Luontaishoitoalan Foorumi ry ehdottaa viranomaisille riippumattoman toimialaselvityksen laatimista täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen nykytilasta Suomessa. Tiedotteessaan medialle Foorumi oikoo julkisuudessa viime aikoina esitettyjä virheellisiä väitteitä alan järjestäytymisestä, potilasturvallisuudesta ja omavalvonnasta.
Toimialaselvitys on Foorumin mukaan tarpeen, jotta sosiaali- ja terveysministeriö (STM) pystyisi toimeenpanemaan hallitusohjelmaan kirjatun selvitystyön näiden hoitojen sääntelymahdollisuuksista.
Pitäisi nimittäin saada kunnollinen yleiskuva koko toimialasta, jotta tiedettäisiin millaisten ja kuinka yleisesti käytettyjen hoitomuotojen sääntelyä STM:n on tarkoitus selvittää. Selvityksellä halutaan myös suitsia laajalle levinnyttä virheellistä tietoa luontaishoitoalan ammatinharjoittamisesta.
Kommentoin tässä kirjoituksessa sanojen ihmeellistä maailmaa, en itse tiedotetta, jonka Luontaishoitoalan Foorumi on äskettäin lähettänyt medialle. Jokainen voi lukea sen tästä linkistä, jos vaikka media ei siitä jostain syytä kerrokaan lukijoilleen/katsojilleen/kuulijoilleen.
Sanoilla kilpalaulantaa
Kielenkäyttö muistuttaa tällä hetkellä kalevalaista kilpalaulantaa tai sanamagiaa. Sillä yritetään vaikuttaa viranomaisiin ja terveyspolittiisiin ratkaisuihin. Kenen sanasto ja termit painavat eniten? Kuka saa sanoa julkisuudessa, mitä luontaishoitoala ”oikeasti” on?
Sanankäyttäjillä saattaa kullakin olla oma lehmä syvemmällä ojassa kuin asiakkaan/potilaan lehmä, joka sieltä ojasta kuitenkin pitäisi ylös saada. Tavallisen kansalaisen vuoksihan hoidon ja terveyden edistämisen palveluja ja järjestelmää on kehitettävä, ei erilaisten ammatinharjoittajien näkemysten tai etujen vuoksi.
Tilanne on hankala, ainakin viranomaisen ja tutkijan näkökulmasta, joiden kummankin pitäisi asennoitua yhteiskunnassa kiistanalaisiin ilmiöihin riippumattomasti ja tutkimus- sekä muihin tosiasiatietoihin nojaten ilman vääristäviä ennakkoluuloja ja -käsityksiä.
Sanat ja käsitteet näyttävät kuitenkin Suomessa eri ihmisillä ja eri organisaatioilla vaihtelevan puhuttaessa ilmiöstä, josta kansainvälisessä tutkimuskirjallisuuden käytetään termiä CAM, Complementary and Alternative Medicine = täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. Katso esim. Brodin Danell & Danell 2009, Brodin Danell et al 2019.
Kymmen eri termiä samalle asialle?
Luontaishoitoalan Foorumin tiedotteessa on kolme termiä: (1) ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot”, (2) ”luontaishoidot”, jotka viittaavat luonnonmukaisuuteen sekä (3) ”täydentävät hoidot”, joka on uusi termi ja sillä viitataan tavanomaisten terveyspalvelujen lisänä ja tukena käytettäviin hoitomuotoihin.
Termistön kirjavuutta kuvaa hyvin se, että Sanna Marinin hallitusohjelmassa puhutaan (4)”vaihtoehto- ja uskomushoidoista”, lääkäriliitto ja Kauppatavarana terveys -kirja (Minerva Kustannus 2020) vannovat (5)”uskomushoidot” –nimen puolesta, Juhani Knuuti käyttää em. kirjassaan lisäksi termejä (6)”lääketieteen ulkopuoliset hoidot” jotka hänen mielestään eivät ole järjestäytyneet siitä huolimatta, että alan yhdistys Luontaishoitoalan Foorumi ry on olemassa ja (7)”kokemushoidot”, joiden antajilta eli ”kokemusasiantuntijoilta” puuttuvat Knuutin käsityksen mukaan perustiedot fysiikasta, biologiasta ja lääketieteestä.
