Moni etsii nykyään sisäistä lastaan tai sisäistä sankariaan. Minun eteeni tupsahti shamaani sisälläni. Ensin hämmästyin, mutta sitten ajattelin tehdä sille tilaa majatalossa.
En olisi voinut kuvitella vielä viisi vuotta sitten, että kirjoitan shamanismista saatikka että kokisin shamaanin sisälläni. Sellainen tuntui kovin kaukaiselta tieteellis-rationaalisessa ajatusmaailmassani, johon eivät lukeutuneet transsendenttiset (reaalitodellisuuden ulkopuoliset) ilmiöt, vaikka uskonnoista ja filosofisista pohdinnoista olen kyllä ollut aina kiinnostunut – noin analyyttisessä mielessä.
Mystisyys, huuhaa ja hörhöily eivät kuuluneet maailmaani, koska ne nojasivat luuloihin, kuvitelmiin ja uskomuksiin. Ei faktoja, ei tieteellistä evidenssiä, siis ei kiinnostavaa, ei arvokasta. Näin tuumailin. Jo Huuhaa – termi äänneasuaan myöten osoitti, että se on kaukana kaikkien täysjärkisten ihmisten elämästä.
Sitten tapahtui jotakin
Tarinaani olen kertoillut jo jutussa ”Masennusta vai alakuloa?”. Tässä kerron mitä hyvää shamaani sisälläni on poikinut.
Kaikki lähti siitä, kun aloin väsyä ja perin juurin kyllääntyä työhöni, jatkuvaan matkusteluun, alituiseen kiireeseen ja itse aiheutettuun tärkeyden tuntuun. Silti suorituspakko vain lisäsi kierroksia. Pikkuruinen lehtijuttu naisesta, joka piti enkelikursseja Hämeen sydämessä kiinnitti huomioni juuri silloin kun työkiireet olivat vilkkaimmillaan ja vauhti kova. Tallensin sen pöytälaatikkoon ja palasin siihen vasta myöhemmin.
Kun henkiset voimavarani alkoivat todella ehtyä ja aloin kokea elämäni epämääräisen toivottomana ja umpikujaan ajautuneena, ryhdyin etsimään apua lääkäreiltä, kirjoista ja ystävien kanssa keskusteluista.
Kaivoin lehtijutun esiin. Siinä hymyili Marketta kertomassa, että on koko ikänsä, pienestä pitäen, nähnyt enkeleitä. Lapsena hän ei tosin uskaltanut näkemästään kertoa kenellekään, koska vaistosi aikuisten torjunnan. Muistin lapsuuteni iltarukouksen
”Sylihisi Jeesus rakas nukkua mun taasen suo
enkelisi kaitsijaksi käske vuoteheni luo.
Ota hellään huomahasi vanhempani rakkahat
koti kallis, siskot, veikot, jotka kanssain kasvavat”.
Iltarukousko vei shamanismin pariin? Nostalgisin tunnelmin otin Markettaan yhteyttä ja päädyin hänen vetämäänsä terapeuttiseen ryhmään. Siellä esiteltiin ja kokeiltiin erilaisia, mitä ihmeellisimpiä hoito- ja rentoutusmuotoja. Kokeiltiin, miltä tuntuu energian virtaaminen omassa ja toisten kehossa, purettiin ryhmässä traumoja, harrastettiin liikuntaa, levättiin, keskusteltiin, kuunneltiin musiikkia, tanssittiin ja meditoitiin. Oli parantavaa ja terapeuttista jakaa turvallisessa ryhmässä ja lämpimien ohjaajien kanssa rankkojakin elämän murheita, mutta myös iloja.
Ankara psyykkinen vastustus nousi tosin monista esille otetuista asioista, kuten näkymättömän energian katsomisesta heilurilla tai puheista avaruudesta tulevista symboleista. Nämä new age-aatteet menivät täysin yli ymmärryksen. Shamanismin idean sen sijaan oivalsin heti.
