Lähipiiri, ystävät ja oma apu – irti masennuksesta osa 1

Perheen, lähipiirin, ystävien tai yleensä toisten ihmisten tuki on ehkä kaikkein tärkeintä masennuksen syövereistä selviytymisessä. Tämä kävi ilmi blogikyselyyn ”Kirjoita masennuksesta” vastanneiden kirjoituksista.

Kertojat ja tekstit

Kaikkiaan 28 henkilöä kertoi, kuinka selvisi arkea rajoittavasta masennuksesta, ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä. Kaikki kirjoittajat eivät pitäneet vielä itseään kokonaan parantuneina, mutta katsoivat jo olevansa voiton puolella. Kirjoitukset olivat vastaus pyyntöön, jonka esitin joulukuussa sen jälkeen, kun Vaihdetaan myyttiä – rankkaa puhetta psykiatriasta  –juttua, jossa brittitutkija kritisoi lääketeollisuutta ja mielialalääkkeiden holtitonta käyttöä, alettiin lukea todella paljon.

Selviytymistarinat ovat hyvin erilaisia. Jokainen masennuksen, paniikin tai ahdistuksen kuvaus on omanalaisensa, jokaisella kirjoittajalla kun on ikiomat taustansa ja elämäntilanteensa. Ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa keinoa hoitaa mielenterveyden ongelmia. Useimmat ovatkin alkushokista selviydyttyään käyttäneet samanaikaisesti erilaisia keinoja itsensä parantamiseen.

Kirjoittajista suurin osa on noin 25-50 –vuotiaita naisia, muutama tätä vanhempi nainen ja viisi noin 30-70-vuotiasta miestä. Kaikki eivät kertoneet ikäänsä tai muita taustatietoja. Ryhmän  ammattitausta on vaihteleva, mm. ompelija, atk-suunnittelija, useita hoitoalan työntekijöitä, kielenkääntäjä, insinööri, toimistotyöntekijä ja ylempi virkamies. Mukana on myös työttömiä ja eläkeläisiä. Tutkimusaineistoa (jonka alun perin kirjoituksista toivoin saavani) en saanut, koska materiaali on liian suppea (liian vähän vastanneita, taustatietoja puuttuu ja osa teksteistä on vain lyhyitä kommentteja), mutta koosteen niistä kyllä voi tehdä.

Aineisto sisältää tekstiä noin 30 sivua, jotka tiivistän neljään blogijuttuun.  Niissä raportoin, kuinka kirjoittajat kuvasivat eri tekijöitä mielialaongelmista selviytymisessä. Blogijutut, jotka julkaisen tällä viikolla on ryhmitelty masennuskertomuksissa esiin tulleiden teemojen mukaisesti:

1)     Lähipiiri, ystävät ja oma toiminta – kirjoitus 1 (tämä kirjoitus)

2)     Lääkkeistä hyötyä ja haittaa – kirjoitus 2 (tulossa)

3)     Terapiassa –kirjoitus 3 (tulossa)

4)     Täydentävät hoitomuodot – kirjoitus 4 (tulossa)

Julkaisen otteita (suoria lainauksia) teksteistä, jotka kuitenkin muotoilen siten, että  kirjoittajan ikä, sukupuoli, asuinpaikka, ammatti tai muut taustatiedot, joista hänet voisi tunnistaa, ei tule esille.

Tässä ensimmäisessä raportissa kuvaan myös kirjoituksissa esiin tuotuja syitä masennukseen sekä masennuksen ilmenemismuotoja. Kirjoitussarjassa en anna hoito-ohjeita enkä pyri tulkitsemaan kertojien tekstejä. Hienot ja valaisevat selviytymistarinat puhuvat omasta puolestaan.

Toivon, että mielenterveysongelmien kanssa painiskeleva voisi tuntea, että ei ole yksin ja että hän löytäisi näistä saman kokeneiden ihmisten tarinoista uusia näkökulmia oman tilanteensa valostuttamiseksi. Samantyyppisistä vaikeuksistahan kärsii moni ihminen. Suomessa heitä on satoja tuhansia.

Kiitän kaikkia kirjoituksen lähettäneitä  tähän projektiin osallistumisesta.

