Juhani Knuuti esittelee täydentävän strategian koronapandemian hillitsemiseksi. “Täydentävä osa” strategiassa on suojautuminen kasvomaskeilla. Ilta-Sanomat 30.4.2020.
Tässä kirjoituksessa en ota kantaa kasvosuojainten toimivuuteen, vaan peilaan Juhani Knuutin (JK) suojainehdotuksen perusteluja ja logiikkaa muiden täydentävien hoitojen toimivuutta arvioivaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tarkastelen maskiesimerkin avulla ehkäisevää terveydenhoitoa paradigman murroksen näkökulmasta.
Paradigman murrosvaiheissa vahvat ristiriidat ja vastakkainasettelut yleensä kärjistyvät ja näyttävät ikään kuin sovittamattomilta. Kuitenkin vallitsevat näkemykset ja ennakko-oletukset murroksen aikana alkavat rakoilla ja siirtymä johonkin uuteen kehkeytyy dynaamisessa ristiriitojen vastavuoroisuudessa vanhan ja uuden välillä. Syntyy uuden tason synteesi, uudenlainen käsitys kiistelyn kohteena olevasta ilmiöstä. Tällaista prosessia nyt eletään.
Vakiintuneita terveys- ja hoitonäkemyksiä haastetaan. Murrosvaiheessa ilmaantuva sekoittuminen ja hybridimäisyys tarkoittavat sitä, että hoitonäkemysten, joita ennen on pidetty vastakkaisina, huomataankin liittyvän monin tavoin toisiinsa. Näin ne voivat luoda uusia ratkaisuja myös vanhoihin ongelmiin.
Maskit täydentävät muita keinoja
Kasvosuojaimet eivät ole biolääketieteellinen menetelmä, kuten eivät muutkaan täydentävät hoidot (katso kuva alla). Ne ovat vaivojen lievitystä ja ehkäisevää terveydenhoitoa, jotka voivat nojata erilaisiin ihmistä, terveyttä ja sairautta koskeviin tausta-oletuksiin. Biolääketieteellinen ihmiskäsitys on yksi, mutta ei ainoa taustaoletus. (Tarkemmin kirjassa Aarva P. Täydentävät hoidot. 2019) (Korjaus 5.5.2020: Biolääketieteellinen ihmiskäsitys on epätarkka ilmaus. Tarkempi on “biolääketieteen materialistis-reduktivisen paradigman mukainen käsitys ihmisestä” ks. tarkemmin e.m. kirjasta).
Maskeja on myös osattava käyttää oikein, sillä väärinkäytettynä niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, Juhani Knuuti toteaa IS:n mukaan.
– Maskin käyttö vaatii sitä, että sitä käytetään oikealla tavalla. Jos maskeja suositellaan, silloin niiden käytöstä on annettava myös tietoa, jota on jo nyt hyvin saatavilla. Luotan tässäkin asiassa ihmisten järkeen samalla lailla kuin etäisyyksien pitämisen ja muiden rajoitusten suhteen, Knuuti sanoo.
Hän toteaa IS:n mukaan ”Monien epidemiologian asiantuntijoiden mukaan maski olisi yksi hyvä lisä muiden ihmisten suojelemisessa.” Hän myös ilmoittaa tässäkin asiassa luottavansa ihmisten järkeen.
Ilta-Sanomat 30.4.2020
Aikaisemmin JK on ottanut julkisuudessa kantaan lähinnä huuhaan, puoskaroinnin ja uskomushoitojen kummallisuuksiin ja keskittynyt niiden vastustaminen. Linja näyttää hieman muuttuneen. Nyt JK suosittelee kasvosuojaimia täydentävänä lisäkeinona pandemiasta selviytymisessä. Käsitteellisesti ne kuuluvat alla kuvatussa luokittelussa ryhmään 3. “Muut täydentävät menetelmät”.
Kuva 1. Täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista on esitetty erilaisia luokituksia. Yhdysvaltain terveysviraston Täydentävän ja yhdistävä terveyden keskus jakaa ne kolmeen ryhmään: Luontaistuotteet, kehomielihoidot ja muut täydentävät terveysnäkemykset. Yhdysvaltain terveysvirasto käyttää termiä täydentävät ja yhdistät terveysnäkemykset. Euroopassa käytetään termiä CAM. Käsitteistä lisää täältä.
Muutos viittaa siihen, että kiinnostus on laajentunut myös täydentäviin hoidon ja terveyden edistämisen metodeihin pelkän puoskarien ja noitatohtorien paljastamisen sijaan (julkisuudessa tämä harrastus on edelleen esillä näkyvimmin).
Sekä yksilöiden että yhteiskuntien muutosprosesseissa on tyypillistä, että erilaiset, jopa vastakkaiset näkemykset ovat esillä samaan aikaan samankin ihmisen toiminnassa. Toimivien täydentävien hoitojen edistämistä ja haitallisen huuhaan vastustamista ei nähdä ristiriitaiseksi.
Tosin JK:n toimintalogiikassa hämmentää se, että hän tutkijayhteisön jäsenenä on ilmoittanut julkisesti, että ei kannattanut kansalaisaloitetta, joka ehdotti, että täydentävien hoitojen tutkimusnäyttö selvitetään riippumattomasti ja että tulevassa sääntelyprosessissa otetaan huomioon myös kansainväliset kokemukset.
Samaan aikaan kun hän vastusti tutkimusnäyttöä painottavaa kansalaisaloitetta hän blogijutussaan 19.12.2019 selvitti kahden täydentävän hoitomuodon, joogan ja mindfulnessin tutkimusnäyttöä ja totesi – itselleen hieman yllättävänä tietona – “meditatiivisten liikehoitojen” (JK:n oma termi) näyttävän olevan turvallinen täydentävä tukihoito moniin sairauksiin.
Joogan ja mindfulnessin todistetut hyödyt on tiedetty jo vuosikymmeniä, sillä tutkimusta on tehty aina 1980-luvulta lähtien. Suomessakin niitä käytetään ilmeisesti varsin laajasti niin vaivojen lievittämiseen kuin terveyden edistämiseen sekä eräissä tapauksissa Käypä hoito -suositusten mukaisesti sairauksien hoidossa. Myös muiden täydentävien hoitojen toimivuudesta on näyttöä eri tieteen aloilta (Ks. kirja Täydentävät hoidot).
Skepsis ry:n suosikkiprofessorin ulostulolla tulee varmaan olemaan myönteistä vaikutusta myös Skepsis ry:n käytännön toimintaan. Yhdistyksen jäseniä on näet ollut mukana epäkunnioittavien väitteiden levittämisessä täydentävien hoitojen tutkijoista (viimeksi minusta). Tuoreesta tapahtumaketjusta kirjoitin jutussa Ei niin tervettä skeptisyyttä, jonka jälkeen samannimisen sivuston ylläpitäjä poistikin parin yksittäisen skeptikkoyhdistyksen jäsenen omalla nimellään levittämät epäasialliset kommentit, josta kiitin ylläpitäjää. Tieteelliseksi itseään kutsuvan yhdistyksen jäsenille moinen käytös on sopimatonta.
Argumentit toimivien menetelmien puolesta
Alla kuvaan aluksi, kuinka JK perustelee esittämäänsä ehkäisevän ja terveyttä edistävän maskimetodin toimivuutta. Sen jälkeen siirrän JK:n mallin sovellettavaksi muihinkin täydentäviin metodeihin.
JK:n malli kasvomaskien teoreettisesta toimivuudesta koronapandemiassa perustuu oletukseen, että niiden käyttö ehkäisee viruksien leviämistä ja siten edistää terveyttä väestötasolla. Oletus nojaa laskennalliseen matemaattis-epidemiologiseen malliin (Ks. IS:n juttu). Tieteellistä empiiristä tutkimusta maskien käytöstä ei ole. Esittämäänsä mallia JK kuvaa: “Huonompikin maski vaikuttaa väestötasolla tartuntamääriä vähentävästi, jos vain tarpeeksi moni käyttää.”
Suojaimet ovat JK:n mallissa toimivia seuraavin perusteluin (IS 30.4.2020 mukaan):
- huomioidaan muiden maiden, kuten Aasian maiden, Saksan ja Sveitsin kokemukset maskien käytössä (“miksi Suomessa olisi erilainen tilanne”)
- vaikka tutkimusnäyttöä on ollut vaikea saada, monien epidemiologien mukaan maskit voisivat olla hyvä lisä
- maskien käyttö on täydentävä toimenpide muille koronapandemian hallintayrityksille
- maskeja on käytettävä oikein ja niiden käytöstä on annettava tietoa kansalaisille, koska väärin käytettynä ne voivat olla vaarallisia
- ihmisten järkeen voi luottaa maskien käytössä.
Huomionarvoista on, että samat periaatteet pätevät myös moniin muihin täydentäviin hoitoihin. Jos vaihdat pallukoiden teksteissä “maski”-sanan paikalle esimerkiksi “akupunktio” tai “kalevalainen jäsenkorjaus” (joista kummastakin on lisäksi runsaasti kliinisten vertailevien tutkimusten tuottamaa näyttöä), saat käsityksen siitä logiikasta, joka nykyisestä terveyspolitiikastamme puuttuu. Tällainen pragmaattinen lähestymistapa olisi kuitenkin järkevää ja asianmukaista arvioitaessa muidenkin täydentävien hoitojen toimivuutta ja kansanterveydellistä kokonaisvaikutusta.
Skepsis ry:lle kurssi
Koska Juhani Knuutilla on huomattavaa vaikutusvaltaa julkisuudessa ja erityisesti skeptikkojen keskuudessa, ehdotan, että hän ryhtyy kouluttamaan kansalaisjärjestö Skepsis ry:n jäsenistöä. Olen luonnostellut koulutuksen Täydentävien hoitojen toimivuus Suomessa -kurssin teemat JK:n maskimallin mukaisesti. Tutkimustietokannoista ja tietokirjastani on koottavissa tarvittavat faktatiedot, jotta osallistujat saavat kurssilta tukevan tietopaketin täydentävistä hoidoista terveyden edistämisessä ja kansanterveystyössä. Kurssi koostuu teemoista:
- huomioidaan muiden maiden, kuten Aasian maiden, Saksan ja Sveitsin kokemukset täydentävien hoitojen käytössä (“miksi Suomessa olisi erilainen tilanne”) ja kerrotaan niistä faktoja
- vaikka RCT-tutkimusnäyttöä on ollut vaikea saada rahoituksen niukkuuden vuoksi, monien epidemiologien mukaan täydentävät hoidot voisivat olla hyvä lisä kansanterveystyössä eli annetaan tietoa, miten täydentävät hoidot ovat tutkimusten mukaan toimineet ja auttaneet (esim. koettu oireiden lievitys, monisairaiden tilanne, terveyden edistäminen)
- täydentävien hoitojen käyttö on täydentävä toimenpide muille toimille kansansairauksien ehkäisemiseksi, oireiden lievittämiseksi ja laajemminkin terveyden edistämiseksi (ks. kuva alla)
- täydentäviä hoitoja on käytettävä oikein ja niiden käytöstä on annettava tietoa kansalaisille, koska väärin käytettynä ne voivat olla vaarallisia: Kurssilla opetetaan mitä on “oikein käyttö”, milloin hoidoista voi olla vaaraa ja missä tapauksissa niistä on todettu olevan eniten hyötyä
- ihmisten järkeen voi luottaa täydentävien hoitojen käytössä.
Tällainen koulutus tarjoaa Skepsis ry:lle nykyistä paremmat eväät jakaa oikeaa tietoa täydentävistä ja vaihtoehtoisista, lääkkeettömistä hoidon ja terveyden edistämisen menetelmistä kansalaisille. Tiedon lisääminen vaientaa näkemysten törmäystä ja ohjaa ristiriitaa ja vastakkainasettelua dynaamiseen synteesiin, mikä puolestaan edistää kansanterveyttä ja hedelmällistä dialogia eri toimijoiden välillä.
Perusfaktoja taustaksi
Taustaksi kursille annan muutaman perusfaktan (Kuvat 2 ja 3).