Tunteet ja järki törmäyskurssilla
Sanaton ja joskus sanallinenkin vastarinta jatkui koko koulutuksen ajan, mutta se ei kuitenkaan estänyt olemasta mukana ryhmässä ja ymmärtämästä, että olin tutustumassa toisenlaisiin asioihin kuin mihin olin elämässäni ennen tottunut. Sellaisiin ilmiöihin, joita en pystynytkään totutulla tavalla järkeilemään. Kukaan ei kuitenkaan pakottanut uskomaan sellaiseen, mikä tuntui itsestä vieraalta. Joten päätin höllentää kriittistä minääni ja sallin tunteen tuulien puhallella. Kurssiviikoilla tunteille ja vaistoille annettiinkin paljon tilaa, pää pyrittiin tyhjennetään liioista rationaalisista ja ”loogisista” ajatuksista tarkoituksena ”pelkkä oleminen”, maailman sellaisuuden tajuaminen ja aistiminen.
Shamaanimatkat olivat järisyttävä kokemus. Rentouttavaa, puhdistavaa ja valaisevaa. Oivalsin heti, että tämä homma toimii. Tämä sopii minulle. Shamaanikulttuureissa kosmos, maailmankaikkauden rakenne, käsitetään kolmiosaiseksi: se jakaantuu yliseen, keskiseen ja aliseen maailmaan.
Alinen = kehon tila, kehon henki, fyysinen aine, yö, tumma
Keskinen= keho ja henki, luominen ja aine, kaikki värit
Ylinen= ilman henki, hengen alku, luominen, aamu, päivä, valkoinen, sininen
Tämä on periaatteessa sama kuin ihmisruumis: pää, keskiosa ja alaruumis tai ihmisen mieli: alitajunta, tietoinen mieli ja korkeampi minä/tietoisuus. Shamaanimatkoilla huomasin, että keho ja kehon tuntemukset ovat yhtä tärkeitä kuin vapaana vaeltava mieli, joka matkustaa toisenlaisiin todellisuuksiin kehon ja ulkoisten rituaalien, useimmiten rummutuksen avulla. Rummutus vaikuttaa kehoon ja mieleen tunteiden, kuuloaistin ja rummun äänen synnyttämien fyysisten värähtelyjen kautta.
Matkojen innostamana kokosin shamanismista kertovia kirjoja ja artikkeleita ja aloin tutustua aiheeseen myös teoreettisesti, sillä käytännössä olin sen jo hyväksi kokenut. Mircea Eliaden kuuluisa 1960-luvun tutkimus shamanistisista ekstaasitekniikoista antaa hyvän kuvan shamanististen käytäntöjen levinneisyydestä. Shamanismia on harjoitettu oikeastaan kaikkialla, eri puolilla maapalloa eri muotoisena. Uusshamanismi lisää suosiotaan länsimaissa. Siperiassa se on vanhaa perinnettä ja edelleen yleistä.
Vanhan perinteen mukaan shamaani on se joka tietää tai se joka muistaa. Tämän vuoksi shamaani kykeni eheyttämään (parantamaan) ihmisiä tai yhteisöjä. Yhteisö valitsi itselleen shmaanin. Usein shamaanius kulkui suvuittain.
Aihetta pitkään tutkinut professori Juha Pentikäinen suosii sanaa shaamaanius (shamanhood) shamanismi-termin sijaan. Hänen mukaansa shamanismin konsepti perustuu ismiin, tiukkamuotoiseen oppiin, mutta shamaanius on elämäntapa, kulttuurinen katsanto. Kuulostaa järkevältä myös nykyshamaaniuden näkökulmasta.
Nykyihmisten shamaani-kiinnostus perustunee juuri tuohon kulttuurisen katsantoon eli siihen, millaiseksi ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan. Meillä Suomessa shamaanius ei voi ”periytyä” sukupolvelta toiselle, koska meillä Lappia lukuun ottamatta ei ole ollut shamaaneja, ja Lapistakin heidät on muutaman edellisen vuosisadan kuluessa tuhottu. Muinaissuomalainen tietäjälaitoskin, joka muistutti shamaaniutta, on historian havinassa hävinnyt. Uusshamanismi sen sijaan etsii nyt muotojaan.