Masennuksen syitä

Masennukseen ei ole yhtä ja ainoaa syytä, vaan useimmiten kyse on monen tekijän summasta. Lapsuuden traumat ja pelot (esim. perheessä vaiettuja ongelmia: alkoholismia, vammaisuutta, sairauksia, väkivaltaisuutta, itsemurhia)  vaikeat elämäntilanteet ja menetykset aikuisena, työttömyys ja yksinäisyys voivat johtaa masennukseen. Esille tuli myös fyysisiä/ elimellisiä syitä, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja homealtistus. Elämäntarinansa tulkitseminen epäonnistuneeksi voi myös viedä mielen maahan.

Esimerkkejä teksteistä:

”Omalla kohdallani vaikeudet pohjaavat paljolti lapsuuteen. Jatkuva pelko ja stressi todella nuorella iällä on tehnyt paljon pahaa. Olen yhä todella säikky, arka, huono puolustamaan itseäni ja epäluuloinen muita kohtaan. Vaivun myös tavallista huomattavasti helpommin syvään masennukseen jos vastoinkäymisiä sattuu tielle, menen lukkoon ja jotenkin täysin off-tilaan. Nykyään onneksi pääsen siitä myös eroon ennen pitkää.”

”En tiedä johtuneeko ongelmat lapsuudesta? Isäni oli alkoholisti ja kohteli huonosti äitiäni, ei minua, mutta usein pelkäsin, pelkäsin iltaisin, jos ei isä ollut tullut kotiin ajoissa, että tulee juopuneena ja rähinä alkaa, ehkä tämä on syy miksi minun on vaikea nukahtaa? Onnekseni äitini erosi isästäni ollessani 9-vuotias, olisin  muuten varmasti aivan rikki.”

”Uskon että länsimaissa niin moni on masentunut, koska elää yksin. Eräs masennuslääkkeitä syövä ystävättäreni sanoi suoraan, että yksinäisyyteen hän niitä syö ja jos löytyisi parisuhde ja saisi perustaa perheen, hän arvelisi olevansa ihan tyytyväinen elämäänsä.”

”Luulen itse, että eniten masennukseni paranemista hidastaa työttömyys. Sillä mikään ei nosta mielialaa paremmin kuin työ ja sen mielekkyys  ja  tietenkin työn mukana korjaantuva taloustilanne.”

Kilpirauhanen, home, elämäntarina

”… Lääkkeiden käyttö on valtavaa, sivuoireita, kokeillaan seuraavaa lääkettä… ei auta. Näilläkin potilailla monilla on kilpirauhasen vajaatoimintaa mikä aiheuttaa juuri masennus-, aloitekyvyttömyysongelmia, ei jaksa hakea töitä… jne jne. Vika on siinä, että lääkärit eivät osaa hoitaa kilpparipotilaita. Jos on kovat oireet, mutta arvot ovat suomalaisissa (liian laajoissa) rajoissa, todetaan että “TSH ja T4V ovat rajoissa…”.

Minua hoitanut erikoislääkäri sanoi olleensa usein vihainen siitä, että kilpirauhasarvoon ei kiinnitetä huomiota oikein. Jos on vajaatoimintaan sopivia oireita, ja TSH vaikka VAIN 2,5 (suositus alle 4,5)– tulee kilpirauhaslääkitys aloittaa. Lisäksi terveyskeskuksemme tutkimukset ovat riittämättömät, esim. käänteinen, eli T3r-tutkimusta ei saa muualla kuin yksityisellä lääkärillä. Eräälläkin miespotilaalla oli TSH 3,8 – psykiatri totesi, että se on rajoissa. Mies oli aivan uupunut, ei jaksanut mitään, perhe oli hajoamassa jne..”

”Homesairastaminen on vaikuttanut psyykkiseen puoleeni erittäin vahvasti. Kehon ollessa myrkyttyneessä tilassa ei elämä toimi, on ahdistusta, pelkotiloja jne.”

”Monen masentuneen ongelma on kulttuurissamme epäonnistunut elämäntarina, joka ei kannatele hyvää elämää. Länsimaissa kipu ja kärsimys siirretään yksilön taakaksi, ja sitä hoidetaan lääkkeillä, joista ei ole muuta kuin tilapäistä apua, ellei jollakin lailla onnistuta muuttamaan ihmisen yhteisöllistä kokemusta ja samalla tarinaa. Liian monet ihmiset istuvat yksinäisinä kotona lääkkeittensä kanssa.”

