Terveydestä, tieteestä, arvoista, ihmisestä
Tarinoita matkoilta
Teneguia La Palma La Palma 4 Saaren eteläkärjen tulivuori Teneguia purkautui viimeksi vuonna 1971 ja valtavat laavavirrat valuivat Atlanttiin. Mietimme P:n kanssa, kuinka pääsisimme näppärimmin kohteeseen. Turisti-infosta saamme tietoa bussireiteistä ja aikatauluista. Bussi numero 201 ottaa kyytiin 2,10 euron hinnalla. Noin tunnin matka eteläiseen Fuencalienten kuntaan alkaa. Körötellään pitkin rannikkoa, mutka…
Vihreää paikassa Los Tilos, La Palma. La Palma 3 Los Tilos Yltäkylläisen vihreässä ja kosteassa lehtotyyppisessä maastossa ei tunnu, että olisin karulla tulivuorisaarella. En olekaan, sillä pikkuisella saarella on monenlaista ilmastoa ja maisemaa. Pohjoisessa vehreämpää, etelässä karumpaa. Kanarian saarille on kehittynyt myös subtrooppisia metsäalueita. La Palmassa tällainen laurisilva-metsä on saaren pohjoisosassa Los Tilosin alueella. Vehreys muistuttaa hieman suomalaista kesäistä…
La Palma 2 Vuosi vaihtui vuorilla vaeltaen. La Palma, pieni Kanarian saarten läntinen saari lämmittää mukavasti ennen Suomen tiukkoja pakkasia. Caldera de Taburienten, kraaterikattilan, reunaman korkeimmalla huipulla tuulee niin, että lippalakki on karata päästä. Ja näkymät huikaisevat. Ne kuumentavat tunteita. Ajamme ylös ja alas mutkittelevaa tietä kohti muinaisen tulivuoren kraaterin reunaa…
La Palma 1. Kohta soi Cosmoksessa. Nautin musiikillisesta iltapäivästä. Yhtye Flamenco entre Amigos soittaa La Palman pääkaupungin, Santa Cruzin pienessä kuppilassa espanjalaisten perinteistä kansanmusiikkia, flamencoa. Ja hiukan muutakin. Kanarian saarten läntisellä La Palman saarella asuu noin 85 000 ihmistä. Pääkaupungissa Santa Cruzissa on 17 000 asukasta. Saari elää maataloudesta. Turismi eli kukoistuksensa aikaa kymmenisen…
Varhaisaamu Urunhaikan kylässä Itä-Kazakstanissa. Lautasantenni talon seinustalla. Urunhaikan kylässä tuntuu kuin siirryttäisiin sata vuotta ajassa taaksepäin. Rähjäisiä taloja koristavat kuitenkin lautasantennit, joten nykyajassa me olemme. Itä-Kazakstanissa vierailemme Urunhaikan vuoristokylässä, jossa tapaan Zojan hänen kotiportillaan. Muistelen syyskuun hetkeä, jolloin tapasin Zojan. Kukko kiekuu taustalla.…
Kazakstanin itärajan tuntumassa vuorilla ajettaessa näkyy Kiinan puolelle. Sadunomaiset hiekkadyynit levittäytyvät eteemme. Kiinan puoleinen hiekka-aavikko vuoristotieltä nähtynä. Noustaan 11 kilometriä mahdottoman huonoa vuoristotietä. Pysähdyspaikalla katselen hiekkadyynien yli Kiinan puolelle. Maisemat ovat vaikuttavia. Tie kiemurtelee kaukana. Tuuli tuivertaa Kiinasta päin leppoisasti ja raikas ilma houkuttaisi pidemmälle kävelylle. Mutta tähän emme voi jäädä…
Auringonkukkapelto. Palaamme Zaizan-järven itäpuolelta takaisin kohti Öskemeniä (Ust-Kamenogorsk). Kun järven länsipuolta luonnehtivat arot, itäpuolella aroja reunustavat vuoristot. Suurimman vaikutuksen tekevät vuoristorinteiden mukaisesti kumpuilevat viljavat vainot, auringonkukkapellot, niityt ja vihreys. Koska olemme Kiinan läheisellä rajavyöhykkeellä, joudumme passintarkastukseen (vaikka emme ole menossa Kiinaan), mikä kuitenkin sujuu kazakstanilaisen oppaan avustuksella joustavasti. Odottelemme puomin takana…
Yksinäinen ratsastaja Monta vuotta sitten shamaanimatkalla kohtasin voimaeläimen, hevosen. Kiisin sen selässä huimaa vauhtia vapaana pitkin aukeita aroja. Kokemus hämmästytti. En ole mikään hevosihminen. Nyt ymmärrän. Hevoset ovat arojen voima, avaran maiseman visuaalinen tukikohta. Saattoi siinä mielikuvamatkassa olla ennustus siitä kokemuksesta, jonka sain kuukausi sitten Itä-Kazakstanin aroilla: Ajamme Ust-Kamenogorskista (Öskemen kazakiksi) Zaisanin…
Näkymä Kelei-kylässä. Uuden ajan valkoista autoa ja vanhan ajan kuusikulmaista ail-rakennusta reunustavat asuin- ja muut mökit. Oikealla talon seinustalla lautasantenni television katsomista varten. Pysähdymme pikku kylään ajaessamme Altailla Anui joen laaksossa, jota kutsutaan myös ”Valkoisen veden alueeksi” (Belovodye). Kelei-kylän raitilla kuuluu koirien haukuntaa. Lammaskin määkii jossain lähellä. Menneisyys ja nykyisyys lyövät…
Oranssi taivas ja sinertävät rinteet. Altain ilta on viileä, melkein jäätävä. Syyskuun kirpeys tulee Terek-kylän lomamökkiin, vaikka lämmitin on kytketty päälle hyvän aikaa ennen nukkumaan menoa. Pukeudun lämpimiin yövaatteisiin ja pujahdan vällyjen väliin. Varhain aamulla lähden kävelemään leveän laakson suuntaan. Taustalla kohoavat vuoret. Keskellä näkyy Altai-vuoriston korkein huippu, 4500 metriä korkea…
