– Tiedän, että kalevalaiseen jäsenkorjaukseen suhtaudutaan välillä väheksyvästi ja epäuskoisesti, kuten muihinkin täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitoihin. Kalevalainen jäsenkorjaus on paljon tutkittu, vanha perinnehoitomuoto.
Yhteistyössä on aina voimaa. Tuomisen mielestä olisikin suotavaa, että koululääketiede ja täydentävät hoidot kulkisivat enemmän käsi kädessä myös Suomessa, kuten muualla Euroopassa.
– Itse teen yhteistyötä muutaman huippujalkafysioterapeutin kanssa, joille lähetänkin asiakkaitani, kun havaitsen, että jaloissa on erimittaisuuksia, tai esimerkiksi jalkaterä kaipaa tukea pohjallisesta.
Kalevalainen jäsenkorjaaja Maritta Tuominen (Aamulehti 13.1.2021)
Tuki- ja liikuntaelinkipuja voidaan lievittää lääkkeettömästi käyttämällä jotakin täydentävää hoitoa. Esimerkiksi kalevalainen jäsenkorjaaja voi, kuten Maritta Tuominen kertoo, auttaa kroonisten tuki- ja liikuntaelinten (TULE) kipujen helpottamisessa. TULE-vaivat ovat merkittävä kansanterveysongelma. Ne ovat toiseksi yleisin työkyvyttömyyden aiheuttaja mielenterveysongelmien jälkeen Suomessa.
Aamulehti julkaisi tänään hienon, selkeän ja asiallisen, koko aukeaman henkilöhaastattelun, jossa Maritta Tuominen kertoi työstään. Toimittaja osasi asiansa. Ehkä hän olisi kuitenkin voinut vielä kertoa, että kalevalaisilla jäsenkorjaajilla on useita vuosia kestävä käytäntöpainotteinen koulutus ammattiinsa. Metodia on myös tutkittu 1980-luvulta lähtien, joten tieteellistä näyttöäkin on.
Näistä saa tietoa Kalevalainen kansanparannus -säätiö -sivustosta. Potilaskokemuksista Perinnehoitojen neuvottelukunnan puheenjohtaja Päiviö Vertanen on koonnut kirjan Taistelua kipujen kanssa.
Kalevalainen jäsenkorjaus voi toimia erinomaisena kuntoutuksen tukena esimerkiksi TULE-vaivojen lääketieteellisten hoitojen, kuten leikkausten jälkeen. Joulukuussa 2020 Lancet julkaisi artikkelin, jossa todetaan, että kuntoutus on aliarvostettua toimintaa kaikkialla maailmassa. Lancetissa esitelty tutkimus osoittaa, että vähintään joka kolmas ihminen maailmassa tarvitsee kuntoutusta jossakin vaiheessa sairauttaan, vammaansa tai kipuaan. Tutkijoiden mukaan kuntoutus tulee viedä yhteisöihin kiinteäksi osaksi perusterveydenhuoltoa, jotta se saavuttaisi sitä tarvitsevat ihmiset.
Kokoomuksen kansanedustaja Mia Laihon tekemä puoskarilakialoite, jos eduskunta sen hyväksyisi (tuntuu mahdottomalta), kieltäisi Maritta Tuomista hoitamasta tiettyjä potilasryhmiä ilman ”lääkärin kanssa tehtävää yhteistyötä” eli lääkärin suostumusta. Maritta Tuominen kuitenkin nimen omaan kertoo haluavansa yhteistyötä, kuten sitaatti yllä osoittaa. Sama halu saattaa olla muillakin koulutetuilla täydentävillä hoitajilla (esim. vyöhyketerapeutit, joogaohjaajat, mindfulness-ohjaajat ja muut luontaishoitajat). Ihmettelen, miksi yhteistyötä ei tehdä nykyistä enempää. Eihän yhteistyöhön lakia tarvita. Siihen tarvitaan osapuolten keskinäistä tahtoa.
Mia Laihon lakialoite on ongelmallinen myös siksi, että siinä ei eritellä, mitä eri metodeja täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen alaan kuuluu ja mitä siis kiellettäisiin tietyiltä väestöryhmiltä. Aloite, joka nojaa 12 vuotta sitten kirjoitettuun luonnokseen, niputtaa kaikki terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tarjottavat palvelut samaksi kokonaisuudeksi. Tällainen ei oikein sovi nykyaikaan ja se antaa aivan väärän kuvan todellisuudesta.
Käsitys kivusta on muuttunut
Toinen tuore kirja, professori, fysioterapeutti Hannu Luomajoen kokoama Ammattilaisen kipukirja avaa, kuinka käsitys kivusta on tutkimusten nojalla muuttunut vuosituhannen vaihtumisen jälkeen. Kipujen, mm. TULE-kipujen hoidossa puhutaan nykyisin bio-psyko-sosiaalisesta lähestymistavasta sen sijaan, että puhuttaisiin biomedikaalisesta mallista.
Kirja on tarkoitettu hoitamisen ammattilaisille ja siinä kerrotaan mm, lääkehoidoista, stimulaatiohoidoista (esim. akupunktio ja TENS), manuaalisista terapioista, joogasta, mindfulnessista, hengitysharjoituksista ja muista terapioista. Manuaalisia eli käsillä tehtäviä terapioita on monenlaisia. Suomessa fysioterapeutti, osteopaatti, naprapaatti, kiropraktikko ja hieroja ovat virallisesti hyväksyttyjä, nimikesuojattuja ammattinimikkeitä. Valvira valvoo näiden ammattilaisten toimintaa.
Kalevalaiset jäsenkorjaajat eivät ole vielä Valviran ”listoilla”, vaan heidät luokitellaan ”vaihtoehtohoitajiksi”. Painetta muutokseen tosin on havaittavissa sekä poliittisten päättäjien, kansalaisten että TULE-vaivojen hoitoon perehtyneiden terveydenhuollon ammattialisten ja tutkijoiden keskuudessa.
Kirjat:
Luomajoki Hannu 2020. Ammattilaisen kipukirja. VK-kustannus.481 s.
Vertanen Päiviö (toim.) 2020. Taistelua kipujen kanssa. Kalevalainen kansanparannus -säätiö. 192 s.
Lehtijuttu:
Suoranta Outi. Akaalainen Maritta Tuominen urheili ensin oman selkänsä kipeäksi, ja ryhtyi sitten auttamaan muita: ”En ole shamaani, ihmeparantaja tai noita, vaikka sellaistakin välillä kuulee”. Aamulehti 13.1.2021.