Norjalaistutkimus: Vaihtoehtohoito auttoi

Tuore norjalaistutkimus selvitti energiaparannuksen (energy healing) koettuja vaikutuksia. Tämä auttamismuoto herättää erityisen paljon ristiriitaisia mielipiteitä ja voimakkaita tunteita.

Tutkimuksen toteutti Norjan Kansallinen täydentävän ja vaihtoehtoisen lääketieteen tutkimuskeskus (NAFKAM) yhdessä Etelä-Norjan (Arendal) sairaalan kanssa. Tulokset ovat lupaavia.

Ihmistä ja hoitamista koskevien biolääketieteen teorioiden perusteella energiahoito ei mitenkään voisi toimia (vaikuttaa). Sen vaikutusmekanismeja ei ole pystytty luonnontieteellisin menetelmin selittämään. Monet katsovatkin, että kyse on puhtaasti plasebovaikutuksesta.

Silti norjalaistulokset ovat kiinnostavia.

Uskoisin, että ne kiinnostavat myös uuden hallituksen käynnistämää selvitystyötä. Hallitusohjelmassa luvataan:

Selvitetään vaihtoehto- ja uskomushoitojen eri sääntelymahdollisuudet. (Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019, s. 150).

Norjalaisten tutkima energiahoito epäilemättä kuuluu vaihtoehtohoitoihin, joten voisin kuvitella että se kuuluisi selvitystyön piiriin. Onko se myös uskomushoitoa, jää erikseen arvioitavaksi.

Oireet, joiden lievitykseen tutkimukseen osallistuneet hakivat apua, lievenivät noin puoleen siitä, mitä ne olivat tutkittavien tullessa ensimmäistä kertaa hiilerin (healerin eli parantajan) luo. Lieventymistä tutkittiin hoidettujen itsearviointina pisteytetyllä oiremittarilla (1-6 -asteikolla).  

Kuvio 2. Muutokset (ennen-jälkeen -mittaus) tärkeimpien oireiden kokemisessa keskimäärin miesten 4.8 ja naisten 3.9. hoitokerran jälkeen. Sininen viiva=miehet, punainen viiva=naiset. Kuvio on kopioitu Kristoffersen ym 2019 artikkelista.
Kuvio 3. Muutokset hyvinvoinnin kokemisessa miehillä (sininen viiva) ja naisilla (punainen viiva). Kuvio on kopioitu Kristoffersen ym 2019 artikkelista.

Tuloksia tulkitessaan tukijat eivät sulje pois plasebo- eli kokemusvaikutuksen mahdollisuutta. Hoitokokemus vaikuttaa tutkitusti elimistön säätelyjärjestelmiin. Olipa vaikutusmekanismi mikä tahansa, tulokset viittaavat siihen, että oireiden helpottumiseen on tavallisesti useampi kuin yksi ainoa tie. Ja niitä kaikkia voi kulkea yhtä aikaa.

Mitä energiahoidot ovat?

Energiahoidoiksi kutsutaan menetelmiä, joissa energia-käsitteen ymmärretään kattavan niin kehollisuuden kuin tunteet, tietoisuuden ja suhteet muihin ihmisiin, luontoon ja elinympäristöön. Kyse ei siis ole klassisen  fysiikan energiasta, vaan monimuotoisemmasta psyko-fyysis-spirituaalis-kulttuurisesta ilmiöstä. Energiahoidot voivat sisältää keskustelua, käsien päälle panemista, hienovaraista kosketusta tai taputtelua sekä muita tapoja hoitaa ihmisen psykofyysis-spirituaalista puolta.

Energiahoitoja ovat muun muassa terapeuttinen kosketus ja reiki. Myös akupunktio, jooga ja ylipäänsä itäiseen teoriapohjaan nojaavat hoitomuodot pitävät sisällään energia-ajattelua. Energiapsykologia on yksi uusimmista hoitosuuntauksista. Siinä sovelletaan muun muassa EFT-tekniikkaa (Emotional Freedom Techniques). Monia hoitomuotoja käytetään myös  itsehoitona.

