Tag Archive | metsäterapia

Metsä lääkkeenä

Syvällä metsässä, huojuvien latvusten suojassa koen uudistuvani. Tuntuu kuin puhdistuisin sisäisesti. Mistä tämä elähdyttävä kokemus voi johtua? Varmaankin siitä, että luonto tarjoaa minulle mahdollisuuden tulla lähemmäksi itseäni, sitä aitoa minää, joka tuppaa arkihumussa unohtumaan.

Metsä on myös pyhä paikka. Se on monen suomalaisen kirkko, jossa sielu kohoaa kohti jotakin korkeampaa, itsen ja egon ulkopuolelle. Sielua ei nykytiede tunnista, mutta yksityinen ihminen sen kyllä kokee ilmiönä, joka tuntuu sisäisesti, mutta samalla ulottuu myös itsen ulkopuolelle. Metsällä on sielua ja mieltä tervehdyttävä vaikutus.

Tänä vuonna on ilmestynyt monta hienoa terveysmetsäkirjaa. Ne ovat merkki siitä, että yleinen mielipide terveyden vaalimisesta ”luonnollisesti” on muuttumassa. Metsä on hyvä lääke moneen ongelmaan.

Teknologiavillityksen tuoksinassa luonnon parantava voima pääsi useiksi vuosikymmeniksi melkein unohtumaan. Uskottiin, että luonnolla ei ole juurikaan terveysvaikutuksia ja että se pääasiassa ”vain” virkistää.  Nyt ajattelutapa on radikaalisti muuttumassa.

Puun halaajia ja muita parantavaan luontoon uskovia ei enää katsota vinoon.

Puun halaaja Sisko

Luonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille nähdään paljon laajempana kuin vain piristyksenä tai  luonnossa liikkumisen fyysistä kuntoa kehittävänä vaikutuksena. Tutkimus on osoittanut mikrobiomin yhdistävän ihmissolujen DNA:n ympäristön DNA:han. Toisin sanoen ihminen liittyy luontoon soluillaan.  Tästä kirjoitin tammikuussa 2017 luettuani Lääkäriseura Duodecimin artikkelin Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi https://liinanblogi.com/2017/01/16/luonnon-esiinmarssi-terveydenhuollossa/

Mikrobit ja mieli

Luontoyhteys koskettaa myös mieltä. Ihmistä ei oikeastaan voi jakaa erilliseen kehoon ja siitä irrallaan olevaan mieleen. Osuvampaa on puhua kehomielestä. Mikrobit ja psyykkiset tilat voivat olla yhteydessä, kuten viime tammikuun Duodecim kirjoittaa:

Suoliston mikrobiston ja keskushermoston välillä on neuraalisia, endokriinisia ja immunologisia yhteyksiä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja aivojen toimintaan. Vaikutusta on havaittu molempiin suuntiin: stressi voi muuttaa suoliston mikrobiston koostumusta ja se puolestaan stressiherkkyyttä ja tunne-elämää ohjaavien aivoalueiden aktiivisuutta. Masennuksen yhteydet mikrobiston monimuotoisuuteen ja toimintaan ovat ajankohtainen tutkimusaihe.”

Terveysvaikutuksia

Luonnon terveysvaikutukset ovat todellisia ja niistä on myös suomalaista tutkimusta, kuten Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpelan johtamat tutkimushakkeet osoittavat. Kansainvälistä tutkimusta on paljon. Tuoreessa Florence Williamsin  Metsän parantava voima -tietokirjassa kerrotaan seikkaperäisesti, mutta yleistajuisesti alan tutkimuksesta  Lähivuosina tutkimus vilkastunee edelleen. Tällä tulee mitä todennäköisimmin olemaan vaikutusta hoitopalvelujen ja terveyden edistämistoiminnan uudelleen suuntautumiseen. Lääkkeettömät hoitomuodot saanevat ansaitusti nykyistä enemmän tilaa terveydenhuollossa.

Tutkimusten perusteella tiedetään luonnon vaikutuksista muun muassa, että

–         ihmiset kokevat luonnossa oleskelun psykologisesti rentouttavaksi

–         verenpaine jonkin verran laskee, syke rauhoittuu, kortisolitasot pienenevät

–         unen laatu koetaan paremmaksi

–         yleiset mielialavaikutukset ovat myönteisiä

–         sairaalan viherkasvien on osoitettu vaikuttavan kivun kokemisen vähenemiseen, mikä voi olla psykologinen seikka siksi, että huomio voi helpommin siirtyä pois kivusta.

