“On helpompi myöntää tavoittelevansa terveyttä kuin kaunetta” oli eilisen perjantai-illan teema A-tudion Streamissa TV 1:llä. Niin varmaankin, ja ihan luonnollisista syistä. Varsinkin aikuisille ja ikääntyville terveys on olennaisempi arvo kuin kauneus. “Terveily”-sanalla ohjelmassa viitattiin siihen, että terveys ja kauneus käsitteinä voivat sekoittua toisiinsa. Vakava sairaus on kuitenkin ehkä suurempi taakka ihmiselle kuin rumuus, vaikka kauneus olisikin katsojan silmässä.
Luin toisenlaisestakin näkökulmasta.
Nuoren vaimonsa sairastumisesta vaikeaan tautiin ja hänen kuolemastaan kertoi kirjassaan koskettavan tarinan Ken Wilber, joka tunnetaan yhtenä kiinnostavimmista amerikkalaisista nykyfilosofeista.
Wilber puolustaa spirituaalista maailmankuvaa, sellaista, jossa 
transsendenssi, ”kohoaminen” henkisesti on arvossaan. Nykyelämässä on tullut muotiin ”laskeutujien” maailma, jossa perusajatuksena on, että aistillinen ja materiaalinen maailma on ainoa, varteenotettava ja todellinen maailma. Tästä näkökulmasta kaikenlainen transsendenssi onkin parhaimmillaan huuhaata ja pahimmillaan vaarallista.
Nämä materialismin ja transsendessin näkemyserot sekoittavat joskus ajattelua ja käsitystä ihmisen arkisesta elämismaailmasta, kuten sairauksista ja vaivoista. Niitä voidaan pitää joko ruumiskehon mekaanisina häiriöinä tai itsen, oman mielen ja hengen tuottamina ongelmina.
Ihmiset syyllistyvät turhan paljon sairastumisestaan. Pienet vaivat, flunssat ja päänsäryt annetaan yleensä olla, mutta vähänkin vakavamman terveysongelman edessä aletaan pohtia, että mikähän tämän oikein aiheutti. Itse vai ympäristö?
Nykyisin tähdennetään terveellisiä elintapoja, lähinnä ravitsemusta ja liikuntaa, vakuutuksena sairauksia vastaan. Jos sitten sairastuu, ahdistuu siitä, ettei olekaan ehkä elänyt tarpeeksi terveellisesti. Tai ahdistuu siitä, että vaikka teki kaikkensa, niin silti sairastui. Tai lapsi sairastui, vaikka teki kaikkensa hänen puolestaan.
Toisaalta joissakin New Age –näkemyksissä katsotaan, että ajattelullaan ja asennoitumisellaan ihminen itse luo omat sairautensa. Eli jos ajattelee väärin, sairastuu.
Ken Wilber pitää logikkaa, että ihminen tekee itselleen sairauksia väärällä ajattelulla, virheellisenä. Totta on, että asennoitumisemme ja ajattelutapamme vaikuttavat sekä sairastumiseen että ennen muuta sairauden kokemiseen ja paranemisprosessiin. Positiivisesti tulevaisuudestaan ajatteleva ja paranemiseen uskova monesti paraneekin nopeammin kuin ihminen, joka apaattisena heittäytyy pelkästään ammattilaisten parannettavaksi ottamatta minkäänlaista roolia itsensä hoitamisessa.
Ihminen – sosiaalinen luoja
Kuitenkin näkemys, että ihminen luo oman todellisuutensa ja kokemusmaailmansa, on liian yksinkertainen. Vaikka ihminen on periaatteessa vapaa luomaan sisäisen todellisuutensa, jokainen yhteiskunnassa ja muiden kanssa elävä ihminen on myös ympäröivän kulttuurin ja materiaalisen ympäristön tuote. Ihminen on siis samanaikaisesti sekä oman maailmansa luoja että sosiaalisesti määräytynyt olento.
Näin ollen me voimme hallita elämäämme vain rajallisesti. Emme ole aina oman elämämme herroja, vaikka haluaisimmekin. Jos ylläpitää kuvitelmaa oman elämänsä täydellisestä hallinnasta, pettyy pahasti, kun vastoinkäymiset ilmaantuvat. Ja niitähän jokainen elämänsä varrella kohtaa. Väistämättä. Tästä Ken Wilberkin puhuu kirjassaan.
Jokainen voi toki elintavoillaan pyrkiä parantamaan elämänsä laatua, jos haluaa. Voi lopettaa tupakoinnin, laihduttaa, alkaa harrastaa liikuntaa ja ruveta vaikkapa maalaamaan, laulamaan tai mietiskelemään terveydekseen. Mutta tästä ei seuraa, että terveillä elintavoilla voi varmistaa terveydentilansa. Myöskään positiiviseen ajatteluun uskominen ei todista, että negatiivinen, ”vääränlainen” ajattelu tai asenne olisivat sinällään sairauksien syy. Sairaudet tai muutkaan ihmisen ongelmat eivät ole näin suoraviivaisia. Elämä on monivivaiheista, monisyistä ja moniseurauksista.
Ollaksemme sopusoinnussa ristiriitaisten terveys- ja elämänohjeiden viidakossa, meidän on kai vain yksinkertaisesti kuunneltava herkällä korvalla ja rehellisesti itseämme, tunnusteltava, mikä on itse kullekin hyväksi. Iloittava omasta näkemyksestä ja valinnasta ja ymmärrettävä, että joustavuus elämän muutoksissa on tärkeää. Ylemmäksi kohoaminen, transsendenssi, ei ole sekään huono pyrkimus eikä kenellekään haitallista.
Miksi ihmiset siis sairastuvat? Sitä voidaan pohtia ja tutkia, mutta aukotonta tietoa siitä ei ole. Meidän on vain elettävä suhteellisessa epävarmuudessa. Se on hyväkin asia, kun luotamme, että elämä kantaa. Joskus on helpompaa, kun emme tiedä.
Positiivisesti ja kannustavasti kerrotun vaimonsa tarinan ohella Ken Wilber on kirjoittanut useita filosofisia kirjoja, joista ainakin kaksi on käännetty suomeksi. Ne ovat ”Kaiken lyhyt historia” ja ”Rajaton viisaus”.
Kirja
Wilber Ken. (2000) Grace and Grit. Sprituality and Healing in the Life and Death of Treya Wilber. Shambala. Boston 2000.
© Liina Keskimäki