-mainostaa-kohulaakari-antti-heikkilan-ruokavalio-oppia/efe00d3c-642b-3cd9-b86f-595dafec1db4

MTV Uutiset https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vihreiden-ehdokas-katariina-souri-mainostaa-vaalikanavallaan-huuhaa-palkitun-antti-heikkilan-ruokaoppeja-jotka-asettuvat-vastakkain-modernin-laaketieteen-kanssa-gluteeni-aiheuttaa-psykoosia/7299186?fbclid=IwAR2_8z9LySbZh2_FVLVz0JF7GCeOtPSLzaZ7j2VeHq6slPNvph1Yy_VzF7w#gs.FJblAUpTK

MTV ja Talouselämä tiedepoliiseina

MTV ja Talouselämä ovat näköjään ryhtyneet terveysvalvojiksi. Ne esiintyvät myös tiedepoliiseina julistamalla tiedevastaisiksi Antti Heikkilän tuoreen kirjan, jossa kuitenkin on satoja tieteellisiä lähdeviitteitä. Tieteellisten tutkimusten tulokset eivät niistä katoa mihinkään, vaikka MTV ja Talouselämä kuinka manaisivat niitä katoamaan. Eivät ne myöskään katoa siksi, että Katariina Souri niputettiin lehtien itse keksimään tiedevastaisuus-huuhaaseen. Nimeän toiminnan huuhaaksi, koska tiedevastaisuus-mantraa toistetaan kuin raamatunlauseita ilman minkäänlaisia asiaperusteluita ja ainoastaan viittaamalla edellisiin (Hesarin joulukuussa 2018 aloittamiin) parjausjuttuihin.

Tällainen on epäeettistä. Ymmärrän, että kansalaisjärjestö, hyvin kapeasti tiedettä tarkasteleva Skepsis ry toteaa MTV:n ja Talouselämän jutuissa Lääkkeetön elämä (Otava 2019) -kirjassa olleista virheistä: ”Osa virheellisistä väittämistä voi pahimmassa tapauksessa vaarantaa potilasturvallisuuden”. Skepsis ry nimittäin (varmaan vilpittömästi omasta näkökulmastaan katsoen) uskoo, että kustantaja Otava levittää väärää ja vaarallista tietoa.

Se uskoo, että jossain on olemassa tieteellinen totuus, joka osoittaisi Heikkilän kirjan lukijoille vaaralliseksi. Skepsis ry ei kuitenkaan esitä jutuissa yhtään konkreettista faktaa mahdollisista vaaroista, ei edes esimerkkejä virheistä, joihin vaara-argumenttinsa nojaa. Kansan valistuksen kannalta tämä olisi tärkeä tieto, jotta ihmiset voisivat toimia ”vaarattomasti”. Nyt pelottelu jää ”ilmaan”, epämääräiseksi ja lisää kansalaisten epävarmuutta. (Kyllä, kirjan korjaamattomissa painoksissa oli virheitä, mutta ei niitä kyllä millään logiikalla voi potilasturvallisuutta vaarantaviksi väittää. Jos voi, niin ne pitäisi kyllä pystyä konkreettisesti ja tieteellisesti perustelemaan.)

Heikkilän kirja ”hiertää pahasti kantapäätä”

En oikein ymmärrä, miksi media on ryhtynyt pitämään kansalaisjärjestöä (Skepsis ry) tieteen tuomarina. Tässä on jotakin outoa. Onko kyseessä hälläväliäjournalismi eli ”ei sen niin väliä, mistä tuutista se tieto tulee, kunhan saadaan jotakin kohahduttavaa” vai pikaskepsislaastarin liimaamisesta kantapäähiertymän päälle, jotta voi jatkaa entiseen malliin hieman vähemmällä kivulla?

Olisi mielenkiintoista saada tarkempi selvitys siitä, mitkä väitteet Antti Heikkilän kirjassa ”voivat pahimmassa tapauksessa vaarantaa potilasturvallisuuden” ja erityisesti millä perusteilla potilasturvallisuus voi konkreettisesti vaarantua kirjan lukijoiden keskuudessa. ”Joitakin väitteitä on katsottu jopa vaarallisiksi” – mantraa on viimeksi kuluneiden kuukausien aikana esitetty kaikissa päämedioissa. Missään niistä ei ole kerrottu, mikä on jopa vaarallista ja miksi. On esitetty hataria viitteitä sytostaatteihin (syöpälääkkeet, mikä ei ole lainkaan kirjan pääaihe), mutta ei mitään konkreettista. Hämmästyttää.

