Masennus – mielen tulehdus?

Geenit, jotka syntyivät alun perin suojaamaan esi-isiämme infektioilta arvellaan masennuksen alkulähteiksi, todetaan tämän päivän Hesarin tiedesivulla. Psyko-neuro-immunologinen tutkimus on tärkeää, mutta stressaantunut ja masentunut ihminen tarvitsee paljon muuta: myötätuntoa, lämpöä ja rakkautta.

Tutkimuksessa nojaudutaan ajatukseen biologisen, fyysisen kehon ensisijaisuudesta. Tämä on vallitseva nykylääketieteen näkemys, jota lääkeaineisiin nojaava hoitoajattelu kipeästi tarvitsee.  Mutta on olemassa toinenkin ihmisen ulottuvuus, joka vaikuttaa mielenterveyteemme. Se on tunneenergeettinen puoli ihmisessä. Tämä suuntaus ei kylläkään vielä ole saanut arvostusta tiedemaailmassa, vaan on vielä tutkimuksen marginaalissa suhteessa bio-lääketieteelliseen tutkimukseen. Biologisia tutkimusmenetelmiä tunne-energian mittaamiseen ei ole vielä keksitty.  Fysikaalisiin, näkyviin ja mitattaviin ilmiöihin nojaavat instrumentit ovat vajavaisia ihmisen sisäisen maailman tutkimisessa.

Tutkijat  Raison ja Miller päättelivät, että masennus- ja infektiopotilaiden samankaltainen käyttäytyminen ei voi olla sattumaa. Sekä masentuneet  että tulehduksista  kärsivät väsyvät helposti, nukkuvat tavallista enemmän, eristäytyvät ja   kärsivät keskittymisvaikeuksista, todetaan Hesarin jutussa.

Kuka on masentunut?

Tästä nouseekin kysymys masennuksen laajuudesta. Myös sydänsuruista kärsivällä, läheisen kuoleman kohdanneella, yksinäisyyttä potevalla tai yleistä elämänahdistusta potevalla on joskus näitä ”oireita”. Ovatko he kaikki siis masentuneita? Jos näin ajatellaan, niin silloin on pääteltävä, että ihmisen elämään luonnostaan kuluu masennus, koska siihen luonnostaan kuuluvat myös sydänsurut, kuolema, yksinäisyyden tunteet ja ajoittainen ahdistuneisuuskin. Käytännössä on niin, että vain voimakkaaksi koettu alakulo, pelko, ahdistus ja lamaannus määritellään sairaudeksi  ”masennus”.

Kun vaiva haittaa ihmisen elämää, sitä on hoidettava. Mutta miten?  Tarkastelen nyt puhtaasti älyllisen mielenkiinnon vuoksi teoreettista mahdollisuutta, että masennusgeeni löytyisi. Mitä sitten? Varmaankin lähdettäisiin kehittelemään kemiallisia aineita tai geenimanipulaation keinoja, joilla sitten voitaisiin hoitaa ongelmaa vaikuttamalla näihin tautigeeneihin.

Nykyisin on tavallista syödä masennuslääkettä, joka poistaa psyykkisen kivun turruttamalla oireen. Lääke ei poista perimmäistä kivun syytä. Vaikka masennus alkaisikin tulehduksesta kuten Hesarin jutun otsikko kysyy, niin väistämättä syntyy myös kysymys siitä, mistä tulehdus tulee. Tulehduslääke voisi poistaa tulehdusoireen, mutta ei sen syytä.  Voisiko vaikutussuunta myös olla päinvastainen,  siis että masennus synnyttää tulehduksia. Luulen että voi, vaikka en tunnekaan tästä aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Otan tässä täysin teoreettisessa pohdinnassa vapauden tehdä perusteltuja arvauksia.

Ennen kuin jatkan pohdintojani, haluan tehdä lukijalle selväksi, että en vastusta  masennuksen lääkehoitoa, mutta  olen sitä mieltä, että suuri osa lievistä masennuksista ja epämääräisistä vaikeasti diagnosoitavista psyko-fyysisistä pahoista oloista (esimerkiksi osa väsymysoireyhtymää sairastavista) voitaisiin hoitaa lääkkeettömästi.  Nykylääketiede on kuitenkin suuntautunut hoitamaan masennusta lääkkeellisesti. Kokemukseni mukaan liikaa.

