Toimittajilla vaikeuksia tulkita Juhani Knuutin sanomisia?

Mediassa on levinnyt virheellistä tietoa täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja koskevasta lainsäädännön uudistusprosessista Ruotsissa. Virheellinen tieto on päätynyt julkisuuteen professori Juhani Knuutin lehtihaastattelujen yhteydessä.  

Onkohan niin, että toimittajat eivät pysty tulkitsemaan Juhani Knuutin sanomisia, ja siksi tulee virheitä? Hän onkin vihjannut, että ”sammakot” eivät ole tulleet hänen suustaan.  

Blogissaan Turun Sanomissa 13.1.2020 Juhani Knuuti selostaa käsityksensä virheellisten tietojen leviämisestä:

Blogijutun alussa hän toteaa: ”Pidin Lääkäripäivillä luennon virheellisistä terveysuskomuksista ja sivusin samalla myös lääketieteen ulkopuolisia hoitoja ja niihin liittyvää lainsäädäntöä.”

Kirjoitus päättyy arvioihin toimittajien ja haastateltavan rooleista: ”Luennostani tehtyjen uutisten kritisoinnista syntyy vaikutelma, että lehdissä julkaistujen uutisartikkelien oletetaan olevan minun kirjoittamiani, kun todellisuudessa ne aina tietenkin kirjoittaa toimittaja. Minulla on valta vaikuttaa vain omien sanomisteni osalta.

Lehtiartikkeleissa toimittaja saattaa käyttää termejä huuhaa tai uskomushoidot myös sellaisissa tilanteissa, joissa minä olen korostanut, että en halua käyttää niitä. Toimittajalla on tietenkin täysi oikeus käyttää niitä termejä mitä hän haluaa eikä minulla haastateltavana ole oikeutta muokata toimittajan tekstiä muiden kuin omien antamieni faktojeni osalta. Uutisartikkeleista ei siis kannata poimia termejä ja olettaa, että minä olisin niitä juuri siinä yhteydessä käyttänyt.

Useimmiten Suomessa toimittaja tarkastuttaa faktat haastatellulta mutta ei aina. Joistakin uutisista Ruotsin lain osalta olikin tämän seurauksena pudonnut pois maininta oireiden hoidon sallimisesta. Tämä kuitenkin korjattiin uutisiin saman tien, kun puute havaittiin.”  Näin kirjoittaa Juhani Knuuti virheellisestä uutisoinnista, joka koski uutisointia hänen Lääkäripäivillä pitämästään luennosta ja siinä yhteydessä hänen antamiaan kommentteja  Ruotsin lakiuudistusehdotuksesta.  

Virheellisten tietojen levittämisestä vastuu siirtyi siis toimittajien niskoille. Edellisessä kirjoituksessani ihmettelin, miksi toimittajat eivät harrasta Juhani Knuutin kohdalla faktantarkistusta tai eivät edes kysy kommenttia keneltäkään muulta, vaikka käsiteltävänä on yhteiskunnassamme hyvin kiistanalainen kysymys täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen paikasta kansalaisten arjessa ja terveydenhuollossa.  Asia koskee näiden hoitojen käyttäjiä, joita on suunnilleen joka kolmas aikuinen ja joista (käyttäjistä) taas suurin osa raportoi  saaneensa niistä apua (Tampereen yliopiston tietoarkisto 2018)

Tavallisen lehden lukijan, radion kuuntelijan ja television katsojan tilanne on haastava, kuten Juhani Knuutin toteamuksesta voi päätellä: ”Uutisartikkeleista ei siis kannata poimia termejä ja olettaa, että minä olisin niitä juuri siinä yhteydessä käyttänyt.”

Tämä kommentti hämmentää: Mihin tavallinen ihminen oikein voi luottaa lukiessaan Juhani Knuutin lukuisia haastatteluja ja esitelmien raportointia mediassa?  Hänen mukaansa ei kannatta olettaa, että hän olisi käyttänyt joitakin termejä (esimerkiksi uskomushoito tai huuhaa) juuri jossakin tietyssä yhteydessä. Mistä tavallinen ihminen tietää missä yhteydessä käytetyt termit ovat oikeasti Juhani Knuutilta ja missä yhteydessä toimittajien keksimiä, jos lainausmerkkejä ei ole käytetty?

Lehdissä levisi virheellinen väite “Ruotsissa ei-lääketieteellisten hoitojen käyttöä ollaan tiukentamassa kovalla otteella. Hoitojen ulkopuolelle rajattaisiin kaikki vakavat sairaudet ja monet erityisryhmät, esimerkiksi raskaana olevat ja alle 15-vuotiaat.” (Mm. Etelä-Suomen Sanomat 10.1.2020)

Mistä tämä virheellinen väite lehtiin ilmaantui, jos se ei ole Juhani Knuutilta?

