Mitä ”uskomushoito” tarkoittaa? Huuhaatako?

Ovatko kaikki täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot huuhaata? Eivät ole, jos huuhaalla tarkoitetaan tehotonta hölynpölyä. Ovat, jos huuhaalla tarkoitetaan kaikkea, mitä ei ole tieteellisesti tutkittu.

Kansan keskuudessa hoidot ovat suosittuja, mutta lääkärikunnassa ne ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton.  Tätä kuvastaa se, että osa lääkäreistä puhuu uskomushoidoista vastakohtana ”tieteellisille” hoidoille. Uskomushoito-termi otettiin käyttöön 1990-luvun lopulla, mutta se ei ole saanut lääkärikunnan varauksetonta tukea.

”Duodecim-seura järjesti vuonna 1995 sanakilpailun, jossa etsittiin suomalaisia vastineita eräille vieraskielisille termeille. Yhtenä kohteena oli nimitys Complementary and Alternative Medicine (CAM). Tämän kohteen osalta voittajaksi valittiin sana uskomuslääkintä. Sen käyttö on yleistynyt hiljakseen, etenkin silloin, kun on löydetty aihetta arvostella jotakin nimityksen piiriin luettavaa hoitoa, sen tuottajia tai sen käyttäjiä.”  CAM on suomeksi täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, josta meillä käytetään yleensä muotoa täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot.

Sitaatti on lääkäri ja tutkija Heikki Hemmilän kirjoituksesta, jossa hän esitti, että Suomen Lääkäriliitto ja Duodecim-seura sanoutuisivat järjestöinä irti uskomuslääkintä-termin käytöstä. Hän perusteli esitystään sillä, että termi on sopimaton terveydenhuollon ammattilaisten sanavarastoon, koska siihen sisältyy olettamus kaikkien muiden kuin virallisesti hyväksyttyjen hoitojen tehottomuudesta.

Pysähtyneisyyden jäänteitä

Hemmilän mielestä uskomushoidoista puhuvat halveksivat ja aliarvioivat yhtä keskeisintä kaikissa hoidoissa vaikuttavaa tekijää, vanhalta nimeltään plaseboefektiä. Plasebon osuuden on arvioitu vaihtelevan kolmasosan ja kolmen neljäsosan välillä eri hoitojen kokonaisvaikutuksesta. Hän kysyi kollegoiltaan: ”Onko meillä lääkäreillä varaa heittää näin valtava positiivinen voimavara pelkästään »kilpailijoiden» käyttöön?”

-Tärkeä tieteellinen periaate: »proof of no effectiveness» (näyttö tehottomuudesta) on eri asia kuin »no proof of effectiveness» (ei näyttöä tehosta). Se, että monilta vaihtoehtohoidoilta puuttuu kaksoissokkokokeisiin perustuva osoitus tehosta, ei vielä tee niistä tehottomia. Tällä logiikalla jouduttaisiin hylkäämään mm. lähes kaikki kirurgiset toimenpiteet, vaikeavammaisten terapiat ja psykiatria, lääkehoitoa lukuun ottamatta. Järjestelmiä, joissa hyväksytään vain yksi totuus, kuvataan historiassa sanalla pysähtyneisyys, Hemmilä kirjoitti.

Hän  muistutti myös potilas-lääkäri –suhteen herkkyydestä: ”Kaiken muun kuin tieteellisesti tehokkaaksi osoitetun – ja sen lisäksi lääkärikunnan hyväksymän – hoidon nimeäminen uskomuslääkinnäksi ei ole omiaan parantamaan muutenkin herkkää lääkäri-potilassuhdetta. Jos lääkäri näin leimaa uskomuslääkintään turvautuneen potilaansa arvostelukyvyttömäksi höppänäksi, tämä todennäköisesti turvautuu vastakin mieluummin hoitajaan, joka kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeuttaan ”, Hemmilä sanoo.  Artikkelin nettiosoite on kirjallisuusluettelossa alla.

Parantajalla oltava sydämen sivistystä

Tehottomuutta hoitojen vastustajat perustelevat sillä, että koska hoitojen vaikuttavuutta ei ole tutkittu, niitä ei voi pitää tehokkaina ja turvallisina, mikä on virheellinen päätelmä. Oikea päätelmä on, että vaikutuksia ei tieteellisten tutkimusten perusteella tunneta, mutta että niistä voi olla kokemusperäistä näyttöä.  Tästä seuraa, että myös se oletetusta tehottomuudesta johdettu argumentti,  että  täydentävien hoitojen tarjoajat huijaavat ihmisiä, on myöskin väärä. Argumentti horjuu sikälikin, että hoitamiseen ja parantamiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat samanlaisia riippumatta siitä, kuka tai mikä organisaatio ihmistä hoitaa.

Epäeettistä toimintaa on valitettavasti kaikkialla, myös lääketieteen piirissä, mutta tästä ei voi tehdä päätelmää, että lääkärit varmaan huijaavat ihmisiä. Huijaaminen ei riipu hoitomuodosta, vaan ihmisestä ja hänen omaksumastaan etiikasta.  Hoitamisessa olennaista on hyvän tekeminen ja vahingon välttäminen arkkiatri Risto Pelkosen sanoja lainatakseni eli ”sydämen sivistyksen” käyttäminen apua tarvitsevan ihmisen kohtaamisessa.