Lääkkeitä, lämpöä ja oivalluksia

Mitä keinoja lääkkeiden ohella tai sijaan voisi olla lievän masennuksen ja alakulon hoitoon?  Uskon, että luopuminen ylettömästä suorittavan yksilöllisyyden ihannoinnista sekä rakkauden ja myötätunnon energia ovat hyvä lääke. Tästä ei ole olemassa yhtään tieteellistä, evidence-based-medicine –paradigman mukaista julkaisua. Lämpöä, rakkautta ja myötätuntoa ei ole patentoitu lääkeaineiksi, joten niiden annos-vaste –suhdetta ei voi tutkia. Toisaalta voi olla niinkin, että  niukkoja  tutkimusresursseja katsotaan tärkeämmäksi suunnata sinne, missä on jotakin uutta tutkittavana, koska  ”kaikkihan sen nyt tietävät, että myötätunto auttaa” .

Yksilö- ja ryhmäpsykoterapia auttavat ihmisiä selviytymään kriiseistään tarjoamalla myötätuntoista kuuntelemista ja tuottamalla uusia näkökulmia omaan elämään. Yhteisyyden, läsnäolon, rakkauden ja myötätunnon energian ”lääkkeitä” käyttävät  myös monet täydentävät hoidot, joita kutsutaan myös vaihtoehtohoidoiksi tai uskomushoidoiksi. Siksi onkin yllättävää, että virallisen terveydenhuoltomme kanta näyttää olevan, että kansalaisia on suojeltava tällaisen hienovaraisen energian vaaroilta  (Lauerma 2012).  Perustelen kuitenkin näiden ”lääkkeiden” tehokkuutta  henkilökohtaisella masennuskokemuksellani ja luottamalla siihen, mitä muut ihmiset masennuksestaan ja sen hoidosta ovat kertoneet. Kokemukset ovat olleet kannustavia.

Ylettömän  suorittavan yksilöllisyyden häivyttämisessä  kysymys on siitä, että luopuessaan ehdottomina pitämistään omaa itseä koskevista odotuksista ja totuuksista, päästäessään  irti totutuista ja elämää rajoittavasta maailmaan reagoinnin tavoistaan, ihminen avautuu uudelle, saa oivalluksia. Tulee tilaa vapaalle energian virralle, ymmärretään se sitten tunteiden virtana, yleisenä elämän voimana tai terveyden lähteenä. Tämä perustuu ajatukseen, että ihmisen mieli, sielu ja henki voidaan ymmärtää hienovaraiseksi energeettiseksi ilmiöksi.

Tämän näkemyksen mukaan psyyke olisi siten jonkinlainen silta aineen ja aineettomana pidettyjen  tekijöiden välillä. Se on energiaa, joskaan ei puhtaasti fyysisessä mielessä. Kuten emeritusprofessori Johannes Lehtonen (blogijutussani ”Ihmeelliset energiat”) on todennut, mielenterveydellä on voimavarana tunne-energiaa. Tunteiden kehittyminen ja niiden muuttuminen ovat siis yhteydessä siihen, miten aivojen fysiologinen tila vaihtelee. Aivojen tila vaikuttaa tunteisiin, mutta myös kokemukset ja tunteet vaikuttavat aivojen tilaan.  Jos masennusgeeni löytyy, voisivatkohan tunteet vaikuttaa myös masennusgeenissä  tapahtuviin muutoksiin?  Ehkäpä.

Placebo kunniaan

Lääketutkimuksissa lääkärin ja hoitajan empatiaa pyritään kontrolloimaan, koska se katsotaan  placeboksi, lumevaikutukseksi.  Lääketieteellisen tutkimuksen valtavirrassa sisäisiä kokemuksia ja tunteita pidetään placebo-vaikutuksen vuoksi tutkimusta sekoittavina tekijöinä. Niitä ei voi tutkia mikroskoopilla eikä mitata milligrammoina, joten ne jätetään lääkehoitokokeissa kokonaan huomiotta tai rakennetaan tutkimusasetelmia, joissa tunteiden, kokemusten, uskomusten ja mieltymysten vaikutusta lääkkeen tehoon kontrolloidaan järjestämällä  satunnaistettuja kaksoissokkokokeita.