Juuri (5.10.2020) päättynyt puoskarilakialoite vetosi (8) ”vaihtoehtohoitojen” potentiaaliseen vaarallisuuteen haavoittuville väestöryhmille, mutta ei vedonnut kansalaisiin. Kannattajamäärä jäi reilusti alle puoleen Täydentävät hoidot kaikille -aloitteen kannattajamäärästä. Skeptikot liputtavat (9) ”huuhaa”–termin puolesta ja jakelevat sen nimissä skepsis-palkintoja.
(10) ”Tutkimattomat hoidot” (=”tutkimusnäyttö puuttuu” -hoidot) esiintyy myös mediateksteissä ja niillä tarkoitetaan tavallisesti, mutta virheellisesti, kaikkia muita kuin terveydenhuoltojärjestelmässä käytettäviä metodeja. Terveydenhuollossa tarjotaan näet yleisesti hoitoja, joiden tutkimusnäyttö on vähintäänkin puutteellista. Näin ollen ”tutkimusnäyttö puuttuu” -termi on hyvin ongelmallinen, eikä se pysty erottelemaan terveydenhuoltojärjestelmän sisälle otettuja hoitometodeja sen ulkopuolella toimivista.
11) ”Täydentävät ja yhdistävät terveysnäkemykset” on uusin tulokas termimarkkinoilla. Yhdysvaltain terveysviranomaiset ”suosivat sitä”. Tämä termi linkittyy käsitteeseen ”yhdistävä lääketiede” (Integrative Medicine). Suomessakin toimii alan yhdistys.
Onko todella kyse kymmenestä ei asiasta? Vai ehkä tuosta yhdennestätoista?
Uskovia, puoskareita ja hippejä
Uskomushoito on suomalaisen pienen lääkäriryhmän erikoiskeksintö, josta ei taida olla vientituotteeksi. Puoskareiksi nimitettiin aikoinaan kirurgeja. Heitä ei pidetty kovinkaan suuressa arvossa. Vaihtoehtohoidot tulivat tietoisuuteen 1960-70-luvun hippien toimesta.
Hipit pitkine hiuksineen ja kukkaisvallankumouksineen hakivat uusia näkökulmia mm. medikalisoituvaan terveydenhuoltoon Yhdysvalloissa, jossa kylläkin medikalisaatio on vain kiihtynyt noista vuosikymmenien takaisista hippiajoista.
Tunkkaista ilmaa puhdistamaan
Luontaishoitoalan Foorumin ehdottama, riippumattoman tahon laatima toimialaselvitys saattaisi puhdistaa tunkkaista keskusteluilmaa, joka nyt ympäröi terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella tai sen reuna-alueilla toimivia ammatinharjoittajia ja auttamiskeinoja.
Sääntelyn pohtiminenkin käy helpommaksi, kun tiedetään, mitä ja minkä haasteiden ja minkä mahdollisuuksien vuoksi sääntelyä tarvitaan. Parlamentaarisessa hallintojärjestelmässä termeistä sopiminen on ensimmäinen askel pyrittäessä yhteisymmärrykseen kiistanalaisista hoidon ja terveyden edistämisen keinoista ja niiden sääntelystä.
Kun käytetään samasta asiasta yhdessä sovitusti samaa termiä, yhteisymmärrys on lähempänä kuin puhuttaessa kymmenellä eri termillä samasta asiasta.
Kansa ei kielloista tykkää
Rajoittamis- ja kieltosäädöksiä kansalaiset eivät tunnu haluvan millekään ihmisryhmälle. Se käy selkeästi ilmi väestötutkimuksista. Heikosti kannatusta saanut puoskarilakialoitekin osoittaa, että lääkäriliiton vuosikymmeniä ajama rajoittava lainsäädäntö, jota on markkinoitu heikommassa asemassa olevien ihmisten suojelun -teemalla, ei ehdotetussa muodossaan sovellu suomalaiseen yhteiskuntaan.