Norjalaistutkimuksessa kyse oli hoitajan tarjoamasta hoidosta.

Tutkijat määrittelivät tutkimansa energiahoidon parantajan rituaalitoiminnaksi. Rituaali käynnistää prosessin, joka auttaa potilasta kokemaan kärsimiensä oireiden lievittymistä. Tutkijat viittaavat Aaron Antonovskyn (1923-1994) salutogenesis-teoriaan, jonka perusta on se, että ihmisessä ajatellaan olevan itsessään parantavia ja eheyttäviä ominaisuuksia. Auttajan tehtävä on vahvistaa näitä. Näitä ominaisuuksia ei voi suoraan paikantaa luonnontieteellisillä menetelmillä, koska niihin sisältyy edellä mainittuja psyko-fyysis-spiritualis-kulttuurisia ihmisyyden piirteitä.

Agnete Kristoffersenin tutkijaryhmän tuloksia arvioitaessa päätelmiä on tehtävä varovaisesti monesta syystä. On huomattava, että tutkittavia ei satunnaistettu hoito- ja vertailuryhmään, vaan kyse oli prospektiivisesta itsearviointiin perustuvasta  ”ennen ja jälkeen” -kyselytutkimuksesta. Siinä kysyttiin oireiden luonnetta ja voimakkuutta ennen hoidon aloittamista ja hoitojakson jälkeen. Vertailua jonkin toisen hoitomuodon vastaaviin tuloksiin ei tämän tutkimuksen perusteella voi tehdä.

Satunnaistettujen samankaltaistettujen ryhmien vertailu tällaisessa healing-tapauksessa olisikin ollut työlästä (on se kylläkin mahdollista) järjestää. Hoitomuoto ei ole sillä tavalla standardoitu, että hoitoprosessista voitaisiin erottaa tietty hoitava osa kuten esim. lääkkeen vaikuttava aine tai kirurginen operaatio, joka vielä voitaisiin erottaa hoitajan persoonasta. Healing-tapahtumassa hoitajan persoonalla on suuri merkitys.

Tässä mielessä hoito on kokonaisvaltaista ja myös yksilöllistä. Esimerkiksi tutkimusjakson aikana kaikki 92 tutkimukseen osallistunutta asiakasta eivät käyneet yhtä monta kertaa hoidossa (joka kesti keskimäärin 45 minuuttia), vaan hoitomäärät vaihtelivat potilaan mukaan.  Keskimäärin käytiin 4.1 kertaa.

On mahdollista, että asiakkaiden halu parantua saattoi vaikuttaa siihen, että he myös halusivat osallistua tutkimukseen, mikä voi vinouttaa tuloksia positiiviseen suuntaan.  Tämä ei tietenkään käytännön elämässä, juuri potilaan itsensä kannalta ole ongelma, jos hän saa apua. Se on tutkimuksellinen luotettavuuskysymys. Ja sellaisena huomioon otettava.

Kuitenkin tulosten luotettavuutta lisää se, että tutkimus tehtiin todellisen elämän tilanteessa eli tutkimukseen osallistujat olivat tavallisia, energiahoitajalta oma-aloitteisesti apua hakeneita ihmisiä, enimmäkseen naisia, joiden oireet olivat kestäneet kauan. Noin 60 prosentilla osallistuneista ne olivat kestäneet yli 5 vuotta.

Tämän perusteella voi olettaa, että osallistujat olivat jo käyttäneet kaikki mahdolliset terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamat palvelut (tätä ei kysytty tutkittavilta erikseen), mutta apu oli ehkä jäänyt saamatta tai se jäi riittämättömäksi, joten apua haettiin muualta.  Tällainen tilanne onkin tutkimusten mukaan yksi syy hakeutua täydentävien hoitojen pariin.

Tutkimukseen osallistuneet olivat melko korkeasti koulutettuja, taloudellisesti hyvin toimeentulevia ja heillä oli kroonisia pitkäaikaisia sairauksia, kipuja, väsymystä ja/tai psykologisia haasteita. Samanlainen käyttäjäprofiili on paljastunut lähes kaikissa täydentävien hoitojen käytön yleisyyttä koskevissa tutkimuksissa.