Paha olo lamaannuttaa

Mielenterveyden järkkyminen ilmeni kirjoituksissa monin tavoin. Tyypillisiä oireita olivat väsymys, uupumus, oksetuksen tunne, ruokahalun katoaminen, ikävien asioiden laakkaamaton pyöriminen päässä, itsetunnon ja aloitekyvyn romahtaminen, eristäytyminen, apaattisuus, syyllisyyden tunteet, käsien tunnottomuus, sydämen tykytys, pelko ja ahdistuneisuus.

”Kärsin jatkuvasta väsymyksestä ja unettomuudesta tai pikemminkin en saa kovinkaan helposti unta. Näen paljon ahdistavia unia. Ruokahaluni on minimissä. Mikään ei tunnu miltään. Päätäni särkee usein ja tunnen myös pahoinvointia.”

”Valvon ja vatvon asioita. Keskittymiskykyni on heikko. Muistini on heikko. Kyky tehdä päätöksiä on heikko. Itsetunto on heikko. Vihainen tai ärsyyntynyt en ole, pikemmin neutraali tai flegmaattinen. Tiedän paljon mielenterveyteen liittyvää ja mikä saattaisi auttaa/helpottaa: ulkoilu, oikea ravitsemus, hyvä uni, jooga, ym.., mutta kun ei huvita, ei innosta….”

”Avioeron jälkeen olin henkisesti aivan lopussa, töissä istuin vain pöydän ääressä ja mitään en saanut aikaiseksi.”

”Pahimpana masennuskautena eristäydyin muista ihmisistä ja olin hyvin yksinäinen pahan oloni kanssa. Kun oloni parantui, aktivoiduin sosiaalisesti.”

”Erityisesti suhteeni äitiini on ollut vaikea. Ja todella vaikea nyt viime vuosina. Tuntuu, että äitini ei vain käsitä, että olen jo aikuinen, enkä enää se viisivuotias. Äidilläni on ollut aina totaalinen tarve kontrolloida asioita ja ihmisiä ja heidän tekemisiään. Äitini on syyllistänyt ja alistanut minua aika paljon. Hän on tehnyt hyvin selväksi, ettei hyväksy masennustani ja sitä että en ole töissä, vaan sairauslomalla.”

”Olin aina ollut herkkä ihminen, joka kantoi huolta kaikista muista paitsi itsestään. Olin jo saanut aikaisemmin matkustellessani paniikkikohtauksia/ahdistuskohtauksia, jotka olivat menneet ohi. Olin matkoilla ja jouduin ahdistuksen vuoksi lähtemään kesken reissun kotiin. Yleensä oireet olivat loppuneet heti kotiin päästyäni, mutta jostain syystä ne jäivät useammaksi päiväksi päälle eli koin paniikkioireita, käsien tunnottomuutta, sydämen muljahtelua, oksettavaa tunnetta jne”

Mikä auttoi eniten?

Toiset ihmiset eli perhe, puoliso, läheiset tai ystävät olivat kirjoittajien mukaan ylivoimaisesti tärkeimmät avun tuojat kriittisinä hetkinä. Niiden ohella ammattiauttajat, lääkkeet ja psykoterapia ovat olleet hyvä tuki unohtamatta sairastuneen omaa tahtoa ja omaa toimintaa.

Joku löysi liikunnasta avun mielensä tasapainottamiseen, toinen luki psykologista tai henkistä kirjallisuutta muuttaakseen vanhoja ajatustottumuksia ja kolmas pyrki hakeutumaan positiivisten ihmisten seuraan. Alkoholin käytön vähentäminen mainittiin yhtenä masennuksen hoitokeinona. Meditaatiota ja muita täydentäviä hoitomuotoja on niin ikään käytetty menestyksellisesti masennuksen hoidossa (tästä aiheesta enemmän kirjoistussarjan osassa 4).

Otteita selviytymistarinoista:

Läheiset, ystävät ja parisuhde

”Eniten ovat auttaneet läheiset.” ”Alkuvaiheessa, että edes pääsin hoitoon, auttoivat ystäväni ja mieheni.”