Pikemminkin ihmiset näyttävät tahtovan valinnan mahdollisuuksiensa laajenemista, ei supistamista.
Minä olisin myös kiinnostunut sanojen ja käytettävien termien merkityksestä suhteessa yleiskieleen, eli siitä mitä sana tai termi muualla tarkoittaa.
Viranomaiset ja tutkijat ovat asiantuntijoita ja voivat käyttää omassa kommunikoinnissaan erikseen termejä myos yleiskiestä poikkevilla
merkityksillä.
Kuluttajan kanssa kommunikoitaessa termin pitää kertoa todellinen merkitys.
Jos joku tarjoaa minulle ”vaihtoehtoista hoitoa”, odotan että hoidon
antaja tuntee sekä sen hoidon, jota hän korvaa eli jolle antaa vaihtoehtoista
hoitoa, että oman vaihtoehtoisen hoitonsa. Jos näin ei ole, termi ei ole arkikäyttöön sopiva. Muuten kuluttajan pitää itse ymmärtää, että korvaako ko. hoito todella alkuperäisen hoidon.
Jos joku tarjoaa minulle ”täydentävää hoitoa”, odotan että hoidon
antaja tuntee sekä sen hoidon, jolle hän antaa sitä täydentäävää hoitoa, että
oman täydentävän hoitonsa. Jos näin ei ole, termi ei ole arkikäyttöön sopiva.
Muuten kuluttajan pitää itse ymmärtää, että täydentääkö ko. hoito todella alkuperäistä hoitoa.
”Täydentävä ja Vaihtoehtoinen”. Kts. edelliset.
”Täydentävät ja yhdistävät terveysnäkemykset” kuten edellä.
”Luontaishoito” viittaa siis luonnonmukaisuuteen. Onko luonnonmukaisuus tässä antamassa jotain mielikuvaa vai tarkoittaako se jotain todellista. Edellyttääkö luontaishoito sitä, että hoidetaan esim. luonnon antimilla tai ilman apuvälineitä,
”Uskomushoito” ei sovellu hoidon antajan käyttämäksi termmiksi. Se ei ole uskottavaa.
”Lääketieteen ulkopuolinen hoito” on periaatteessa ymmärrettävä termi. Sisältyykö tähän muuta ogelmaa kuin että on Knuutin käyttämä? Kai kuluttaja saa tunnistaa, että ollaan lääketieteen ulkopuolella.
”Yhdistävä lääketiede”? Onko tämä siis lääketiedettä? Vai yhdistääkö tämä jotain lääketieteen ulkopuolista lääketieteeseen?
Termeillä ei pitäisi pyrkiä muodostamaan vääriä mielikuvia.
TÄYDENTÄVIEN HOITOJEN JÄRJESTÄYTYMINEN
Suomessa on yhdistymisen vapaus. Se tarkoittaa paitsi vapautta kuulua yhdistyksiin, myös vapautta olla kuulumatta niihin. Se tarkoittaa myös vapautta perustaa uusia yhdistyksiä, myös kilpailevia jo olemassa oleville.
Luontaishoitoalan Foorumi ry:n jäsenenä on kaksi yhdistystä, joilla on nimessä ”akupunktio” ja kaksi jolla on nimessä ”energia”.
Jos yhdistyksellä ei ole sellaista statusta, että se valvoisi suojattua ammattinimikettä, sen rooli on kevyt. Jos jäsen ei piittaa yhdistyksen sanomisista tai jos joku hoitojen antaja ei edes halua kuulua siihen, niin yhdistys on voimaton.
Jos Suomessa annetaan 100… 200 eri täydentävää hoitoa, niin siitä seuraa helposti aikamoinen määrä yhdistyksiä. Tässä määrä ei ole samaa kuin laatu. Jos yksittäinen hoitojen antajat antaa useaa eri hoitoa, niin hän voi kuulua useaan eri yhdistykseen tai olla kuulumatta mihinkään niistä.
Luontaishoitoalan Foorumi ry antaa jäsenmääräkseen 1300 ja arvioksi hoitoja antavien määrästä 6000-8000.