Terveiset hallitukselle!

Hallitukselle haluan tässä kertoa seuraavat terveiset:

Hienoa, että täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen sääntelyä ja samalla niiden kansanterveydellistä merkitystä (hyödyt ja haitat) ryhdytään vihdoin selvittämään.

Asiahan koskee suurta osaa suomalaisista. Riippuen käytetystä tutkimusmenetelmästä täydentävien ja vaihtoehtoisten ”ihminen ihmiselle”-hoitomuotojen käyttäjiä on Suomessa 20 – 35 prosenttia aikuisväestöstä. Jos mukaan luetaan myös luontaistuotteet, hivenaineet ja kasvilääkkeet, käyttäjien määrä nousee huomattavasti. (Kemppainen 2017, Aarva 2018)

Määrä on enemmän kuin yhdenkään puolueen saama ääniosuus oli kevään 2019 vaaleissa. Ihmiset käyttävät hoitoja usein terveyden edistämiseksi ja melkein poikkeuksetta lisänä ja tukena tavanomaisille terveydenhuollon palveluille, aika harvoin vaihtoehtoina.

Selvityksen työskentelyprosessi

Hallituksen kaavailema selvitystyö pitää aloittaa siitä, että ensin määritellään, mikä on ongelma tai haaste, jota varten selvitys tehdään: kuka kärsii, miten ja miten kärsimys näkyy, kuka hyötyy, miten ja miten hyötyminen näkyy?

Sitten sovitaan selvityksen tarkoitus ja tavoite: Mihin pyritään? Mitä pitää saada selville?

Sen jälkeen tehdään käsitemäärittely eli sovitaan siitä, mitä tarkoitetaan milläkin termillä: vaihtoehtohoito, uskomushoito, täydentävä hoito, yhdistävä hoito ja luontaishoito. Kolme jälkimmäistäkin kuuluvat tämän selvitystyön piiriin. Nämä viisi käsitettä (termiä) nimittäin näyttävät sekoittuvan julkisessa keskusteluissa koko ajan keskenään.

Selkeät käsitteet tarvitaan, jotta syntyy dialogia ja sitä myötä tolkullinen selvitys. Asiantuntijoiden ja eri intressiryhmien edustajien on pystyttävä keskustelemaan kuohuitta keskenään niin, että kaikki osapuolet tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Hallituksen pitää koota tätä varten tasapainoisesti eri etupiireistä koostuva työryhmä, jossa on mukana myös alan tutkijoita. Ryhmän on tutustuttava laajasti myös muiden maiden vastaavaan sääntelyyn.

Sitten selvitetään, tutkitaan ja analysoidaan. Näin kun edetään niin hyvä tulee. Aikanaan, tulevaisuudessa, valmistuneesta raportista keskustellaan asianosaisten kanssa eli kaikkien niiden osapuolten kanssa, joita asia koskee. Ja lopuksi tehdään tarvittavat päätökset, jotka toimeenpannaan.

Helppoa kuin heinänteko!

Ruotsin äskettäin valmistuneesta selvityksestä voi ottaa oppia. Lykkyä ja menestystä!

Viitteet

Kristoffersen  AE, Stub T, Knudsen-Baas O, Udal AH, Musial F. Self-reported  Effects  of Energy Healing: A Prospective Observational Study With Pre-Post Design. EXPLORE  2019: 15 (2); 115-125. https://doi.org/10.1016/j.explore.2018.06.009

Hallitusohjelma 3.6.2019: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/sallistava-ja-osaava-suomi-sosiaalisesti-taloudellisesti-ja-ekologisesti-kestava-yhteiskunta

Kemppainen L, Kemppainen T, Salmenniemi S, et al. Use of comple­ mentary and alternative medicine in Europe: Health­related and socio­ demographic determinants. Scandinavian Journal of Public Health 2017. doi: 10.1177/1403494817733869.

Aarva P. Miksi täydentäviä terveysnäkemyksiä tarvitaan? Kirjassa Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K (toim.) Inhimillisuuden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Basam Books. Helsinki 2018, s. 17-44.