
Näkymä Kelei-kylässä. Uuden ajan valkoista autoa ja vanhan ajan kuusikulmaista ail-rakennusta reunustavat asuin- ja muut mökit. Oikealla talon seinustalla lautasantenni television katsomista varten.
Pysähdymme pikku kylään ajaessamme Altailla Anui joen laaksossa, jota kutsutaan myös ”Valkoisen veden alueeksi” (Belovodye).
Kelei-kylän raitilla kuuluu koirien haukuntaa. Lammaskin määkii jossain lähellä. Menneisyys ja nykyisyys lyövät täällä kättä.
Kiiltävä valkoinen auto seisoo pihalla. Altain kylissä on tapana, että melkein jokaisessa talossa on pihassa perinteinen kuusikulmainen kotaa tai jurttaa muistuttava rakennus, ail. Sitä käytetään talousrakennuksena, mutta siihen kätkeytyy myös muinaisen maailmankuvan shamanistista perinnettä, mikä Altain tasavallassa on edelleen elävää.
Tien viereen on pystytetty hevosille parkkipaikka, hevospaalu. Siinä elimet odottelevat, kun isäntä käy vierailulla kyläläisten luona.
Ihmiset ovat ystävällisiä ja uteliaita. Yhtään vihamielistä tai epäluuloista katsetta emme kohtaa, vaikka meistä kyllä näkyy selvästi, että olemme ulkomaalaisia turisteja. Aidan vieressä paistattavat päivää aurinkoisena syysaamuna 87-vuotias Telamash upeissa huopikkaissaan ja muutaman vuosikymmenen nuorempi Klavdia. Oppaamme Vasil juttelee heille altaiksi. Klavdia puhuu myös venäjää ja kertoo asuneensa kylässä Telamashin tavoin koko ikänsä. Klavdia kutsuu meidät piipahtamaan kotinsa pihassa olevaan ailiin.
Ail´in keskellä olevaa tulisijaa käytetään ruuan kypsennykseen ja ylhäällä olevaan puisen kehikkohyllyyn (kerem) laitetaan mm. juustoa savustumaan. Tulisija (ochok) on sekä käytännöllinen että pyhä. Siinä on äititulen henki (ot ene). Tulisijan takana, keskellä seisova parru on perinteisesti ollut henkien paikka. Samalla tavoin kuin hevoset kiinnitetään pihan hevosparruun, sisällä henget kiinnittyvä tähän tulisijan lähelle.
Hevonen on kaikin tavoin tärkeä. Tulisijan yläpuolella olevasta kehikosta roikkuu kuivattuja hevosen suolia. Niitä käytetään voin ja rasvan säilytykseen.
Ovesta katsottuna ail´in vasen kulma on pyhä nurkkaus. Siinä on koivun (kaiyn) runko, valkoiset alttariliinat seinällä sekä katajan oksia pöydällä ja seinäparrun päällä.
Kiitämme vierailumahdollisuudesta. Toivotamme Klavdialle ja Telamashille mukavaa päivää ja moikkaamme lähtiessämme aidan vieressä ihmettelevää lammasta.
Kylävierialusta jäi valoisa olo.
Tänään tuli osoitetuksi jälleen kerran se tosiasia, että jos ihmisellä on terveyttä, ruokaa, lämpöinen asunto, hyviä ihmissuhteita ja tasapainoinen sisäinen elämä, onnellisuus ei riipu ulkoisista menestyksen merkeistä, kuten rahasta ja vallasta.
Se on enemmänkin asennekysymys.
Kiitos jälleen mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Tuo katajaa käsittelelevä yksityiskohta on kiintoisa, myös suomalaiset ovat pitäneet katajaa erityisenä puuna ja mm. polttaneet sitä saadakseen väkevää savua.
Niin on. Kataja on pyhä puu.