Kysymyksiä kansanedustajalle vaihtoehtohoidoista

Juuri kun olin saanut valmiiksi retorisen analyysini kansanedustaja Mia Laihon (kok) mielipiteistä, sain linkin Luontaislääketieteen keskusliiton LKL tänään julkaisemaan keskusteluun Mia Laiho toivoo ammattitaitoa ja vastuuntuntoa luontaishoitajilta Katso taustaksi myös ”Puoskareilta” suojelua ja faktojen metsästystä. Postia Orpolle.

Linkissä on raportti LKL:n toiminnanjohtaja Anna Sofia Nevanlinnan ja Mia Laihon käymästä puhelinkeskustekusta. Alla kopio keskustelun loppuosasta:

”Mia Laiho kertoo, että hänen lakialoitteensa on muokattu pehmeämpi versio Sari Raassinan aikaisemmasta lakialoitteesta. Laihon mielestä on tarvetta varmistaa, että kaikki saavat lääketieteellisistä hoitoa vakaviin sairauksiin ja kaikkien tulee olla tietoisia, että vakaviin sairauksiin on myös hoitoa terveydenhuollossa. Puhelussa Anna Sofia Nevanlinna kertoi, että koulutettu luontaishoitaja tuntee omat rajansa eikä hoida esim. vakavista mielenterveysongelmista kärsiviä tai syöpää sinänsä.

LKL ry kutsui Mia Laihon mukaan keskustelemaan aiheesta lisää, kun Hyvin Sanottu -hanke, mihin sekä Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry että Eduskunta osallistuvat, pääsee käyntiin keväällä 2021. Hyvin Sanottu -hanke kannustaa rakentavaan keskustelukulttuurin Suomessa. Juurikin luontaishoidot tarvitset lisää rakentavaa keskustelua.

Lisäksi Nevanlinna kertoi kansanedustaja Laiholle että Sosiaali- ja Terveysministeriö etenee hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen suunnitella luontaishoitojen sääntelyn mahdollisuuksia. Luontaisala on yhteneväisesti tuonut ilmi, että tarvitaan toimialaselvitys, jotta voidaan selvittää mikä on tämä ala, mitä hyvää alalla tapahtuu ja mitkä ovat todellisia ratkaistavia ongelmia.”

Yllä oleva keskustelu on sävyltään aivan erilainen, neutraalimpi kuin luontaishoitoja/täydentäviä hoitoja koskevasta lakialoitehaastattelusta kokoomuksen Verkkolehdessä 11.12.2020 käy ilmi.

Verkkolehden haastattelusta tekemäni retorinen analyysi ei ole tieteellinen tekstianalyysi, vaan tavallisen lukijan arvio sanankäytöstä (retoriikasta), jolla puoskarilakia nykyaikana puolustetaan. Argumentit eivät tosin poikkea kovin palon mennen ajan perusteluista.

Muita arvioita on luettavissa muun muassa Uuden Suomen Puheenvuoro -blogissa, jossa Varpu Tavin kirjoitus Kokoomuksen ”joululahja” pienyrittäjille ja koulutetuilla naisille? ja Luontaishoitoalan Foorumi on esittänyt tiedustelun ja oikaisuvaatimuksen. Kansalaiset ovat lähettäneet puheenjohtaja Petteri Orpolle KUUSI KYSYMYSTÄ KOKOOMUKSELLE ”PUOSKARILAISTA .

Retorinen tarkasteluni ehkä hiukan valaisee, mistä kiistassa ”luontaishoidot/täydentävät hoidot vs puoskarilakialoite” voisi olla kyse.

Olen kursivoinut Mia Laihon kannanottoja koskevat väittämät ja lisännyt numeroidun ”ML” kohtiin, jossa kuvataan hänen näkemyksiään. Omat analyysiväittämäni ovat ilman kursiivia ja tekstin alussa on numeroitu ”PA” (Pauliina Aarva).

Analyysi:

Kokoomuksen verkkolehden otsikko: Mia Laiho esittää ”puoskarilakia” (Toimittaja Ilkka Ahtokivi, julkaistu 11.12. 2020)

PA (otsikon arviointi): Otsikko tekee selväksi, että nyt on kyse jostakin vaarallisesta ja lainvastaisesta, sillä puoskari on laittomasti lääkärintointa harjoittava henkilö. Halventavassa merkityksessä se on taitamattomasta lääkäristä käytetty nimitys.