Hienoa, että virhe lienee useimmissa lehdissä korjattu. Sillä Ruotsissa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen (ei-lääketieteellisten) käyttöä ei olla tiukentamassa kovalla otteella. Päinvastoin.

Viitteet

Etelä-Suomen Sanomat. 10.1.2020 Vastalääke torjuu huuhaata somessa. Terveys: Professori Juhani Knuuti taistelee virheellisiä väittämiä vastaan. Myös täällä.

Tampereen yliopiston tietoarkisto. Kyselyaineisto FSD3372 Väestön näkemykset täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista 2018 [sähköinen tietoaineisto]. Aineiston julkaisu tulossa.  https://www.fsd.uta.fi/fi/

Turun Sanomat  Knuuti, Juhani. Blogikirjoitus Vielä kerran eri hoitojenmäärittelystä, lakiehdotuksista ja vastakkainasettelusta. 13.1.2020.  https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/viela-kerran-eri-hoitojen-maarittelysta-lakiehdotuksista-ja-vastakkainasettelusta

*****

Muuten, olen sitä mieltä, että on syytä kannattaa täydentäviä hoitoja koskevaa kansalaisaloitetta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Tämä on tärkeää, sillä sosiaali- ja terveysministeriössä selvitellään parhaillaan alan lainsäädännön mahdollisuuksia. Ruotsistakin voidaan ottaa oppia.

Lobbausta tekevät monet tahot. Olen sitä mieltä, että kieltolaki (=”uskomushoitolaki” tai ”puoskarilaki”) sellaisena kuin Suomen Lääkäriliitto sen (”uskomushoitojen” sääntelyn) on esittänyt, on mahdoton toteuttaa. Mielestäni sääntelyä tarvitaan, mutta se pitää tehdä seuraavasti:

1. Ensin määritellään, mistä puhutaan, kun puhutaan hoitomuotojen kieltämisestä joiltakin väestöryhmiltä. ”Uskomushoito” on sekava käsite. Jos sillä viitataan menetelmiin, joiden tehosta ja turvallisuudesta ei ole tutkimusnäyttöä, niin masennuslääkkeetkin kuuluisivat määritelmällisesti uskomushoitoihin, sillä niiden tehosta puuttuu evidenssi. (Ks myös Munkholm K et al BMJ Open 2019: ”Conclusions The evidence does not support definitive conclusions regarding the benefits of antidepressants for depression in adults. It is unclear whether antidepressants are more efficacious than placebo” https://bmjopen.bmj.com/content/9/6/e024886 ). Näin ollen Lääkäriliiton esittämä laki koskisi masennnuslääkkeitäkin, joita syö melkein puoli miljoonaa suomalaista. Vaikuttaa erikoiselta. HS julkaisi 1.1.2020 jutun masennuslääkeriippuvuudesta. Valaiseva juttu on tilaajille https://www.hs.fi/paivanlehti/01012020/art-2000006358759.html Myöskin käsite ”kokemushoito”, jota on väläytelty, on epälooginen eikä erottele eri hoitomuotoja riittävän tarkasti, sillä KAIKKEEN hoitamiseen sisältyy kokemusta. Kokemus ei määrity ei-tutkituksi. Käsitteet pitää selventää.

2. Sen jälkeen kun on yhdessä eri toimijoiden kanssa sovittu, mistä puhutaan (eli on sovittu määritelmistä), voidaan tehdä näistä, puheena olevista menetelmistä/keinoista perusteellinen ja riippumaton selvitys: Mitä ovat niiden oikeassa elämässä, suomalaisten arjessa ilmenevät todennetut haitat ja tutkitut hyödyt. Selvitystyössä otetaan oppia Ruotsista ja varsinkin Norjasta ja tutustutaan, miten muualla maailmassa täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja käytetään ja säännellään ja mitä niistä tutkimusten perusteella tiedetään.

3. Vasta sitten ryhdytään kansalais- ja vaikuttajaryhmien kesken, yhteistyössä, hahmottelemaan sääntelyä, joka takaa kaikille väestöryhmille mahdollisimman suuren valinnanvapauden käyttää kaikkia hyviksi ja turvallisiksi todettuja hoitomuotoja. Vaaralliset aineet ja metodit on kiellettävä.

Suurin piirtein tällaista toimintamallia ehdottaa myös kansalaisaloite https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5011. Se on järkevä ja asiallinen. Suosittelen kannattamista.