Kuva 2. Erilaisia valmisteita, kehomielihoitoja ja hoitojärjestelmiin kuuluvia keinoja joskus käyttäneiden osuus prosentteina kaikista vastanneista Suomessa keväällä 2018 (n=1020). (Tampereen yliopiston tietoarkisto 2018 ja Aarva P. Täydentävät hoidot. 2019, 60)
Kuva 3. CAM-hoitojen* käyttö ei vähennä valtavirtalääketieteen käyttöä eli väitteet siitä, että vaikuttava lääketieteellinen hoito jää saamatta täydentävien hoitojen käytön seurauksena, on uskomus, joka ei ei perustu tieteelliseen tutkimukseen. Vuoden 2018 suomalaisen kyselyaineiston (n=1020) mukaan vastaajat hakivat apua laajasti eri hoitomuodoista. Tuloksista kävi ilmi, että CAM-hoidot ja valtavirtalääketieteen käyttö eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa eli CAM-hoidot eivät vähentäneet valtavirtalääketieteen käyttöä. (Vuolanto P, Kemppainen L, Kemppainen T, Nurmi J. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2020: 57: 44–56)
* CAM=Complementary and Alternative Medicine = Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot.
Hei,
Liina kirjoittaa mm.: ”Kasvosuojaimet eivät ole biolääketieteellinen menetelmä.” & ”Biolääketieteellinen ihmiskäsitys on yksi, mutta ei ainoa taustaoletus.”
IS kirjoittaa JK:n sanomana: ”Sellaista näyttöä kuitenkin on, että kasvomaskeista on hyötyä, ei henkilön itsensä, vaan muiden suojelemisessa.”
Eikö IS:n kirjoitus tarkoita sitä, että suun edessä oleva maski estää tai ainakin vähentää sylkipisaroiden leviämistä ilmaan ja siten estää tai ainakin vähentää virusten leviämistä syljen mukana. Jos mikään muu ei muutu, niin tartunnat voivat vähentyä!
Ja edellinen koskee tautia, jonka aiheuttaa virus ja joka leviää mm. pisaratartuntana.
Jos edellinen pitää paikkansa, niin eikö kasvosuojaimien käyttö ainakin tuolta osin tukisi ”biolääketieteellistä ihmiskäsitystä” ja ne olisivat siten ”biolääketieteellinen menetelmä”.
Vai meneekö logiikka jossain pieleen? Yksinkertaistanko asiaa liikaa?
Kiitos kommentistasi, JW. Vastauksia alla kunkin kysymyksesi/kommenttisi jälkeen.
Kysymys: Liina kirjoittaa mm.: ”Kasvosuojaimet eivät ole biolääketieteellinen menetelmä.” & ”Biolääketieteellinen ihmiskäsitys on yksi, mutta ei ainoa taustaoletus.”
Vastaus: Liina kirjoitti näin ”Kasvosuojaimet eivät ole biolääketieteellinen menetelmä, kuten eivät muutkaan täydentävät hoidot (katso kuva alla). Ne ovat vaivojen lievitystä ja ehkäisevää terveydenhoitoa, jotka voivat nojata erilaisiin ihmistä, terveyttä ja sairautta koskeviin tausta-oletuksiin. Biolääketieteellinen ihmiskäsitys on yksi, mutta ei ainoa taustaoletus. (Tarkemmin kirjassa Aarva P. Täydentävät hoidot. 2019).”
Kysymys: IS kirjoittaa JK:n sanomana: ”Sellaista näyttöä kuitenkin on, että kasvomaskeista on hyötyä, ei henkilön itsensä, vaan muiden suojelemisessa.”
Eikö IS:n kirjoitus tarkoita sitä, että suun edessä oleva maski estää tai ainakin vähentää sylkipisaroiden leviämistä ilmaan ja siten estää tai ainakin vähentää virusten leviämistä syljen mukana. Jos mikään muu ei muutu, niin tartunnat voivat vähentyä!
Vastaus: Kyllä, sitä se nimenomaan mielestäni tarkoittaa. Koronatartunnat voivat ehkä vähentyä suojainten käytön avulla. Mutta siitä ei ole vielä olemassa pätevää tutkimusnäyttöä (ei voikaan olla, kun ilmiö on uusi)
Kysymys: Ja edellinen koskee tautia, jonka aiheuttaa virus ja joka leviää mm. pisaratartuntana.
Vastaus: Aivan niin.
Kysymys: Jos edellinen pitää paikkansa, niin eikö kasvosuojaimien käyttö ainakin tuolta osin tukisi ”biolääketieteellistä ihmiskäsitystä” ja ne olisivat siten ”biolääketieteellinen menetelmä”.
Vastaus: Jos haluat asian noin nähdä, niin mikäpäs siinä. Kuitenkin terveydenhuollossa suojaimia, rokotuksia ja muita sairauksia torjumaan pyrkiviä menetelmiä on totuttu kutsumaan sairauksien ehkäisyksi, ehkäiseväksi terveydenhuolloksi tai terveyden edistämiseksi (nämäkin ovat keskenään eri käsitteitä) , ei biolääketieteellisiksi menetelmiksi. Voitaisiin myös sanoa, että kasvosuojaimien käyttö on ”kansanterveystieteellinen menetelmä”, koska se koskee ihmisjoukkoja, kansoja.
Ihmiskäsitysten määrittelyssä ja ylipäänsä käsitemäärittelyissä rajat ovat aina sopimuksenvaraisia. Ymmärrän kasvomaskin sairauksien ehkäisyksi. Metodi kohdistuu niin ihmisen biologiseen (sylki, hengitys, virukset, ympäristö) puoleen kuin myös käyttäytymiseen (eli toimintaan) ja sosiaalisiin suhteisiin (pitääkö maskia vai ei pidä ihmisjoukoissa). Ei maski vaikuta, jos sitä ei pidetä. Toisin sanoen ehkäisevää terveydenhuoltoa ei ole tapana kutsua biolääketieteelliseksi toiminnaksi. Siksi en kutsuisi minäkään kasvomaskeja biolääketieteelliseksi menetelmäksi. Toisaalta, ei minua haittaa jos joku haluaa näin tehdä. Pääasia on, että ihmiset ymmärtävät toisiaan. Siksi yhteinen sopiminen siitä, mitä milläkin termillä tarkoitetaan (=käsitteiden määrittely) on tärkeää. Näin vältytään turhilta ristiriidoilta ja väärinymmärryksiltä.
Kysymys: Vai meneekö logiikka jossain pieleen? Yksinkertaistanko asiaa liikaa?
Vastaus: Logiikkasi on erinomainen eikä mene pieleen, mutta minusta vaikuttaa, että hiukan oikaiset mutkia suoriksi. Selitän kantani: Kasvosuojainten käyttö (toiminta) sinällään ei TUE, kuten esität, mitään erityistä ihmiskäsitystä eli sitä miten ymmärrämme (haluamme ymmärtää) ihmisen, ihmisenä olemisen tai ihmisyyden. Logiikka menisi ehkä mieluummin toisin päin eli niin, että toimintamme (kasvosuojainten käyttö) voi “selittyä” eli sen voi ymmärtää ihmiskäsityksien näkökulmasta. Eli siis joku ihmiskäsitys selittäisi jossain määrin, miksi valitsemme tietynlaisen toiminnan.
Joku toiminta tai tunne (kasvosuojainten käyttö, syöminen, rakastamisen tunne) ei sinällään tue jotakin ihmiskäsitystä. Sen sijaan voidaan kyllä sanoa, että kasvosuojainten käyttö voidaan nähdä, ymmärtää ja tarkastella erilaisten ihmiskäsitysten näkökulmasta. Onko muuten olemassa biolääketieteellinen ihmiskäsitys? Käytin itse tuota termiä. Se saattaa olla harhaanjohtava, enkä nyt muista sellaisesta lukeneenikaan. Olisiko sinulla ehkä joku lähde? Olisiko tässä mieluumminkin kyse reduktiivisen materialismin mukaisesta ihmiskäsityksestä (eli että ihmistä tarkastellaan näkökulmasta, jossa ihminen nähdään osiinsa jakautuvana (redusoituvana) biologisena, fysikaalisena ja kemiallisena oliona)? Toinen tarkastelukulma voisi olla holistinen, jossa ihminen nähdään osana elinympäristöään bio-psyko-sosiaalisena ja kulttuurisena toimijana. Sama ihminen tietysti on koko ajan kyseessä, mutta häntä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Molemmat ovat ”oikein” ja mahdollisia.
Se, että kansalainen haluaisi omaehtoisesti käyttää kasvosuojainta, voisi mahdollisesti tarkoittaa seuraavaa: Hän näkee itsensä bio-psyko-sosiaalisena toimijana ja näin haluaa suojata yhteisöään ja sitä kautta itseäänkin. Hän käyttää suojainta täydentävänä eli muiden ehkäisevien toimien ohella ja lisäksi. Hän näkee itsensä holistisesti, osana ihmisyhteisöä, jossa tahtoo vaikuttaa myönteisellä tavalla: iItsensä suojaaminen suojaa muitakin.
Jee, Hienoa tekstiä! Tätä on odotettu.
Hyvin kiteytettyä asiaa.
Ihmisillä jotka lähtökohtaisesti kieltävän aivan kaiken on taipumusta puhua lopulta itsensä pussiin.
Heille tärkeintä on että he saavat olla oikeassa. Loppupeleissä sillä ei ole merkitystä kuka oli oikeassa ja kuka väärässä, vain sillä on merkitystä miten asiat lopulta muuttuvat parempaan suuntaan. Heidät voi tituleerata ”kaikkien alojen erikoisasiantuntijat” jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Todellista viisautta on kuitenkin ymmärtää erottaa kaksi asiaa toisistaan – milloin tietää todellisen totuuden ja milloin vain luulee tietävänsä. Se joka ei ymmärrä jälkimmäistä on todellinen idiootti.
Logiikkasi vertautuu Timothy Noakesin ja Malcolm Kendrickin ilmaisutapaan. Onnittelut siitä.
Itse asiasta voi kiteyttää:
– Omaa mieliteoriaa (myös konsensuskuplaa) voi perustella sellaisellakin näytöllä, joka tyrmätään kelvottomana vaihtoehtoisten teorioiden perusteluun.
– Tutkittuun tietoon nojautuminen uusissa asioissa ei riitä päätösten pohjaksi. Silloin tarvitaan lisäksi aivoriihtä, skenaarioita, riskianalyysiä yms. päätösten pohjaksi.
Niin, tutkittuun tietoon ei voi nojautua, jos sitä ei edes ole. Siksi tieteelle, uudistuvalle tieteelle, pitää antaa mahdollisuus myös kiistanalaisten kysymysten arvioimisessa. Silloin saadaan esiin tosiasioita erilaisista näkökulmista. Jos kaikelle terveystutkimukselle lyödään ennakkoon lukkoon paradigmaattiset lähtökohdat (joku tietty teoria tai taustaoletus), niin vaarana on dogmaattisuus.
Toisaalta, myös olemassa olevaa, julkaistua tutkimustietoa on voitava raportoida ja arvioida vapaasti niin kauan kuin pysytään todistettavissa faktoissa. Tutkimustuloksiakin kun on monenlaisia, kuten mainitsemasi Timothy Noakes ja Malcolm Kendrick ovat osoittaneet. Konsensus voi joskus johtaa harhaankin.
Kiitos vastauksesta.
Suuri osa oli aika vaikeaselkoista, holistisuuksineen, varsinkin kun ottaa huomioon että liittyy maskin käyttöön ja viruksien tarttumiseen.
Huomioni kiinnittyi myös kahteen kohtaan vastauksessa.
”Onko muuten olemassa biolääketieteellinen ihmiskäsitys? Käytin itse tuota termiä. Se saattaa olla harhaanjohtava, enkä nyt muista sellaisesta lukeneenikaan. Olisiko sinulla ehkä joku lähde?”
Vastauksessa aikaisemmin:
”Biolääketieteellinen ihmiskäsitys on yksi, mutta ei ainoa taustaoletus. (Tarkemmin kirjassa Aarva P. Täydentävät hoidot. 2019).”
