Joulu on jo ovella…
Runoraadin uusinnassa tänään Helena Kallio esitti runonsa Kysy kuusilta….
kysy
kuusilta
ne tietävät kaiken
syleilevät mielesi
tummiin tarhoihinsa,
pyörittelevät kysymystä
tuuheassa, humisevassa pesässään,
käsivarsilta käsivarsille,
nojaavat korkeat päänsä yhteen,
tanssivat hitaana rivinä tuulen raakaa laakaa vastaan
ja toivottavat tervetulleeksi, menneeksi kaiken, kaiken,
eivät povaa mitään, sano turhaan sanaa,
silkkaa syvää, tähdellistä kohinaa:
kysy kuusilta, ne tietävät, kätkevät kaiken.
Tuuhea ja humiseva pesä.
Yllättävästi yksi raatilaisista väitti kuusien olevan tyhmimmästä päästä puiden joukossa. ”Tomppelijoukko joka möllöttää metsässä ja on parhaimmillaan selluksi keitettynä ja paperina, jolle on painettu uutisia!” Toimittaja Saska Saarikosken kommentti on nokkela, mutta vino kuin oma naama Gogolin peilissä.
Kun oven avaa, näkyy kuusi.
Kuusihan on viisas. Jopa niin viisas että se lääkitsee ihmistä pihkallaan kuten edellisessä postauksessa kirjoitin.
Mäntykin ansaitsee suitsutusta moniulotteisuudestaan. Se kohoaa korkealle ja ulottuu leveälle. Sen runkoon on tukeva nojata ja hyvä nauttia puuhenkienergiasta. Ja samalla eheytyä ja tasapainottua. Siperiassa männynkävyssä kypsyviä siemeniä käytetään terveysruokana.
Männyn rungot odottavat halaajia ja nojaajia.
Männyt humisevat eri tavalla kuin kuuset, mutta nekin lisäävät hyvinvointia ja edistävät ainutlaatuisella tavalla terveyttä. Lisäksi tällä rakkaalla lapsella on monta kaunista ja käyttökelpoista nimeä: mänty, honka ja petäjä.
Mänty kylpee pimeän valossa.
Mäntyrunokirjaan on koottu viidenkymmenen suomalaisen runoilijan aatoksia mäntymetsästä. Lassi Nummi (Wanderers Nachmittaglied) kirjoittaa marraskuisista tunnelmista:
Ei edes kevein henki liiku marraskuun tasavaloisessa maisemassa, roudanharmaassa.
Puhumattakaan lauluista, riemukkaista latvojen alla
Harjun liikkumattomat männyt katsovat tinanväristä järvenselkää.
Ei huippuja, mutta ehkä mäntyjen yllä on sama rauha:
pian me kaikki lepäämme kuin linnut yön syvyydessä.
Kuusen käpyjä.
Linkki
Kysy kuuselta … Runoraadin lähetys vuodelta 2010: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/runoraati-0.
Kirjat
Hidas tanssi. Mäntyrunoja. Toimittanut Risto Rasa. Maahenki Oy. Kariston kirjapaino 2012.
Helena Kallio. Kalarakastaja, Teos 2009.
Marraskuinen metsän reuna.
©Liina Keskimäki
Hienoja runoja! Luin juuri tuon Hitaan tanssin ja tykkäsin. Tuo kuusiruno oli myös upea.
Elma Ilona, eikö olekin upeaa, että on ihmisiä jotka tuottavat tällaista runoiloa meille lukijoille!