Pyynikin vaahteroita.
Fyysinen kunto ilman henkistä hyvinvointia – se on vain kuori. Keho voi olla näyttävä, trimmattu, notkea ja toimia täydellisesti, mutta jos yhteys ja tasapaino mielen ja kehon väliltä puuttuvat, ihminen ei voi hyvin. Tämän tietää moni omasta kokemuksesta.
Sama pätee terveydenhuoltojärjestelmäänkin. Vaikka käytössä olisivat hienoimmat mahdolliset laitteet ja korkeasti koulutetut ammattilaiset, systeemi ei toimi kuten pitäisi, jos siitä puuttuu oikeanlainen henki ja asenne. Tämänkin tietää moni omasta kokemuksesta.
Lissa Rankin, amerikkalainen lääkäri koki nämä molemmat: oman turhautumisen ja uupumisen sekä USA:n terveydenhuoltojärjestelmän puutteet. Lääkärin tyttäreen oli juurrutettu usko näyttöön perustuvan lääketieteen (evidence based medicine) dogmaattisiin oppeihin. Hän ei luottanut mihinkään, mitä ei voitu osoittaa päteväksi satunnaistetuilla kontrolloiduilla kliinisillä kokeilla. Asennetta vahvisti läääkäri-isän yliolkainen ja kyyninen suhtautuminen kaikkeen vaihtoehtoiseen ja täydentävään terveydenhoitoon, mikä välittyi esimerkin kautta tyttärellekin.
Lissan lääkärikoulutuksessa ei puhuttu mitään siitä, että ihminen voisi ajattelullaan ja asennoitumisellaan vaikuttaa sairastumiseensa tai parantumiseensa. Vallitseva biomedisiininen suuntaus pitää ihmistä pääasiassa lihasten, luiden, verisuoniston ja hermoverkkojen muodostamana koneena, jolla on kyllä mieli, mutta sitä varten on olemassa omat spesialistilääkärinsä. Mieli ja tunteet sivuutetaan, koska ne eivät ikään kuin kuulu asiaan (paitsi psykiatriassa). Tällainen asennoituminen taitaa olla aika yleistä suomalaisessakin terveydenhuollossa.
Lissan suhtautuminen lääkärin työhön ja potilaisiin alkoi muuttua, kun hän ryhtyi aprikoimaan potilaan roolia paranemisprosessissa. Muutosta edelsi hämmennys ja ahdistus. Hän oivalsi työnsä kolkon rutiinimaisuuden. Yhdelle potilaalle oli aikaa alle kymmenen minuuttia. Liukuhihnatyössä ei mitenkään ehdi kuulla aidosti ihmistä, potilasta ja hänen huoliaan. Ei siinä myöskään ehdi ymmärtää, kun potilas kontrollikäynnillä kertoo itse hoitaneensa itsensä muuttamalla ajattelutapaansa. Siinä kohtaa entinen Lissa hymähti alentuvasti. Uusi ei enää hymähdellyt, vaan kuunteli kiinnostuneena.
Hän kirjoitti kokemuksistaan ja muutoksestaan kirjan Mind over Medicine.
Muutoksen paine johti hänet perehtymään kirjallisuuteen mielen vaikutuksesta fyysisten sairauksien paranemisessa. Hän luki plasebo-tutkimuksia ja pohti omaa tehtäväänsä auttajana ja parantajana. Kiinnostus laajeni yhteisöihin ja niiden merkitykseen sairastumisessa.
Kirjassaan hän mainitsee jo 1960-luvulla julkaistun kuuluisan Roseto-tutkimuksen italialais-amerikkalaisten elintavoista ja terveydestä. Se osoitti hyvin toimivan asuinalueen ja sosiaalisen tuen ennustavan paremmin sydänterveyttä kuin kolesteroliarvot tai tupakointi (Wolf 1966).
Myöhemmin tehtiin vielä seurantatutkimus Rosetossa. Se vahvisti aikaisemmat tulokset. Yhteisöllisyys ja suurempi solidaarisuus ihmisten kesken edistää merkittävästi terveyttä. Se näkyy jopa sydäntautikuolleisuudessa. Roseton italialaiskylän vähittäinen amerikkalaistuminen hävitti perinteisen yhteisöllisen elämäntavan. Se näkyi myöhemmin myös kuolleisuustilastoissa. (Egolf ym 1992)
Jatkuva stressi sairastuttaa
Henkisyyteen ei rutiinilääkärin työssä kiinnitetä mitään huomiota, mutta Lissa Rankin vakuuttui myös spirituaalisuuden, taiteen ja transsendenssin merkityksestä hyvinvoinnille. Ennen kaikkea stressin vähentämisestä tuli hänelle yksi tärkeimmistä terveyden edistämisen tavoista. Säännöllinen meditaation harjoittaminen, vaikka vain kymmenen minuuttia päivässä voi auttaa fyysisissäkin ongelmissa, hän kirjoittaa.
Tämä perustuu siihen, että rentoutuminen ja hyvä mieli vähentävät stressaantumista ja vaikuttavat hermojärjestelmän välityksellä koko kehon immuunipuolustusta vahvistavasti.
Lissa Rankin muistuttaa, että huonot ihmissuhteet, yksinäisyys, työstressi, rahahuolet ahdistus ja masennus synnyttävät stressiä. Kaikkiin asioihin emme voi itse vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudumme. Ikävien asioiden ajattelu ja niiden mukana tulevat ahdistavat tunteet ikään kuin automatisoituvat. Silloin ihminen on depression kierteessä. Mieli ehkä tunnistaa, että kyseessä ovat ”vain tunteet”, mutta ns. ”liskoaivot”, jotka vastaavat biologisesta eloonjäämisestämme, tulkitsevat, että ihminen on hengenvaarassa, jolloin on oltava puolustuskannalla.
Siitä seuraa, että hermojärjestelmä alkaa vauhdittaa elimistön stressihormonien tuotanta ja niin keho stressaantuu ja lopulta sairastuu. Kyseessä on fysiologinen reaktio. Verenkierto vilkastuu, vatsahappojen eritys kiihtyy, lihakset ovat ”taisteluvalmiudessa”, uni ei tule eikä ihminen pysty rentoutumaan. Vähitellen keho ei kestä jatkuvaa stressitilaa, vaan kehittää taudin, jolloin ihmisen on pakko levähtää.
Kehoa on siis varjeltava pitkäaikaiselta stressiltä. Lyhytaikainen stressitila ei ole vaarallista. Sehän on tarpeen, jotta selviytyisimme vaativista tilanteista.
Kirjassaan Lissa Rankin tarjoaa tiiviin paketin käytännön terveysohjeita stressaantumisen vähentämiseksi. Hänen itselleen kirjoittamansa resepti sisältää konkreettisia juuri hänelle tarpeellisia tekoja. Sellaisia ovat mm. avun vastaanottaminen toisilta ihmisiltä, mm. täydentäviltä hoitajilta, sisäisen pilotin kuunteleminen, panostaminen tyydyttäviin ihmissuhteisiin, huomion kiinnittäminen omaan luovuuteen, henkisyyteen, seksuaalisuuteen ja ympäristöön.
Lähteet
Egolf B, Lasker J, Wolf S, Potvin L A 1992. Roseto Effect: A 50-year comparison of mortality rates. American Journal of Public Health Aug 1992, Vol. 82 Issue 8, p1089-1089.
Rankin L 2013. Mind over Medicine. Hey House. New York City.
Wolf S 1966. Mortality from myocardial infarction in Roseto. JAMA Vol. 195, Issue: 2, Date 1966 Jan 10.