Kiitos ja toivotan sinulle kaikkea hyvää!
PS. Minun puolesta tämä voisi olla tässä!
RW, olet ihailtavan tarkka. Kiitos. Tosiaan, kirjoitin itse epätarkasti. Korjasin blogitekstiä tuolta osin. Kirjassani asia on esitetty ymmärrettävämmin..
Olen pahoillani, että vastaukseni vaikutti vaikeaselkoiselta. Toisaalta blogijuttuni ydin ei ollut maski ja virus, vaan se, että kasvosuojaimet ovat täydentävä menetelmä muulle preventiolle Covid-pandemiassa. Lisäksi, tarkastelukulmani saattaa olla sinulle ehkä uusi. Lyhyessä kommentissa onkin hankala selittää asioita riittävän tyhjentävästi. Kirjassani analysoin paradigma-kysymystä eri suunnista. Alla muutama lainaus. Nekin kontekstistaan irrotettuina voivat tosin vaikuttaa vaikeasti ymmärrettäviltä, mutta antavat kuitenkin hiukan osviitta ajattelustani ja siitä, mitä teoksessani muun muassa sanon tässä keskustellusta teemasta:
”Paradigma ohjaa tapaamme kertoa tieteellisiä tarinoita. Se asettaa rajoja maailman hahmotukselle. Seuraavassa pohdin biolääketieteen reduktiivista (osiinsa pilkkovaa) paradigmaa suhteessa hoitamisen holistiseen (kokonaisvaltaiseen) paradigmaan. Jälkimmäistä sovelletaan monissa täydentävissä kehomielihoidoissa sekä hoitojärjestelmissä ja edellistä biolääketieteeseen nojaavassa hoitamisessa. Nämä kaksi näkökulmaa eivät asetu vastakkaisiin asemiin toistensa kanssa vaan parhaimmillaan täydentävät sopusointuisesti toisiaan niin terveystutkimuksessa kuin hoitokäytännöissä.” (Aarva 2019, s. 134)
”Biolääketieteen reduktiivinen maailmankuva hallitsee melkein totaalisesti koko nykyistä länsimaista terveydenhuoltoa. Eri maissa on toki omanlaisia painotuksia.
Hallitseva asema muuttuu ongelmalliseksi, jos metaforisesti ilmaisten yksiäänisyys rajoittaa uutta luovaa vuoropuhelua ja moniäänisyyden mahdollisuuksia. Parantamisen ja sen tutkimuksen yhteydessä yksiäänisyys voi tarkoittaa sitä, että reduktiivinen paradigma ohjaa myös kielenkäyttöä, vuoropuhelua ja mielipiteiden vaihtoa koko terveysjärjestelmässä.” (Aarva 2019, s. 142)
”Näyttää siltä, että saatamme olla siirtymässä jälkibiolääketietelliseen terveystutkimuksen paradigmaan. Murros merkitsee sitä, että empiirisiksi havainnoiksi luetaan myös ihmisen kokemukset. Näin kaikki empiiriset havainnot, myös potilaiden kokemukset hoidosta ja omasta toipumisestaan ja paranemisestaan, otettaisiin täysiarvoisina huomioon tutkimuksessa. Hoitamisen asiakaskeskeisyyden mittareiden kehittelyssä on vielä paljon tehtävää, koska ala on uusi. Ei ole totuttu arvioimaan tieteellisesti potilaiden kokemuksia ja niiden merkitystä hoidon laadulle ja paranemisprosesille. (Aarva 2019, s.145)
Nykyisin ihmiset – varsinkin paljon koulutusta saaneet – suostuvat yhä harvemmin ottamaan vastaan ainoana totuutena vain yhtä terveysfilosofiaa ja parannusajattelua, esimerkiksi biolääketieteen maailmankuvaa. Silti kysymys ei ole ”kaikki käy” -mentaliteetista vaan siitä, että nykykansalainen lähestyy terveyttä ja sairautta eri ihmis- ja terveyskäsityksistä. (Aarva 2019, s. 192)
Maski oli hyvin oleellinen …
… kuin ”troijan hevonen”: jos on valmis hyväksymään yhden asian, jonka voi laittaa kategoriaan ”vaihtoehtoinen” tai ”täydentävä”, niin samalla pitäisi voida antaa siunaus laajasti eri asioille ko. kategorioista.
Jos maski voidaan laittaa ”määrittelemällä” täydentäväksi, niin ei ongelma.
Maski on kuitenkin paljon enemmän biologiaa ja lääketiedettä kuin mitä muuten annoit esimerkkeinä .
Ihminen, jolla mahdollisesti virustauti – virus – ihminen, joka voisi saada virustaudin.
Kaikki kolme ovat biologiaa ja virustauti on lääketiedettä, ja maski yhdessä tai kahdessa välissä.
Maskilla on yksikäsitteisesti kuvattavissa oleva melko kiistaton toimintaperiaate.
Teho tässä tarkoituksessa saattaa vielä olla hieman hakusessa,
Eikä kovin montaa niin paatunutta skeptikkoa löydy, jotka olisivat valmiita kieltämään maskin tehon viruksen torjunnassa sen jälkeen kun se on toimivaksi osoitettu, ja ihan vain sen vuoksi, että se on jossain määritetty “täydentäväksi”.
Hyvä RW, minkähän vuoksi arvelet skeptikoiden voivan olla paatuneita? Kukaan ei tiettäväti ole väittänyt skeptikoiden kieltävän maskien tehoa viruksen torjunnassa. Asiahan pitää kysyä heiltä itseltään ennen mitään arveluja. Minun ja sinun välillämme ei ymmärtääkseni ole lainkaan epäselvyyttä maskien merkityksestä.
Ajatus kirjoituksessani oli juurikin se, mitä pohdit eli että kun jokin metodi/hoito/keino (nimitettiin sitä miksi tahansa) on toimivaksi osoitettu (kuten itsekin toteat), sitä on hyödynnettävä kansalaisten hyväksi. Minusta tärkeintä juuri on käytäntö. Jos pragmaattisesti tai kokeellisesti todennettuna joku metodi toimii kansalaisten terveyden hyväksi, se on silloin hyvä asia.
Todella kiinnostava tuo vertauksesi. Mihin ja kenen sanomisiin/kirjoittamaan mahdat viitata Troijan hevosella? Tämän myytin mukaan ovelan sotajuonen avulla päästiin tavoitteeseen. Vertauksessa viitataan sotaan ja taisteluun. Kuka taistelee?
Minä voisin kutsua itseäni paatuneeksi skeptikoksi: Jos ei ole järjelliseltä toimintamallia, odotan että on erityisen kovia näyttöjä.
Minä olisin valmis ymmärtämään kasvomaskit toimivaksi keinoksi; osaan kuvitella toimintamekanismin, hieman omaa kokemusta pölystä ja kuitusuodattimista sekä kaasunaamarista ja kyynelkaasusta. Suojaimia on käytetty pitkään erilaisissa tilanteissa ja niille on olemassa luokat ja standardit. Ja vaikka varsinaisia täsmällisiä tuloksia joudumme vielä odottamaan.
Silti en haluasi tulle nimetyksi esim. ayervedan, kiinalaisen tai antroposofisen lääkinnän, homeopatian tai naturopatian ymmärtäjäksi.
Paradigma? Käsite oli minulle uusi. Wikipedia kertoo jotakin. Tosin vain pintaa!
Otteita Wikipediasta-
Paradigma tieteenfilosofian ja ehkä myös tieteen historian termi, jolla kuvataan vakiintuneita tieteen toiminnan tapoja kuten
Mitä tulee tarkkailla ja tutkia.
Minkälaisia kysymyksiä tulee kysyä tutkimustilanteessa tai tutkia aiheeseen liittyen.
Kuinka nämä kysymykset esitetään.
Kuinka tieteellisiä tutkimustuloksia tulkitaan.
Uusi paradigma sisältää yleensä vanhan erikoistapauksena. Uusi tapa tehdä tiedettä on siis laajempi: se selittää enemmän ja paremmin.
Koska vanhassa paradigmassa on taustalla suuri määrä valtaa ja yhteiskunnallisia suhteita ja erilaisten tieteellisten organisaatioiden olemassaolo voi olla kiinni jostain paradigmasta, paradigman vaihtumisen tunnustaminen ei ole aina helppo ja nopea tapahtuma.
Lääketieteen nykyinen paradigma on
Näyttöön perustuva lääketiede (engl. evidence-based medicine, EBM) on ajankohtaisen, parhaan näytön tunnollista, selkeää ja harkittua käyttöä yksittäisten potilaiden hoitopäätöksien tekoon. Näyttöön perustuvan lääketieteen käytäntö tarkoittaa kliinisen asiantuntemuksen ja parhaan käytettävissä olevan, systemaattisen tutkimuksen tuottaman näytön yhdistämistä.
(Wikipedia päättyy).
Shamaanien ammatissa tiedon perustana oli luulot, uskomukset ja myytit – antiikin aikana erilainen järkeily jne…., – tänään siisi asiantuntemus ja näyttö.
Millaisiin paradigmoihin vaihtoehtohoidot perustuvat? Onko järkevä kysymys?
Kuvan kohdan 3 hoidot:
Ayervedan ja kiinalaisen lääkinnän pohjalla on tuhansia vuosia ajan niiden valta-alueilla harjoitetut uskonnot ja / tai filosofiat.
Homeopatian pohjana on Hahnemannin ajatukset ja järkeilyt n. 200 vuoden takaa. Antiikin ajatukset vaikuttivat häneen. Tässä 200v on pitkä aika!
Antroposofisen lääkinnän pohjalla on mm. Steinerin (n. 100 vuotat sitten) ajatukset ja homeopatia. (Wikipedia sanoo mm.) Steiner sai tiedot oman kertomansa mukaan selvänäkemällä suoraan astraalitasolla olevista akaasisista aikakirjoista.
Naturopatia, (=luonnonlääkintä, luontaishoito) on suuri joukko eri menetelmiä, mukaan lukien myös edelliset, joten siinä
on mukana suuri joukko erilaisia tieteen ja tiedon käsityksiä ja suurelta osin ne on aika vanhoja.
Kirjoitit: Paradigman murrosvaiheissa vahvat ristiriidat ja vastakkainasettelut yleensä kärjistyvät ja näyttävät ikään kuin sovittamattomilta.
Tarkoitatko sitä, että vielä on päällä ristiriita liittyen siirtymiseen tähän nykyiseen ”Näyttöön perustuvaan lääketieteeseen”?
Vai tarkoitatko konfliktia näiden luontaishoitojen ja näyttöön perustuvaan lääketieteeseen välillä? Vaikka tähän saakka uudet paradigmat ovat rakentuneet aina (vai yleensä) edellisen päälle, niin ajatteletko, että vaihtoehtohoidoista voisi olla seuraavan paradigman käynnistäjäksi? Eikö vaatimustaso tiedon luotettavuudelle ole kuitenkin mennyt eri suuntaan. Tai että ne olisivat jopa jo käynnistäneen uuden muutoksen?
Eikö se malli, joka oli Knuutin kirjoituksessa, johon sinulla oli linkki – jooga ja mindfullnes, jossa verrataan hoitomuotoa ja vaivaa pareittain ja katsotaan että löytyykö jostain pohjaa ja millä tasolla, ole järkevä? Jotta jotain voi ottaa mukaan näyttöön perustuvaan lääketieteeseen, tarvitaan näyttö hankittuna näyttöön perustuvan lääketieteen periaatteilla. Mitä vaikeampi on ymmärtää toimintamekanismia, sen tärkeämpää näyttö on. Mutta aina menee pareina, hoitomuoto ja vaiva. Eli tässä ei olisi ristiriitaa. Näyttöä pitää jaksaa odottaa. Ja kun näytön puute on osoitettu, siihen pitää tyytyä ainakin kunnes se lopulta löytyy. Eikä se kai tee eroa, jos puhutaan terveydenhoidosta, hoidosta yleensä, ehkäisystä tai lievittämisestä.
