Useat täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen ammatti- ja yrittäjäjärjestöt ovat jättäneet kantelun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin käyttämästä “uskomushoito“-termistä. Järjestöt katsovat, että termin käyttö on epäasiallista, ja järjestöt ovat useasti vedonneet asiallisemman termin käyttämiseksi hoidoistaan.
Kantelu on lähetetty eduskunnan oikeusasiamiehelle, jota pyydetään selvittämään Tukesin toiminnan asiallisuutta ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin asian korjaamiseksi. Kantelijat ovat huomauttaneet, että viranomaisten on käytettävä asiallista terminologiaa ja noudatettava objektiivisuutta, puolueettomuutta ja hyvän hallinnon periaatteita kaikessa toiminnassaan.
Kantelijat ovat myös korostaneet, että kansainvälisessä yhteistyössä käytetään neutraaleja termejä, kuten “täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (CAM)“, ”täydentävät hoidot” tai “perinnehoidot” (1-5). Heidän mielestään Tukesin tulisi käyttää samoja termejä, joita käytetään maailmanlaajuisesti tiedeyhteisöissä ja johtavissa tiedelehdissä.
Työoikeuden professori Seppo Koskinen on aiemmin todennut, että elinkeinonharjoittajilla on lakiin perustuva suoja sopimatonta menettelyä vastaan, kuten totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua vastaan. Hän on myös huomauttanut, että “uskomushoito”-termin käyttö voi johtaa kunnianloukkaukseen yksittäistapauksissa. (LIITE 1, Viite 6)
Kantelijat muistuttavat, että jos epäasiallinen ja harhaanjohtava terminologia on sopimatonta elinkeinotoiminnassa, se voi olla sopimatonta myös viranomaisten toiminnassa. Tämän vuoksi viranomaisten tulee käyttää huolellisesti harkittua ja asiallista kieltä, kun he viestivät yleisölle.
Kantelijoiden mukaan uskomushoito-termi on epäasiallinen, koska se vihjaa, että hoidot perustuisivat pelkkiin uskomuksiin eivätkä olisi tieteellisesti todistettuja. Tämä termi heidän mukaansa vähättelee vaihtoehtoisten hoitojen merkitystä ja hyödyllisyyttä. Kantelijat toivovatkin, että Tukesin viestinnässä käytettäisiin asiallisempia ja neutraalimpia termejä.
Tukes on esittänyt ainoaksi perusteeksi uskomushoito-termin käytölle Sanna Marinin hallitusohjelmakirjauksen lauseen, jossa todetaan, että ”selvitetään vaihtoehto- ja uskomushoitojen eri sääntelymahdollisuudet” (7). Tukes päätti jatkaa uskomushoito-termin käyttöä, vaikka sosiaali- ja terveysministeriö on ilmoittanut, ettei virkavalmistelussa käytetä uskomushoito-termiä, vaan asiallisia CAM-hoidot- ja/tai vaihtoehtohoidot-termejä (LIITE 2).
Kantelijat hämmästelevät Tukesin linjausta pitää kiinni uskomushoito-termistä, vaikka järjestöt ovat useasti vedonneet Tukesiin asiallisen termin käyttämiseksi.
Kokonaisuudessaan kantelijoiden tavoitteena on saada Tukes käyttämään objektiivista ja puolueetonta kieltä hoitoja koskevassa viestinnässään sekä välttämään epäasiallista terminologiaa. Kantelijat korostavat myös, että viranomaisten tulee käyttää kansainvälisesti hyväksyttyä ja tieteellisesti perusteltua terminologiaa, jotta Suomen viranomaisten toiminta olisi yhdenmukaista muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.
Lopuksi kantelijat toivovat, että oikeusasiamies selvittää Tukesin toiminnan asiallisuutta ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin terminologian korjaamiseksi viranomaisten viestinnässä.
Lähde, jossa ovat linkit myös tekstissä mainittuihin liitteisiin:
Uskomushoito-termi Tukesin viestinnässä johti kanteluun – ePressi
Sanakilpailun voittaja
Tästä, Liinanblogista löytyy yli 80 kirjoitusta, joissa käsitellään maagisia mittasuhteita saanutta uskomushoito-termiä, äärimmäisen mielenkiintoista sanaa (käytä hakusanaa “uskomushoidot”). Suomalainen käsitekummallisuus “uskomushoito” juontuu vuoteen 1995, jolloin Lääkäriseura Duodecimin järjestämän sanakilpailun voittajaksi valittiin uskomuslääkintä. Uskomushoitojen ihmemaa – Liinanblogi
Sanakilpailulla etsittiin vieraskielisille termeille sopivaa suomenkielistä vastinetta. https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo93300 (Duodecim 2002, 2391). Uskomuslääkintä valittiin suomennokseksi termistä Complementary and Alternative Medicine (CAM), joka on todellisuudessa suomeksi täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot.
Sanamagialla on pyritty voimallisesti lataamaan lääkkeettömät, virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tarjottavat hoitomuodot epätieteellisyyden ja pelottavuuden merkityksillä.
Eri suuntiin, kuten sosiaali- ja terveysministeriöön, poliitikoihin, tutkijoihin, opiskelijoihin, kansalaisiin ja varsinkin toimittajiin ulottuvan lobbauksen tuloksena vahva lääkäreiden ammattiliitto median näkyvällä tuella onnistui siinä, että sana uskomushoito sujahti jopa Sanna Marinin hallitusohjelmaankin. Se mainittiin ohjelmassa siinä kohtaa, jossa kerrottiin tarkoituksesta tehdä selvitys täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja koskevan sääntelyn tarpeesta. Selvitystyö kyllä aloitettiin vuonna 2019, mutta se kuivui kokoon eikä raporttia ole julkaistu.
Saa nähdä uiko uskomushoito Petteri Orpon hallitusohjelmaan. Jos se Mia Laihosta on kiinni, niin ui. Miksi kansanedustaja Mia Laiho ehdottaa lakia, jonka toimeenpano ja valvonta on mahdotonta?
Kukaan ei nykytutkimuksen ja käytettävissä olevan tiedon nojalla pysty selkeästi kertomaan, mitä uskomushoito-sanalla tarkoitetaan. Lakejahan on vaikea säätää, jos ei tiedetä mitä nimenomaista asiaa säätäminen koskisi.
Jää nähtäväksi.