”Joululahja”: Mia Laiho kopioi vanhan tekstin lakialoitteeksi

Tämä on se surullisen kuuluisa ”puoskarilakialoite”, joka on herättänyt laajaa närkästystä kansalaisten keskuudessa. Kansa ei halua lääkärikansanedustaja Mia Laihon (kok) ehdottamaa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käytön kieltoa miltään väestöryhmältä, ei lapsilta eikä vakavasti sairailta.

Jälleen on kopioitu 11 vuotta vanha teksti ”uudeksi” lakialoitteeksi eli laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta LA 106/2020 vp (eduskunta.fi).

Tällainen KIELTO-”joululahjan” antaminen kansalaisille on kokoomukselta paha virhe.

Ihmiset arvostavat valinnanvapautta. Täydentäviä hoitoja käyttävät tietävät käyttävänsä niitä lapsilleen ja vakavasti sairaille nimen omaan täydennyksenä lääketieteelliselle hoidolle. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että hoitoja käytettäisiin korvaamaan lääketieteellistä hoitoa, tai että niiden käyttö olisi merkittävämpi syy syövän lääketieteellisen hoidon viivästymiseen kuin th-järjestelmän puutteista johtuvat syyt ovat.

Joukko kansalaisia ehti jo reagoida Mia Laihon aloitteeseen lähettämällä kokoomuksen puheenjohtajalle Petteri Orpolle huolestuneen viestin KUUSI KYSYMYSTÄ PETTERI ORPOLLE ”PUOSKARILAISTA” kokoomuksen jäsenjärjestöjen toiminnasta.

Mia Laiho pääseekin historiankirjoihin jo toistamiseen kopioidulla vanhalla lakiehdotuksen tekstillä.

Vertaa kuvan tekstiä, joka on vuoden 2009 ehdotuksesta laiksi Mia Laihon 21.12.2020 tekemän lakialoitteen tekstiin. Huomaat, että ne ovat samat. la20_0106fi.xml (eduskunta.fi)

Mitä tutkimukset kertovat ?

Mia Laiho vetoaa kopioimansa aloitetekstin perusteluosassa potilasturvallisuuteen.

Tutkimuskirjallisuudesta löytyy hyvin vähän näyttöä CAM-hoitojen (Complementary and Alternative Medicine) suorista ja vakavista haitoista. Akupunktioneulojen pistäminen vääriin paikkoihin ja ammattitaidoton manipulaatiohoito, jotka eivät johdu itse hoitomuodosta, vaan hoidon antajan puutteellisesta koulutuksesta ja/tai liian vähäisestä kokemuksesta, ovat todellisia , mutta eivät yleisiä haittoja.

Ohjeiden vastaisesti käytetyt luontais- ja rohdosvalmisteet voivat myös aiheuttaa haittoja. Ne eivät yleensä johdu itse laillisesti valmistetuista ja markkinoiduista tuotteista, vaan annosteluohjeiden noudattamattomuudesta. Lisäksi yhteisvaikutukset kemiallisten lääkkeiden kanssa voivat olla joissakin tapauksissa vaarallisia. Niistä kansalaisille on tiedotettava nykyistä paremmin. Tätä varten tarvitaan sääntelyä, joka takaa kansalaisille asiallisen ja tutkimuksiin nojaavan tiedon saamisen viranomaistaholta. Mia Laihon aloite ei vastaa tähän kansalaisten tarpeeseen. Aloitteessa ei puhuta mitään tiedotusvelvollisuudesta.

Epäsuoria haittoja, kuten vaikuttamattomaksi osoittautuneesta hoidosta (joko CAM- tai tavanomaisesta lääketieteellisestä hoidosta) johtuvaa rahan menetystä ei ole juurikaan tutkittu, mutta lääketieteellisen hoidon viivästymistä CAM-hoitojen vuoksi on tutkittu jonkin verran.

Ilmiö on todellinen, mutta ei ole näyttöä siitä, että se olisi kovin yleinen ja että se vaikuttaisi merkittävästi kansalaisten elämään. Ei ole myöskään tietoa siitä, onko lääketieteellisen hoidon viivästyminen yleisempää CAM-hoidon vuoksi vai terveydenhuoltojärjestelmän omien puutteiden  vuoksi. Jälkimmäistä pohti äskettäin Yle MOT Syöpäpotilaasta, jonka järjestelmä kadotti.