Eli ongelmako on siinä, että onko se näyttö riittävää vai ei? Kuka sen voi arvioida? Eikö meillä edellä ole malli, jossa näyttöön perustuva lääketiede on jo hyväksynyt jotain. Jatketaan samalla tavalla!
Päinvastainen ajatus, että kaikki on toimivaa kaikkeen, jos vain joku on kokenut saaneensa siitä hyödyn tai kunnes on toisin osoitettu, avaisi kaiken. Tuskin sitä voi pitää tavoittelemisen arvoisena?
Kirjoitit myös että koulutetut ihmiset olisivat erityisen kiinnostuneita vaihtoehdoista. Minä voisin kuvitella, en siis tiedä, että ainakin luonnontieteellinen koulutus etäännyttäisi vaihtoehdoista. Ja taitaa tiedeparometritkin puolustaa tätä ajatusta. Mitä oudompi tietokäsitys, sen vaikeampaa on asiaan uskoa. Paitsi kunnes vahva näyttö. Näytöksi ei riitä se, että joku on kokenut saaneensa hyötyä.
Miten tähän liittyy paljon puheena ollut ”totuuden jälkeinen aika”- osa ihmisistä haluaa luoda omia totuuksiaan ja osa ihmisistä haluaa levittää omia mielipiteitään ja ajatuksiaan totuuksina.
Yksittäisille ihmisille saa esim. ”astraalitasolla olevat akaasiset aikakirjat” olla jotain todellista, mutta yleiselle tasolle niistä ei liene ole totuudeksi.
Hyvä JW, et sinä ole paatunut skeptikko! Olet kiinnostunut erilaisista näkemyksistä, sinähän esität kysymyksiä. Kuvauksesi itsestäsi (kuten mitä olisit valmis ymmärtämään ja mitä nimityksiä itsellesi et haluaisi) sekä kuvauksesi ayurvedasta ja muista lääkintäjärjestelmistä jätän rauhaan
Koska sivistyneessä keskustelussa yleensä vastataan esitettyihin kysymyksiin (jolleivät ole aivan järjettömiä), vastaan aluksi paradigmaa koskevaan kysymykseesi. Ehkä sinäkin vastaat sinulle esittämiini kysymyksiin.
Ehkä paras tai ainakin tiedeyhteisössä tunnetuin on Thomas Kuhnin teos Structure of Scientific Revolutions (1962), jonka mukaan paradigmatermiä käytetään useimmiten puhuttaessa tieteellisen tutkimuksen taustalla vaikuttavista tiedeyhteisön laajasti hyväksymistä tutkimuksen perusoletuksista, teorioista ja metodeista. Kirjoituksessani annoin linkin Tieteen termipankkiin, jossa asiasta näin: Thomas Kuhnin (1922-1996) käsite paradigma tuottaa annetuksi koetun näkökulman siitä, miltä maailma näyttää sekä määrittää ehdot sille, miten todellisuutta tutkitaan. Tällaisia reunaehtoja voivat olla itsestään selvinä pidetyt käsitykset, aikakauden yleiset ennakkoluulot, tiedeyhteisön käytännöt ja ajattelutottumukset ja erilaiset sosiaalipsykologiset seikat. Paradigma on tutkijayhteisön tutkimustyötä ohjaava yleinen, lausumatta oletettu viitekehys, joka rajaa tieteellisen työn käytäntöä.
Wikipedia sanoo näin: ”Paradigma on jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus.[1] Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa.[2] Laajasti ajateltuna paradigma voi tarkoittaa sitä miten tietoa saadaan (ennen esimerkiksi uskonnot, nykyään esimerkiksi empirismi). Suppeammin ajateltuna paradigma voi tarkoittaa jonkin tieteenalan – kuten biologian – jotakin keskeistä teoriaa.” https://fi.wikipedia.org/wiki/Paradigma
Toivottavasti nämä tiedot valaisevat paradigma-termiä paremmin.
Kuten yllä olevasta ilmenee, lääketieteen nykyinen paradigma ei ole EBM (evidence based medicine), kuten kommentissasi väität.. EBM on yhdelle ammattikunnalle (käytännön lääkäreille) osoitettu 1990-luvulla kehitetty toimintaohje, jossa on kolme osaa. Niistä yksi on tieteellinen näyttö, muut kaksi ovat kokemus ja potilaan arvostukset. Katso tarkemmin kaksi artikkelia: 1) Parantamisen paradigmat sekä 2) Näyttölääketiede ja kokemusvaikutukset kirjassa Inhimillisyyden vallankumous (Basam Books 2018).
Kysyt: Millaisiin paradigmoihin vaihtoehtohoidot perustuvat? Onko järkevä kysymys?
Kaikki asialliset kysymykset ovat järkeviä. Kansalainvälisen tiedeyhteisön käyttämä termi on Complementary and Alternative Medicine, joka on suomeksi täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot. USA:n terveysviraranomaiset käyttävät termiä täydentävät ja yhdistävät terveysnäkemykset https://www.nccih.nih.gov/
Jos viittaat vaihtoehtohoidoilla kirjoitukseni kuvassa 1 mainittuihin metodeihin, niin ne kaikki ovat käytännön elämässä täydentäviä eli ihmiset eivät käytä niitä vaihtoehtoisina, vaan tavanomaisen hoidon tukena ja lisänä (tutkimusten mukaan varsinkin jos terveydenhuolto ei pysty auttamaan). Näin länsimaissa. Kiinan ja Intian tilanne on toinen.
Vaihtoehtoista joissakin listatuista metodeista on tausta-ajattelu ja teoria vaikutusmekanismeista. Kuten yllä on todettu, paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa tutkimuksen teoriaa ja metodologiaa. Kuvassa mainitut hoitomuodot (ehkä ravintolisiä, mindfulnessia ja joogaa lukuunottamatta) eivä ole paradigmanmukaisia. Vallitseva ajattelutapa (tiedeparadigma, maailmankuva) vaikuttaa myös siihen, mitä käytäntöjä terveydenhuollossa suositaan. Paradigma siis ohjaa (ilman julkilausuttuja sääntöjäkin) tieteellistä (mitä yhteiskunnassa tutkitaan, miten ja kenen toimesta tutkitaan), käytännöllistä (miten on hyväksyttyä hoitaa ja edistää terveyttä) ja hallinnollista (valvonta, lainsäädäntö, jopa politiikka).
Näin ollen ei voi sanoa, että jotkut yksittäiset hoitomuodot nojaisivat yksittäisiin paradigmoihin.
Kysyt näin. ” Kirjoitit: Paradigman murrosvaiheissa vahvat ristiriidat ja vastakkainasettelut yleensä kärjistyvät ja näyttävät ikään kuin sovittamattomilta. Tarkoitatko sitä, että vielä on päällä ristiriita liittyen siirtymiseen tähän nykyiseen ”Näyttöön perustuvaan lääketieteeseen”?
Vastaukseni: Yllä kirjoittamastani käy ilmi, että tämä kysymyksesi menee hieman ohi asian, mutta on tärkeä. Nimittäin, EBM ei ole paradigma, vaan käytäntö. EBM:ssä heijastuu murrosvaiheen ristiriita. Se näkyy esim. siinä, että EBM onkin nykyisin vakavissa ongelmissa juuri sen vuoksi, että lääketieteen sisällä ”tieteelliseksi” on vallitsevan materialistis-reduktiivisen katsannon (tämä ON paradigma) mukaan taipumus määritellä vain sellainen tutkimus, jossa voidaan mitata jotakin materiaalista. Kuitenkin ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen ja kulttuurinen olento, jonka terveydessä ja sairaudessa on hyvin paljon materiallista (kudoksia, nesteitä, soluja, molekyylejä jne), mutta myös ei-materiaalisesti toimivia asioita, joita ei voi palauttaa (redusoida) aineeseen. Ihminen on kokonaisuus. Saman aikaan kuin hän on kokonaisuus, hän on MYÖS redusoitavaa materiaa. (On myös hyvä muistaa, että täydentävät hoidot eivät läheskään aina ole lääketieteellistä hoitamista, eivätkä hoitajat edes esitä tai pyri siihen. Ne ovat eri kategoria).
Ristiriita syntyy siitä, että nykyisen materialistis-reduktiivisen paradigman ohjaamana lääketiedekin materialistisoituu koko ajan. Ja koska lääketiede tieteenä ohjaa käytäntöä, myös hoitamisesta tule yhä enemmän teknis-materiaalista (Se on sekä hyvä että ei-niin-hyvä asia). Se toinen puoli ihmisestä (psyko-sosiaalis-kulttuurinen) jää ”unohduksiin”. Tästä syntyy ristiriitaa ja hämennystä ja potilaiden tyytymättömyyttä, kun heitä ei nähdä ja kohdata kokonaisina, vaan palasina, osina. Tässä esitän asian tiiviisti ja karkeahkosti. Ole hyvä ja lue tarkemmin kirjoituksiani kirjasta Inhimillisyyden vallankumous (Basam Books 2018). Sieltä selviää paremmin.
Kysyt: Vai tarkoitatko konfliktia näiden luontaishoitojen ja näyttöön perustuvaan lääketieteeseen välillä? Vaikka tähän saakka uudet paradigmat ovat rakentuneet aina (vai yleensä) edellisen päälle, niin ajatteletko, että vaihtoehtohoidoista voisi olla seuraavan paradigman käynnistäjäksi? Eikö vaatimustaso tiedon luotettavuudelle ole kuitenkin mennyt eri suuntaan. Tai että ne olisivat jopa jo käynnistäneen uuden muutoksen?
Vastaan, että luontaishoidot (ymmärrettynä täydentäviksi hoidoiksi) ja näyttöön perustuva lääketiede (=tutkimusnäyttö, kliininen kokemus + potilaan arvot) eivät ole ristiriidassa. On kategoriavirhe rinnastaa niitä toisiinsa, koska eivät ole vertailukelpoisia. Monista hoidoista on näyttöä, jopa RCT-näyttöä. Kuvan 1 hoitomuotoja käytetään monissa maissa laajasti terveydenhuollossa lääkäreiden suosittelemina. Ne siis kuuluvat EBM:aan. Katso tarkemmin kirjastani Täydentävät hoidot. Tämä ilmiö on tavallaan ristiriitaista siksi, että toisissa maissa ja tilanteissa luontaishoitoja hyljeksitään, toisissa suositaan.
Ristiriita syntyy yhteiskunnassa joidenkin ihmisryhmien vaikeudesta omaksua tosiasiaa, että sekä materialistis-reduktiivinen, paradigman asemaan noussut katsanto että kokonaisvaltainen ihmiskuva ovat paradigmaattisella tasolla sekoittumassa. Tämä, ristiriitaa, hämmennystä ja puolustusasemia herättävä tilanne näkyy esimerkiksi siinä, että yksittäinen ihminen voi vastustaa vaihtoehtohoitoja, mutta harrastaa itse meditaatiota ja joogaa. Kyse on juurikin murrosvaiheen ilmiöstä.
Monet täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot kyllä haastavat kokonaisvaltaisen ihmiskuvansa vuoksi vallitsevaa paradigmaa, joten tässä mielessä niiden suosio kyllä heijastaa paradigman muutosta. Seuraava paradigma on jo käynnistymässä, mutta ei kukaan voi tietää, millainen tämän kohdakkoin sivuun jäävän tilalle on tulossa.
Näitä kysymyksiäsi en oikein ymmärrä: Eikö vaatimustaso tiedon luotettavuudelle ole kuitenkin mennyt eri suuntaan. Tai että ne olisivat jopa jo käynnistäneen uuden muutoksen?
Minkähän tiedon luotettavuudesta puhut? Tarkoitatko ehkä materialistis-reduktiivisen paradigman mukaista matemaattisesti ja tilastotieteellisesti tuotettua tietoa kun puhut luotettavasta tiedosta? Onko mielestäsi olemassa muunlaisia luotettavan tiedon lajeja? Kenen vaatimustasosta on nyt kyse? Tiedeyhteisönkö? Terveyspolitiikan vai kansalaisten?
