Auringonkukkapelto.
Palaamme Zaizan-järven itäpuolelta takaisin kohti Öskemeniä (Ust-Kamenogorsk). Kun järven länsipuolta luonnehtivat arot, itäpuolella aroja reunustavat vuoristot. Suurimman vaikutuksen tekevät vuoristorinteiden mukaisesti kumpuilevat viljavat vainot, auringonkukkapellot, niityt ja vihreys.
Koska olemme Kiinan läheisellä rajavyöhykkeellä, joudumme passintarkastukseen (vaikka emme ole menossa Kiinaan), mikä kuitenkin sujuu kazakstanilaisen oppaan avustuksella joustavasti.
Odottelemme puomin takana vuoroamme.
Puomin takaa tullaaan!
Seisomme vartiopisteen kuumuudessa. Heinäkuorma ajaa STOP-merkin taakse toisesta suunnasta odottamaan vuoroaan. Papereiden tarkastus sujuu nopeasti. Yksi ryhmämme jäsen muistuttaa, että ei kannata kuvata täällä, koska vartiomiesten reagoinnin myönteisyydestä ei voi olla varma. Kuvaan maasturin kyljen suojassa piilossa valvovilta silmiltä. Onneksi rajavartiosto ei huomannut
Auto ohittaa heinäkuormaa vetävän traktorin.
Jatkamme matkaa. Heinäkuormia tulee vastaan ja ohitamme niitä.
Kerta kaikkiaan komea kuorma!
Hautausmaita on rakennettu kylien läheisyyteen joko aukealle paikalle tai pieneen metsikköön.
Islamilainen hautausmaa.
Suurin osa on islamilaisia merkkinään puolikuu, mutta on myös ortodoksisia kalmistoja sekä sekamuotoisia vainajien leposijoja, joihin on haudattu eri uskontokuntien edustajia ja myös uskonnottomia.
Ortodoksinen hautausmaa.
Hautausmaat ovat kuin pieniä kyliä, ikään kuin siellä olisi pieniä asumuksia, joissa kuitenkaan ei asu oikeankokokoisia ihmisiä.
Hautausmaa tämäkin.
Ehkä siellä asuvatkin vainajien henget, jotka eivät tarvitsee nykyasuntojen kokoisia tiloja. Heille riittää vähempikin. Näkyy myös muinaisia hautapaikkoja, mazoreita.
Muinaisen paimentolaishaudan (mazor) jäänteet Itä-Kazakstanin arolla.
Välillä syötiin manteja ja juotiin maitoteetä.
Tien vierellä siellä täällä kaupustelijat tarjoilevat tuotteitaan, säilykkeitä, vihanneksia, siemeniä, marjoja, hedelmiä, mehuja ja hunajaa.
Koppalakkimies ostoksilla.
Kun lähestymme Öskemeniä, kuljettaja haluaa ostaa perunoita, tomaatteja ja sipulia tien varren myyjältä kotiin vietäväksi.
Perunoita ja muita herkkuja.
Pitkästä ja rasittavasta automatkasta huolimatta tuntuu että käsitys itäkazakstanilaisesta elämästä syventyy ja laajenee.
Katselen maisemaa, aroja ja elämää. Ymmärrän, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. He tarvitsevat ruokaa, rakkautta ja kuolemanjälkeisen todellisuuden kunnioitusta.
Tässä maassa on paljon tyhjää tilaa. Asukastiheys on harvempi kuin suomessa. Hyvä niin.