MOT-ohjelmasta ei voi päätellä, kuinka yleistä on se, että järjestelmä kadottaa syöpäpotilaan. Kansanedustaja Mia Laihon julkisuudessa esitetystä väitteestä toistuvasti esiin nousevista räikeistä tapauksista, jotka hänen haastattelunsa mukaan johtuvat vaihtoehtohoitojen käytöstä, ei myöskään voi päätellä, kuinka vakava – tai onko ollenkaan vakava – ongelma CAM-hoidoista johtuva hoidon viivästyminen Suomessa on.  

Mia Laihon esille nostamat ja mediassa toistuvasti hoetut ”hopeavesi ja musta salva”, jotka kansanedustaja mainitsee kokoomuksen Verkkolehdessä haitallisiksi, eivät kuitenkaan millään tavoin liity hänen juuri tekemäänsä lakialoitteeseen. Aloite nimittäin ei käsittele aineita. Se käsittelee terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeuksia.  

Tällaisessa lakialoitteen julkisessa ”markkinoinnissa” haiskahtaa propaganda.

Puoskarilakia on ajettu Suomessa vahvalla median tuella jo lähes 20 vuotta. Lehdet, radio ja TV ovat laajasti puhuneet uskomushoidoista, huuhaasta ja kansan huijaamisesta, kun on tarkoitettu täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoa eli CAM-hoitoja.

Viimeksi kaksi vuotta sitten tuolloin kansanedustajana toiminut lääkäri Sari Raassina teki lakialoitteen (jota ei sitten koskaan käsitelty eduskunnassa). Se on tekstiltään täsmälleen sama kuin oli vuonna 2009 ehdotus (kuva). Ja nyt Mia Laiho palasi asiaan uudestaan!

Lakialotten tavoite on, että eduskunta säätäisi lain, jolla rajoitettaisiin haavoittuvien ryhmien oikeutta saada ja käyttää muita kuin virallisesti terveysjärjestelmässä nykyisin hyväksyttyjä hoitomuotoja. 21.12. 2020 julkaistun aloitteen kannattajia ovat Mia Laihon lisäksi:

Pauli Kiuru kok
Päivi Räsänen kd
Ritva Elomaa ps
Terhi Koulumies kok
Paula Risikko kok

Olisiko ehkä kuitenkin viisaasta ensin kunnolla tutkia, ovatko lakialoitteen perusteluissa väitetyt luontaishoidoista/täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista johtuvat potilasturvallisuuden vaarantuminen, lääketieteellisten hoitojen viivästyminen tai muut haitat, joihin Mia Laiho kumppaneineen vetoavat, ylipäänsä ongelma.

Yksittäisen lääkäri-kansanedustajan kokemus kun ei voi olla riittävä sellaisen lain valmisteluun, joka koskisi mahdollisesti satoja tuhansia, ehkä paria miljoonaakin kansalaisia, riippuen siitä, miten ”haavoittuvuus” määritellään.

Kun hyödyt ja haitat punnitaan puolueettomasti ja riippumattomasti, voikin osoittautua, että Mia Laihon lakialoite voi vaarantaa kansanterveyttä, koska se pyrkii rajoittamaan hyödyllisten ja tutkittujen täydentävien hoitomuotojen käyttöä tietyiltä väestöryhmiltä.

Näin voi käydä, koska lääkärikunta tuntee heikosti CAM-hoitojen tutkimusta ja näin ollen ei juurikaan ole perillä hoitojen tuottamista hyödyistä käyttäjilleen. Siten lakialoitteen tekstin viimeiset sanat ”…ellei tutkimusta ja hoitoa toteuteta yhteistyössä lääkärin kanssa.”, voivat osoittautua haitaksi potilaiden valinnanvapaudelle ja terveyen edistämiselle. Eihän lääkäri voi ”tehdä yhteistyötä”, jos ei tunne yhteistyön aihetta, hoitomuotoa tai hoitajia. Hän mitä todennäköisimmin torjuu itselleen tuntemattoman, vieraan auttamistavan.

Sitä paitsi voidaan kysyä, kuka laissa määrättyä ”yhteistyötä” valvoisi ja miten taattaisiin, että yhteistyötä todella tehdään? Laki, joka ei toimi käytännössä, on turha laki.

Sosiaali- ja terveysministeriössä meneillään oleva, hallitusohjelmaan kirjattu täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen sääntelytarpeen selvitys on järkevä hanke. Puoskarilakialoite ei ole. Toivottavasti kansanedustajat ymmärtävät tämän, eivätkä lähde mukaan puoskarilakitouhuiluun.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Olkoon vuosi 2021 henkisesti ja fyysisesti terveempi ja avarampi kuin tämä kuluva on, sekä pandemiasta vapaa!