Reikiä vinokattoisessa talossa. Astana.
Oslosta tulee mieleen Astana. Oslon ja keski-aasialaisen Kazakstanin pääkaupungin Astanan välillä ei äkkiseltään arvaisi olevan mitään yhteistä. Mutta kylläpä vain on. Yhteistä näillä on öljystä syntyneen vaurauden ohella arkkitehtuuri.
Valkoisessa, rakenteilla olevassa talossa oikealla epäsymmetriset ikkunat ja vasemmalla varjot epätavallisia. Oslo.
Kummallakin maalla on energiavarastoja ja ja kummassakin pääkaupungissa eriskummallisia rakennuksia. Ehkäpä rakennukset kertovat jotakin valtioista ja niiden asukkaiden maailmasta. Ei tietenkään koko totuutta, mutta ehkä jotakin siitä, mikä liittyy öljyn imagoon.
Kultainen siilomainen torni ja kaareva hallituksen rakennus, jossa valo taittuu ikkunoihin heijastaen kullan hohdetta. Astana.
Oslon oopperatalon sisäänkäynti.
Pikku rahalla näitä pytinkejä ei ole pystytetty. Ihailin iltakävelylläni äsken hämmentyneenä Oslon oopperataloa. Astanassa samanlainen fiilis tuli pari vuotta sitten. Oopperatalon sisällä on yhdistetty pohjoismaista puuta ja supermodernia seinäajattelua. Seinästä shiftaa vihertävää valoa.
Vihreää värisevää valoa oopperatalon aulan seinässä.
Tässä videopätkässä kävelen päin lasiseinää kamerani kanssa ja päädyn kohtaamaan “kelluvan valheen”.
She lies.
Monica Bonvicinin veistos Shi Lies (suom. hän valehtelee, oleilee tai makoilee) kelluu vuonossa oopperatalon edustalla. Huhtikuisena tyynenä iltana teos keinuu rauhallisesti ja muistuttaa laivaa. Kun sää vaihtuu, veistoskin muuttaa muotoaan. Se oleilee tai valehtelee oleilevansa. En jää odottelemaan muutosta, vaan napsautan kuvan tämänhetkisestä tilanteesta.
Huomennahan kaikki joka tapauksessa on toisin.