Osa täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista (osahan on kokonaan materialistis-reduktiivisen paradigman mukaisia) heijastaa/edustaa paradigman muutosta ja siksi en herättävät vastustusta osassa kansalaisia (niitä pidetään vääräoppisina mater-redukt. ajattelun mukaan).
Kysyt: Eikö se malli, joka oli Knuutin kirjoituksessa, johon sinulla oli linkki – jooga ja mindfullnes, jossa verrataan hoitomuotoa ja vaivaa pareittain ja katsotaan että löytyykö jostain pohjaa ja millä tasolla, ole järkevä?
Vastaus: Kyllä. Totta kai se on järkevä. Mutta se ei ole AINOA järkevä malli.
Lopuksi puhut siitä, että tarvitaan näyttö, jotta jotain voi ottaa mukaan näyttöön perustuvaan lääketieteeseen. Ja että näyttöä pitää mielestäsi jaksaa odottaa. Tässä on kolme kiinnostavaa kohtaa. Ensiksikin siitähän juuri kirjoituksessani puhuin, näytöstä ja että sitä tarvitaan myös täydentävistä hoidoista nykyistä enemmän ja että sitä on mahdollista hankkia ja on jo hankittukin kohtalaisen paljon. Toiseksi täydentävät hoidot eivät ole läheskään aina biolääketieteeseen nojaavia hoitomuotoja, joten niitä ei välttämättä tarvitse ottaa mukaan lääkärin työhön(jota varten EBM on kehitetty). Ne voivat olla (ja reaalisesti ovatkin tutkimusten mukaan) täydentävänä lääkärin työlle. Terveydenhuollossa suurin osa työntekijöistä on muita kuin lääkäreitä. Ja lisäksi kaiken kaikkiaan lääketieteellinen hoito (kuten lääkkeet ja leikkaukset) on vain osa terveydenhuollon palveluja (kansanterveyden näkökulmasta terveysvaikutuksiltaan tutkija-arvioiden mukaan noin 20%) . Kannattaa siis tarkastella hoitamista ja sen eri muotoja ja terveyden edistämistä laajemmasta kuin vain lääkärin (joka on ehdottomasti paras sairauksien asiantuntija!) ammatin näkökulmasta. Kolmanneksi se, että näyttöä pitää jaksaa odottaa, vaikuttaa eriskummalliselta kommentilta. Keneltä näyttöä odotat? Kuka sitä tuottaa? Jos lääketiedeyhteisö tai lääke- ja lääketeknologiateollisuus (joka rahoittaa suurimman osan lääket. tutkimuksesta globaalisti) ei tutki hoitotapoja, joiden mekanismi ei vastaa vallitsevaa paradigmaa, eihän lääketieteellistä näyttöä voi tullakaan. Kuka tutkii, jos kukaan ei rahoita? Tutkimus ei ole ilmaista vapaaehtoistoimintaa. Se on paradigmasta ja rahasta riippuvaista.
Toteat, että kun näytön puute on todettu, siihen pitää tyytyä. Tarkentaisitko, kenen pitää tyytyä? Kansalaistenko siihen, että joitakin hoitomuotoja ei tutkita lainkaan siksi, että ne eivät ole osa vallitsevan paradigman mukaista toimintaa, vaikka silti ihmiset kokevat saavansa niistä apua? Eikö niiden tehoakin juuri tämän kokemuksen vuoksi (siis vaikuttavuuden vuoksi) nimenomaan pitäisi tutkia? Vai ajatteletko, että väestötason kokemustiedollakaan ei ole mitään merkitystä? Miksi pitää tyytyä siihen, että tehon (efficacy) tutkimusta (ja sitä myötä RCT-näyttöä) ei ole?
Näyttö eri lääketieteellisten hoitojen hyödyistä (teho, vaikuttavuus ja kustannusvaikutukset) ei ole niin yksinkertaisen selkeä asia kuin annat kommentissasi ymmärtää. RCT-näyttöä on näet alle puolella kaikista lääketieteeseen nojaavista hoidoista joita terveydenhuollossa on käytössä (E. Ernstin mukaan). Tästä vain ei paljon puhuta. Siinä olisikin skeptikoille tärkeä työsarka tuoda totuutta esiin ja selvittää syitä vaikenemiseen. Mitä esimerkiksi ajattelet siitä, että masennuslääkkeitä käytetään edelleen laajasti (melkein puoli miljoonaa suomalaista syö ja vieroitusongelma on todellinen), vaikka vuonna 2019 julkaistu katsaus osoittaa että niillä ei ole plaseboa suurempaa tehoa. Pitäisikö siis tyytyä siihen, että näyttöä masennuslääkkeiden tehosta ei ole ja sen vuoksi lopettaa lääkkeiden kirjoittaminen masennuspotilaille? Sinun logiikkasi mukaan näin ymmärtääkseni pitäisi toimia. Vai onko päätelmäni puutteellinen? Munkholm et al BMJ Open 2019 kirjoitti masennuslääkeasiasta. Suomessa yksikään media ei tietoa julkistanut. Sen sijaan erittäin paljon mediajulkisuutta sai Cipriani ym 2018 Lancetissa julkaistu artikkeli, jossa todettiin että kaikki (tutkitut) masennuslääkkeet vaikuttavat (Plaseboa enemmän) Mukholm ym. sitten analysoivat uudestaan Ciprianin ym aineiston ja tulos oli, että ovat plasebotasoa ja että metodologiassa oli paljon puutteita. Tämäkin heijastaa paradigman murrosta. Kirjoitin aiheesta blogiini. Tarkat lähdeviitteet ovat kirjoituksessa mainitussa Markus J Rantalan kirjassa https://liinanblogi.com/2019/10/30/masennuksen-biologia-valaa-toivoa/
Seuraava ei ole sinulta kysymys, vaan väite ja se liittyy edelliseen: Mutta aina menee pareina, hoitomuoto ja vaiva.
Vastaan ja kysyn: Ei taida mennä aina pareina muualla kuin tietyissä RCT-tutkimuksissa. Käytännön elämässä on usein toisin. Terveyden edistämistutkimuksessa ei mene ollenkaan pareina, vaan useimmiten elintapojen ja elinolosuhteiden kokonaisuuksina. Sairauksien suhteenkaan ei mene pareina läheskään aina. Nimittäin potilaita, jotka istuvat hankalasti tautiluokituksiin, on perusterveydenhuollossa erittäin paljon. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa joka neljännen arvioidaan olevan monisairas eli he potevat useita samanaikaisia sairauksia. Yli 65-vuotiaista monisairaita on jo kaksi kolmesta. Sama tilanne on Suomessakin. Terveydenhuollossa jopa kahdella kolmasosalla oireet jäävät selittämättömiksi. Arviot toiminnallisista oireista ja oireyhtymistä vaihtelevat väestössä 4–30 prosentin ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon potilailla 10–50 prosentin välillä. Yksi hoito yhteen vaivaan -malli ei näissä tapauksissa siis sovellu. Näin ollen se on soveltumaton myös tutkimuksessa. Katso tarkemmin kirjastani Täydentävät hoidot 2019.
Kysyt: Eli ongelmako on siinä, että onko se näyttö riittävää vai ei? Kuka sen voi arvioida? Eikö meillä edellä ole malli, jossa näyttöön perustuva lääketiede on jo hyväksynyt jotain. Jatketaan samalla tavalla!
Vastaan, että koko näytön käsite ymmärrettynä nykyisinä näytön EBM:n näytönasteina A,B,C ja D ja varsinkin plasebokontrolloidun RCT:n suhteen on ongelmissa. Ks. edellinen vastaus ja se, että RCT kuvaa ja antaa tietoa ideaalisesta tilanteesta, ei suinkaan todellisen elämän tilannetta, jossa reaalinen ihminen elää (siksi tutkimustulos voi olla potilaalle merkityksetön). Näyttöön perustuva lääketiede ei itsessään ”hyväksy” mitään. Ihmiset laativat käypä hoito -suosituksia. Suositukset nojaavat joskus hyvin vaatimattomaan näyttöön. Suosituksista ei myöskään ole ohjenuorkaksi ei-lääkäreille (tosin nykyisin on tendenssi, että niitä soveltaisivat jossain määrin kaikki hoitotyössä mukana olevat). Tällä hetkellä lääkärit tekevät suosituksia itselleen, suositusryhmässä on mukana ehkä 1-2 muuta ammattilaista 10-15 lääkärin joukossa, eikä yhtään potilasta!
Kirjoitat: “Päinvastainen ajatus, että kaikki on toimivaa kaikkeen, jos vain joku on kokenut saaneensa siitä hyödyn tai kunnes on toisin osoitettu, avaisi kaiken. Tuskin sitä voi pitää tavoittelemisen arvoisena?”
Kysyn: Tässä kohtaa olet kirjoittanut kysymysmerkin. Miksi? Sillä kukaan ei ole missään tiettävästi esittänyt aivoitustasi, jonka olet yllä pukenut sanoiksi.
Mainitset minun kirjoittaneen että koulutetut ihmiset olisivat erityisen kiinnostuneita vaihtoehdoista. Mainitset lisäksi, että sinä voisit kuvitella, mutta et siis tiedä, että ainakin luonnontieteellinen koulutus etäännyttäisi vaihtoehdoista.
Vastaus: Tutkimusten mukaan he (ja erityisesti koulutetut naiset) käyttävät niitä muita ryhmiä enemmän. Siihen ei vaikuta se, mitä sinä voisit kuvitella. Lue kirjastani Täydentävät hoidot. Siellä on paljon tutkimustietoa täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käytöstä, tutkimuksesta ja lainsäädännöstä. Sitten on helpompi keskustella kun sinulla on perustiedot eikä tarvitse niin paljon arvuutella ja kuvitella. Katso myös tuore tutkimusartikkeli Vuolanto ym 2020 https://journal.fi/sla/article/view/80288.
Sanot: “Miten tähän liittyy paljon puheena ollut ”totuuden jälkeinen aika”- osa ihmisistä haluaa luoda omia totuuksiaan ja osa ihmisistä haluaa levittää omia mielipiteitään ja ajatuksiaan totuuksina.”
Vastaan: Tässähän sinä levität omia totuuksiasi ja mielipiteitäsi, jotka vain hatarasti nojaavat tutkimustietoon. Mutta asia on helposti korjattavissa, kun ryhdyt tutustumaan alan tutkimukseen. Se on haastavaa maassa, jossa valtavirtanäkemykset (tiedeyhteisö, viranomaiset ja media) suhtautuvat kritiikittömästi (tietysti, kysehän on paradigma-asetelmasta, vrt. Ciprianin ym “tutkimus”) valtavirtaterveydenhuoltoon, mutta suhtautuvat valtavirtanäkemyksistä vähänkin poikkeaviin näkemyksiin väheksyen, joskus jopa halveksuen ja tietoa vääristelleen ja linkittävät ne propagandistisesti kummallisuuksiin, kuten hopeaveteen, yksisarvisiin ja mustaansalvaan. Aidot skeptikot kyllä puuttuvat tällaiseen ilmiöön ja kysyvät: Miksi tämä on näin? He eivät mene sieltä missä aita on matalin.
Kiitos Pauliina, perusteellisesta vastauksesta.
Kehotit hankkimaan tietoa, joten luin tutkimusartikkelin, johon laitoit linkin. Oli kiinnostava!
Arveltiin, että erilaisia hoitoja jopa 100–200. Perustui taloustutkimuksen kyselyihin.
CAM-käyttö on vähentynyt, vaikka julkisesti on väitetty lisääntyneen merkittävästi. Käytetyimmät: luontaistuotteet, ravintolisät ja rohdosvalmisteet. Muita yleisiä: rukous, akupunktio ja kiropraktiikka. Yleinen usko parantavuuteen on laskenut. Käyttäneet ovat kokeneet saaneensa apua. Terapioita, joissa mukana asiantuntija hoitaa, käytti eniten naiset ja vanhemmat ikäluokat. Etenkin korkeasti koulutetut käyttivät itsehoitovalmisteita.