Sipoossa on toteutettu terveysmetsähanke, jonka vetäjä, Sipoon terveyskeskuksen johtava lääkäri  Anders Mickos  totesi Ylen helmikuussa 2017 lähettämässä  ohjelmassa Mikä on terveysmetsä http://areena.yle.fi/1-3955570 :

–         Tämä on sen verran uusi asia, että laajempaa keskustelua ei ole syntynyt. Jos pystytään tutkimuksella osittamaan, kenelle metsän terveysvaikutukset toimivat ja miten tällaista terveyden edistämistä käytännössä toteutetaan, niin uskon että lääkärikunta on asialle avoin.

Toimittajan kysymykseen ”Onko vaikea perustella lääkärikollegoille tällaista kokonaisvaltaista hoitoa?”  Anders Mickos vastasi:

–         Lääketieteessä on usein tapana ajatella, että kaiken hoitamisen pitäisi olla tieteellisesti todistettu juuri lääketieteen menetelmin. Metsän terveysvaikutuksista on maailmalla valtavasti tutkimuksia, mutta ei välttämättä lääketieteen metodein tehtyjä. Luonnosta on kuitenkin tutkimusten mukaan terveyshyötyjä.

–         Joillekin lääkäreille tämä voi ehkä olla kynnys, mutta on paljon myös lääkäreitä, jotka intuitiivisesti tajuavat, että tällainen juttu toimii ja jotka luottavat maailmalla saatuihin tutkimustuloksiin.

Sipoon projektissa tehtiin terveysmetsäretkiä sosiaali- ja terveysaseman potilaille. Mukana oli muun muassa kakkostyypin diabetesta sairastavia. Palautteet olivat erinomaisia ja ihmiset todella huomasivat luonnon hyvät vaikutukset.

Luonto on täydentävää hoitoa

Marko Leppänen ja Adele Pajunen kertovat ihastuttavassa Terveysmetsä-kirjassaan Sipoon projektista ja ylipäänsä luonnon terveysvaikutuksista kiinnostavasti, havainnollisesti ja asiantuntevasti. Kirjoittajien sukunimetkin tulevat hauskasti metsästä.

Heti kirjan johdannossa maantieteilijä-toimittaja Leppänen ja biologi-luontokasvattaja Pajunen muistuttavat, että terveysmetsä ei sijoitu vastakohdaksi tai vaihtoehdoksi modernin lääketieteen mukaisille hoidoille, vaan niiden rinnalle ja tueksi:  ”Hoitoa vaativista terveysongelmista kärsiviä emme missään tapauksessa rohkaise korvaamaan lääkärikäyntejä luontoon menolla. Kirjassa esitetyt vinkit eivät myöskään korvaa lääkärin tai sairaanhoitajan ohjeita tai neuvoja.”

Näin kirjoittajat varmistavat selustansa, ettei kukaan pääse syyttämään heitä puoskaroinnista eli laittomasta lääkärin toimen harjoittamisesta.  Ehkä tässä ollaan turhan varovaisia. Toisaalta, on toki mahdollista ajatella myös siten kuin muuan kaverini K ajattelee. Hänen mielestään luonto, luonnollinen parantuminen ja ylipäänsä luonnonmukaiset hoidot  ovat alkuperäistä ja tavanomaista eli sitä hoitamista ja parantumista, jota tapahtuu koko ajan arjessa. – Modernit lääkkeet ja kirurgia tulevat tälle jokapäiväiselle terveydenhuollolle täydennyksenä, K sanoo.

Oli miten oli, erityisen ilahduttavaa on lukea, että Leppänen ja Pajunen tarkoittavat ”terveydellä” kokonaisvaltaista toimintakyvyn, sopusoinnun ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ei siis vain sairauden poissa oloa tai vamman puutetta.

Kirjasta saa yleiskäsityksen siitä, mitä Suomessa on tutkittu ja kuinka valtavasti maailmalla on tutkimustietoa luonnon terveysvaikutuksista. Myös Williamsin kirjassa on Suomea koskeva jakso. Siinä kerrotaan muun muassa Korpelan johtamista ympäristö- ja terveyspsykologian hankkeista. Korpela on jo vuosia ryhmineen tutkinut luonnon, esimerkiksi  luontopolkujen hyvinvointivaikutuksia.  Tampereen yliopistossa on parhaillaan Korpelan johdolla tekeillä useita teemaan liittyviä väitöskirjoja.

Filosofointia metsästä

Kirjassa Metsäpolun filosofiaa filosofi Jukka Mikkonen pohtii metsän kauneutta, lahopuun lumoa ja muita luontoarvoja. Ohueen kirjaan on koottu tukeva annos metsäfilosofiaa. Mikkosen haastattelun voi lukea vastikään julkaistusta Elonkehä-lehden numerosta 2/2017.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä mainitsen Sinikka Piipon teoksen Elinvoimaa puista. Kasvitieteen professori antaa kauniisti taitetussa kirjassa kuvin ja sanoin konkreettisia ohjeita metsien moninaisten antimien hyödyntämiseksi.