Julkisuudessa on esitetty ainoastaan epämääräisiä oletuksia tyyliin ”jos joku tietynlainen (typerä, tietämätön?) ihminen tietynlaisessa tilanteessa sattuu lukemaan kirjan jonkun tietyn kohdan, niin tämä saattaa ehkä tulkita (koska on tietämätön?) jonkin kohdan sillä tavoin, että se saattaa ehkä mahdollisesti olla hänelle sillä tavalla vaarallinen kuin vaarallisuusväitteisiin itse uskovat arvioivat”. Argumentoinnissa on aika vähän tolkkua, varsinkin, kun kirjan pääsanoma mediajulkisuudessa on systemaattisesti sivuutettu.

Missään en ole havainnut nostettavan keskusteluun kirjan pääsanomia:
lääkkeettömän elämän edistäminen, terveellisten elintapojen korostaminen sairauksien hoidossa, medikalisaation, kuten liikalääkityksen ja lääketieteellisen tutkimuksen sekä lääkärikoulutuksen laadun kritiikki.

Propagandistiset yksityiskohdat

Tällaista journalismia on pidettävä propagandistisena. Propaganda tyypillisesti tarrautuu joihinkin yksityiskohtiin (Heikkilän kirjan tapauksessa kirjassa olleisiin virheisiin, joita on korjattu uudessa painoksessa). Niitä on sitten suurenneltu ja paisuteltu viittaamalla hammaslääketieteen opiskelija Vladimir Heiskasen laatimiin virhelistoihin ja virheiden lukumäärään. Paljon yksittäisiä pikku virheitä – tiedevastainen kirja! Tällä tavoin, yksityiskohtiin (pääsanoman kannalta täysin epäoleellisiinkin) huomion kiinnittämällä saatiin huomio pois pääasiasta.

Voi olla, että MTV:n ja Talouselämän juttuja ei voi pitää suorana propagandana (kuten ei Maarit Tastulan taannoista haastatteluakaan, jota edellinen kirjoitukseni koski), mutta joka tapauksessa ne ovat indoktrinaatiota (hieno sivistyssana!). Sillä viitataan sellaiseen vaikuttamiseen, että itse vaikuttajakin on tietämätön siitä, että puhuu joko totuuden vastaisesti tai jonkin tahon pussiin, koska ei itse hahmota kokonaisuutta.

Joskus tuollainen journalismi syntyy toimittajalta yksinkertaisesti ”pomon käskystä”: Tee nyt sellainen juttu, josta syntyy ei-niin-hyvä mielikuva haastatellusta. Toimituspäälliköt ovat pomoja. Heidän pomojaan ovat päätoimittajat, mutta heilläkin on omat pomonsa, toimitusjohtajat ja yhtiön hallituksen puheenjohtajat, jotka vastaavat julkaisun taloudesta ja mainostulojen turvaamisesta. Tässä ketjussa rivitoimittajan asiakriittinen tai ”toisenlainen” juttu saattaa helposti päätyä roskikseen tutkitun tiedon tai tasapuolisuuden sivuuttamisen uhallakin.

Viheliäiset ja hankalat aiheet

Nokkelat toimittajat oppivat tosin nopeasti sanattomat toimituksen pelisäännöt, ja välttävät ”kiusallisia, viheliäisiä ja hankalia” aiheita.

Ihmisiä voidaan manipuloida ja johtaa harhaan. Tämä onnistuu sitä paremmin, mitä vähemmän viestin vastaanottajalla on asiasta tietoa. Kun manipulatiivista viestiä rummutetaan säännöllisin väliajoin useissa medioissa ja vain hitusen muunnellen, saadaan luoduksi vaikutelma, että ”kyllä se Sourikin tiedevastainen on”, vaikka asiassa ei todellisuudessa ole mitään perää.

