Nosevan kevään valo.
Kaiken kiireen ja suorituksen keskellä aidosti rauhallinen ihminen pysäyttää. Hiljaisuuden pyhyys ja hitauden autuus tihkuu hänen olemuksestaan. Puhetta ei kuulu. On äänetöntä. Hiljaista.
Häivähtää mieleen joku muinoinen hyvän olon tunne. Silloin ennen, kun oli vaan ja ihmetteli. Eikä tehnyt mitään. Joku vain hiljaa hiveli hiuksia, siveli hellästi niskaa, kosketti poskea ja puristi lempeästi ihoaan vasten.
Mutta nyt ei ehdi. On velvollisuuksia, töitä ja hankkeita. Pitää auttaa, opastaa, tukea ja johdattaa. Suorittaa, tuottaa tulosta, pyrkiä ja pakertaa. Opiskella ja yrittää.
Kumpikin on totta ja oikein. Rauha ja toimeliaisuus antavat rytmiä. Jäsentävät elämää. Kehossakin toimii sekä virittymis- että rauhoittumissysteemi. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Ydinkysymys onkin niiden keskinäinen tasapaino.
Vanhempamme ja esivanhempamme jo jakoivat sen perimätiedon, että tyyneys, lämpö, hiljaisuus, ihon sively ja hieronta rauhoittavat ja parantavat.
Nykyään terveys ja hyvinvointikin koetetaan tieteellistää ja kääriä evidence based – pakettiin eli siihen tutkimusnäyttöön nojaavaan ajatteluun, jonka mukaan tehokasta on ainoastaan tutkittu hoito tai auttamistapa. Tavallisessa arjessa kuitenkin seurataan aika paljon hyväksi koettuja perinteisiä tapoja. Ja hyvä näin. Kaikkea perimätietoa ei ole mahdollista eikä järkevääkään tutkia ja todistaa oikeaksi.
Oksitosiinia imetyksessä
Rauhoittumista ja lempeää kosketusta on kuitenkin tutkittu ja niiden parantavalle voimalle löydetty fysiologinen selitys. Kirjassaan ”Rauhoittava kosketus” (2007) fysiologian professori Kerstin Uvnäs Moberg kertoo päätyneensä kehon rauhoittumisjärjestelmän tutkimiseen osittain omien raskaus- ja imetyskokemustensa perusteella. Hän huomasi että tuolloin, imetysaikana, hänen psykofysiologinen tilansa oli aivan muuta kuin vaatimuksia, kilpailua ja suoritusta. Tila muistutti jollakin tavoin perinteisessä kiinalaisessa ja hindulaisessa kulttuurissa korkealle arvostettua rauhoittumisen tilaa.
Uvnäs Moberg hoksasi, että kehossa hyrräsivät hormonit. Löytyi aivolisäkkeen tuottama oksitosiini. Oksitosiinin tärkeys imetyksessä on kylläkin tunnettu jo pitkään ja se keksittiinkin juuri imetystä tutkittaessa. Uvnäs Moberg kiinnostui asiasta laajemmin, sillä oksitosiini ei ole vain naisten hormoni, vaan se on tärkeä myös miehillä. Oksitosiini liittyy parasympaattisen hermoston eli ihmisen rauhoittumisjärjestelmän toimintaan.
Ruotsalaisprofessori havaitsi, että stressiä eli elimistön aktivointi- ja hälytysjärjestelmän ylikuumenemista, on tutkittu huomattavasti enemmän kuin rauhoittumista. Hermoston parasympaattinen osa eli juuri se, joka aktivoituu levossa, on saanut vähemmän huomiota tutkimuksessa. Tämä voi johtua siitä, että aihe ei ole kulttuurissamme kovin trendikäs; sehän ei liity tehokkuuteen eikä suorittamiseen.
Oskitosiinilla on imetyksen ohella suuri merkitys monissa rauhoittumistilanteissa, esimerkiksi tyytyväisyyden tunteessa ruokailun jälkeen. Rottakokeissa oksitosiinin pieninä määrinä on todettu rauhoittavan ja vähentävän kipua. Apinoilla ja ihmisillä se näyttää laskevan sykettä ja verenpainetta.
Hektiessä maailmassa ihmiset kaipaavat kiireettömyyttä. Ulkoisia suorituspaineita ja kiihtyvää pään sisäistä dialogia yritetäänkin hillitä monin tavoin. Syödään hyvin, harrastetaan taiteita, hiljennytään, joogataan, meditoidaan ja rukoillaan. Käydään kosketushoidoissa, kuten vyöhyketerapiassa, hieronnassa, akupunktiossa ja muissa energiahoidoissa. Nämä kaikki aktivoivat elimistömme omaa rauhoittumisjärjestelmää. Ne ehkäisevät stressiä ja siitä johtuvia sairauksia vahvistamalla fysiologista rauhoittumismekanismia.
Kosketushoitojen tehoa on tutkittu aika vähän, Suomessa ei juuri lainkaan. Svennevigin (2003) väitöskirjatyö on yksi harvoista. Se osoitti että ihmiset kokevat saavansa hyötyä kosketushoidoista. Ne rentouttavat ja lisäävät voimaantumisen tunnetta. Saattaa olla, että fysiologinen vaikuttavuus liittyy juuri oksitosiinin erittymiseen.
Joka tapauksessa kyse on psyko-fyysisestä energialatauksesta. Rauha, kosketus, lämpö ja myötätunto voimistavat ihmistä. Kysymys ei siis ole mystiikasta tai huuhaasta, vaan siitä, että toisen ihmisen herkkä ja kunnioittava kosketus ja myötäelävä läsnäolo valaa uupuneeseen, masentuneeseen, toipuvaan tai sairaaseen voimaa ja luottamusta. Nämä eheyttävät, auttavat ja parantavat.
Kirjat
Svennevig H.(2003). Hyvän olon hoidot. Kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä. Akateeminen väitöskirja. Acta Univesitatis Tamperensis 949. Tampereen yliopisto. Tampere.
Uvnäs Moberg K. (2007). Rauhoittava kosketus. Oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Edita Prima Oy. Helsinki
Kaksi lyhtyä.