Psykosomaattisissa kysymyksissä, kuten masennuksessa lääketiede on kuitenkin haasteen edessä juuri siksi, että silloin taustalla ovat kokemukset ja tunteet.  Masennuksen ongelmahan on syvästi ja monin tavoin yhteydessä juuri tunne- ja kokemusmaailmaan.

Suomen Lääkärilehden päätoimittaja Päivi Hietanen (2012)  pohtii  kiinnostavasti masennuslääketutkimusta. ”Kun ensimmäiset tutkimukset toisen polven antidepressanteista (masennsulääkkeistä) julkaistiin, uskottiin onnellisuuspillereiden olevan ratkaisu masennukseen. Jatkotutkimukset ovat pudottaneet tehon kolmannekseen. Ilmiö on tuttu muiltakin lääketieteen aloilta. Varhaisilla ylioptimistisilla tuloksilla on toivoa luovia, mutta myös haitallisia seurauksia. Voimavaroja menetetään vääriin hoitoihin ja seurantatutkimuksiin. Väärät uskomukset vaikuttavat pitkään vastakkaisista tuloksista huolimatta.” ”Tiedon muuttuminen on tärkeää, kertoohan se lääketieteen itseään korjaavasta luonteesta ja pyrkimyksestä totuuteen. Silti meillä on syytä nöyryyteen ja kriittisyyteen, sillä juuttumisella vääriin oletuksiin ja omaan oikeassa olemiseen on kallis hinta. Oikeaksi osoitettu väite ei välttämättä ole totta, eikä oikeaa oletusta ole aina helppo todistaa”.

Mielipiteeseen on helppo yhtyä. Samalla myös toivon, että nuoret tutkijapolvet avartavat nykyistä tutkimusparadigmaa niin, että myös pehmeät hoitamisen ulottuvuudet, kuten läsnäolon, lämmön, rakkauden ja myötätunnon hienovaraiset energiat otetaan vakavasti lääketieteellisen masennustutkimuksen kohteeksi tavoitteena niiden laaja ja kattava soveltaminen ihmisten hoitamisessa. Niitä ei tule pitää vain placebona, vaan itse hoidon instrumentteina.  Sillä ne edistävät paranemista riippumatta siitä, mikä masennuksen on aiheuttanut, tulehdus, geeni, vaikea elämäntilanne vai jokin muu.

Masentuneelle ihmiselle antaisin neuvoksi hakeutua sellaisten ihmisten hoitoon ja lähelle, jotka jakavat lämpöä ja myötätuntoa. Jos et halua jäädä pelkästään masennuslääkkeiden varaan, pyydä lääkäriäsi auttamaan sinua lääkkeettömien hoitomuotojen etsimisessä.  Jos hän ei osaa tai halua, kysy muilta ihmisiltä. Masennuksesta voi tervehtyä. Olen sen itse kokenut.

Lähteitä

Hietanen Päivi (2012)  Miksi lääketieteen totuus muuttuu? Pääkirjoitus Lääkärilehdestä 4/2012 (27.1.2012).

Kaaro Jani (2012) Alkaako masennus tulehduksesta? Helsingin Sanomat. 3.4.2012

Lauerma Hannu (2012) Usko, toivo ja huijaus: uskomukset hyvässä ja pahassa. Esitelmä Tampereen lääkäripäivät.Tampere 20.3.2012

Lehtonen Johannes (2011). Tietoisuuden ruumiillisuus. Mieli, aivot ja olemassaolon tunne.Bookwell. Porvoo.

Raison CL & Miller AH (2012a) The evolutionary significance of depression in Pathogen Host Defense (PATHOS-D) . Molecular Psychiatry. Date: 2012 Jan 31, PubMed (MEDLINE) .

Raison CL & Miller AH  (2012 b) Psychoneuroimmunology meets neuropsychopharmacology: Translational implications of the impact of  inflammation on behavior. Neuropsychopharmacology 37: (1) p. 137-162

 ©Liina Keskimäki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s