Hän esittelee kuinka luonnon antimia voi käyttää rohtoina, ruokina ja juomina. Piippo auttaa katsomaan puita uusin silmin, näkemän niiden monipuolisuuden. Metsissä ja puissa on terveyden avaimet.

Loppukevennyksenä esittelen suomalais-metsäistä hattumuotia muutaman vuoden takaa. Vasemmalta: (Pau)liina, David ja Sisko:Metsäistä hattumuotia

Kirjoja

Leppänen Marko ja Pajunen Adela. Terveysmetsä. Gummerus. Keuruu 2017.

Mikkonen Jukka. Metsäpolun filosofiaa. Niin&näin. Tampere 2017.

Piippo Sinikka. Elinvoimaa puista. Minerva. Helsinki 2017

Williams Florence. Metsän parantava voima. Minerva. Helsinki 2017

Artikkeli

Kyllönen Vesa. Metsätiedon muodoista (Jukka Mikkosen haastattelu) Elonkehä 2/207 s. 34-41.

 

Huojun honkana, havisen haapana

metsa-08102016

Meditaatiometsä.

Tuulee niin, että metsäkukkulalla humisee. Asetun selkä männynhujopin runkoa vasten. Tämä on nuori puu, ei kovin tukeva, mutta pitkä se on. Rentoudun. Uppoudun metsäiseen mielentilaan, metsämeditaatioon ja päästän irti. Vapautan kireyden ja ikävät ajatukset lentämään tuulen mukana kauas. Päästän hengityksen rytmissä rauhan ja syystaivaan valon sisääni.

mannyn-latvat-08102016

Hoitavat männyt.

Kuulen kuinka puhuri lähestyy. Whuu-uhh! Alan huojua. Ees-taas-ees-taas. Selkäni liikkuu rungon mukana. Korkea mänty edessäni keinuu myös.  Alarungossa näkyy aivan pientä, mutta havaittavaa liikettä. Sama tuntuu omassa nojapuussani. Me  vähän kuin tanssimme. Latvat viuhuvat laajemmin tuulen mukana. Nekin tanssivat! Mielenrauhan jazzia, crossover – rajat ylittävää metsämusaa.

Puut pysyvät pystyssä, koska huojuvat joustavasti. Haluan olla mänty, juuret tanakasti maassa ja latva kohti syystaivasta. Sydän siinä jossain keskellä. Se kurottuu niin alas kuin ylös, ja oksien mukana sivuillekin. Vapauttavaa. Mieli kohoaa  ja maailmankuva laajenee, syvenee ja transformoituu. Muuttuu uudenlaiseksi.

haapa-vaaka-08102016

Helisevä haapa.

Tovin kuluttua lähden laskeutumaan kukkulalta ja tulen pellon laitaan, ojan viereen. Sillä odottaa tuulessa haviseva haapa, jonka lehdistä suurin osa on keltaisia, mutta joukossa on vielä vihreitäkin. Kumpikin väri loistaa auringossa ja litteäkantaiset lehdet helisevät tuulenvireessä. Sulaudun puuntuntuun, haavan olemukseen ja tunnen sisälläni havinaa.

Värähtely tuo yllättävästi esiin sekä voimani että haavoittuvuuteni. Kuuntelen niitä. Se on samaa vastakohtien ykseyttä, jota männyn huojuntakin tarjoili. Mikä voima! Mikä valo! Ja kaikki tässä läsnä minulle, minussa. Kiitollisuus syöksyy myrskyn tavoin sydämeeni.  Vapauden  tunne.  Olen täydellinen pisara maailmankaikkeutta, joka ulottuu mittaamattoman kauas ulkopuolelleni ja käsittämättömän syvälle sisimpääni. Olen ristin keskellä, mutta en ristiriidassa. Armahdettu, vapautettu. Armahtunut, vapautunut.

Aikani siinä ihmeteltyäni, lampsin uusin pinkkikumisaappain rusehtavan sänkipellon poikki takaisin. Saunaan, toiseen suomalaiseen pyhättöön ja rauhoittumispaikkaan. Siellä minua hellii löylyn henki.

Lokakuinen peltoaukea Vesilahden Narvassa.

Lokakuinen peltoaukea Vesilahden Narvassa.

Puut – tieteellisesti terveellisiä

Heretyn metsäpolkuJokunen vuosi sitten erään illallisen jälkeen muuan professori alkoi kevyessä keskustelussa voimakkaasti ironisoida puunhalaajia. Hänen mielestään ihmiset, jotka uskovat puiden terveellisyyteen, ovat tosi hörhöjä ja typeryksiä. Miehestä paistoi syvä vastenmielisyys kaikkiin, jotka kuvittelivat vaikuttavansa terveyteensä puihin nojailemalla.

