Ruotsissa ehdotettu lievennystä täydentävien hoitojen sääntelyyn

Ruotsi on tarjoamassa vapaammat mahdollisuudet täydentävien hoitojen käyttöön. Mediassa on liikkunut virheellisiä väitteitä, että Ruotsi olisi kiristämässä hoitoja koskevaa lakia ja että kansalta näin rajoitettaisiin hoitojen saantia. Tämä ei pidä paikkaansa.

Professori emeritus Kjell Asplund Ruotsista kertoi ehdotetusta lakimuutoksesta Helsingissä 14.1.2020 täydentäviä hoitoja käsittelevässä seminaarissa. Muutosehdotuksen ydin on, että täydentävä hoitaja saa ei-lääketieteellisten hoitojen avulla lievittää kaikkien apua tarvitsevien oireita, myös vakavista sairauksista kärsivien, lasten ja raskaana olevien erilaisia oireita. Vakavia sairauksia hän ei saa hoitaa (parantamistarkoituksessa) eivätkä lasten ja raskaana olevien muitakaan sairauksia, mutta kylläkin oireita.

Ruotsissa hallituksen asettama selvityshenkilö Kjell Asplund on ehdottanut hallitukselle, että pelkästään oireita lievittävä hoito täydentävässä ja vaihtoehtoisessa hoidossa tulee olla sallittua myös tietyillä alueilla, joissa se tähän asti on ollut kiellettyä. Näin siis lakia lievennettäisiin, ei kiristettäsi.

Väärää tietoa mediassa

Väärää tietoa ovat levittäneet mm. MTV, Etelä-Suomen Sanomat ja Karjalainen. Tiettävästi moni muukin alue- ja paikallislehti on julkaissut PET-keskuksen johtajan, professori (Turun yliopisto) Juhani Knuutin haastattelun yhteydessä tämän: ”Ruotsissa ei-lääketieteellisten hoitojen käyttöä ollaan tiukentamassa kovalla otteella. Hoitojen ulkopuolelle rajattaisiin kaikki vakavat sairaudet ja monet erityisryhmät, esimerkiksi raskaana olevat ja alle 15-vuotiaat.”

Erityisen hämmentävää on, että jutussa Vastalääke torjuu huuhaata somessa itse vastalääke-kampanjan isä päästää näin radikaaleja virheitä lehteen naapurimaan lainsäädännön valmisteluista. Tulee mieleen, että oikeastaan olisi tarve järjestää kampanja väärän tiedon torjumiseksi mediassa.

Sama väärä tieto on nimittäin Juhani Knuutin mediasuosion vuoksi levinnyt laajasti. Yksikään toimitus ei ole nähnyt syytä tarkistaa tietoa. Tarkistus on jäänyt lukijoiden tehtäväksi. Etelä-Suomen Sanomat ainakin korjasi virheen, josta hatunnosto. Tosin oikaisukin on sisällöltään sekava, eikä siitä oikein saa selvää, mikä on lakiehdotuksen sisältö ja merkitys käytännössä. En ole seurannut korjasiko Karjalainen, MTV ja muut asiasta virheellisesti kirjoittaneet. Toivottavasti.

Professori emeritus Kjell Asplund selosti Ruotsin täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen meneillään olevaa sääntelyprosessia, joka on kestänyt jo pari vuotta. Asplund osallistui Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. Haaste ja mahdollisuus – tutkimusta, tietoa ja terveyspolitiikkaa -seminaariin Biomedicumissa Helsingissä 14.1.2020.

Uusi Suomi on ainoa suomalainen tiedotusväline, joka kirjoitti totuudenmukaisesti Ruotsin tilanteesta. Sen blogisti Varpu Tavi otti asiasta selvää. Hän siteeraa Ruotsin hallituksen asettamaa selvityshenkilöä, joka vieraili yllä mainitussa seminaarissa. Jutussa Haimasyöpä huoneessa 2 faktat ovat oikein.

Kjell Asplund kävi Suomessa myös lokakuussa 2019. Kummastakin vierailusta kerrottiin medialle. Yksikään tiedotusväline ei ollut kiinnostunut kummallakaan kerralla. Ja sitten ne julkaisevat virheellistä tietoa! Miten tähän on oikein tultu?

En oleta, että Juhani Knuuti tai toimittajat seuraisivat blogiani, mutta ihan googlaamalla olisi löytynyt tästäkin blogista monta kirjoitusta Ruotsin tilanteesta, esimerkiksi tässä.

