Nykyisen biolääketieteellisen tiedon valossa plasebovaikutus on todellinen ja hyödyllinen ilmiö. Aivokuvantamisessa voidaan nähdä, mitä aivoissa tapahtuu plasebovaikutuksessa. Parantuneet ihmiset ja hoitamisen käytännön ammattilaiset ovat oman kokemuksensa perusteella tienneet jo kauan, että aito kohtaaminen, myötätunto ja kosketus vaikuttavat parantavasti.
Aivokuvantamisessa ja ammattilaisten kokemuksissa tiedon lajit vain ovat erilaiset.
Enää ei ole järkevää väittää kokemuksellista ja mielellistä (mielen kautta tapahtuvaa) vaikutusta “vain lumeeksi” tai “pelkäksi plasebovaikutukseksi”. Kaikessa – siis aivan kaikessa (paitsi jos ihminen on tajuton) – hoitamisessa on tällaista myönteistä hoitamisen puolta. Voi toki olla päinvastaistakin eli huonontavaa nosebovaikutusta, mikäli hoitosuhde on huono. Muutkin syyt voivat olla yhteydessä nosebovaikutukseen.
Meneillään on tieteessä, terveydenhuollossa ja koko yhteiskunnassa maailmankuvan ja paradigman murros. Tämä ei ole yhden eikä kymmenenkään vuoden, vaan jopa satojen vuosien mittainen prosessi, jonka seurauksena maailmankuva ja tieteen omaksumat perusoletukset eli paradigma muuttuvat olennaisella tavalla. Kirjoitin aiheesta mm. jutuissa Portaali auki ja Paradigmat ohjaavat parantamista.
Uusin luonnontieteellinen tutkimus (mikorbiomi, kvanttifysiikka, neurotiede ym.) murtaa hallitsevaa fysikalistisen naturalismin paradigmaa. Myös plasebovaikutusta koskevat tutkimustulokset viittaavat siihen, että lääketieteen sisällä paradigmaattista katsantoa on muutettava, kuten professori Hasse Karslsson Aamulehden jutussa 14.11.2020 ehdottaa (ks. artikkelikuva ja kopio osasta Aamulehden juttua alla).
Sitä, mitä tuleva maailmankuva ja esimerkiksi lääketieteen paradigma pitää sisällään, on liian aikaista arvioida. Tutkimustiedon valossa näyttäisi siltä, että ihmismieli ja kokemuksellisuus monine ulottuvuuksineen otetaan osaksi kehomielellisen vaikuttavuuden perusoletuksia.
Aikaisemmin plasebovaikutusta on pidetty hyödyttömänä, turhana ja jopa valheellisena. “Kaikki plasebo on valhetta, ja pitkällä aikavälillä valhe paljastuu” (Professori Richard Cabot Harvardin yliopistosta vuonna 1903, ks tarkemmin Tervetuloa, tehokas plasebo). Nyt puhutaan sen hyödyntämisestä. Ks. myös Lumoava plasebo: hyödyistä on tutkimusnäyttöä.
Toimittaja Laura Hallamaan kirjoittamassa ansiokkaassa jutussa on yksi tyypillinen vinouma, joka hallitsee nykyistä plasebokeskustelua muuallakin tiedotusvälineissä.
Plasebovaikutusten kansanterveydellinen merkitys ja sen koko palvelujärjestelmää koskevat potentiaaliset hyödyt jäävät tässä, kuten useimmissa plaseboa käsittelevissä mediateksteissä, käsittelemättä.
Monilla eri tyyppisillä plasebovaikutuksilla saattaa näet olla merkittäviä kansanterveyshyötyjä myös julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella.
Plasebo eri ammattilaisten työssä
Aamulehden kirjoituksessa keskitytään pääasiassa lääketieteellisiin hoitoihin eli lääkäreiden työhön. Vuonna 2018 Suomessa oli THL:n tilastoraportin mukaan 25 627 lääkäriä, sairaanhoitajia oli melkein viisinkertainen määrä eli 115 988 sairaanhoitajaa. Fysioterapeutteja oli 17 565. Muita terveydenhuollon rekisteröityjä ammattilaisia ovat mm. 20 265 koulutettua hierojaa, 10 628 farmaseuttia ja 166 321 lähihoitajaa.
Plasebovaikutusta voidaan hyödyntää kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten työssä potilaiden ja asiakkaiden parhaaksi.
Luontaishoitoalojen Foorumin arvioiden mukaan Suomessa on 6 000–8 000 täydentävien hoitojen ammatinharjoittajaa, näistä suuri osa toimii ammatissaan yrittäjinä. Osalla on myös jokin terveydenhuollon ammattihenkilön koulutus.