ML 1: Kansanedustajan mukaan vakavilla sairauksilla tai haavoittuvassa asemassa olevien terveydellä ei saa puoskaroida.

Lääkärikansanedustaja Mia Laiho (kok.) on huolissaan vaihtoehto- ja uskomushoitojen yleistymisestä ja niiden mahdollisista terveyshaitoista. Hän on jättänyt asiaa koskevan lakialoitteen. Kyse on niin sanotusta puoskarilaista.

PA 1: Puoskaroimisella viitataan siihen, että haavoittuvassa asemassa olevat ja vakavasti sairaat voivat olla vaarassa. Seuraavassa lauseessa täsmennetään, että vaara aiheutuu vaihtoehto- ja uskomushoitojen MAHDOLLISISTA terveyshaitoista, joita tässä, kirjoituksen alussa, ei vielä yksilöidä.

ML 2: – Suomessa ei tällä hetkellä ole vaihtoehtohoitoja ja niiden harjoittamista koskevaa erityislainsäädäntöä. Toistuvasti nousee esiin räikeitä tapauksia, joissa ihmisille on uskoteltu parantavia hoitoja, mikä on johtanut hoidon viivästymiseen ja jopa terveyden vaarantumiseen, toteaa Laiho.

PA 2: Tässä on jo puoskari (laiton lääkärintoimen harjoittaminen) pudotettu tekstistä pois, ja huomio kiinnitetään vaihtoehtohoitoja koskevan erityislainsäädännön puutteeseen. Oletuksena on, että räikeitä terveyden vaarantumisia on tapahtunut. Syyksi ilmoitetaan se, että ihmisille on uskoteltu vaihtoehtohoitojen parantavan, vaikka ne eivät puhujan mielestä oikeasti parannakaan. Väite ML 1 ”MAHDOLLISISTA terveyshaitoista” on tässä häivytetty ja nyt vaaditaan lakia siksi, että TOISTUVASTI NOUSEE ESIIN terveyden vaarantumista. Enää kyse ei olekaan mahdollisista haitoista, vaan toistuvasti esiin nousevista räikeistä tapauksista, jotka esitetään ikään kuin faktuaalisesti tapahtuneiksi.

ML 3: – Samalla ihmisten epätoivoista tilannetta on voitu käyttää hyväksi ja ihmisillä on voinut mennä merkittäviä summia näihin hoitoihin, joiden on uskoteltu parantavan heidän sairauttaan, hän jatkaa.

PA 3: Nyt tarinaan tulevat mukaan tunteet: ihmisten epätoivo ja hätä. Kertomusta vahvistetaan painottamalla taloudellisia menetyksiä. Oletuksena on, että ”nämä hoidot”, joita ei mitenkään eritellä, eivät oikeasti paranna. Mutta koska ihmisille on uskoteltu niiden parantavan, niin tämän vuoksi ihmisiä ON VOITU HYVÄKSI KÄYTTÄÄ ja heiltä ON VOINUT MENNÄ MERKITTÄVIÄ SUMMIA RAHAA. Enää ei puhutakaan, että on voitu uskotella, vaan oletus on, että ”on uskoteltu” eli että ihmisille todellisuudessa on puhuttu palturia, huijattu ja heitä on hyväksi käytetty.

Ongelmallista näin rajussa hyväksikäyttö-väitteessä on, että perusteluja ei ole annettu. On ainoastaan mainittu huijauksen mahdollisuudesta (on voinut, on voitu). Lainsäädännön perusteluiksi tarvitaan todennettua faktatietoa. ”On voinut” tai ”sattaa olla” eivät riitä.

ML 4: Laihon mukaan lakialoitteen on tarkoitus osoittaa vaikeiden sairauksien ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hoito ainoastaan Valviran hyväksymien terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi.

PA 4: Tässä puhutaankin sairauksista ei sairaista ihmisistä kuten edellä. Oletuksena tässä väittämässä on, että edellä esitetyt huijarit ja hyväksikäyttäjät hoitaisivat vakavia sairauksia (syöpää, epilepsiaa jne.) ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, joista esimerkki seuraavassa väitteessä ML 5.

Kuka käyttää haavoittuvia hyväksi?

ML 5: -On epäeettistä ja hyvin arveluttavaa, että esimerkiksi mielenterveys- ja muistihäiriöpotilaiden haavoittuvaa tilannetta käytetään hyväksi, hän sanoo.