Tiedekiistoja käydään maailmanlaajuisesti rasvoista, kolesteroliteoriasta ja -lääkkeistä, SSRI-teoriasta ja masennuslääkkeiden tehosta, erilaisista dieeteistä ja monista muista terveyskysymyksistä. Juuri näistä kiistoista toimittajien, ollakseen kriittisiä, pitäisi ottaa selvää. Heidän tulisi jakaa ihmisille puolueetonta tietoa esimerkiksi siitä, mitä eettisiä ongelmia terveystutkimuksessa (esim. lääketutkimus) nykyisin on ja kuinka ne heijastuvat terveydenhuollon käytäntöihin.

Tiede ei ole staattinen, pysähtynyt ilmiö, joka siististi, kauniisti ja lineaarisessa järjestyksessä itse korjaa itseään. Korjaahan se, mutta usein juuri väittelyjen ja konfliktienkin kautta! Nämä konfliktit näkyvät – tai ainakin niiden pitäisi näkyä monipuolisesti – myös julkisessa keskustelussa.

Kirjailija hylkäsi lääkkeet, valitsi elämäntapamuutokset ja terapian

Katariina Souri on hoitanut itseään monipuolisesti psykoterapioilla, ravitsemuksella ja muilla elämäntapamuutoksilla, vaikka psykiatrit ovat moneen otteeseen diagnosoineet hänet niin, että hän tarvitsisi lääkitystä. Tästä hän on kirjoittanut havainnollisesti kirjassaan Sarana (Teos 2018), jossa vahvasti kritisoi liikalääkitystä ja ylipäänsä medikalisaatiota. Kirjan pääaihe on tulkintani mukaan keski-ikäisen kirjailijan henkilöhistoria, oma henkinen kasvu ja identiteetin kehittyminen sellaiseksi kuin se nyt on. Terveyskysymykset liittyvät kirjassa laajasti ihmisyyteen ja elämisen taitoon.

Kirjailijan mielestä lääkkeettömiä hoitomuotoja pitäisi käyttää terveydenhuollossa enemmän ja niitä olisi syytä myös tutkia nykyistä intensiivisemmin. Nykyisin ne ovat marginaalisia terveys- ja lääketieteellisen tutkimuksenkin kohteena.

Suomessa yli 400 000 ihmistä syö mielialalääkkeitä, osa heistä lääkkeiden tehoa koskevien tutkimustulosten perusteella todennäköisesti turhaan. Joillekin lääkkeet ovat välttämättömiä ja ne auttavat. Mutta pilleri ei ole mikään automaattiapu. Niistä vieroittuminen voi olla hankalaa. Aihe koskettaa todella suurta ihmisjoukkoa ja se on tärkeä myös lääkebisnekselle.

Kansanedustajaehdokas kertoo fb-sivuillaan, että ”kiellettyjä” aiheita esiin nostettuaan hän on joutunut epäasiallisen ja virheitä vilisevän mustamaalauskampanjan kohteeksi eikä ole saanut mahdollisuutta korjata vääriä väitteitä.

Ilta-Sanomat innostui – aluksi

Näin Katariina Souri kertoo fb-sivuillan 28.2.2019:

Olen lukenut Heikkilän kirjan Lääkkeetön elämä, ja totta on että kannatan vahvasti hänen näkemyksiään. Mutta Noitarovio-videolla sanon että noudatan Turun yliopiston evoluutiobiologi ja dosentti Markus J Rantalan laatimaa ruokavaliota. Se sattuu olemaan lähes identtinen Heikkilän ketodieetin kanssa, ja olen kyseisen ruokavalion avulla parantunut lukuisista terveysongelmista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin, joista videolla Heikkilän kanssa keskustelemme.

Talouselämän juttu leimaa minut tieteenvastaiseksi. Tämä on hyvin erikoista, sillä ruokavalioni perustuu dosentti Rantalan läpikäymään laajaan tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Talouselämä ei kuitenkaan tarkistanut faktoja minulta, vaan julkaisi mustamaalaus-juttunsa minulta kommentteja kysymättä. Samoin teki MTV3 uutissivusto. He julkaisivat saman ala-arvoisen jutun ottamatta minuun lainkaan yhteyttä. Sentään Ilta-Sanomista soitti toimittaja kommentteja kysyen ja kirjoitti puhelinhaastattelun pohjalta jutun, jonka lähetti minulle tarkistettavaksi. Tein juttuun muutaman tarkennuksen, ja toimittaja sanoi pistävänsä jutun ulos.

