Täydentävät hoidot parantavat syöpäpotilaiden elämänlaatua

Täydentävät hoidot ja yhdistävä lääketiede parantavat tutkitusti syöpäpotilaiden elämänlaatua. Yhteensä 3010 potilasta kattavassa 34 tutkimuksen meta-analyysissä ja systemaattisessa katsauksessa ilmeni, että Yhdysvalloissa, Euroopassa, Aasiassa ja Australiassa täydentävät hoitomuodot paransivat syöpäpotilaiden terveydellistä hyvinvointia ja elämänlaatua.

Syövästä toipumisessa terveyteen liittyvä elämänlaatu on olennaisen tärkeää. Tavanomaisesta hoidosta (sytostaatit ja sädehoito) aiheutuvat komplikaatiot voivat heikentää merkittävästi potilaiden elämänlaatua. Terveydenhuollossa etsitäänkin koko ajan keinoja, kuinka sitä voitaisiin parantaa.  

Tutkimuksessa selvitettiin seuraavien hoitomuotojen hyötyjä (suluissa katsaukseen valikoituneiden tutkimusten lukumäärä): jooga (8), ravintolisät (6), kiinalainen yrttilääkintä (4), akupunktio (4), multimodaalinen täydentävä hoitokokonaisuus (3), qigong (3), mindfulness (3), hieronta (2) ja qigong + multimodaalinen hoito (1).

Hoidot paransivat potilaiden terveydellistä elämänlaatua (Health related quality of life). Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Ne osoittivat selvästi täydentävien ja yhdistävien hoitojen hyödyt syöpäpotilaille. Eri hoitomuodoilla on erilainen rooli elämänlaadun osatekijöiden kohdentumisessa, kuten emotionaalisessa ja fyysisessä hyvinvoinnissa.

Suurin osa tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa ja potilaista valtaosa oli naisia.

Complementary and integrative medicine (CIM) voidaan suomeksi kääntää täydentäväksi ja yhdistäväksi lääketieteeksi. Yhdysvaltain kansallinen Täydentävän ja yhdistävän terveyden keskus (NCCIH National Center for Complementary and Integrative Health) viittaa termillä ei-valtavirtaisiin hoitomuotoihin, joita voidaan käyttää tavanomaisten (valtavirran mukaisten) hoitomuotojen rinnalla.

Artikkeli

Lin et al 2019 Efficacy of complementary and integrative medicine on health-related quality of life in cancer patients: a systematic review and meta-analysis. Cancer Management and Research. 2019;Volume 11:6663-6680. DOI: 10.2147/CMAR.S195935

Muuten, olen sitä mieltä, että on syytä kannattaa täydentäviä hoitoja koskevaa kansalaisaloitetta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Tämä on tärkeää, sillä sosiaali- ja terveysministeriössä selvitellään parhaillaan alan lainsäädännän mahdollisuuksia.

Lobbausta tekevät monet tahot. Olen sitä mieltä, että kieltolaki (=”uskomushoitolaki” tai ”puoskarilaki”) sellaisena kuin Suomen Lääkäriliitto sen (”uskomushoitojen” sääntelyn) on esittänyt, on mahdoton toteuttaa. Mielestäni sääntelyä tarvitaan, mutta se pitää tehdä seuraavasti:

1. Ensin määritellään, mistä puhutaan, kun puhutaan hoitomuotojen kieltämisestä joiltakin väestöryhmiltä. ”Uskomushoito” on sekava käsite. Jos sillä viitataan menetelmiin, joiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole tutkimusnäyttöä, niin masennuslääkkeetkin kuuluisivat määritelmällisesti uskomushoitoihin, sillä niiden tehosta puuttuu evidenssi. (Ks myös Munkholm K et al BMJ Open 2019: ”Conclusions The evidence does not support definitive conclusions regarding the benefits of antidepressants for depression in adults. It is unclear whether antidepressants are more efficacious than placebo” https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886 ). Näin ollen Lääkäriliiton esittämä laki koskisi masennnuslääkkeitäkin, joita syö melkein puoli miljoonaa suomalaista. Vaikuttaa erikoiselta. Käsitteet pitää selventää.