Myös marraskuussa ilmestyneessä Täydentävät hoidot on kokonainen luku tästä aiheesta.

Hämmentävää on myös se, että Juhani Knuuti ei missään teksteissään ole koskaan käyttänyt kansainvälisen tiedeyhteisön omaksumaa termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (Complementary and Alternative Medicine CAM) tai lyhempää muotoa täydentävät hoidot, vaikka on tutkija. Joku syyhän siihen on. Mediankin kannattaisi sitä pohtia. Tai kysyä. Tätäkin asiaa käsittelen uudessa kirjassani.

Vastalääke-jutusta (vasemmalla) ei saa tolkkua. Siitä ei selviä, mistä siinä puhutaan. Uskomushoidoista, huuhaasta vai vakavasti otettavista täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista? Retoriikka on erityisen tunnepitoista, ristiriitoihin nojaavaa ja vihjailevaa. Se on propagandistista epätarkan kielenkäytön vuoksi. Toisen palstan lopussa on räikeän virheellinen väite Ruotsin lakiehdotuksesta.

Ruotsin lakiehdotusta koskevien 10.1.2020 esitettyjen väitteiden oikaisu on kovin kryptistä tekstiä. Tästäkään ei saa kunnolla tolkkua.

*****

Muuten, olen sitä mieltä, että on syytä kannattaa täydentäviä hoitoja koskevaa kansalaisaloitetta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Tämä on tärkeää, sillä sosiaali- ja terveysministeriössä selvitellään parhaillaan alan lainsäädännön mahdollisuuksia. Ruotsistakin voidaan ottaa oppia.

Lobbausta tekevät monet tahot. Olen sitä mieltä, että kieltolaki (=”uskomushoitolaki” tai ”puoskarilaki”) sellaisena kuin Suomen Lääkäriliitto sen (”uskomushoitojen” sääntelyn) on esittänyt, on mahdoton toteuttaa. Mielestäni sääntelyä tarvitaan, mutta se pitää tehdä seuraavasti:

1. Ensin määritellään, mistä puhutaan, kun puhutaan hoitomuotojen kieltämisestä joiltakin väestöryhmiltä. ”Uskomushoito” on sekava käsite. Jos sillä viitataan menetelmiin, joiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole tutkimusnäyttöä, niin masennuslääkkeetkin kuuluisivat määritelmällisesti uskomushoitoihin, sillä niiden tehosta puuttuu evidenssi. (Ks myös Munkholm K et al BMJ Open 2019: ”Conclusions The evidence does not support definitive conclusions regarding the benefits of antidepressants for depression in adults. It is unclear whether antidepressants are more efficacious than placebo” https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886 ). Näin ollen Lääkäriliiton esittämä laki koskisi masennnuslääkkeitäkin, joita syö melkein puoli miljoonaa suomalaista. Vaikuttaa erikoiselta. HS julkaisi 1.1.2020 jutun masennuslääkeriippuvuudesta. Valaiseva juttu on tilaajille https://www.hs.fi/paivanlehti/01012020/art-2000006358759.html Myöskin käsite ”kokemushoito”, jota on väläytelty, on epälooginen eikä erottele eri hoitomuotoja riittävän tarkasti, sillä KAIKKEEN hoitamiseen sisältyy kokemusta. Kokemus ei määrity ei-tutkituksi. Käsitteet pitää selventää.

2. Sen jälkeen kun on yhdessä eri toimijoiden kanssa sovittu, mistä puhutaan (eli on sovittu määritelmistä), voidaan tehdä näistä, puheena olevista menetelmistä/keinoista perusteellinen ja riippumaton selvitys: Mitä ovat niiden oikeassa elämässä, suomalaisten arjessa ilmenevät todennetut haitat ja tutkitut hyödyt. Selvitystyössä otetaan oppia Ruotsista ja varsinkin Norjasta ja tutustutaan, miten muualla maailmassa täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja käytetään ja säännellään ja mitä niistä tutkimusten perusteella tiedetään.

3. Vasta sitten ryhdytään kansalais- ja vaikuttajaryhmien kesken, yhteistyössä, hahmottelemaan sääntelyä, joka takaa kaikille väestöryhmille mahdollisimman suuren valinnanvapauden käyttää kaikkia hyviksi ja turvallisiksi todettuja hoitomuotoja. Vaaralliset aineet ja metodit on kiellettävä.

Suurin piirtein tällaista toimintamallia ehdottaa myös kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Se on järkevä ja asiallinen. Suosittelen kannattamista.