Tiede, hoitaminen, usko ja huuhaa

Nyt on trendikästä asettaa terveydenhoidossa tiede ja huuhaa vastakkain. Tieteestä on tullut hoitamisen mantra ja huuhaasta kirosana. Niitä huiskitaan miten ja minne sattuu.

Osuva esimerkki oli viime perjantainen A-studio-ohjelma, josta kirjoitin edellisessä jutussa. Juuri kun olin pääsyt Luontaishoitajien suut tukkoon -ohjelman aiheuttamasta ärtymyksestä, luen Aamulehdestä 26.10.2014 kirjoituksen ”Mistä tunnet sä huuhaan?”. Otsikko viittaa Arja Saijonmaan kauan sitten levyttämään venäläisen Vladimir Vysotskin Ystävän lauluun. (Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän, anna meren se selvittää, kuka viereesi jää… jne)

Aamulehden juttu alkaa ”Tieteellinen maailmankatsomus on saanut haastajan huuhaasta. Meille tuputetaan erityisesti terveyteen liittyvää humpuukia – teorioita ja väitteitä, joilla ei ole tieteellistä pohjaa.”

Metsässä, kuusen oksien hoitaessa ruumista ja henkeä, kehoani ja mieltäni, pohdin, mitä tuo lause oikein tarkoittaa.

Siihen on sisäänrakennettu väite, että kaikki terveydenhuollon tarjoama hoito nojaa tieteelliseen maailmankatsomukseen eli tieteellisiin tutkimuksiin ja että tiede takaa sen, että hoito on hyvää. Humpuuki, toiselta nimeltään uskomushoito, on tehotonta, koska sitä ei ole tutkittu. Tämä ajattelumalli ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton.

Tosiasiassa terveydenhuollossa käytetään erittäin paljon hoitomuotoja, joiden tehosta ei ole näyttöä tai näyttö on epäselvää. Kuvitelma, että kaikki virallisen terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamat hoidot perustuisivat tutkimusnäyttöön on yhtä ongelmallinen kuin ajatus, että kaikki epäviralliset hoidot (täydentävät ja vaihtoehtoiset) olisi osoitettu tehottomiksi.

British Medical Journal (BMJ) pitää yllä säännöllisesti päivitettävää Clinical Evidence eli Kliininen Näyttö –tietokantaa. Siitä  palvelun käyttäjäksi rekisteröityneet voivat tsekata, mitä tutkimusnäyttöä mistäkin yksittäisen sairauden tai oireyhtymän hoidosta on olemassa.

BMJ Clinical Evidence on koonnut systemaattisia katsauksia tutkimustuloksista, jotka on saatu käyttämällä satunnaistettua kontrolloitua koetta (RCT) tutkimusmenetelmänä. Sitä pidetään nykyisin ns. näyttöön perustuvan lääketieteen (evidence based medicine) perustana.

Kun 3000 erilaista hoitomuotoa koskevat RCT-tutkimusten tulokset käytiin läpi, kävi ilmi, että vain 35 % niistä oli tutkimuksin todettu joko hyödyllisiksi tai todennäköisesti hyödyllisiksi. Puolet tutkituista hoitomuodoista sijoittui  luokkaan ”vaikutus tuntematon”. Alla olevassa kuviossa harmaa alue (50%) tarkoittaa niiden hoitojen osuutta, joiden vaikuttavuudesta ei ole näyttöä. Tutkituista hoidoista 11% osoittautui RCT-tutkimuksin hyödyllisiksi, 24% oli todennäköisesti hyödyllisiä, 7% ”niin ja näin”, 7 % epätodennäköistä, että olisivat hyödyllisiä ja 3 %todennäköisesti tehottomia tai haitallisia.

Evidence based medicine

Kuvio ja sen selityksiä täältä.

Kuvasta voi päätellä, että suurinta osaa tutkituista 3000:sta nykyisin käytössä olevasta  parannusmenetelmästä ei ole osoitettu tehokkaaksi satunnaistetun kliinisen kokeen (RCT) tieteellisellä menetelmällä. Mutta kuva ei kerro, kuinka usein vaikutukseltaan tuntemattomia hoitoja käytetään terveydenhuollossa. Se kertoo vain, että 3000:sta nykyisin käytössä olevasta hoitomuodosta puolella ei ole näyttöä tehosta.

Hoidot, joiden vaikutusta ei tunneta, ovat BMJ:n arvioitsijoiden mukaan hankalasti selitettävä ryhmä. Siihen kuuluu hoitoja täydentävän lääketieteen alueelta (kuten akupunktio), mutta myös monia psykologisia, kirurgisia ja lääkehoitoja.

Siis yli puolet terveydenhuollon käytössä olevista hoitomuodoista on RCT:n perustella hankalasti selitettävissä, todennäköisesti hyödyttömiä tai pieni osa jopa haitallisia. Tämä on yllättävää keskusteluilmastossa, jossa vannotaan tiedehoitamisen nimeen.