Akupunktio, osteopatia ja naprapatia ovat Valviran nimekesuojattuja ammattinimikkeitä. Joidenkin hoitojen tehokkuudesta on lääketieteen tutkimuksia, joista osa kliinisiä kokeita. Tutkimuksia on etenkin kehomielihoidoista. Joitakin voidaankin pitää näyttöön perustuvina.
Usein rajanveto CAM-hoitojen ja muun lääkinnän välillä etenkin maallikolle vaikeaa.
Jako tehottomiin ja haitallisiin on haastavaa myös ammattilaisille.
——
Kirjoitat vastauksessasi, ”ne kaikki ovat käytännön elämässä täydentäviä eli ihmiset eivät käytä niitä vaihtoehtoisina, vaan tavanomaisen hoidon tukena ja lisänä ..:”.
Etkö sinä itsekin ole kuvannut niitä myös vaihtoehtoina? Ainakin tutkimusartikkeli, johon viittaat, kirjoittaa käytöstä vaihtoehtona!
Eikö hoitojärjestelmät itse esitä tarjoavansa apua myös vaihtoehtoisena?
Tämä on koko tämän jatkokirjoituksen kanalta oleellista! Minä jatkan siitä oletuksesta, että se vaihtoehtoisuus on vahvasti mukana.
——
Se miksi en ymmärrä sinun tekstiäsi, liittyy varmaan termiin ”psyko- sosiaalinen ja kulttuurinen”. Kyllä minä uskon, että ihmiset ovat pettyneet saamaansa apuun lääketieteeltä. Saatan minäkin joskus tulla kuulumaan tuohon joukkoon. Mutta silti minä en kykene tajuamaan, että mitä annettavaa suurimmalla osalla noista 100-200 voisi olla minulle siinä tilanteessa. Se on varmaan minun oma ”psyko- sosiaalinen ja kulttuurinen” kohtaloni. Minun vaatimustasoni noiden hoitojärjestelmien pohjana olevan tiedon luotettavuudelle ei täyty.
Ajattelen tässä mm. antroposfista akaasine aikakirjoineen. Hahnemanin pari sataa vuotta vanhoja periaatteita, jotka eivät perustuneet edes tuolloin tiedolle ja, jotka jo lukion kemian osaamisella voi osoittaa mahdottomiksi. Tai muinaiset Intialaiset tai Kiinalaiset perinnehoidot. Tai energiahoidot. Tai detox.
Ja mistä minä voin erottaa ne ravintolisät tms., joissa on taustalla todellista ja missä vain loistava bisnesidea.
Uskoisin sinun ymmärtävän tämän ongelman, koska sinä itsekin kirjoitat yksisarvishoidoista epäilevään sävyyn. Luulisin, että siitäkin on joku kokenut saaneensa apua.
——
Eikö eri hoitojärjestelmät esitä tarjoavansa apua myös fyysiselle puolelle? Eikä vain täydentävänä vaan myös vaihtoehtona?
Kirjoitat: että ihmisellä on myös psyko- sosiaalinen ja kulttuurinen osa (fyysisen lisäksi), … mutta myös ei-materiaalisesti toimivia asioita, joita ei voi palauttaa (redusoida) aineeseen.
Ehkä meissä on joku ”psyko-fyysis-sosiaalinen ja kulttuurinen olento” joka jossain tilanteessa tarvitsee täydentävää hoitoa, jolla ei tarvitsisi olla yhteyttä fyysiseen todellisuuteen.
Ehkä joku vaiva voi olla pelkää psyko-sosiaalista tai kultuurista ja siis olla niin fyysisestä todellisuudesta irti, että avun voisi saada vaihtoehtoisena jostain, jolla ei tarvitsisi olla lainkaan yhteyttä fyysiseen todellisuuteen? Silloin se voisi kuulua sarjaan lähes-mistä-tahansa.
Kokonaisuus. Mutta miten varmistetaan, että ei keskitytä liikaa fyysisestä todellisuudesta irti olevaan ja unohdetaan fyysinen todellisuus? Ja se voi aika helposti unohtua, jos hoidon määrittäjä ei ole kouluttautunut lääkäriksi. Usein pelkkä lääkäri ei edes riitä, vaan tarvittaisiin erikoistunut lääkäri.
——
Kirjoitat vastauksessasi kysymysmuotoon: ”…pitäisikö siis tyytyä siihen, että näyttöä masennuslääkkeiden tehosta ei ole ja sen vuoksi lopettaa lääkkeiden kirjoittaminen masennuspotilaille?”
Ei tuo kysymys ole vastattavaksi tarkoitettu!
Olinpa kirjoittanut huonosti, kun ei käynyt ilmi, että oli jatkoa sille, jossa pohdittiin ns. CAM hoitojen roolia osana virallista järjestelmää.
Tuot esille, että masennuslääkkeiden tehosta on tehty tutkimuksia! Jo vakiintunutta asiaa on siis tutkittu! Eikö se ole merkki, että tiede toimisi? Tiede kyseenalaistaa myös itseään. Onko näyttä jo riittävää? Voisiko prosessi olla jo käynnissä tai käynnistymässä?
——
Kirjoitat ja kysyt: ”… se, että näyttöä pitää jaksaa odottaa, vaikuttaa eriskummalliselta kommentilta… … Toteat, että kun näytön puute on todettu, siihen pitää tyytyä. Tarkentaisitko, kenen pitää tyytyä?
Eikö niiden tehoakin juuri tämän kokemuksen vuoksi (siis vaikuttavuuden vuoksi) nimenomaan pitäisi tutkia? Vai ajatteletko, että väestötason kokemustiedollakaan ei ole mitään merkitystä? Miksi pitää tyytyä siihen, että tehon (efficacy) tutkimusta (ja sitä myötä RCT-näyttöä) ei ole? ”
Varmaan kirjoitin huonosti, jos ei käynyt ilmi, että liittyi kohtaan, jossa oli puhe, että vaihtoehtohoitoja on jo mukana virallisissa hoidoissa.
En kai niin kirjoittanut, että ei pidä tutkia. On varmasti ihan oikea ongelma, että kuka tutkii ja millä rahalla. Ja varmaan on ongelma, jos pitäisi tutkia jotain sellaista, johon ei ymmärrä mekanismia. Jos hoitoja on 100-200, niin tutkittavaa on paljon. Ja pitää olla kunnollista.
”Kun näytön puute on todettu” voi tarkoittaa myös, että tehon puuttuminen on osoitettu.
En minä ole odottanut RCT-näyttöä. Näyttöä kyllä. Tieteen tekijöiden on sovittava se mikä riittää näytöksi. Ja siitäkin on päätettävä, että ketkä tieteen tekijät. Esim. teologilla voi olla eri tulokulma rukouksen voimaan, kuin esim. lääkäreillä. Tai ateistilla. Rukous on yksi tutkimuksessa mainittu hoitomuoto.
Jos kansalainen haluavat tehdä omia päätöksiä tiedon pohjalta, niin silloin kansalainenkin joutuu tyytymään odottamaan sitä tietoa!
Täysivaltaisella kansalaisella on ja pitää olla oikeus tehdä päätöksiä heikomman näytön tai vaikka tunteen pohjalta.
Mutta kansalaisille pitäisi varata mahdollisuus tehdä päätöksiä oikean ja kunnollisen tiedon pohjalta. Ja jos näyttö on heikko, niin se pitää kertoa. Ja jos näyttö puuttuu kokonaan, niin sekin pitää kertoa suoraan.
——
Kirjoitat, että et ymmärrä kysymystä: Eikö vaatimustaso tiedon luotettavuudelle ole kuitenkin mennyt eri suuntaan. Tai että ne olisivat jopa jo käynnistäneen uuden muutoksen?”
Tämä liittyi eräiden hoitojärjestelmien perustana oleviin teorioihin.
——
Kirjoitat, että RCT-näyttöä on näet alle puolella kaikista lääketieteeseen nojaavista hoidoista, joita terveydenhuollossa on käytössä…”
Voisitko avata tätä? Lukijoissa on paljon maalikoita, joita tämä voisi ihan oikeasti kiinnostaa.
Ovatko ne sellaisia hoitoja, jotka ovat vakiintuneita käyttöön aikoja sitten? Tutkitaanko niitä? Onko niissä tapahtunut muutoksia? Pitäisikö noista hoidoista luopua, kun ei ole RCT-näyttöä? Olisiko se järkevää? Olisiko se mahdollista?
Vai pitääkö ottaa tasapuolisuuden nimissä siihen joukkoon lisää esim. CAM-hoitoja?
—–
Kirjoitat, että Monista hoidoista on näyttöä, jopa RCT-näyttöä. Kuvan 1 hoitomuotoja käytetään monissa maissa laajasti terveydenhuollossa lääkäreiden suosittelemina. Ne siis kuuluvat EBM:aan.
Tarkoitat varmaan, että näyttö, ei lääkärin suositus, tekee hoitomuodosta osan EBM:tä?
Mutta hoitomuotoja voi olla mukana järjestelmissä, jotka ovat politikkojen laatimia ilman että ovat osa EBM:ää. Siksi myös lakialoitteet. Ja parhaillaan on menossa uusi aloite.
Kiitos vastauksistasi ja lisäkysymyksistä. Selkeyden vuoksi laitan kysymyksesi eteen JW ja vastaukseni eteen PA.
JW: ”Kirjoitat vastauksessasi, ”ne kaikki ovat käytännön elämässä täydentäviä eli ihmiset eivät käytä niitä vaihtoehtoisina, vaan tavanomaisen hoidon tukena ja lisänä ..:”. Etkö sinä itsekin ole kuvannut niitä myös vaihtoehtoina? Ainakin tutkimusartikkeli, johon viittaat, kirjoittaa käytöstä vaihtoehtona! Eikö hoitojärjestelmät itse esitä tarjoavansa apua myös vaihtoehtoisena? Tämä on koko tämän jatkokirjoituksen kanalta oleellista! Minä jatkan siitä oletuksesta, että se vaihtoehtoisuus on vahvasti mukana.”
PA: Olen kirjoissani ja kirjoituksissani todennut, että kansainvälinen tutkimus osoittaa kiistatta, että CAM- hoitoja käytetään kehittyneissä teollisuusmaissa lähes aina (kaikista asioista on poikkeuksia) täydentämään länsimaisen terveydenhuollon palveluja. Suomessakin vain 1-2 % kyselyhetkellä kertoi, että kuluneena vuonna oli turvautunut vain täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitoihin (ei siis ehkä ollut tarvinnut th-palveluja (tutkimus 1980-luvun alussa tehty, kirjassani ”Täydentävät hoidot on lisää tietoa) Tämä on erittäin selkeä, tutkittu fakta.
Olet varmana lukenut Vuolanto ym. 2020 tutkimusartikkelin pikaisesti, kun väität että artikkeli ”kirjoittaa käytöstä vaihtoehtona!” Artikkeli ei edes käsittele käyttöTAPAA, vaan ainoastaan käytön yleisyyttä ja koettua hyötyä ja sanoo näin: ”Käytämme jatkossa artikkelissa CAM-lyhennettä, vaikka sekään ei ole aivan puolueeton termi” viitaten siihen, että termin valinnalla saatetaan ilmaista omaa kantaa kiistanalaiseen kysymykseen (kuten ”uskomushoito”). Regressioanalyysillä artikkelissa selvitettiin eri hoitomuotojen keskinäistä tilastollista yhteyttä. ”CAM-hoitojen ja valtavirtalääketieteen käyttö eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toisiinsa eli CAM-hoidot eivät vähentäneet valtavirtalääketieteen käyttöä. Vastaajat hakivat apua laajasti eri hoitomuodoista”, sanotaan artikkelissa. Tämä ei tarkoita että CAM-hoitoja käytettiin vaihtoehtoina, vaan sitä, että CAM-hoitojen käytön lisääntyessä valtavirtahoitojen käyttö ei vähentynyt. Ihmiset (ne jotka CAM-hoitoja käyttivät) käyttivät siis monia hoitoja. Tämä vahvistaa kansainvälisen tutkimuksen tiedot CAM-hoitojen käytöstä täydentävinä, ei vaihtoehtoisina.