Enpä siinä saanut suutani auki ilmaistakseni toisenlaisen näkökannan. Olin joukon ainoa toisinajattelija ja vaikenin. Mutta kehityn koko ajan, enkä enää vaikene.

Sisareni S. poti äskettäin hankalan kesäflunssan ja tunsi pitkään itsensä voimattomaksi ja vetämättömäksi. Siitä seurasi alakulo. Sitten hän alkoi mennä joka päivä ainakin tunniksi metsään. Jo muutaman metsäpäivän kuluttua energiavarastot lisääntyivät, olo virkistyi ja mieli keventyi.

Joku voi tähän todeta, että olisihan S:n olo siitä itsestäänkin kohentunut. Voi olla, että olisikin, mutta olennaista on, että S. itse koki luonnossa kulkemisen, puut ja mättäät tärkeiksi ja voimaannuttaviksi.  ”Sammaleessa tallustelu tuntui sujuvan paljon helpommin kuin tasaisella asfaltilla kävely”, S. kertoi. Uskon häntä. Olen sen itsekin kokenut.

Nyt myös  tiede on osoittanut, että metsä parantaa.

Tuoreessa European Journal of Integrative Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus metsän vaikutuksesta syöpäpotilaiden hyvinvointiin. Pienessä 11 hengen kokeessa todettiin metsäympäristössä asumisen ja päivittäisen kahden tunnin rentouttavan kävelyn lisäävän rintasyöpäpotilaiden luonnollisten tappajasolujen määrää. Tutkijat päättelivät, että muutaman viikon metsäterapia lääketieteellisen hoidon tukena saattaisi auttaa rintasyövästä parantumista. He katsovat, että metsäterapiaa pitäisi tutkia tarkemmin ja laajemmalla tutkimusryhmällä.

Toisessa tutkimuksessa aiheena oli stressi. Suomalais-japanilainen tutkijaryhmä selvitti monitieteellisessä hankkeessa kaupunkimetsän vaikutusta stressiin. Mukana oli koehenkilöitä, jotka istuivat lepotuoleissa tai kävelivät puistoissa. Vertailukohta oli kaupunkikeskusta. Hankkeen keskeiset tulokset olivat selkeät: metsät ja puistot parantavat mielialaa sekä lisäävät terveyttä ja hyvinvointia.

Ihminen on luonnon kaveri ja samalla osa sitä

Kun käsityksemme ihmisen paikasta luonnossa alkaa hahmottua tarkemmin, tajuamme, että luonto parantaa. Alamme ymmärtää, että ihmisen ei pidä liikaa yrittää hallita luontoa. Hänen kuuluu olla sen kaveri ja kumppani. Kun tämän tajuaa, käsittää myös, että luonto tosiaan auttaa,  jos sille annetaan mahdollisuus eikä sen parannusvoimaa tukahduteta tai rajoiteta keinotekoisesti.

Mäntyä esimerkiksi on aina pidetty puuna, joka tukee, kannustaa ja antaa voimaa. Se on myös ilon tuoja. Ison puun alla alakulo ja murhemieli saavat ”lääkettä”. Kuusi puolestaan on viisas, joten sitä kannattaa kuunnella. Männyn nila ja kuusen pihka ovat hoitaneet. Ja hoitavat yhä. Suomalaislääkärin Arno Sipposen kehittämää pihkasalvaa myydään apteekeissa. Useat pienet yrittäjät markkinoivat myös itse tuottamiaan pihkavoiteita.

Puut siis hoitavat ja edistävät terveyttä. Tiedän sen kokemusperäisesti ilman tiedettäkin. Nyky-yhteiskunnassa ajatellaan yleisesti, mutta virheellisesti, että joku asia – esimerkiksi puiden terveellisyys – on totta vasta sitten, kun siitä on tutkimuksia. Maailmassa on erittäin paljon asioita, myös hoitomuotoja, joita ei ole tutkittu ja jotka kuitenkin toimivat ja ovat hyödyllisiä. Pidän silti hyvänä asiana, että luonnon terveysvaikutuksia on alettu tutkia.

Nyt tutkimusten perusteella kieleemme on ilmaantunut ”metsänhoito” – sanan rinnalle termit ”metsähoito” ja ”metsäterapia”.

Lähteet

Byungho KJ., Hyewon, J., Sujin, P., Sungjae, L. 2015. Forest adjuvant anti-cancer therapy to enhance natural cytotoxicity in urban women with breast cancer: A preliminary prospective interventional study. European Journal of Integrative Medicine http://dx.doi.org/10.1016/j.eujim.2015.06.004

Tsunetsugu, Y., Lee, J., Tyrväinen, L., Kagawa, T. & Miyazaki, Y. (2013) Physiological and psychological effects of viewing urban forest landscapes assessed by multiple measurements. Landscape and Urban Planning, 113:90–93.

Pitkäneulaisia mäntyjä 2 La Palma