PA 5 Tässä lauseessa esitetään selkeä syytös vaihtoehtohoitajille siitä, että he käyttävät hyväksi mielenterveys- ja muistihäiriöpotilaita. Itse lauseessa näin ei väitetä, mutta jutun asiayhteydestä tällainen päätelmä on tehtävissä, sillä lakialoite ja koko juttu koskee hoitajia eli vaihtoehtohoitajia. Väite on karkea yleistys ja mielestäni sen pyrkimys on vihjaileva leimaaminen.

ML 6: -Myös nyt koronaepidemian aikaan on huolestuttavaa lukea, miten yleisvaarallisen tartuntataudin hygieniaohjeita joidenkin toimesta kyseenalaistetaan tai tarjotaan tuulesta temmattuja vaihtoehtoja koronan hoitoon.

PA 6: Mia Laiho (tai toimittaja Ilkka Ahtokivi) yhdistää klassisen propagandan keinoin yhteen asioita, jotka eivät liity toisiinsa. ”Tuulesta temmatut vaihtoehdot koronan hoitoon” ja se mitä Mia Laihon mielestä ”on huolestuttavaa lukea” (arvatenkin mediasta), yhdistetään tässä kirjoituksessa vaihtoehtohoitajiin, joiden toimintaa lakialoitteella nimen omaan halutaan rajoittaa.

Lukijalle jää epäselväksi, keitä ammattilaisia tässä leimataan huijareiksi ja vaarallisiksi puoskareiksi. Tämäkin on klassisen propagandan tyypillinen keino: epämääräinen viittaaminen ja kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen hatarin perusteluin. Näin luodaan uhkakuvia, jotka eivät vastaa sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Joitakin yksittäisiä (perustelemattomia) esimerkkejä käytetään leimaamaan kokonaista väestöryhmää, täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitajia. Surullista mielestäni.

ML 7: Laihon lakialoitteessa esitetään lisättäväksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin säännös, jonka mukaan tiettyjen henkilöryhmien tutkiminen tai hoitaminen olisi sallittua vain terveydenhuollon ammattihenkilöille.

Lisäksi aloitteessa ehdotetaan, minkä sairauksien hoitoon vaihtoehtohoitojen antajat voisivat osallistua ainoastaan yhdessä laillistetun lääkärin kanssa. Tarkoituksena on varmistaa, ettei potilas jäisi vakavissa sairauksissa ilman lääketieteellistä taudinmääritystä tai mahdollisuutta siihen.

PA 7: Kuvauksen perusteella kyse on täsmälleen samasta lakialoitteesta, jonka Sari Raassina teki vuonna 2018 ja joka on alun perin vuodelta 2009. Nämä eivät koskaan edenneet eduskuntaan, mikä on ymmärrettävää, koska niiden sisältö oli huono ja perustelut luokattoman hatarat.

Jälleen ”musta salva ja hopeavesi” -mantra mukana

ML 8: Vaihtoehtohoitoja on tarjolla laaja kirjo aina ruokavalioista ja ravintolisistä mystisiin energiahoitoihin ja pseudotieteellisiin laitteisiin sekä toimenpiteisiin.

– Musta salva, hopeavesi, kahviperäruiskeet, parantavat mehut, aprikoosin siemenet tai muut parannushoidot, kuten homeopatia ja meditaatio, ovat viime vuosina olleet suosiossa syövän vaihtoehtohoitoja kannattavien keskuudessa, kansanedustaja luettelee.

PA: 8: Tässä haastattelun vaiheessa Mia Laihon perustelemattomat syytökset kovenevat. Jostain syystä kansanedustaja unohtaa (vai eikö hän todellakaan tiedä?) kansainväliset määritelmät täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista. Ks. NCCIH, WHO, EUROCAM ja Yhdistävä Lääketiede ry.

Hän unohtaa (tai ei tiedä) myös, että Sanna Marinin hallitusohjelmassa oleva vaihtoehtohoitojen (luontaishoitojen/täydentävien hoitojen) sääntelymahdollisuuksia parhaillaan selvitellään sosiaali- ja terveysministeriössä. Herää kysymys, miksi Mia Laiho on tekemässä lakialoitetta? Onko kyseessä ehkä kokoomuksen oppositiopolitiikkaan kuuluva peli? Ainakaan kansanterveys ei näyttäydy haastattelussa.