Juttuaan varten Laura Hallamaa on valitettavasti perehtynyt riittämättömästi luontais- ja täydentävien hoitojen alaan. Hän kirjoittaa liian yleistävästi ja puutteellisesti “vaihtoehtohoidoista” eikä mainitse, että monista täydentävistä hoidoista on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä (kuten jooga, akupunktio, kalevalainen jäsenkorjaus muutaman mainitakseni). Ks. tarkemmin kirjastani Täydentävät hoidot (2019).
Tieteellistä kiistaa sekä ammattiryhmien välistä ja terveyspoliittista kädenvääntöä käydään nykyisin siitä, millainen tutkimusnäyttö on riittävää millekin hoidolle. Nyt ymmärretään hyvin, että plasebokontrolloitu RCT (Randomized Clinical Trial) -metodi ei ole riittävä kuvaamaan varsinkaan perusterveydenhuollossa käytettävien hoitojen hyötyjä, sillä plasebovaikutus itsessään jo auttaa lähes kaikissa paranemisprosesseissa.
Tässäkin asiassa on odotettavissa paradigmaattista muutosta järjestelmätutkimuksen (Whole System Research) ja todellisen elämän tutkimuksen (Real World Research) suuntaan.
Lehdillä, Ylellä ja Maikkarilla onkin paljon tehtävää tulevaisuudessa selvittäessään, mitä terveyspoliittisia päätöksiä aiotaan tehdä, jotta plasebovaikutusten tutkitut hyödyt voitaisiin ottaa täysimääräisinä käyttöön kansanterveystyössä. Esimerkiksi kuinka sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien työssä kehon ja mielen parantavia kokemusvaikutuksia (plasebovaikutuksia) voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän sairauksista toipumisessa, kuntoutuksessa ja terveyden edistämisessä, kaipaisi selvittämistä sekä journalismissa että tieteellisessä tutkimuksessa.
Kokemusvaikutukset ovat tärkeitä
Psykoterapioissa merkittävä osa vaikuttavuudesta voi todellakin liittyä juuri ihmissuhteeseen terapeutin ja terapoitavan välillä, kuten Aamulehden jutussa mainitaan. Toisin sanoen kokemus/plasebovaikutus tarkoittaa psykoterapiassa spesifiä vaikutusta juuri siihen ongelmaan, jonka vuoksi asiakas on hakeutunut terapeutin luokse. Terapiasuhteessa kyse on usein kokemusvaikutuksesta, joka ei oikeastaan liity ollenkaan plaseboon. Miksi tällaista vaikutusta tulevaisuudessa tutkimuksessa kutsutaan, on vielä määrittämättä.
Joka tapauksessa ihmisen kokemusta hoitotoimenpiteiden yhteydessä ja seurauksena ei pidä käytännön auttamistyössä eikä läheskään aina tutkimuksessakaan irrottaa erilleen ihmisen arkielämästä eikä kokonaisesta hoitoprosessista. Jokainen hoitosuhde on potentiaalinen kokemusvaikutuksen lähde aina, kun hoidettava on tajuissaan.
Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella kansalaisille tarjottavat täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, joista käytetään monia termejä ja nimityksiä, saattavat myös tarjota keinoja kansanterveysongelmien (kuten krooniset ei-tarttuvat taudit) ratkaisussa, lääkehaittojen vähentämissä, ihmisten luontoyhteyden vahvistamisessa ja ylipäänsä terveyden edistämisessä.
Näitä hoitomuotoja käyttää eri tutkimusten mukaan noin kolmannes aikuisväestöstä (kyselyä edeltäneen 12 kk:n aikana käyttäneitä). Kemppainen ym 2018. Väestökyselyssä vuonna 2018 reilut 80 % haastatelluista ilmoitti, että itse tai joku perheenjäsen on käyttänyt yhtä tai useampaa vaihtoehtohoitoa joskus elämänsä aikana (Vuolanto ym 2020).
Plasebovaikutus tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta on siinä pulmiakin. Ks. Onks tää pelkkää plaseboo? Tässä kirjoituksessa mainitsen FaT Hanna Kortejärven kanssa tekemästämme ehdotuksesta. Ehdotamme kokemusvaikutus-termin käyttöä korvaamaan harhaanjohtavan plasebovaikutus-termin. Perusteena on se, että “vaikuttamaton” (jollaiseksi plasebo oletetaan) EI VOI vaikuttaa mitenkään edes periaatteessa, jo pelkän määrittelysanan “vaikuttamaton” merkityksen vuoksi. Kyse on siis jostain muusta kuin vaikuttamattomasta. Mielestämme kokemusvaikutus kuvaa asiaa hyvin.