Pentikäinen on tehnyt 28 tutkimusmatkaa Venäjän arktisille alueille ja asunut pitkiä aikoja shamaanien kanssa ja näin yhteistyön kautta saanut syvällistä tietoja shamaanien ajattelusta ja toiminnasta, ja hän arvostaa shamaaneja. Ensiksikin shamaanien aikakäsitys on erilainen kuin meidän. Se on syklinen vastakohtana meidän aikamme lineaarisuudelle. Toinen olennainen piirre on eläinten ja ihmisten välinen yhteys. Kolmanneksi, muinaisilla ihmisillä oli karttana taivaan kartta tähdet merkkipaluinaan. Shamaanin tehtävä oli olla linkkinä ylemmän maailman eli ylisen ja maan välillä.
Jatkoin lukemista ja tiedon ja kokemuksen hankintaa. Kiinnostukseni edelleen kasvoi. Liityin Shamaaniseuraan ja tein kaksi rumpua, joilla nykyään rummuttelen itseäni, tuttaviani ja muita matkalle haluavia shamaanimatkoille. Pienempi rumpu syntyi 2009 ja isompi 2011. Kumpikin soi hienosti, isompi on ääneltään järeämpi ja kumeampi, pieni taas kevytsointisempi.
Shamaani sisälläni alkoi herätä. Se muistuttaa puiden tärkeydestä, sisäisen hiljaisuuden eheyttävästä voimasta ja rakkauden ensisijaisuudesta kaikessa olemisessa. Shamaanius on myönteisellä tavalla muuttunut kiinteäksi osaksi elämääni. Se on avartanut maailmankuvaa, vähentänyt jäykkyyttä ja tuonut lisää joustonvaraa. Se ei tuomitse eikä rajoita. Koen sen polkuna, tienä syvempään itseni, muiden ihmisten ja maailman ymmärtämiseen. Sellaiseen ymmärtämiseen, johon tieto ja järki eivät ulotu.
On hyvä, että tiede uusin löydöin ja keksinnöin auttaa parantamaan elämäämme, mutta löydöt aina siirtävät tuntemattoman rajaa tuonnemmaksi. Kattavaa kokonaisselitystä kun elämälle ei voi olla olemassa. Shamaani sisälläni ulottuu tuntemattomaan aistien ja vaistojen välityksellä. Siksi annan sille tilaa majatalossani.
Lähteitä
Eliade M. 1989 . Shamanism. Archaic techniques of ecstasy. Penguin Books. London. (First published 1964).
Pentikäinen J. 2012. Kasa Taori, a Shamanic Ritual of the Nanai people on the shores the Amur river. Northern and Central Asian Etnography Conference 24.4.2012. University of Helsinki.
Pentikäinen J. 1995. Saamelaiset, Pohjoisen kansan mytologia. Karisto. Hämeenlinna 1995.
Walsh R. 2011. Shamanism. New Views of an Ancient Tradition. Woodbury.
Löysin tämän artikkelin ihan vahingossa ja luen ja mietin muutaman kerran ennen kuin mahdollisesti kommentoin. Se voin jo nyt sanoa että kirjoittamasi on juuri sellaista “verataistukea” mitä olen ollut vailla.
Terveisin
Martti Törmälehto
Martti hyvä, kiitos kommentista. Kirjotiin tuon jo yli neljä vuotta sitten. Ihminenhän muuttuu koko ajan ja ajatukset ja mielipiteet muuttuvat ajan myötä. Kommenttisi innoittamana luin jutun uudestaan ja totean, että perusasennoitumiseni shamaaniuteen on edelleen sama. Tärkeimpinä shamaaniuden “osina” ymmärrän luontosuhteen suuren merkityksen, rakkauden ja mielen/mielikuvittelun voimaan hyvää tuovana asiana ihmisen elämässä – rationaalisuutta toki unohtamatta.