Avaan tässä kirjoituksessa Kati Myllymäen Hesarissa esittämiä (HS 9.8.2021) vastaväitteitä Anneli Milénin ja minun kannanottoon muun muassa uskomushoito-termistä (HS 3.8.2021). Myllymäen kommentti on tiivistelmä hänen omista uskomuksistaan.
Lääkäreiden ammattikunta ei niitä jaa. Tämä käy ilmi Myllymäen työnantajan, Lääkäriliiton jäsenistölleen tekemästä kyselystä keväällä 2021. Lääkärien mielipiteet täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista, joita ammattiliitto nimittää uskomushoidoiksi, jakautuvat kahtia, kuten Milénin ja Aarvan kirjoituksessa todettiin.
Hämmennystä herättää, että ammattiliiton johtohenkilö ei tunne kansainvälistä terminologiaa, vaan esittää julkisuudessa henkilökohtaisia arvelujaan siitä, mitä “täydentävät” ja “vaihtoehtoiset” hoidot hänen mielestään voisivat tarkoittaa.
Toinen ihmetystä herättävä seikka on kommentin otsikko ja loppulause. Niissä painotetaan potilasturvallisuutta, mutta koko kirjoituksessa ei anneta yhtään ainoaa faktatietoa siitä, mitä, millaisia ja kuinka paljon on dokumentoituja potilasvahinkoja, joita estämään lääkäriliitto vaatii puoskarilakia. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman raportin mukaan niitä on vain vähän.
Kolmanneksi ihmetyttää yhden ammattiliiton edustajan pyrkimys määritellä, mitä toiset ammatinharjoittajat kokevat, kun heitä nimitellään uskomushoitojen tarjoajiksi.
Kati Myllymäen kommentti ei sisällä faktoja eikä se perustu tieteeseen. Kirjoittaja mainitsee täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen olevan epämääräisiä, kulttuurisidonnaisia hyvinvointipalveluja, joita ei ole tutkittu. Väite ei perustu lainkaan tosiseikkoihin eikä tutkimustietoon.
Faktantarkistus
Avaan seuraavassa faktoja, jotka osoittavat lääkäreiden ammattiliiton toiminnanjohtajan julkilausumat uskomukset virheellisiksi tai tarkoitushakuisiksi.
Alla olen kopioinut Kati Myllymäen koko kirjoituksen sellaisenaan, jotta lukija voi tarkistaa, mitä väitteitä ja lausumia faktantarkistukseni koskevat.
Myllymäen kirjoituksen otsikko on Potilasturvallisuus on tärkeämpää kuin termeistä kiistely.
Faktoja: Näin varmasti on. Asiayhteydessään otsikko kuitenkin antaa kuvan, että kyse olisi VAIN kiistelyä sanoista uskomushoito vaiko täydentävä ja vaihtoehtoinen hoito. Miksi Lääkäriliitto haluaa käyttää ja levittää eri termiä kuin EU, YK/WHO, muut maat ja tiedeyhteisö ja tiedelehdet, kuten kirjoituksessamme toteamme.
Uskomushoito-termi kuvaa virheellisesti käsitettä “täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot”. Siinä oletetaan väärin, kuten Kati Myllymäkikin olettaa, että hoidoista ei olisi tutkimusnäyttöä ja että kaikista vakiintuneista lääkäreiden tarjoamista hoidosta tutkimusnäyttöä olisi.
Jatkossa käytän lyhyttä muotoa täydentävät hoidot.
Tosiasiassa osaa täydentävistä hoidoista on tutkittu, osaa ei ole. Osa hoidoista auttaa ihmisiä, osa ei. Näin on myös virallisessa terveydenhuollon tarjoamassa hoidossa. Osasta on tutkimusnäyttöä, osasta ei ja osasta tutkimusnäyttö on tuntematon.
Terveydenhuollossa, kuten esimerkiksi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työssä, on lukuisia tilanteita, joissa tutkimusnäyttöön perustuvaa hoitoa ei ole olemassa, ja on turvauduttava kokemuksen tuomaan ja muuhun osaamiseen.
On arvioita, joiden mukaan jopa puolella käytössä olevilta virallisesti hyväksytyiltä hoitomenetelmiltä lääketieteen niin sanotun kultaisen standardin mukainen tutkimusnäyttö on tuntematon. On myös todettu, että terveydenhuollossa merkittävän monella potilaalla oireet jäävät selittämättömiksi. Arviot toiminnallisista oireista ja oireyhtymistä vaihtelevat väestössä 4–30 prosentin, sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilailla 10–50 prosentin välillä. (Selinheimo ym. 2019). Näissä tapauksissa sairausdiagnooseihin ja niiden perusteella tehtyihin tutkimuksiin nojaavaa näyttöä hoidon tehokkuudestakaan ei voi olla. Lääketieteellisten hoitojen liikakäyttö voi myös olla haitallista potilaille.
