Naiset käyttävät täydentäviä hoitoja miehiä enemmän – myös Ruotsissa

Ruotsalaisen kyselyn mukaan useammalla kuin joka viidennellä naisella ei tahdo löytyä luottoa terveydenhuoltoa kohtaan.

Terveydenhuolto on tehotonta, ajattelee joka kolmas ruotsalaisnainen.

Odotusajat ovat liian pitkiä, tuumaa heistä puolet. Eniten tyytymättömiä jonotusaikaan ovat alle 50-vuotiaat naiset.

Kaikkiaan useampi kuin joka viides nainen ei luota terveydenhuoltoon.

Tiedot ovat käyneet ilmi Aftonbladet ja Veckorevyn tekemästä kyselystä ja sen tuloksista on kertonut myös Dagens Medicin.

Alhaisesta luottamuksesta on seurannut se, että moni ruotsalainen hakee hyvinvointiinsa tukea terveydenhuollon ulkopuolelta. Viime vuonna Ruotsissa käytettiin muun muassa erilaisiin ravintolisiin, vitamiineihin ja kasvirohdosvalmisteisiin viisi miljardia kruunua.

Myös uskomushoitoihin tukeudutaan. Naiset ovat yliedustettuja niiden kuluttajina.

Näin kirjoittaa Nina Airisto Mediuutisten (28.6.) jutussa otsikolla Alhainen luottamus terveydenhuoltoon on naisilla yleistä – ovat yliedustettuja uskomushoitojen asiakkaiden joukossa. https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mu/4343f97c-4dfb-446c-a845-78b5b3173b83

Päivitys 2.7.2019: Mediuutiset on päivittänyt juttua 1.7.2019 hieman sen jälkeen kun kopioin tuon yllä olevan linkin sisällön tähän blogijuttuuni. Otsikossa ja tekstissä aiemmin ollut uskomushoidot on muutettu luontaishoidoiksi. Siksi päivitin myös alla olevaa tekstiä ja lisäsin siihen neljä kappaletta kursiivilla.

Suomi on uskomushoitojen ihmemaa!

Hämmästelen, mitä ihmeen käännöstoimistoa Mediuutiset on käyttänyt. Mistä kummasta toimittaja Nina Airisto on saanut päähänsä hyväksyä ruotsinkielisessä tekstissä olevan ”komplementär och alternativ medicin (så kallad KAM)” termin käännöksen sanaksi uskomushoito? Kolme sanaa on – hokkus pokkus – tiivistynyt yhdeksi. Olisiko ehkä ollut syytä käyttää ammattitaitoisempaa kielenkääntäjää?

Raamatun tarinan mukaan Jeesus sentään monisti viisi leipää ja kaksi kalaa riittämään tuhansille ihmisille, mutta Mediuutiset typistää sanoja tiiviimmäksi. Miksi?

Päivitys-lisäys 2.7.2019. Sanoilla on väliä hoitojen nimeämisessä. Mediuutisesta välittyy lukijalle aivan erilainen viesti nyt, kun uskomushoito on kirjoituksessa vaihdettu luontaishoidoksi. Juttu on – hokkus pokkus – yhden sanan seurauksena muuttunutkin sävyltään täydentäville ja vaihtoehtoisille hoidoille myönteiseksi! Tämä on tyyppiesimerkki sanojen voimasta, niiden valtavasta vaikutuksesta mielikuviin ja ajatteluun ja sitä kautta mielipiteisiin ja ihmisten toimintaankin.

Uskomushoito tai uskomuslääkintä -termiä näyttävät  käyttävän etenkin täydentäviin hoitoihin kielteisesti  suhtautuvat henkilöt ja tahot, erityisen näkyvästi lääkäreiden ammattiliitto (mutta suurin osa lääkäreistä ei suhtaudu kielteisesti täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitoihin). Nämä tahot  viittaavat sanalla kaikkiin sellaisiin terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolisiin hoitoihin ja menetelmiin, joita käytetään sairauden parantamiseen tai diagnostiikkaan ja joiden teho perustuu heidän tietojensa ja käsityksenä mukaan vain uskomuksiin eikä tieteelliseen tutkimukseen, varsinkaan satunnaistettuihin plasebokontrolloituihin kliinisiin kokeisiin.

Luontaishoito-sanasta syntyy kuva, että ollaan luonnollisuuden, aitouden ja maanläheisyyden äärellä  ja jopa luonnonsuojelun asialla. Tämä on täydentävien hoitojen eri ammattiryhmien suosima termi. Vaikuttaa siltä, että tällä halutaan erottautua teknisestä ja lääkepainotteisesta hoidosta ikään kuin puhtaampana ja myrkyttömämpänä (vaikka lääkärit ja muut virallisen tahon hoitajat voivat toimia ja usein toimivatkin aivan yhtä luonnonmukaisesti kuin täydentävän puolen hoitajat). Sitä paitsi myös luontaishoidon tarkka määrittely on vaikeaa, sanoisinpa melkein mahdotonta. Missä menee luontaisuuden ja keinotekoisuuden raja, kun puhutaan hoitamisesta ja terveyden edistämisestä?

Juuri tämän, sanojen konnotaatioita (sivumerkityksiä) luovan vaikutuksen vuoksi tieteessä ja tutkimuksessa pyritään käyttämään mahdollisimman neutraaleja ja selkeitä termejä, jotka tutkimustarkoituksessa myös määritellään mahdollisimman tarkasti. Näin asioista pystytään keskustelemaan yhteismitallisesti. Jos olisin Mediuutisten päätoimittaja, niin kääntäisin ruotsinkielisen termin niin kuin se suomeksi on eli täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. Termi ei käänny sen kummemmin uskomushoidoksi kuin luontaishoidoksikaan.

Jatkan tästä teemasta vielä seuraavassa jutussa.

P.s. Myös Suomessa naiset käyttävät täydentäviä hoitoja, kuten käyttävät muitakin terveyspalveluja, enemmän kuin miehet. He ovat ylipäänsä miehiä kiinnostuneempia terveysasioista ja tutkimusten mukaan myös päättävät perheen terveysvalinnoista.