Miten valtamedia puhuu täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista?

Onko media unohtanut sadat tuhannet tyytyväiset täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käyttäjät?

Lue Miten valtamedia puhuu täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista – Näyttö ja käyttö (camtieto.fi) Se on jatkojuttu edelliseen Vaihtoehtohoidot Helsingin Sanomien verkkojutuissa -kirjoitukseeni.

Täydentävien hoitojen (CAM) julkisuuskuva

Median välittämää CAM-hoitojen (Complementary and Alternative Medicine) julkisuuskuvaa on tutkittu yllättävän vähän ottaen huomioon, että käyttäjiä on maailmanlaajuisesti kohtalaisen paljon, tutkimusmetodista riippuen noin 15-80 % aikuisväestöstä eri maissa. Suomessa käyttäjiä arvioidaan olevan vähintään miljoona.

Terveystutkijoille ja mediatutkijoille riittääkin työsarkaa selvittää, miksi media kahden graduntekijän tutkielmien mukaan nostaa nykyisin hyvin näkyvästi esiin täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen vaarallisuusväitteet, joita ei kuitenkaan perustella tutkitulla tiedolla. Nyt on meneillään Tutkitun tiedon teemavuosi 2021.

Toinen kiinnostava tutkimusaihe on selvittää, miksi mediassa puhutaan puoskareista kun tarkoitetaan täydentäviä hoitajia, sillä termi ”puoskari” on haukkumasana, joka tarkoittaa laitonta lääkärin toimen harjoittamista tai huonosti toimivaa lääkäriä. Koulutetut CAM-hoitajat eivät väitä toimivansa lääkäreinä. Esimerkiksi ammattitaitoiset ja järjestäytyneet vyöhyketerapeutit eivät astu lääkäreiden tontille. Jos näin kävisi, niin oma hoitajayhdistys ja viranomaiset kyllä puuttuisivat asiaan.

Kolmas, erityisesti terveyspolitiikan tutkijoita kiinnostava kysymys on pureutua siihen, miksi lääkäreiden ammattiliitto määrittelee CAM-hoidot virheellisesti ja toisin kuin kansainvälinen tiedeyhteisö, WHO ja terveysviranomaiset ne määrittelevät. Lääkäriliiton käsitys on: ”Vaihtoehtohoito, uskomushoito tai täydentävä hoitomuoto tarkoittaa hoitomenetelmää, joita ei ole lääketieteellisesti tutkittu tai menetelmän vaikutuksesta ei ole saatu lääketieteellistä näyttöä”. https://www.laakariliitto.fi/…/vaihtoehtohoidoista-kysely…/ .

Määritelmä on virheellinen. Täydentävä hoito ei ole sama asia kuin uskomushoito eikä vaihtoehtohoito ola sama asia kuin uskomushoito. Myöskään vaihtoehtohoito ei ole sama asia kuin täydentävä hoito. Minusta Lääkäriliiton määritelmässä näkyy syvä tietämättömyys tai tahaton/tahallinen CAM-tutkimustiedon sivuttaminen.

Läheskään kaikki, ehkä useimmat lääkärit eivät tosin ole ammattiliittonsa kanssa samaa mieltä liittonsa virheellisestä CAM-määrittelystä, sillä he tietävät, että lukuisista CAM-hoidoista (kuten kosketus-, rentoutus- ja taideterapioista tai ravitsemushoidoista jne.) ja niiden hyödyistä potilaille on julkaistu vertaisarvioiduissa tiedelehdissä pätevää tutkimusnäyttöä. He käyttävät itsekin näitä metodeja osana lääkärin työtään, mutta eivät kerro ammattiliitolleen.

Lääkäriliitto ”sodassa” Luontaishoitoalan Foorumin kanssa? Miksi?

Hämmentävää on, että lääkäreiden ammattiliitto ei ole perehtynyt Luontaishoitoalan Foorumien vetoomukseen Uskomushoito-termi | Luontaishoitoalan Foorumi ry, joka tiettävästi on välitetty monien muiden tahojen lisäksi myös Lääkäriliitolle. Jos olisi perehtynyt liiton kielenkäyttö olisi toisenlaista, sillä vetoomuksessa sanotaan muun muassa:

Toimijat vetoavat, että yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä näistä hoidoista ja ammatinharjoittajista: yleisterminä suositellaan käytettäväksi täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, lyhyemmässä muodossa täydentävät hoidot, vaihtoehtohoidot, luontaishoidot tai CAM-hoidot.”

Luontaishoitoalan Foorumi

Tästä huolimatta Lääkäriliitto puhuu eettisissä kannanotoissaankin edelleen uskomushoidoista laakarin-etiikka-2021.pdf (laakariliitto.fi). Tutkijoiden tehtävä on selvittää, miksi liitto toimii näin.

Järkyttävintä on, että yhteiskunnassamme erittäin vaikutusvaltainen lääkäreiden ammattiliitto ilmoittaa julkisesti ja tutkitun tiedon teemavuonna soveltavansa oman, täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käyttöä koskevia kansalaisnäkemyksiä selvittävän tutkimuksensa teoreettisena lähtökohtana/taustaoletuksena käsitteistöä, joka ei perustu faktatietoon, tutkimuksiin eikä kansainvälisiin käytäntöihin.

Jos lähtöoletukset ovat virheelliset, käsitteistö sekava eikä aikaisempaan CAM-alan tutkimukseen ole perehdytty, on vaara, että tutkimus kokonaisuudessaan vääristyy, mikäli myös kysymykset väestölle muodostetaan outoihin taustaoletuksiin ja käsitemäärittelyihin nojaten. En tiedä, mitä ja miten täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista kysytään, koska en ole kyselytutkimuksen kysymyksiä nähnyt. Hienoa joka tapauksessa on, että täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käyttöä ja käyttäjien omia näkemyksiä tutkitaan. Se on hyvää ja demokratiaa kunnioittavaa toimintaa.

Neljäs, yhteiskunnallisesti ja kansanterveydellisesti merkittävä tutkimusaihe on Miksi lääkkeettömät CAM-hoidot ovat suomalaisissa terveystieteissä (hoito-, lääke-, liikunta-, ravitsemustiede, psykologia, terveyssosiologia jne) tabu? ja alakysymykset: Miksi CAM-hoitojen hyödyistä puhutaan mediassa hyvin vähän, kuten juuri valmistuneesta kahdesta tutkielmista käy ilmi? Miksi lääkäreiden, hoitohenkilökunnan ja terapeuttien koulutuksessa opetetaan CAM-alaa (kehomielihoidot, luontaistuotteet ja rohdokset sekä kokonaiset hoitojärjestelmät) erittäin pinnallisesti ja minimaalisesti? Miksi niistä ei peruskouluissa puhuta asiallisesti ja puolueettomasti? Miksi tutkittuja ja hyviksi todettuja metodeja ei ole integroitu julkiseen terveydenhuoltoon, esimerkiksi tukihoidoiksi keskussairaaloiden syövänhoidossa, vaikka tutkimusnäyttöä hyödyistä on?

Onkohan kysymys käsitesekaannuksesta? Vai jostain muusta? Paljon on tutkittavaa.