Juttua ei kuitenkaan julkaistu. Laitoin toimittajalle viestin seuraavana päivänä ja hän sanoi jättäneensä jutun julkaisujonoon. Yleensä vastaavat ajankohtaisten uutisjuttujen kommentit julkaistaan välittömästi ja toimittaja ihmetteli itsekin missä juttu viipyy. Hän sanoi tarkistavansa asian toimitukseen päästyään. Selvisi että juttuun halutaankin vielä mukaan asiantuntijalausuntoja Noitarovio-videon sisällöstä, eli ns. faktantarkistusta, mitä myös Antti Heikkilän kirjalle Hesarissa tehtiin. Totesin toimittajalle että tasapuolisuuden nimissä hänen tulisi soittaa myös dosentti Rantalalle jonka videolla mainitsen, eikä vain jatkaa yksipuolisten näkemysten esilletuomista mitä Noitarovio-videolla juuri kritisoidaan.

Niin toimittaja tekikin, ja varmuudella hän soitti ainakin myös Itä-Suomen yliopistoon jollekin professorille, joka toimittajan mukaan olikin antanut positiivisia kommentteja lääkkeettömistä hoidoista ja sanonut että ne tulevat kokemaan lähitulevaisuudessa uuden renessanssin. Rantalan kanssa hän oli puhunut pitkään, ja tiedän että Rantala oli jopa lähettänyt toimittajalle omia tutkimustuloksiaan gluteenin ja psykoosien yhteydestä, mitä asiaa Heikkilän esiintuomana Talouselämän ja MTV3:n jutuissa kritisoidaan tieteenvastaisena.

Jäin odottamaan Ilta-Sanomien jutun ulostuloa, mutta sitä ei julkaistu seuraavanakaan päivänä. Laitoin taas viestiä toimittajalle ja yritin myös soittaa. Hän ei vastannut. Soitin Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinille. Hän sanoi ettei tiedä asiasta mitään. Lopulta sain toimittajan kiinni, ja hän kertoi että ”päälliköt nyt tuolla pähkäilevät mitä tämän asian kanssa tehdään”.

Pyysin toimittajaa ilmoittamaan lopputuloksesta. Hän lupasi näin tehdä, mutta mitään ilmoitusta ei tullut. Erityisen huvittavaa on se että antaessani haastattelua toimittajalle sanoin että näistä asioista ei saa yleensä julkisuudessa puhua. Toimittaja sanoi että nyt saa, mähän just soitin sulle.”

Iskikö itsesensuuri?

Ilta-Sanomien toimittajan laatimaa kirjoitusta ei siis julkaistu. Näyttää siltä, että lehti on vetänyt sen sivuun syistä, joita se ei ole avannut Katariina Sourille, ei myöskään lukijoilleen. (Voi toki olla, että se vielä julkaistaankin ”faktantarkistuksineen”. Se jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa Katariina Sourin kuvaus IS:n hyllyttämän haastattelun sisällöstä valaisee erittäin hyvin niitä todennäköisiä syitä, joiden vuoksi Sanoma-konserniin kuuluva IS ei päästänyt juttua julkisuuteen (lihavoinnit minun):

Mitä sitten kirjoitettiin minun sanomanani jutussa, jota ei suostuttu julkaisemaan?

Että noitarovio -videosarjassa puhutaan asioista joista olisi 400-500 vuotta sitten joutunut mahdollisesti roviolle. Että haluan tuoda esiin nykyisen medikalisaation, ylidiagnosoinnin ja perusteettomasti määrätyt lääkkeet ja myös sen, miten lääkitysten purkamisesta ei oteta vastuuta vaan nojataan lääketehtaiden rahoittamiin tutkimuksiin.

Sanoin, etten usko lääkkeiden useinkaan parantavan ja ettei ihmisten tarvitse tyytyä oireiden hallintaan lääkkeiden avulla sillä monista niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin sairauksista voi lääkkeettömästi parantua. Totesin että joskus lääkkeitä toki tarvitaan, mutta että hoidon tulisi olla yksilökohtaista ja terveydenhoidon mennä todellisen valinnanvapauden suuntaan. Tällöin lääkäreiden tulisi puhua myös lääkkeettömien hoitojen eduista.