”Ystävät olivat hyvin tärkeät silloin. En uupumukseeni hakenut lääkkeellistä apua. Kouluttauduin itse rosenmenetelmän kehoterapeutiksi, ja moni asia selkenikin siinä ja elämäni kuviot menivät uusiksi.”

”Kumppani on minulle tärkeä. Hän on laajentanut elämääni. Hänen kanssaan aloin mökkeillä ja pidämme aina jotakin hylättynä löytynyttä kotieläintä. Kumppanuus tuo minulle paremmat mahdollisuudet selviytyä. Siinä auttaa vastavuoroinen toisesta huolehtiminen.”

”Parisuhde antoi elämän iloa ja varmuutta ja yksinäisyys ei enää vaivannut. Kun on joku jolle kertoa pahasta olosta koska tahansa, on helpompaa hyväksyä se. Äitini on sairauden alkuvaiheesta asti yrittänyt löytää apua minulle puolestani, vaikka ei olekaan ollut aivan perillä kaikesta mitä sisälläni pidin, saati sitten siitä mistä apua kannattaisi hakea. Terapia tuli ajankohtaiseksi kun taas kerran masennus otti kovan otteen helpomman kauden jälkeen enkä jaksanut enää ilman kunnon apua.”

Lääke auttaa alkuun, terapia tukee

 ”Jos puhutaan pelkästään masennuksesta, niin lääke oli kyllä hyvä. Kun esim. sairaalajakson aikana lääkettä vaihdettiin ja jätettiin lopulta pois, se vaikutti yllättävän paljon jaksamiseen ja oloon. Muita käännekohtia ovat olleet oman auton saaminen alle, muutto vähän isompaan ja valoisampaan kämppään sekä pikku hiljaa ystävien saaminen.”

”Ilman lääkkeitä olisin varmaan kuollut. Niistä oli valtava apu Tämän ymmärsin todella vasta jälkeen päin.”

” Lääkityksestä sain varmastikin sen verran apua ja voimaa, että jaksoin alkaa ajattelemaan omaa tilannettani ja parantumistani. Mutta tärkein olen varmasti ollut minä itse, että olen jaksanut uskoa parantumiseen.”

”Terapia on ollut ja on minulle suuri voimavara, jota ilman en varmasti olisi tässä ja tässä kunnossa kuin nyt olen.”

”Terapeutin löydyttyä on tullut hiljaa mutta varmasti parempi olo, kun asioita on käsitelty huolellisesti.”

 Oma aktiivisuus, liikunta, positiivisuus

”Ja tietysti tarvittiin omaa aktiivisuuttani ja halua parantua, tehdä niitä asioita, jotka on oikeasti tärkeitä ja mieluisia. Olen huomannut, että esimerkiksi liikunnasta on ollut apua, kun siitä tulee hyvä olo fyysisesti ja henkisesti (jos on vain siinä kunnossa, että jaksaa liikkua.)

”Psykiatri  kertoi amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan liikunnan avulla on saatu myönteisiä tuloksia masennuksen hoidossa. Kun lääkekierteen aikana liikuntani oli ollut varsin epäsäännöllistä, aloitin pikku hiljaa liikunnan lisäämisen. Vointi alkoikin kohentua eikä kerta heitolla lopetetusta lääkityksestä jäänyt vieroitus- tai muita oireita. Nyt liikuntaohjelmaan kuulu 2 kertaa viikossa kevyttä kuntosaliharjoittelua ja 3 kertaa viikossa 3 – 5 km:n kävelylenkki. ”

 ”Suurena voimavarana mulla on ollut mukavien ja iloisten ihmisten seura, ihmisten jotka hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, kannustavat ja kehuvat.  Psykologisia kirjoja olen lukenut jonkin verran. Käyn kerran kuukaudessa sellaisissa seminaareissa, joissa puhuvat positiiviset ja rennot ihmiset asioista, jotka ovat oikeasti elämässä tärkeitä ja jotka tekevät oikeasti onnelliseksi. He puhuvat asioista, miten voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä.”

