Täydentävien hoitojen käyttöä ennakoivat yksilötasolla koulutus ja taloudelliset tekijät ja valtioiden tasolla terveysmenot asukasta kohti.
Tutkimuksessa selvitettiin, miksi CAM-hoitojen (Complementary and Alternative Medicine) käyttö on joissakin maissa yleisempää kuin toisissa. Tarkoitus oli löytää täydentävien hoitojen käyttöä selittäviä yhteiskunnallisia tekijöitä.
Lääkärissä käynti osoittautui vahvimmaksi CAM-hoitojen käyttöä ennakoivaksi yksittäiseksi tekijäksi Erlend L. Fjærin ja tutkimusryhmän tekemässä tutkimuksessa, josta raportoi BMC Complementary Medicine and Therapies -lehti (2020).
Tulos ei anna tieteellistä tukea julkisuudessa silloin tällöin esitetylle väitteelle, että täydentävien hoitojen käyttö vähentäisi tai viivästyttäisi lääkäriin haketutumista. Tulos voi mieluumminkin kuvata sitä, että kun ihmisellä on vaivoja, hän hakee apua eri suunnilta samanaikaisesti, mikäli hänellä on resursseja – yksilöllisiä tai yhteiskunnallisia.
Tutkimusaineisto koottiin Euroopan sosiaalitutkimuksen seitsemännen kierroksen (European Social Survey, ESS 7, 2014) haastatteludatasta. Vastaajia oli 21 Euroopan (mukana myös Israel) maasta yhteensä 33 371 henkilöä, jotka olivat 25-vuotiaita ja sitä vanhempia.
Tulosten mukaan täydentävien hoitojen käyttö oli yksilötasolla yhteydessä sosioekonomisiin ja terveydellisiin tekijöihin. Maatasolla valtioiden terveysmenot olivat positiivisesti yhteydessä täydentävien hoitojen käytön yleisyyteen.
Seitsemän hoitomuotoa mukana tutkimuksessa
CAM-hoidoiksi valittiin ESS 7:ssä mukana olleista hoitomuodoista akupunktio, akupainanta, kiropraktiikka, osteopatia, vyöhyketerapia, homeopatia ja yrttilääkintä. Nämä seitsemän terapiamuotoa jaettiin kahteen ryhmään: kehohoitoihin (physical) ja suun kautta nautittaviin, nieltäviin tuotteisiin (consumable). Jälkimmäisiin luettiin homeopatia ja yrttilääkintä (Kuva). Ryhmät ovat osittain limittäisiä, kuten esimerkiksi homeopatiassa ja perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, mutta tässä tutkimuksessa ryhmiä käsiteltiin erillisinä.
KUVA: Fjær ym 2020 tutkimuksessa kehohoitoja (physical) olivat akupunktio, akupainanta, kiropraktiikka, osteopatia ja vyöhyketerapia; tuotteita (consumable) homeopatia ja yrttilääkintä.
Tulosten mukaan vähintään yhtä mainituista CAM-hoidoista ainakin kerran viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käyttäneitä oli 17.9 prosenttia haastatelluista. Heistä 10.9 prosenttia oli käyttänyt ainakin yhtä viidestä kehohoidosta, 9.3 prosenttia oli käyttänyt jotakin nieltävää tuotetta ja 2.5 prosenttia oli käyttänyt kumpaakin.
Koulutus, lääkärissä käynti ja tulotaso ovat yhteydessä CAM-käyttöön
Korkea-asteen koulutuksen saaneiden ryhmässä CAM-käyttö oli yleisempää kuin kuin vähän koulutettujen ryhmässä (OR = 2.00, 95% CI = 1.70–2.34). Ne, jotka elivät tuloillaan kohtalaisen mukavasti käyttivät enemmän kaikkia CAM-hoitoja ja kehohoitoja kuin heikossa taloudellisessa asemassa olevat (kehohoidot OR = 1.46, 95% CI = 1.25–1.70). Nieltävien tuotteiden osalta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Lääkärissä käynti oli vahvin CAM-hoitojen käyttöä ennakoiva tekijä. Ne, jotka olivat käyneet lääkärissä, olivat käyttäneet CAM-hoitoja enemmän verrattuna niihin, jotka eivät olleet käyneet lääkärissä viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. (OR = 2.87, 95% CI = 2.37–3.47).
Naiset ilmoittivat miehiä useammin käyttävänsä CAM-hoitoja (kun muut muuttujat vakioitiin) (OR = 1.62, 95% CI = 1.49–1.75). Käyttö oli yleisintä 45–64-vuotiaiden joukossa. Ikä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä CAM-käytön yleisyyteen.
Työssä käyvät raportoivat työttömiä tilastollisesti merkitsevästi enemmän kaikkien CAM-hoitojen ja kehohoitojen käyttöä (kehohoidot OR = 1.32, 95% CI = 1.10–1.58), mutta ei nieltävien tuotteiden käyttöä.
Vastaajat, jotka ilmoittivat että heidän tarpeitaan ei ollut kohdattu terveydenhuollossa, ilmoittivat enemmän CAM-käyttöä kuin ne, joiden tarpeet oli otettu huomioon (OR = 1.57, 95% CI = 1.40–1.76).
Tyytymättömyyttä terveyspalveluihin raportoineet ilmoittivat enemmän CAM:n käyttöä kuin ne, jotka olivat palveluihin keskimääräisesti ja hyvin tyytyväisiä. (OR = 1.26, 95% CI = 1.17–1.36)
Pitkäaikaisista terveysongelmista kärsineet kertoivat käyttävänsä enemmän CAM-hoitoja kuin ne vastaajat, joilla ei ollut pitkäaikaisongelmia terveytensä suhteen (OR = 1.44, 95% CI = 1.26–1.54).