Se, että noin suuri osa hoitomuodoista kuuluu ryhmään ”vaikutus tuntematon” on huomionarvoinen asia puhuttaessa eri hoitojen tutkimusnäytöstä.

Onko niin, että terveydenhuolto tarjoaa potilaille huuhaahoitoja vai onko tutkimusmenetelmissä joku vika?

Kuvio kuvastaa minusta enemmänkin niitä vaikeuksia, joita satunnaistetun kontrolloidun kokeen (RCT):n soveltaminen tuo monien hoitomuotojen vaikutuksen mittaamiseen. Toisin sanoen terveydenhuollossa käytetään paljon sellaisia hoitoja, joita on vaikea tai mahdoton tutkia RCT:n avulla. Tämä koskee erityisesti perusterveydenhuoltoa, jossa ratkotaan valtaosa ihmisten terveyspulmista. Sairaalaan, erikoissairaanhoidon piiriin päätyy vain pieni prosentti sairaista.

Kaikki sellaiset hoitamisen tavat, joissa pääosaa esittää tunteva, kommunikoiva, kuunteleva ja koskettava elävä ihminen (ei lääke, kirurginen tai muu tekninen operaatio) istuvat huonosti RCT:n teorian kehikkoon. Nimittäin puhtaimmillaan teoria nojaa oletukseen, että objektiivisen, puolueettoman vaikutuksen mittaamiseksi ei potilas eikä hoitava henkilö tutkimuksessa saa tietää, millä menetelmällä (RCT:ssä yleensä lääke) vaivaa hoidetaan.

Tällä pyritään estämään ihmisten välisen tunne-efektin ja uskon vaikutus eli plasebo- eli lumevaikutus. Tämä taas liittyy nimen omaan ihmisen mielen, ajatuksen ja tunteiden voimaan. Tiedetään, että kun potilas luottaa ja uskoo johonkin lääkäriin tai hoitajaan ja hänen hoitoonsa, se auttaa paremmin kuin jos niihin ei usko. Sitä paitsi kaikkia käytössä olevia hoitamisen menetelmiä ei ole tutkittu ollenkaan.

Kuviossa oleva ”vaikutus tuntematon” –puolikas sisältää juuri sellaisia hoitomuotoja, joissa inhimillinen hoitoprosessi on tärkeää. Hoito saattaa siis toimia hienosti käytännössä ja auttaa potilaita, mutta siitä vaan ei ole saatu RCT:n avulla näyttöä tai sen vaikuttavuutta ei ole lainkaan tutkittu.

Miten tämä nyt liittyy huuhaaseen?

Yllä olevassa kuviossa ”vaikutus tuntematon” –hoitoja käytetään, vaikka niitä ei ole tutkimuksin osoitettu tehokkaiksi. Ilmeisesti joku uskoo  niihin, koskapa käyttää niitä.

Ovatko ne siis ns. uskomushoitoja eli huuhaata?

Joka tapauksessa kuvio ei tue väitettä,  että kaikilla virallisen terveydenhuollon tarjoamilla hoidoilla olisi turvanaan RCT-tutkimusnäyttö.  Se ei myöskään kerro siitä, että RCT olisi ainoa pätevä vaikuttavuuden mittaamisen tapa.

Alussa mainitsemassani A-studion ohjelmassa julkkislääkäri Kiminkinen  sanoi, että  heti kun uskomushoitojen (tarkoitti varmaan täydentäviä hoitoja, joita käyttää noin 30 % väestöstä Suomessa) teho osoitetaan tietellisin menetelmin, ne voidaan ottaa osaksi virallista terveydenhuoltoa.

Kiminkisen arvio tuntuu vähintäänkin oudolta tilanteessa, jossa puolta käytössä olevista hoidoista ei ole osoitettu tehokkaiksi, vaan vaikutus jää tuntemattomaksi.

Kysymys onkin varmaan jostakin muusta, kun keskustelu julkisuudessa näyttää pysähtyneen juupas-eipäs -asemaan ja tiede vastaan huuhaa -tilaan.

En anna sen kuitenkaan häiritä metsässä kulkuani.  Mietin, että metsän terveysvaikutuksiakin on tutkittu hyvin vähän, varsinkaan RCT-tutkimuksin. Siitä huolimatta hoidan itseäni metsäkävelyillä. En pelkästään liikunnan vuoksi, vaan puiden takia.

Nuo vihreät kuusen oksat, männyn latvukset ja nyt jo lehdistä paljaat koivut suojelevat ja antavat energiaa, näkymätöntä, mutta selvästi aistittava voimaa.  Ne kannustavat minua olemaan oma itseni ja hengittämään avoimesti totuutta jonka tajuan, tunnen, näen, kuulen, haistan ja maistan. Elämää itseään.

Ilmassa on muutoksen tuulia.

Puun halaaja

One thought on “Tiede, hoitaminen, usko ja huuhaa

  1. Päivitysilmoitus: Huuhaanvihaajan varjo ja täydentävät hoidot | LIINANBLOGI

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s