Kritisoin jutussa myös sitä miten levottomille vanhuksille ja nuorille syötetään psykoosilääkkeitä vaikka niillä on usein vakavia sivuvaikutuksia kuten rajua painonnousua ja lääkityksen lopettamisen jälkeen vakavaa unettomuutta. Otin myös kantaa siihen, että lääkärit eivät välttämättä pysy uusimpien tieteellisten tutkimusten perässä ja alalla kaivattaisiin lisäkoulutusta.

Totesin, että terveellisillä elämäntavoilla, ruokavaliolla, terapialla ja luontoyhteydellä on iso rooli sairauksien parantamisessa. Resursseja tulisi keskittää enemmän lääkkeettömiin hoitoihin. Painotin vielä että yksisilmäisen ajattelun tulee murentua ja että kun taustalla ei ole tahoa joka hyötyisi rahallisesti tutkimuksesta niin ei tutkimuksia tehdä.

Sanoin vielä olevani pääsääntöisesti samaa mieltä Antti Heikkilän kanssa ja että olen itse noudattanut Turun yliopiston evoluutiobiologi dosentti Markus J Rantalan sorvaamaa ruokavaliota joka on hyvin lähellä Heikkilän suosittamaa ruokavaliota. Mutta juttua ei siis lopulta julkaistu. Jokainen voi tahollaan miettiä miksi.

Jos näin todella on käynyt kuten Katariina Souri kertoo, tapauksesta voi tulla vain yhteen johtopäätökseen: Antti Heikkilän ja Katariina Sourin näkemykset tulkitaan jossain Sanoma Oy:n mediaketjun osassa vaarallisiksi. Näkemykset eivät ole vaarallisia tavallisille, terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneille ihmisille, vaan niille, jotka ohjaavat lehtien toimituksia.

Salaliittoko?

Ei todellakaan ole kysymys salaisesta liitosta tai juonesta, vaan aivan tavallisesta liiketoiminnasta, sidosryhmien intresseistä ja joustavasta yhteistyöstä näiden kanssa.

TTT – tiede, tasapuolisuus, totuudellisuus

Jos joku (esim. Katariina Souri) lausunnoillaan jossakin tietyssä lehdessä (esim. Ilta-Sanomissa) uhkaa sellaisten tuotteiden myynnin lisäämistä (esim. mielialalääkkeet), joita koskevasta julkisesta mielikuvasta (imagosta) lehtikonsernin sidosryhmät ovat taloudellisesti tai muutoin riippuvaisia, on aivan selvää, kenen sana painaa enemmän julkaisupäätöstä tehtäessä. Kansanedustajaehdokkaan vai sidosryhmien? Tieteellä, tasapuolisuudella tai totuudellisuudella tässä kisassa on aika vähän sijaa.

Eduskunnassa tarvitaan nyt rohkeita ja avoimia, älykkäästi kriittisiä, viisaita ja rehellisiä kansalaisia, Tarvitaan kansanedustajia, jotka uskaltavat asettaa vanhaan luutuneet ajattelutavat ja kapeat sidosryhmien toisilleen suomat edut kyseenalaisiksi ja rohkenevat tarjota niiden tilalle toimivampia vaihtoehtoja – kansalaisten parhaaksi.

Muutos ilmaston lämpenemisen torjumiseksi siten, että rakennetaan luontoa arvostava ja ihmistä sen osana kunnioittava yhteiskuntajärjestys, on mielestäni tärkein tulevaisuuden poliittinen tavoite. Muutos on tarpeen joka sektorilla, myös terveydenhuollon käytännöissä. Saattaa olla, että inhimillisyyden vallankumous terveydenhuollossa voi toteutua vain, kun eduskunnassa on riittävästi rohkeita päättäjiä. Saattaa myös olla, että kansalaiset itse aktivoituvat ja ryhtyvät toimiin.

Tiede on väline, ei itseisarvo. Samalla tavoin ihminen on yksi ja tärkeä osa luonnon kokonaisvaltaista tasapainoa, ei ekosysteemin itseisarvo eli ”luomakunnan kuningas”. Sillä samassa veneessä kaikki olemme ihmiset, eläimet, puut, kivet, maa ja vesi. Emme uppoa, jos toimimme viisaasti, ekohumanistisesti.

Onko pian Katariina Sourin vuoro?