Tutkijat havaitsivat huonon koetun terveyden (self-reported health, SRH) liittyvän suurempaan CAM-käyttöön (ennen kuin pitkäaikaisten tarpeiden kohtaamattomuuden, terveyspalvelujen käytön ja terveysongelmien vaikutus SRH:n suhteen vakioitiin). He päättelivät huonon koetun terveyden ennustavan suurempaa CAM-käyttöä. Tällaiseen päätelmään tuli myös Kemppainen tutkijaryhmineen (2018).
Tulokset tukevat suurelta osin aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että koulutus, työllisyys ja tulot liittyvät CAM-terapioiden käyttöön. Tässä tutkimuksessa taloudellinen tilanne ei kuitenkaan ollut yhteydessä nieltävien aineiden käyttöön.
Havainto saattaa tutkijoiden mukaan viitata siihen, että koska kehohoitoja antaa ihminen (hoitava ammattilainen), niiden käyttöön tarvitaan enemmän taloudellisia resursseja kuin nieltävien tuotteiden ostamiseen. Ihmisillä, joilla on enemmän rahaa käytössään, on paremmat mahdollisuudet maksaa kalliimmista kehohoidoista. Tämä tuo sosiaalista eriarvoisuutta CAM-käyttöön.
Terveysmenot, palvelumaksut ja lääkäritiheys ovat yhteydessä CAM-käyttöön
Makrotalouden tekijät, kuten bruttokansantuote asukasta kohden ja terveysmenot otettiin tutkimuksessa tarkasteltaviksi, koska oletettiin, että niissä maissa, joissa terveydenhuollon kustannukset ovat korkeat, CAM-hoitoja olisi enemmän integroitu terveydenhuoltojärjestelmän palveluihin. Tutkijat viittaavat Maailman terveysjärjestön, WHO:n tekemiin maaraportteihin.
Maaraporttien mukaan keskimääräisesti hyvinvoivissa maissa, joiden terveydenhuoltokustannukset ovat suuret, kuten Sveitsissä, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa, CAM-hoidot ovat integroituja tavanomaiseen terveydenhuoltojärjestelmään useammin kuin taloudellisesti köyhemmissä maissa ja hoidoista suurempi määrä kustannetaan julkisista varoista. Fjær ym. (2020) mainitsevat norjalaistutkimuksen (Fonnebo ym 2009), jonka mukaan kolmasosa CAM-hoitojen käyttäjistä Norjassa raportoi käyttäneensä terveydenhuollon ammattilaisten tarjoamia täydentäviä hoitoja.
Neljä maatason muuttuja olivat: terveysmenot asukasta kohden, yksityiset palvelumaksut (out-out-of-pocket payments), lääkäritiheys ja perusterveydenhuollon portinvartijan rooli (gatekeeping in primary health care).
Valtioiden vertailussa terveysmenot asukasta kohti olivat positiivisesti yhteydessä CAM-hoitojen kokonaiskäyttöön. Lisäksi tämä muuttuja oli paras kehohoitojen käytön ennustaja maatasolla ja selitti 69 prosenttia maiden välisestä varianssista.
Yksityiset palvelumaksut olivat merkitsevästi ja käänteisesti yhteydessä kehohoitojen käyttöön, mutta ei tuotteisiin. Yksilötasolla hoitomaksut saattavat siis vähentää sellaisten hoitomuotojen käyttöä, joita haluttaisiin käyttää, jos resursseja siihen olisi.
Lääkäritiheys oli yhteydessä CAM-käyttöön: mitä enemmän lääkäreitä suhteessa asukasmäärään, sitä enemmän kansalaiset käyttivät CAM-hoitoja. Perusterveydenhuollon portinvartijuus ei ollut yhteydessä CAM-käyttöön.
Yhteenvetona tutkijat toteavat, että hyvinvointivaltiot, joissa on korkeat terveysmenot näyttäisivät enemmän integroineen CAM-hoitoja palvelujärjestelmäänsä kuin valtiot, joissa on matala bruttokansantuote ja alhaiset terveysmenot.
Tämän kirjoituksen otsikon kysymykseen “Ovatko täydentävät hoidot koulutettujen etuoikeus?” on tutkimustulosten perusteella vastattava “Osittain kyllä”. Myös muut yksikölliset ja yhteiskunnalliset tekijät ennustavat täydentävien hoitojen käyttöä, kuten Erlend L. Fjærin ja tutkijaryhmän artikkeli osoittaa.
Lähteet
Fjær et al. 2020 The use of complementary and alternative medicine (CAM) in Europe. BMC Complementary Medicine and Therapies 20:108. The use of complementary and alternative medicine (CAM) in Europe – PubMed (nih.gov) https://doi.org/10.1186/s12906-020-02903-w
Fonnebo V, Launso L. High use of complementary and alternative medicine inside and outside of the government-funded health care system in Norway. J Altern Complement Med (New York, NY). 2009;15(10):1061–6.
Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Näyttö & Käyttö -blogissa otsikolla Lääkärissä käynnit ja CAM-hoitojen käyttö blogissa Lääkärissä käynnit ja CAM-hoitojen käyttö – Näyttö ja käyttö (camtieto.fi). Alkuperäistä kirjoitusta on täydennetty ja editoitu.