Yllä musta salva, hopeavesi ja kahviperäruisteet liitetään varsin erikoisella ja mielestäni lääkärille epäeettisellä tavalla tavalla terveellisiin mehuihin, aprikoosin (miksi juuri aprikoosi?) siemeniin sekä homeopatiaan, josta on ristiriitaista (sekä hyötyjä osoittavaa että tehottomuutta osoittavaa) tutkimusnäyttöä. Lisäksi edelliset yhdistetään meditaatioon, jonka terveyshyödyistä on kiistatonta tutkimusnäyttöä.

Näin, retoriikkaa (sanavalintoja) käyttäen rakennetaan kuva uskomattomasta huijauksesta ja puoskaroinnista, joka sitten ulotetaan koskemaan koko täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen alaa ja kaikkia siinä toimivia ammattilaisia.

Näin käy, koska jutussa ei kerrota, mitä hoitajia lakialoite koskiksi. Eikä kerrota, että tutkimusten mukaan syövän hoidossa lääketieteen ulkopuolisia hoitoja ei käytetä juuri koskaan vaihtoehtoina, vaan tukena ja täydennyksenä. Tässä tarkoituksessa niitä käytetään paljon. Väitteelle, että musta salva, hopeavesi ja kahviperäruiskeet olisivat ”viime vuosina olleet suosiossa syövän vaihtoehtohoitoja kannattavien keskuudessa” en ole löytänyt yhtään tukea tutkimuksista, viranomaisrekistereistä tai muistakaan dokumentoiduista lähteistä. Näin voimakas väite vaatii kyllä vahvat perustelut, joita Mia Laiho ei ole esittänyt.

ML 9: Laihon mukaan tarkoitus ei ole rajoittaa vaihtoehtohoitoja muuten, mutta erityisryhmien turvaksi tarvitaan lainsäädäntöä.

– Toivottavasti tämä lakialoite saa eduskunnassa laajalti tukea, ja lainsäädäntö saadaan tältä osin ajan tasalle, sanoo Laiho.

PA 9: Lopuksi kansanedustaja vielä muistuttaa rajauksesta: vain erityisryhmiä suojeltaisiin. Kuitenkin nämä, riippuen siitä, mitä määritellään erityisryhmiksi, kuten vakaviksi sairauksiksi, saattavat kattaa useita satoja tuhansia kansalaisia. Heitä siis ”suojeltaisiin” KAIKILTA täydentäviltä ja vaihtoehtoisilta hoitajilta. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä sadattuhannet ihmiset joutuisivat pyytämään lääkäriltä luvan käydä akupunktiossa, vyöhyke-, aroma- taideterapeutilla tai jäsenkorjaajalla. Kuulostaako valinnanvapauden lisäämiseltä?

Propagandistista vastakkainasettelua

Kaiken kaikkiaan kirjoitus on erittäin propagandistinen. Se esittää kansanedustajan toiminnan (tavoitteena rajoittava lakiin) hyvää tarkoittavaksi, mutta samalla se lataa hienovaraisesti syytöksiä muille kuin terveydenhuollossa virallisesti rekisteröidyille hoitajille, joita (syytöksiä hyväksikäytöstä ja huijauksesta) se sitten pitää rajoittavan lain perusteluina.

Kirjoitus lisää entisestään vastakkainasettelua virallisen terveydenhuollon ja vaihtoehtohoitokentän välillä, ja vieläpä lääkärikansanedustajan käynnistämänä.

Haastattelussa kerrotaan ainoastaan täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen vaarallisuudesta ja haitoista, joista kuitenkaan ei juurikaan ole tutkittua näyttöä. Sen sijaan, todellisuudessa, kansalaisten kokemusten ja monien tutkimustenkin mukaan täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista ja hoitajista on kansanterveydelle todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kansalaiset, jotka näitä hoitomuotoja käyttävät, itse ainakin raportoivat näin. Myös muuta tutkimusnäyttöä hyödyistä on runsaasti.

Hopeavesi, musta salva ja kahviperäruiskeet eivät ole täydentäviä hoitoja.

Päivitys 21.12.2020: Lukija kertoi, että ruokavirasto on antanut turvallisen käytön ohjeet aprikoosin siementen syönnistä ja lähetti linkin Turvallisen käytön ohjeet – Ruokavirasto