Kati Myllymäen kirjoituksen (merkitty kursiivilla) faktantarkistus:
Myllymäki: Pauliina Aarva ja Anneli Milén kritisoivat kirjoituksessaan (HS Mielipide 3.8.) termin uskomushoito käyttämistä. Heidän mukaansa ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot” olisi neutraali termi. Täydentävä hoito vaikuttaa siltä, että lääketieteen tarjoama hoito olisi jotenkin vajavaista ja edellyttäisi täydentämistä. Vaihtoehtoinen hoito taas herättää mielikuvan, että lääketieteelliselle hoidolle olisi joku yhtä vaikuttava ja turvallinen hoito.
Faktoja: Kirjoittaja puhuu omista vaikutelmistaan ”täydentävästä hoidosta” sekä mielikuvista, joita ”vaihtoehtoinen” hänessä herättää. Täydentävä tarkoittaa sitä mitä sanan ilmiasu näyttää eli täydentävyyttä. Tutkimusten mukaan ihmiset käyttävät terveydenhuollon ulkopuolisia hoitoja lisänä tavanomaiselle hoidolle silloin kun eivät ole kokeneet saaneensa apua viralliselta puolelta erityisesti kipuihin, vaivoihin ja kolotuksiin. Katso tutkimuksista Täydentävät hoidot | Viisaselämä verkkokauppa (viisaselama.fi)
Saattaa olla, että lääkärin tarjoama hoito on tässä mielessä ollut Myllymäen sanoin ”jotenkin vajavaista”. Ei tässä ole mitään hämmästeltävää, sillä lääketieteeseen nojaava hoito ei aina auta. Voi olla myös tilanteita, joissa potilas kokee hoitosuhteen ”jotenkin vajavaiseksi” ja siksi hakee apua muualta. Vaihtoehtoinen ei viittaa ”yhtä vaikuttavaan ja turvalliseen”, vaan tavanomaiseen hoitamiseen verrattuna toisenlaiseen tapaan hoitaa tai kohdata apua tarvitseva ihminen. Vaihtoehtoisuudessa ei ole kyse vaikuttavuuden arvioinnista. Katso, mitä termejä käytetään Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja WHOssa.
Myllymäki: Vetoaminen kansainvälisiin termeihin on ongelmallista. Erilaiset hyvinvointiin, oireiden lievitykseen ja vaikkapa rentoutukseen käytettävät hoitomuodot ovat hyvin kulttuurisidonnaisia; on intialaista ayurvedaa, kiinalaista yrttilääkintää, venäläistä moksausta ja kalevalaista jäsenkorjausta. Eri terapioiden kirjo on valtava. Energiahoidot, yksisarvisterapia ja henkiparannus ovat hyvin kummallisia. Sen sijaan hieronta, kylpylähoidot ja ravintolisät ovat varsin tuttuja ja yleisesti käytettyjä – vaikka ne eivät ole lääketiedettä.
Faktoja: Kansainvälisesti käytetään Euroopassa, Yhdysvalloissa ja WHOssa termejä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, täydentävät ja yhdistävät terveysnäkemykset sekä täydentävät, perinnehoidot ja yhdistävät hoidot. Missään em. tahoista ei puhuta uskomushoidoista. Läheskään kaikki terveydenhuollossamme tarjottava hoitaminen ei perustu lääketieteeseen, kuten esimerkiksi sairaanhoitajien, psykologien, psyko- ja fysioterapeuttien ja hierojien työ. Lääkärinkään työ ei ole lääkeTIEDETTÄ, vaan käytännön parantamistoimintaa.
Monista täydentävistä hoitomuodoista on tutkimusnäyttöä. Eniten on tutkittu akupunktiota, ja myös esimerkiksi suomalaiseen perinnehoitoon nojaavasta kalevalaisesta jäsenkorjauksesta ja sen vaikutuksista on useita vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistuja tutkimuksia. Myös ravintolisistä on paljon tutkimuksia. Tutkituimpia ovat esimerkiksi D-vitamiini, C-vitamiini, sinkki, probiootit, kalaöljyt ja kuidut. Näitä valmisteita voidaan käyttää terveyden edistämisen lisäksi sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.
Myllymäki: Lääkärit käyttävät termiä uskomushoito niistä hoitomuodoista, joita ei ole voitu lääketieteellisin tutkimuksin osoittaa vaikuttaviksi. Myös lääketieteessä tunnettu plasebo- eli lumevaikutus perustuu potilaan luottamukseen ja uskoon, että hoito vaikuttaa. Ei siinä ole mitään halventavaa.