Tietoa, vertaistukea, kirjoittamista 

”Joitakin auttaa ryhmissä touhuaminen (sairaalan päiväosaston ainainen kortinpeluu ei ehkä ollut sitä), joitakin urheiluharrastus, joitakin maalaaminen ja muu taiteilu, ja minun tapauksessani tiedon lisääminen. Olen edelleen utelias luonne, vaikka se suuntautuukin nykyään enemmän filosofioiden  suuntaan. Vertaistuki on myös hieno juttu, mutta siellä on tietysti vaarana, että aletaan roikkua toinen toisissaan eikä kukaan jaksa sitten toipua eteen päin.”

”Henkilökohtaisesti uskon, että tulevaisuudessa tietoisuustaitojen kehittyminen tulee auttamaan monia oman mielen ohjauksessa. Tietoisuutaidoiksi en lue pelkästään meditatiivisia käytäntöjä, vaan myös luovan itsereflektion esimerkiksi kirjoittaen. Oman masennukseni hoidin terapialla ja kirjoittaen. Virallisesti minua ei koskaan ole diagnotisoitu masentuneeksi, olin vain työuupunut ja sairastuin syöpään. Oman hypnoterapeuttikoulutukseni aikana oivalsin, että oireeni sopivat keskivaikeaan masennukseen.”

Raittius tukee paranemista

”Viiteryhmän avulla olen päässyt alkoholismi-nimisestä tunne-elämän sairaudesta. Ystäväni kokemusten innoittamana menin kurkistamaan, mikä se sellainen AA – ryhmä on, jossa 12 (toipumis)askeleen pohjalta porukka kykeni elämään ilman viinaa. Kun kuuntelin muutaman kerran ihmisten kertomuksia omasta raitistumisestaan ja ennen kaikkea siitä, mitä raittius on jäin AA –koukkuun.

Minulle selvisi, että olen potenut alkoholismi-nimistä tunne-elämän sairautta nuoruudesta saakka. Edelleen minulle selvisi, että raittius on paljon laajempi asia kuin ilman viinaa oleminen, raittius on elämäntapa ja toipuminen on prosessi, joka kestää koko loppuelämän. Tämä oli yksi elämässäni tapahtuneita suurimpia ihmeitä. Tähän ihmeeseen liittyy myös vapautuminen seksiriippuvuudesta.” 

Luontokin on lääkettä

Yksi kirjoittaja kertoi, että luontodokumenttien katseleminen rauhoittaa. Lisään tähän vielä oman kokemukseni, jonka  mukaan luonnossa kuljeskelu vaikutti erittäin positiivisesti uupumuksesta toipumiseen (sen jälkeen kun jaksoi yleensä nousta sängystä ja astua ovesta ulos).

Voi olla, että meille suomalaisille luonto on jollain tavalla itsestään selvä terapiamuoto, joten sitä ei ”hoidoksi” edes hahmoteta. Esimerkiksi liikuntaa harrastetaan useimmiten luonnossa. Kun mielenterveyskuntoutuja virkistää fyysisesti kehoaan kävelemällä tai hölkkäämällä, samalla metsän humina ja  järven tai puron läike hoitavat henkisestikin.

Masennuksen hoitoon pitäisi kuulua automaattisesti myös ihmisen luontosuhteen hoitaminen, kirjoittaa Kati Sarvela kirjassaan ”Mielentilojen treenikirja”. Siinä kuvataan monipuolisesti Katin omaa toipumisprosessia (uupumuksesta ja syövästä) ja annetaan kiinnostavia näkökulmia itsensä terapoimiseen mm. sisäisen teatterin metodein.

Kirjassa on myös filosofista, erityisesti jungilaista pohdintaa ihmiseksi kehittymisestä. Lisäksi Kati tekee selkeän, mutta viiltävän analyysin monologisen eli yksiäänisen ja objektiivisuuden kaapuun verhoutuvan lääkäri-potilas -suhteen vääristyneisyydestä. Jos esimerkiksi perusterveydenhuollossa huomiota kiinnitetään enemmän yksittäisiin diagnooseihin ja sairausluokituksiin kuin kokonaiseen ihmiseen ja potilaan kokemuksiin, tarvitaan todellakin ihmiskeskeistä terveydenhuollon uudistamista.

Kirja

Kati Sarvela. Mielentilojen treenikirja. Terapoi itsesi eheäksi.WS Bookwell Oy. Jyväskylä. 2010. Kustantaja: Kuumussa Virtaa Oy