En ole tutkinut, millä tavoin eri hoitojärjestelmät markkinoivat palvelujaan. Lain mukaan niitä ei edes saa tarjota vaihtoehtona lääketieteellisille hoidoille (=CAM-hoitajat eivät saa tehdä diagnooseja eikä määrätä reseptilääkkeitä). Tiedätkö sinä ehkä tästä enemmän?
Sinä silti haluat pitää kiinni vaihtoehtoisen käytön oletuksesta – vastoin tutkimustietoa.
——
JW tiivistetysti: Se miksi en ymmärrä sinun tekstiäsi, liittyy varmaan termiin ”psyko- sosiaalinen ja kulttuurinen”…. Mutta silti minä en kykene tajuamaan, että mitä annettavaa suurimmalla osalla noista 100-200 voisi olla minulle.. Minun vaatimustasoni noiden hoitojärjestelmien pohjana olevan tiedon luotettavuudelle ei täyty. Ajattelen tässä mm. antroposfista akaasine aikakirjoineen. Hahnemanin pari sataa vuotta vanhoja periaatteita, jotka eivät perustuneet edes tuolloin tiedolle ja, jotka jo lukion kemian osaamisella voi osoittaa mahdottomiksi. Tai muinaiset Intialaiset tai Kiinalaiset perinnehoidot. Tai energiahoidot. Tai detox. Ja mistä minä voin erottaa ne ravintolisät tms., joissa on taustalla todellista ja missä vain loistava bisnesidea. Uskoisin sinun ymmärtävän tämän ongelman, koska sinä itsekin kirjoitat yksisarvishoidoista epäilevään sävyyn. Luulisin, että siitäkin on joku kokenut saaneensa apua.
PA: Kyllä. Ymmärrän hyvin ongelmasi. Sinun ei onneksi tarvitse käyttää mitään mainitsemistasi jutuista. Minun näkökulmani tähän on, että vallitsevassa ajattelutavassa on radikaali virhe: Oletetaan, että muka KAIKKI virallisen systeemin hoidot olisivat muka tieteellisesti tutkittu ja KAIKKI sen ulkopuolella tarjottavat olisivat muka näyttöä vaille. Kumpikaan oletus ei pidä paikkaansa. Myöskään vaikutusmekanismia ei läheskään kaikissa virallisissa hoidoissakaan tunneta, mm SSRI -lääkkeet – serotoniiniteriaa ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi, ja kirurgiassa tehdään jatkuvasti operaatioita, joiden tehosta ei ole näyttöä. Kuinka nämä istuvat vaatimustasoosi tiedon luotettavuudesta?
Tosin sanoen, minä pyrin tarkastelemaan erilaisia hoitomuotoja arvovapaasti siinä kontekstissa, joissa niitä käytetään. Vaikka minäkään en ymmärrä esim. homeopatian mekanismia (muuten kysyin kerran yhdessä konferenssissa Englannin kuningatar Elisabethin homeopaattilääkäriltä, ei hänkään osannut sitä täsmällisesti selittää, viittaasi informaatioon, ei kemiaan ja sanoi, että käyttää MOLEMPIA länsimaista ja homeopatiaa tarpeen mukaan) ajattelen, että koska on erittäin paljon tutkimuksia osoittamaan homeopatian koettuja hyötyjä, en voi oman ymmärtämättömyyteni perusteella tuomita Elisabethia ja hänen lääkäriään, puhumattakaan että ryhtyisin kannattamaan homeopatian kieltoa Suomessa. Sitäkään kun ei käytetä vaihtoehtona. Tiukoin plasebokontrolloiduin RCT-kriteereiden tehdyt meta-analyysit osoittavat plasebotasoa, lähes kaikki muut tutkimukset hyötyjä. Saattaa johtua hoitosuhteesta, joka on erilainen kuin tavallisella lääkärillä käynti.
——
JW: Eikö eri hoitojärjestelmät esitä tarjoavansa apua myös fyysiselle puolelle? Eikä vain täydentävänä vaan myös vaihtoehtona? Kirjoitat: että ihmisellä on myös psyko- sosiaalinen ja kulttuurinen osa (fyysisen lisäksi), … mutta myös ei-materiaalisesti toimivia asioita, joita ei voi palauttaa (redusoida) aineeseen.
Ehkä meissä on joku ”psyko-fyysis-sosiaalinen ja kulttuurinen olento” joka jossain tilanteessa tarvitsee täydentävää hoitoa, jolla ei tarvitsisi olla yhteyttä fyysiseen todellisuuteen. Ehkä joku vaiva voi olla pelkää psyko-sosiaalista tai kulttuurista ja siis olla niin fyysisestä todellisuudesta irti, että avun voisi saada vaihtoehtoisena jostain, jolla ei tarvitsisi olla lainkaan yhteyttä fyysiseen todellisuuteen? Silloin se voisi kuulua sarjaan lähes-mistä-tahansa.
PA: Edelleen pitäydyt oletuksessa vaihtoehtoisuudesta virallisille hoidoille, jolle kuitenkaan ei löydy tutkimuksista tukea. Varmaan yksittäisiä tapauksia on, mutta niistä ei oikein voi vetää yleisiä päätelmiä. Niin tosin Suomessa tehdään: on jopa vedottu ”kaikkien vaihtoehtohoitojen vaaroihin” 30 vuotta (!!) sitten sattuneella kuolintapauksella, joka ei edes johtunut hoitomuodosta (kuhnekylpy), vaan hoitajan typeryydestä. Tätä nimittäisin propagandaksi, en näytöksi.
Mitä tarkoitat ”sarjaan lähes-mistä-tahansa”? Se, että ihminen koostuu materiaalisesta kehosta JA ei-materiaalisesta mielestä, tietoisuudesta, tunteista jne (korrespondenssiteorian mukaisesti), ei tarkoita että ne olisivat toisistaan IRRALLISIA, joten puheesi ”hoidosta, jolla ei ole yhteyttä fyysiseen todellisuuteen” on tässä yhteydessä irrelevantti. Ihminen on kehomielellinen olento. On tietysti pelkkiä fyysisiä hoitoja (esim. kirurgia), mutta useimmiten mukana on aina myös mielellinen puoli. Psykoterapiakin on mielellistä ja kehollista samanaikaisesti. Samoin mindfulness, vyöhyketerapia ja muut kosketushoidot sekä musiikkiterapia ja muut taideterapiat. Ihminen on myös yhteisöeläin ja siksi koko ympäröivä kulttuuri ja yhteisö voivat olla parantavia tai pahentavia. Demarkaatiolinja ei mene virallisen ja ei-virallisen (”vaihtoehtoisen”) välillä, vaan biologis-kemiallis-fysikaalisen ja kokonaisvaltaisen välillä.
——
JW: Kokonaisuus. Mutta miten varmistetaan, että ei keskitytä liikaa fyysisestä todellisuudesta irti olevaan ja unohdetaan fyysinen todellisuus? Ja se voi aika helposti unohtua, jos hoidon määrittäjä ei ole kouluttautunut lääkäriksi. Usein pelkkä lääkäri ei edes riitä, vaan tarvittaisiin erikoistunut lääkäri.
PA: Tässä olet sukeltanut kuvitelmaan hoidosta, jossa kellutaan kaukana fyysisestä todellisuudesta, jolloin nimenomaan ei olla kokonaisvaltaisuuden käsitteen piirissä. Jossain rentoutushoidossa sellaista syvään tilaan vaipumista voi tapahtua, mutta rentoutuksen jälkeen henkilö palaa ”normaaliin” tilaan. Samanlainen ilmiö tapahtuu taidekokemuksessa. Mitä on liikaa keskittyminen? Kommentissasi sekoittuu ammatillinen toiminta ja tieteellinen näyttö. CAM-hoidot eivät ole lääketieteellisiä, joten lääkäri ei useimmiten edes tunne niitä ja niiden mahdollisia hyötyjä ja haittoja (tosin nyt on alettu jo opettaa Hgin lääkiksessä mindfulnessia). Korvakirurgian erikoislääkäri, ortopedi tai syöpälääkäri ovat erikoisasiantuntijoita. Päinvastoin kuin väität, useimmat terveyshuolet hoituvat nimen omaan perusterveydenhuollossa ilman erikoissairaanhoitoa. Useimmat vieläpä ilman lääkäriä. Pienellä osalla (noin kolmannes väestöstä) on ilmeinen tarve saada muunkinlaista apua kuin sitä, mitä terveyskeskus tarjoaa. Suotakoon heille se oikeus. Sinulla näyttää olevan käsitys, että lääkäri olisi jotenkin tieteen edustaja. Jännä käsitys. Ovatko fysioterapeutti, psykoterapeutti ja terveydenhoitaja samalla tavoin oman alansa tieteen edustajia?
—-
JW: Tuot esille, että masennuslääkkeiden tehosta on tehty tutkimuksia! Jo vakiintunutta asiaa on siis tutkittu! Eikö se ole merkki, että tiede toimisi? Tiede kyseenalaistaa myös itseään. Onko näyttö jo riittävää? Voisiko prosessi olla jo käynnissä tai käynnistymässä?”
PA: Kysymys antamassani masennuslääke-esimerkissä ei ollut tieteen toimivuudesta, vaan terveyspolitiikasta eli käytännön ja tutkimuksen välisestä suhteesta eli siitä, että VAIKKA tutkimusnäyttö osoittaa, että lääkkeet ovat suunnilleen plasebon tasoa, SIITÄ HUOLIMATTA niitä edelleen käytetään yleisesti. Totta kai on hyvä, että joku on rohjennut astua valtavirtatutkimuksen riveistä ja tehnyt uuden analyysin jo julkaistusta tutkimuksesta. Kyse oli tiedevilpistä. Ja siitä, että tätä vilppiä ei edes medianoteerannut. Miksi? (=retorinen kysymys). Mistä prosessista puhut? Th-järjestelmän hitaasta muuttumisestako? En ymmärrä. Sekoitatko ehkä tieteen ja käytännön terveydenhuollon ja sen ammatillisen toiminnan? Ne ovat kaksi eri asiaa.
——
JW: ”Kun näytön puute on todettu” voi tarkoittaa myös, että tehon puuttuminen on osoitettu.
En minä ole odottanut RCT-näyttöä. Näyttöä kyllä. Tieteen tekijöiden on sovittava se mikä riittää näytöksi. Ja siitäkin on päätettävä, että ketkä tieteen tekijät. Esim. teologilla voi olla eri tulokulma rukouksen voimaan, kuin esim. lääkäreillä. Tai ateistilla. Rukous on yksi tutkimuksessa mainittu hoitomuoto.
PA: Näytön puutteesta ei voi tehdä päätelmää tehon puuttumisesta (jos kerran sitä ei ole tutkittu). Siitä voi tehdä vain sen päätelmän, että ”tehoa ei tunneta”. Tämä on täysin eri asia kuin ”tehoa ei ole”. Kyllä, tiedeyhteisössä on sovittava näytöstä. Siitäpä keskustellaankin paljon nykyisin.
————–
JW: Jos kansalainen haluavat tehdä omia päätöksiä tiedon pohjalta, niin silloin kansalainenkin joutuu tyytymään odottamaan sitä tietoa! Täysivaltaisella kansalaisella on ja pitää olla oikeus tehdä päätöksiä heikomman näytön tai vaikka tunteen pohjalta. Mutta kansalaisille pitäisi varata mahdollisuus tehdä päätöksiä oikean ja kunnollisen tiedon pohjalta. Ja jos näyttö on heikko, niin se pitää kertoa. Ja jos näyttö puuttuu kokonaan, niin sekin pitää kertoa suoraan.