Faktoja: Lääkäriliiton mielestä termi ei ole halventava, mutta ne ammattilaiset, joita termi koskee näyttävät pitävän sitä epäasiallisena. Katso Uskomushoito-termi | Luontaishoitoalan Foorumi ry On pohdittava, miten tällainen tulkintojen erilaisuus olisi ratkaistava. Ei liene mahdollista, että jokin ammattiryhmä saa oikeuden määritellä termit, joilla nimittää toisia ammattiryhmiä vastoin heidän nimenomaista ja julkilausuttua tahtoaan.
Lääkäriliitto rinnastaa uskomushoitojen vaikutukset plasebovaikutuksiin (uskon vaikutukseen), joita se pitää hyväksyttävinä omien jäsentensä työssä, mutta kiellettävinä muiden terveysammattilaisten työssä, kuten täydentävien hoitojen ammatinharjoittajien työssä. Tässä on kyse
- kaksoisstandardista (=hyväksymme plasebovaikutuksen omassa toiminnassamme, mutta emme muiden toiminnassa) ja
- ammattireviireistä (=muiden tarjoamat hoidot määritellään VAIN plaseboksi, ja omat hoidot sellaisiksi, joissa plasebovaikutus toimii ”vaikuttavan” hoidon lisänä).
Näillä ”kaksilla vaunuilla” sekä potilasturvallisuuteen vetoamalla Lääkäriliitto ajaa ja on jo vuosikausia ajanut kansalaisten valinnanvapautta rajoittavaa ”puoskarilakia”. Myllymäen kirjoitus tukee tätä tavoitetta, mutta se ei esitä ainoatakaan todistetta, joka osoittaisi, että täydentävät hoidot vaarantavat potilasturvallisuutta. Kirjoittaja ei perustele potilasturvallisuuden vaarantumista täydentävien hoitojen vuoksi millään faktatiedoilla. Lukijan päätelmäksi jää, että väite vaarallisista täydentävistä hoidoista on fiktiota.
Myllymäki: Lääketieteessä pyritään käyttämään sellaisia tutkimuksia ja hoitoja, joiden tehosta, vaikuttavuudesta ja turvallisuudesta on saatu lääketieteellistä tutkimusnäyttöä. Uusia hoitoja otetaan mukaan ja vanhoista luovutaan, kun tutkimusnäyttöä kertyy.
Faktoja: Katso linkit yllä. Pyrkimys on kannatettava. Lääketiede on kuitenkin tiedettä, ei parannustoimintaa, joten totuudenmukaisempaa on todeta, että terveydenhuollossa pyritään käyttämään mahdollisimman toimivia, vaikuttavia ja turvallisia hoitoja. Lääkäreiden antamasta hoidosta osa nojaa lääketieteelliseen tutkimukseen, osa useiden muiden tieteenalojen tutkimuksiin ja osa kliiniseen kokemukseen, jotka kaikki ovat hyvän hoidon näkökulmasta tärkeitä. Täydentävät hoidot rinnastuvat enemmän muiden terveydenhuollon ammattilaisten hoitoihin kuin lääkäreiden tarjoamiin.
Myllymäki: Lääkäriliitto toivoo lainsäädäntöön Ruotsin mallin mukaista potilasturvallisuutta lisäävää säädöstä. Ruotsin Potilasturvallisuuslaki (Patientsäkerhetslagen 2010:659) rajoittaa muun kuin terveyden- ja sairaanhoidon ammattihenkilöiden oikeutta hoitaa eräitä tartuntatauteja, syöpää, pahanlaatuisia kasvaimia, diabetesta, epilepsiaa, raskautta tai synnytystä ja tutkia ja hoitaa alle 8-vuotiasta lasta. Lääkärikunnan tavoitteena on potilasturvallisuuden parantaminen.
Faktoja: Ihmetyttää, että toiminnanjohtaja Myllymäki ei ole tietoinen siitä, että Ruotsi on uudistamassa täydentäviä hoitoja koskevaa sääntelyä, myös muun kuin lainsäädännön toimin. Uudistusehdotuksen mukaan kaikkien oireiden hoitaminen täydentävillä menetelmillä tulisi sallituksi niin terveydenhuollossa kuin sen ulkopuolellakin. Katso tarkemmin Ruotsissa ehdotettu lievennystä täydentävien hoitojen sääntelyyn – Liinanblogi ja Ruotsin ja Norjan täydentävien hoitojen politiikka – Liinanblogi
On toivottavaa, että lääkäreiden ammattiliitto ja täydentävien hoitojen ammattilaisia edustavat järjestöt hakeutuvat avoimeen ja arvostavaan dialogiin toistensa kanssa. Tästä hyötyvät molemmat tahot, mutta ennen muuta kansalaiset. Yleisradion käynnistämä Hyvin sanottu -hanke on hyvä esimerkki.
Kirjallisuus
Selinheimo, S., Vuokko, A. & Juvonen-Posti, P.: Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus. Kuntoutusta kehittämässä 7/2019. Kela.
Aiheesta lisää:
Tieteellisen näytön monimuotoisuus
Tiede, käytäntö ja vaihtoehtohoidot