Itse asiassa tehottomusargumentista syntyy kehäpäätelmä, joka on esteenä tutkimukselle. Kun täydentäviä hoitoja pidetään lähtökohtaisesti huijauksena tai ainakin humpuukina (koska niitä ei ole tutkittu), niin tutkimusmäärärahoja ei osoiteta ”turhien” asioiden tutkimiseen (koska hoidot ovat humpuukia). Näin tutkimustietoa ei voi karttuakaan,  sillä aiheesta kiinnostuneiden yksittäisten tutkijoiden yksinäiset ponnistelut eivät riitä tuottamaan tarvittavaa todistusaineistoa hoitojen hyödyistä varsinkaan, kun lääketieteellisen tutkimuksen ihannetta, satunnaistettua kaksoissokkotutkimusta on hankala soveltaa ihmistä hoitoinstrumenttina käyttävissä auttamismuodoissa. Millainen olisi ihmisenmuotoinen placebo? Pekka Louhiala (2009) toivookin, että  esitettäisiin vaihtoehtoisia tutkimusasetelmia, mikäli  perinteinen lääketieteen lume-kontroilloitu kaksoissokkomenetelmä ei sovellu.  Toive on aiheellinen.

Vaikutustutkimukset lisääntyvät

Muualla kuin Suomessa tämän alan tutkimusta kyllä tehdään, mutta niukkaa se on kaikkialla verrattuna esimerkiksi  lääketutkimuksen määrään.  Mutta tutkimustoiminta on vilkastumassa.  Yhdysvaltain kansallinen täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen keskus (NCCAM) tukee monipuolisesti tutkimusta, mm. rahoittamalla systemaattisten katsausten tekemistä. Keskuksen nettisivuilla on runsaasti tutkimusraportteja. Niiden mukaan joillakin CAM-hoidoilla on vaikutusta mm. selkä- ja niskakipujen lieventymiseen enemmän kuin tavanomaisilla lääketieteellisillä hoidoilla (kuten tulehduskipulääkkeillä), fysioterapialla tai ei-hoitamisella. (NCCAM 2012). (Korjaus 16.10.2016: Nykyisin Yhdysvaltain keskus on nimeltään National Center for Complementary and Integrative Health NCCIH). Eurooppalainen CamDoc Alliance ajaa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen asiaa.  Nettisivuilla  http://camdoc.eu/index.html on  paljon tietoa.

Akupunktiosta on tehty kymmeniä Cochrane Database Systematic Reviews –katsauksia, joissa on selvitetty sen vaikutuksista eri sairauksiin ja vaivoihin. (Cochrane 2012) Niiden ja muidenkin tutkimusjulkaisujen mukaan akupunktiolla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi niskakipujen, migreenin ja jännityspäänsäryn hoidossa. Myös joogan ja eräiden muiden kehomieli –terapioiden vaikutuksista tehdyn systemaattisen katsauksen mukaan niillä saattaa olla vaikutusta monien vaivojen, mm. vaihdevuosioireiden lieventymiseen (Innes ym. 2010)

Suomessa koeasetelmiin pohjautuvaa vaikutustutkimusta ei ole tehty, mutta Hanna Svennevig on väitöskirjassaan (2003) kvalitatiivisessa tutkimuksessa todennut kosketushoitojen olleen asiakkaiden kokemusten mukaan hyödyllisiä.

Yhteistyötä tarvitaan

Hyvän asiakaspalvelun ja kansalaisten terveyden edistämisen ja laadukkaan hoidon nimissä olisi jo aika heittää turhat ennakkoluulot sivuun ja katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on.  Kaikkien hyödyllisiksi todettujen hoitomuotojen tarjoama resurssi olisi otettava tehokkaasti terveydenhuollon käyttöön. Tämä edellyttää tietysti myös lääketieteen ulkopuolisia hoitoja tarjoavien ihmisten koulutusvaatimusten ja palvelujen valvonnan järjestämistä. Se on mahdollista, jos tahtoa on tarpeeksi. Vielä ei näytä olevan.

Kirjallisuutta

CamDoc Alliance (2012). http://camdoc.eu/index.html

Cochrane (2012). Cochrane Collaboration. Cochrane Summaries.  http://summaries.cochrane.org/search/site/cam%20alternative.

Hemmilä, H (2007). Luopukaamme termin uskomuslääkintä käytöstä. Duodecim 2007;123(19):2352. Linkki

Innes KE,  Selfe TK, Vishnu A. Mind-body therapies for menopausal symptoms: A systematic review. Maturitas 66 (2010) 135–149

Louhiala P (2009).Parantamisen ja hoitamisen etiikka. Edita Prima. Helsinki.

NCCAM  (2012).  National Centre for Complementary and Alternative Medicine. National Institutes of Health  http://nccam.nih.gov/research/results/spotlight.

Svennevig H.(2003). Hyvän olon hoidot. Kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä. Akateeminen väitöskirja. Acta Univesitatis Tamperensis 949. Tampereen yliopisto. Tampere.