2. Sen jälkeen kun on yhdessä eri toimijoiden kanssa sovittu, mistä puhutaan (eli on sovittu määritelmistä), voidaan tehdä näistä, puheena olevista menetelmistä/keinoista perusteellinen ja riippumaton selvitys: Mitä ovat niiden oikeassa elämässä, suomalaisten arjessa ilmenevät todennetut haitat ja todennetut hyödyt.

Monia ihmisten yleisiä vaivoja voidaan hoitaa lääkkeettömästi, jos niin tahdotaan. Mutta nykyisin turvaudutaan mielestäni liian usein lääkkeisiin. (Muistutan jälleen kerran, että en missään nimessä ole lääkevastainen, mutta kritisoin liikalääkitystä, joka on todennettu ongelma monissa maissa, myös Suomessa.) Tästä on aivan viime aikoina alettu puhua julkisuudessakin. Helsingin Sanomat julkaisi 1.1.2020 Katarina Malmbergin valaisevan jutun masennuslääkeriippuvuudesta (näkyy tilaajille). Ilta-Sanomat kertoi 4.1.2020 STT:n toimittamassa jutussa, kuinka nuorille määrätään psykoosilääkkeitä ”löysin rantein”. Nuorten masennuslääkkeiden käytöstä kirjoitti erittäin hyvän jutun toimittaja Jani Kaaro Seurassa.

Ilta-Sanomien jutussa todetaan:

– Psykoosilääkkeitä määrätään liian paljon, koska psykoterapiaa on liian vähän saatavilla. Mitään muutakaan ei ole tarjolla, Kristian Wahlbeck sanoo. – Lääkärin tilannetta helpottaisi, jos tarjolla olisi keskusteluhoitoa. Usein ei ole.

Ihmettelen tällaisia lausuntoja. Sillä muitakin keinoja kuin lääke ja puheeseen nojaava psykoterapia on olemassa/tarjolla, mutta niitä ei jostain syystä haluta käyttää. Esimerkiksi taideterapioita (musiikki, tanssi, kirjallisuus, kuvataide, liike), kosketushoitoja, joiden yhteydessä usein tarjotaan juuri tuota keskustelua, mielikuvaharjoituksia, mindfulnessia ja muita kehomielihoitoja, joissa myötätuntoinen toisen ihmisen läsnäolo on terapeuttinen tekijä, on olemassa. Ravitsemuksen parantaminenkin sekä liikunnan lisääminen (silloin kun se on mahdollista) auttavat mielialaongelmissa. Näistä kaikista on runsaasti käytännön kokemusta. Useista myös kliinisiin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Kyse on pikemminkin siitä, että terveyspoliittisilla päättäjillä ei ole vielä riittävästi tietoa ja valmiutta avautua uudenlaisille hoitomahdollisuuksille.

Selvitystyössä on syytä ottaa oppia Ruotsista ja varsinkin Norjasta ja tutustuttava, miten muualla maailmassa täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja käytetään ja säännellään ja mitä niiden hyödyistä (kuten ylläoleva Lin ym. artikkeli esimerkiksi osoittaa) tiedetään tutkimusten perusteella ja mitä tiedetään todennetuista haitoista. Molemmat (hyödyt ja haitat) on otettava arvioitaviksi.

3. Sitten vasta ryhdytään kansalais- ja vaikuttajaryhmien kesken ja yhteistyössä hahmottelemaan sääntelyä, joka takaa kaikille väestöryhmille mahdollisimman suuren valinnanvapauden käyttää kaikkia hyviksi ja turvallisiksi todettuja hoitomuotoja. Vaaralliset aineet ja metodit on kiellettävä.

Suurin piirtein tällaista toimintamallia ehdottaa myös kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Se on järkevä ja asiallinen. Suosittelen kannattamista.