PA: CAM-hoitojen suhteen tilanne Suomessa on nyt se, että ei ole koottu yhteen olemassa olevaa kansainvälistä tutkimustietoa, joka osoittaa näytön (hyödyt ja haitat) siltä osin kuin hoitoja on tutkittu. Pohjoismassa julkaistaan vuosittain n. 120 tutkimusartikkelia ja maailmalla tuhansia. Niitä vain ei Suomessa kukaan seuraa, kun ei ole tutkijoita (vain muutama on). Kyllä, olen samaa mieltä, että kansalaisten pitää saada tehdä päätöksiä kunnollisen tiedon pohjalta! Siksi juuri se tieto pitää kerätä yhteiskunnan toimesta ja kunnolla. Ja tieto pitää julkisesti ja avoimesti kertoa kansalaisille, niin vahva kuin heikko näyttö tai sekin jos näyttöä ei ole tai se kertoo, että joku metodi on vaarallinen. Tämä on lainsäätäjän tehtävä varmistaa, että tieto kootaan ja tiedotusta järjestetään.
——
JW: Kirjoitat, että et ymmärrä kysymystä: Eikö vaatimustaso tiedon luotettavuudelle ole kuitenkin mennyt eri suuntaan. Tai että ne olisivat jopa jo käynnistäneen uuden muutoksen?” Tämä liittyi eräiden hoitojärjestelmien perustana oleviin teorioihin.”
PA: En ymmärrä vieläkään.
——
JW: ”Kirjoitat, että RCT-näyttöä on näet alle puolella kaikista lääketieteeseen nojaavista hoidoista, joita terveydenhuollossa on käytössä…” Ovatko ne sellaisia hoitoja, jotka ovat vakiintuneita käyttöön aikoja sitten? Tutkitaanko niitä? Onko niissä tapahtunut muutoksia? Pitäisikö noista hoidoista luopua, kun ei ole RCT-näyttöä? Olisiko se järkevää? Olisiko se mahdollista? Vai pitääkö ottaa tasapuolisuuden nimissä siihen joukkoon lisää esim. CAM-hoitoja?”
PA: Terveydenhuollossa käytettävien hoitojen tieteellisestä näytöstä keskustellaan nykyään hyvin paljon kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. En voi vastaa yksittäisiä, satoja terveydenhuollossa käytettäviä hoitomuotoja koskeviin kysymyksiisi. Sitä paitsi näytön asteetkin ovat erilaiset. Tietoa löytyy mm. täältä Ernst, E. 2011. How much of CAM is based on research evidence? Evidence-based complementary and alternative medicine. Article ID 676490, http://dx.Doi.Org/10.1093/ecam/nep044. Ernstin mukaan virallisen systeemin hoidoista 50-65%:lla on RCT- näyttö ja CAM-hoidoista 7.4%:lla.
Hassua, että kysyt saman kysymyksen, jonka minä esitin sinulle koskien masennuslääkkeiden tehoa eli ”pitäisikö noista hoidoista luopua”. Sinä vastasit ”Ei tuo kysymys ole vastattavaksi tarkoitettu!” Juuri tästä asiasta keskustellaan eli evidenssin laadusta. RCT nykymuodossaan antaa rajoittuneen kuvan tutkittavan hoidon hyödyistä reaalimaailmassa. Minusta hoitomuotoja (ei kuitenkaan kaikkia) pitäisi yleensäkin tutkia niiden arjessa eli todellisessa elämässä esim. vertailemalla hoitoa A hoitoon B. Nyt tilanne on usein se, että verrataan hoitoa A+B hoitoon B (vakiintunut hoito). Tästä tuoretta keskustelua on mm. äskettäin julkaistussa New England Journal of Medicinessä, jossa todetaan ”But the first step is for everyone involved to honesty acknowledge the lack of evidence supporting the majority of common medical decisions and the urgent need for more relevant and efficient clinical research ”. April 2020 https://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMp1915448?listPDF=true
—–
JW: Kirjoitat, että Monista hoidoista on näyttöä, jopa RCT-näyttöä. Kuvan 1 hoitomuotoja käytetään monissa maissa laajasti terveydenhuollossa lääkäreiden suosittelemina. Ne siis kuuluvat EBM:aan. Tarkoitat varmaan, että näyttö, ei lääkärin suositus, tekee hoitomuodosta osan EBM:tä?
PA: Kuten aikaisemmin kirjoitin EBM koostuu kolmesta osasta: 1) tieteellinen näyttö, 2) kliininen kokemus + 3) potilaan preferenssit. Todellisuudessa on niin, että vaikka joistakin CAM-hoidoista (esim. mindfulness, kalevalainen jäsenkorjaus, akupunktio) on tieteellistä näyttöä, ne eivät silti ole osa virallista th-järjestelmää Suomessa. Viittasin tuossa yllä siihen, että monissa maissa useita CAM-hoitoja on virallisessa järjestelmässä ja siellä siis lääkäri voivat lakiin nojaten itse käyttää/suositella näitä hoitomuotoja. Aiheesta tarkemmin kirjassani Täydentävä hoidot. 2019.
————
JW: ”Mutta hoitomuotoja voi olla mukana järjestelmissä, jotka ovat politikkojen laatimia ilman että ovat osa EBM:ää. Siksi myös lakialoitteet. Ja parhaillaan on menossa uusi aloite.”
PA: Mitähän mahdat tarkoittaa? Viittaatko olka- ja polvikirurgiaan tai masennuslääkkeisiin? Ehkä akupunktioon, josta on olemassa tutkimusnäyttöä? Eduskunnassa ei ole parhaillaan menossa lakialoitetta CAM-asiasta.
Olet oikeassa:
Tutkimuksen pohdintaosassa kirjoitetaan!
”Osaa hoidoista saatetaan käyttää lääkärien määräämien hoitojen vaihtoehtona.” Sitä ei ole esitetty ko. tutkimuksessa tutkimustuloksena tai johtopäätöksenä. Enemmänkin arviona tai epäilynä tms..
Tässäkö se suurin väännön kohde siis on? (retorinen kysymys!)
Toinen puoli halua käyttää termiä ”täydentävä ja vaihtoehtoinen”, jolloin toinen osapuoli vetoaa, että vaihtoehtoisena voi tarkoittaa samaa kuin että jää käytännössä hoitamatta. Ja sehän on parjausta, koska toinen puoli vetoaa, että sitähän käytetään kuitenkin vain täydentävänä.
Minun on lukemani perusteella helppo uskoa, että on olemassa suuri joukko hoitoja, joilla ei ole suoria haittavaikutuksia. Mutta edelleen minun on helppo uskoa, että osa niistä hoidoista käytettynä vaihtoehtoisena vastaa oikean hoidon laiminlyömistä.
Mutta miksiköhän niitä sitten halutaan kutsua myös vaihtoehtoisiksi? (retorinen kysymys!)
Eli hoitoja halutaan kutsua täydentäviksi ja vaihtoehtoisiksi, mutta niitä siis käytetään ja erityisesti markkinoidaan vain täydentävinä!
—–
Kahteen kertaan et ole ymmärtänyt …. Kirjoitin kummassakin kysymyksessä,
Aikaisempi:
”Ayervedan ja kiinalaisen lääkinnän pohjalla on tuhansia vuosia ajan niiden valta-alueilla harjoitetut uskonnot ja / tai filosofiat.
Homeopatian pohjana on Hahnemannin ajatukset ja järkeilyt n. 200 vuoden takaa. Antiikin ajatukset vaikuttivat häneen. Tässä 200v on pitkä aika!”
Antroposofisen lääkinnän pohjalla on mm. Steinerin (n. 100 vuotat sitten) ajatukset ja homeopatia. (Wikipedia sanoo mm.) Steiner sai tiedot oman kertomansa mukaan selvänäkemällä suoraan astraalitasolla olevista akaasisista aikakirjoista.
Minun vaatimustasoni noiden hoitojärjestelmien pohjana olevan tiedon luotettavuudelle ei täyty.”
Jälkimmäinen:
”Ajattelen tässä mm. antroposfista akaasine aikakirjoineen. Hahnemanin pari sataa vuotta vanhoja periaatteita, jotka eivät perustuneet edes tuolloin tiedolle ja, jotka jo lukion kemian osaamisella voi osoittaa mahdottomiksi. Tai muinaiset Intialaiset tai Kiinalaiset perinnehoidot. Tai energiahoidot. Tai detox.”
Steinerin tiedonhankintamenetelmää taidetaan kutsua myös ”okkultismiksi”.
Mutta sinä tavallaan annoit vastauksen tähän, epäsuoran tosin.
”Vaikka minäkään en ymmärrä esim. homeopatian mekanismia (muuten kysyin kerran yhdessä konferenssissa Englannin kuningatar Elisabethin homeopaattilääkäriltä, ei hänkään osannut sitä täsmällisesti selittää, viittaasi informaatioon, ei kemiaan … en voi oman ymmärtämättömyyteni perusteella tuomita Elisabethia ja hänen lääkäriään…
Edellisen perusteella sinulle “hoidon oppirakenteella” ei ole merkitystä!
Eikä meidän pidä ”tuomita” potilaita. Mutta pitääkö meidän ”tuomita” epärehellisiä hoitajia? (retorinen kysymys!)
Koko pohdinnan taustalla oli käsite paradigma, jonka mInä luulin kuuluvan TIETEEN filosofiaan.
Ja edelleen “tiedon” tai “oppirakenteen” liittyvän TIETEESEEN.
—–
Lukuohje lauseelle (oli huonosti kirjoitettu kun tarvitsee ohjeen): ”Kun näytön puute on todettu” voi tarkoittaa myös, että tehon puuttuminen on osoitettu.
Voi tarkoittaa, että on tutkittu ja todettu että ei ole tehoa!
—–
Olet oikeassa! Oli epätarkkaa kutsua lakialoitteeksi kansalaisaloitteen vaihetta, jossa vasta kerätään kannatusilmoituksia. Sellainen on tekeillä!
Meidän ei ehkä kannata jatkaa keskustelua, koska se ei näytä siirtyvän ”väännön” tasolta hedelmällisempään suuntaan. Tulokulmamme asiakokonaisuuteen on kovin erilainen; miellämme haasteet ja mahdollisuudet hyvin eri tavoin. Yritetään kuitenkin elää sovussa ja kunnioittavasti toistemme, muiden ihmisten ja koko maailman kanssa.
Yleisesti ottaen mielestäni termeistä keskustelu on tärkeää. Ei se ole vain ”vääntöä”, se voi lisätä ymmärrystä silloin kun ei tehdä mielivaltaisia tulkintoja toisen yksittäisistä lauseista, vaan kysytään “Mitä tarkoitit?” tai “Ymmärsinkö oikein?” . Tieteessä ja lainsäädännössä on välttämätöntä määritellä käytetyt termit ja käsitteet tarkasti, jotta asioista voidaan keskustella yhteismitallisesti ja ymmärtää toinen toistaan. Hyvässä tutkimuksessa ne määritelläänkin. Erityisen tärkeää se on, jos kyseessä on kiistanalainen asia. Hyvä määritelmä kuvaa ilmiötä mahdollisimman kattavasti ja siten, että se kertoo riittävän tarkasti sen, mikä erottaa ilmiön toisista enemmän tai vähemmän samankaltaisista ilmiöistä. Hyvä määritelmä kertoo ymmärrettävästi, mikä ”kuuluu joukkoon” ja ”mikä rajautuu joukon ulkopuolelle”. Sen tehtävänä on selkeyttää.
Täydentävät hoidot -termiä on käyttänyt Juhani Knuutikin, joka tässä blogikirjoituksessa mainitaan, muodossa ”täydentävät lääketieteelliset hoidot”, joihin hän lukee mm. inkiväärin. Toisaalta hän pitää kiropraktiikkaa vaarallisena uskomushoitona. Hämmentävää, sillä kiropraktikko on Valviran hyväksymä suojattu ammattinimike ja näillä ammattilaisilla on korkeakoulutasoinen tutkinto. Tämä esimerkki yleisen keskustelun sekavuuden ohella kertoo, että aihepiiriä kannattaisi selvitellä ja tutkia tarkemmin. STM:ssä onkin käynnissä tärkeä, hallitusohjelmassa mainitun tehtävän mukainen prosessi, jossa sevitellään alan sääntelymahdollisuuksia.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää.