Tappavatko vaihtoehtohoidot?

Moni muistaa mediakohun mustasta salvasta ja hopeavedestä runsas vuosi sitten. Yle muistutti siitä 14.5.2019  https://yle.fi/uutiset/3-10716856. Hopeaveden juottamisesta vauvoille tehtiin mediakohun noustua noin vuosi sitten tutkintapyyntö, mutta se ei johtanut syytteen nostamiseen lasten pahoinpitelystä. Helsingin Sanomat 5.4.2019. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006060083.html.

Luotiin voimakas mielikuva

Media myllytti näitä kahta ainetta uutiskoneessaan moneen otteeseen. Kaikille kansalaisille tuli selväksi, että ne ovat haitallisia eikä niitä ole tutkittu.  Samalla vedottiin ”puoskarilain” tarpeeseen puhumalla ”vaarallisista vaihtoehtohoidoista”. Näin syntyi median joukkoviestintävoiman välityksellä mielikuva, että kaikki täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot (CAM- Complementary and Alternative Medicine) ovat vaaraksi.

Jopa joku kansanedustajakin taisi hädissään ja mediakohun painostamana allekirjoittaa loka-marraskuussa 2018 tuolloisen kansanedustajan, syöpälääkäri Sari Raassinan (kok) lakialoitteen siitä, että muun muassa lapsia ja syöpäpotilaita saisivat hoitaa vain terveydenhuollon virallisen koulutuksen saaneet henkilöt. Kirjoitin tästä https://liinanblogi.com/2018/12/01/laki-on-niin-kuin-se-luetaan/

Osa allekirjoittaneista tosin myöhemmin havahtui huomaamaan, että hätä olikin ohjannut kirjoittavaa kättä tiedon ja faktojen sijaan.

Puoskarilakialoite, jota nyt ajaa myös sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiantuntijaryhmä suosituksessaan puhumalla vaihtoehtohoitojen sääntelystä, ei nimittäin rajoittaisi mustan salvan ja hopeaveden käyttöä, mainontaa ja markkinointia millään tavalla. STM:n raportti ei edes mainitse näitä kahta. Kirjoitin tästä edellisessä jutussani https://liinanblogi.com/2019/05/17/sosiaali-ja-terveysministerio-ehdottaa-kummia/

Hopeavesi ja mustasalva ovat aineita, ei hoitajia

Ehdotettu vaihtoehtohoitojen sääntelyä koskeva puoskarilakialoite ei kohdistukaan myytäviin aineisiin, vaan se pyrkii rajoittamaan sellaisten henkilöiden toimintaa, jotka eivät ole julkisessa Valviran ylläpitämässä sote-ammattilaisten rekisterissä.  Rajoitus koskisi hoitajia: erilaisia taideterapeutteja, kalevalaisia jäsenkorjaajia, vyöhyketerapeutteja, jooga- ja mindfulness-ohjaajia, ja lukuisia muita kehomieli-terapeutteja.

Terveysalan isot ammattiliitot ovat voimallisesti lobanneet puoskarilain puolesta ja ajaneet jo kymmenen vuotta sitä kuin käärmettä pyssyyn – valitettavasti propagandistisin keinoin. On vedottu tieteeseen, mutta ”unohdettu” kertoa tutkimusfaktoja täydentävien hoitojen hyödyistä, ja puhuttu ”uskomushoidoista”. Media on ollut kiltisti tässä lobbausjuonessa mukana, mitä hämmästelen suuresti.

Esimerkiksi kaikista yllä listattujen terapeuttien (joita siis rajoitusaloite koskisi muiden ”epävirallisten” ei-Valviran- listoilla-olevien hoitajien ohella) tarjoamista hoitomuodoista on olemassa tutkimuksia, joskaan ei valtavia määriä eikä välttämättä biolääketieteen alaan luettavia. Joka tapauksessa on valheellista sanoa, että täydentävien hoitojen vaikutuksista ja hyödyistä ei ole tutkimusnäyttöä.

Saako ihminen itse valita, kuka häntä hoitaa?

Mustan salvan vaarat ovat todellisia. Aineen historiasta, käytöstä ja käytön syistä itsehoitomenetelmänä kirjoitti viime vuoden lopulla American Journal of General Practice  https://www1.racgp.org.au/ajgp/2018/december/black-salve-in-a-nutshell. Kirjotus on hyvä ja valistava.

Mustan salvan ja hopeaveden todellisiin vaaroihin tunnepitoisesti vetoamalla on pyritty ajamaan lakia, joka rajoittaisi tiettyjen ihmisryhmien vapautta valita haluamansa henkilö itseään tai perhettään auttamaan. Jos auttaja ei ole Sosiaali- ja terveysalan valvontaviraston, Valviran rekisterissä hän ei saisi auttaa tiettyjä lain osoittamia ihmisryhmiä, mikäli auttamistyö on ammatillista. Ei, vaikka auttajalla, esimerkiksi suomalaista perinnehoitoa edustavalla kalevalaisella jäsenkorjaajalla tai kiinalaisen lääketieteen hoitoammattilaisella on monivuotinen ja pätevä koulutus, vakuutukset ja eettiset sitoumukset kunnossa.

Lobatessa on siis puhuttu yhtä ja tarkoitettu toista.

On puhuttu hopeavedestä ja mustasta salvasta, mutta tarkoitettu, että kaikkien täydentävien hoitajien toimintaa on rajoitettava – argumenttina potilasturvallisuus, jonka uhasta kuitenkaan ei ole esitetty pätevää näyttöä.

Mielestäni tällainen on kaksinaamaista ja hyvin hämmentävää ottaen huomioon, että tutkimusten mukaan suuri osa täydentävien hoitajien (eli niiden, jotka eivät ole Valviran rekisterissä) palveluihin turvautuvista kertoo saaneensa hoidoista apua (Taulukot 1 ja 2)

Taulukko 1. Erilaisia valmisteita, kehomielihoitoja ja hoitojärjestelmiin
kuuluvia hoitoja joskus käyttäneiden osuus prosentteina kaikista vastanneista vuonna 2018.
(n=1020). (Aarva 2018, 34, Taloustutkimus 2018)

Hoitomuotojen luokka Hoitoa käyttäneitä (%)
Valmisteet (luontaistuote, ravintolisä- tai rohdosvalmiste) 65
Kehomielihoidot tai hoitojärjestelmät (akupunktio, kiropraktiikka, vyöhyketerapia, kansanparannus, aromaterapia, hypnoosi, homeopatia tai perinteinen kiinalainen lääketiede) 49
Haastateltujen kokonaismäärä (n) 1020

Taulukko 2. Täydentävien hoitomuotojen käyttö ja koettu avun saanti Suomessa vuonna 2018 (hoitomuotoja joskus käyttäneiden prosentti- osuudet kaikista vastaajista ja avun saannin prosenttiosuudet ko. hoitoa käyttäneistä) (n=1020). (Aarva 2018, 35, Taloustutkimus 2018)

Hoitomuoto Hoitoa käyttäneitä (%) Kokenut saaneensa apua (%) Kokenut, ettei saanut apua (%) Hoitoa käyttäneitä (n)
Valmisteet        
Luontaistuote 53 71 7 522
Ravintolisävalmiste 53 68 5 534
Rohdosvalmiste 28 68 11 274
Kehomielihoidot        
Akupunktio 28 68 12 269
Kiropraktiikka 27 86 3 233
Vyöhyketerapia 14 63 9 146
Kansanparannus 13 75 8 135
Aromaterapia 7 52 21 79
Hypnoosi 4 54 22 47
Hoitojärjestelmät        
Homeopatia 9 61 17 84
Perinteinen kiinalainen lääketiede 5 80 5 62
Haastateltujen kokonaismäärä (n) 1020      

Vaikuttaisi todella epäeettiseltä, jos pian nimitettävä uusi Suomen hallitus lähtisi ajamaan lakia, joka rajoittaisi kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta siten, että mahdollinen laki estäisi täydentävien hoitojen käytön esimerkiksi syöpäsairailta.

Tuoreita tutkimustietoja syöpäpotilaiden täydentävien hoitojen (CAM-hoitojen) käytöstä Suomessa ei ole. Potilaskyselyjen mukaan 1990-luvulla 30 % tutkituista rintasyöpä- ja 28 % eturauhassyöpäpotilaista olivat sairastuttuaan käyttäneet jotakin CAM-hoitoa. Puolet potilaista kertoi uskovansa, että syöpäpotilaat voivat hyötyä CAM-hoidoista, vaikka he eivät ajatelletkaan näiden hoitojen parantavan itse syöpää. Valtaosa (80 %) vastaajista suhtautui myönteisesti siihen, että luotettavat CAM-hoitajat rekisteröitäisiin virallisesti. Vain joka neljäs kertoi lääkärille CAM-käytöstään. (Vuolanto ym. 2018, jossa on listattu alkuperäistutkimukset).

Jos tilanne on sama nytkin, päättäjien olisi syytä kiireesti ryhtyä toimenpiteisiin CAM-hoitojen saatavuuden turvaamiseksi syöpäpotilaille.

Avoin kysymys päättäjille

Esitän tässä avoimen kysymyksen kaikille päättäjille, virkahenkilöille ja puoskarilain puuhahenkilöille:

Kannatatko pyrkimyksiä rajoittaa syöpäpotilaan oikeutta lievittää sairaudesta ja sen rankoista hoidoista johtuvia sivuvaikutuksia ja muita oireita rajoittamalla hänen valinnanvapauttaan käyttää täydentävien hoitajien palveluja? Miksi kyllä/ei? 

Ex-kansanedustaja Sari Raassinan viimesyksyinen lakialoite on vanhan eduskunnan mukana kuollut ja kuopattu. Toivottavasti sitä ei kaiveta esiin haudastaan, vaan keskitytään uudenlaisiin avauksiin.

On rakennettava sellainen täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja koskeva sääntely, joka turvaa kansalaisten itsemääräämisoikeuden ja valinnanvapauden. Työhön on kutsuttava laaja kirjo eri tahoja ja toimijoita, joita asia koskee suoraan tai välillisesti.

Ajattelen näin:

Syöpäsairauden tai muunkin vakavan sairauden diagnosointi ja hoito on jätettävä vain ja ainoastaan lääketieteen upeille ja loistavasti koulutetuille ammattilaisille. Mutta sairaalla ihmisellä on jatkossakin oltava valinnan vapaus. Hänen on itse saatava valita, kuka häntä auttaa vaivojen ja oireiden lievittämisessä. Tämä lienee kansalaisoikeus.  

Viranomaisen tehtävä on tukea valinnanvapautta ja turvata, että ihmiset voivat luottaa hoitajiinsa. Tähän päästään eri ammattikuntien ja potilaiden välisellä yhteistyöllä ja yhteisillä sopimuksilla, koulutuksella sekä asiallisella valistuksella ja totuudenmukaisella tiedottamisella.

Vaarallisten aineiden myynti terveystuotteina on kiellettävä lailla.

Huijarit kuriin!

Täydentävien hoitajien joukossa on valitettavasti sellaisiakin, jotka toimivat epäeettisesti, rahaa ansaitakseen huijaavat ihmisiä tai eivät välitä – typeryyttään, tietämättömyyttään tai silkkaa välinpitämättömyyttään – ohjata vakavasti sairaita lääkärinhoitoon. Tällaisissa tapauksissa tehokas hoito voi estyä tai viivästyä.

Syövän ja muidenkin vakavien tautitilojen hoitomuodot (kuten leikkaukset, sädehoito, sytostaatit) eivät yleensä ole lempeitä, vaan ihmiskehoon rajustikin kajoavia (invasiivisia). Siksi ne voivat ahdistaa. Sairastunut voi pelätä hoitojen aloittamista niiden tuottaman kivun, epämukavuuden tai muiden sivuvaikutusten vuoksi. Tämän tietävät kaikki syöpälääkärit, useimmat syöpäpotilaat ja heidän läheisensä. Minullakin on aika raskaita kokemuksia.   

Tällaisessa, herkässä ja pelokkaassa tilanteessa ihminen kuin ihminen voi olla manipuloitavissa ja johdettavissa harhaan. Ne, jotka ajavat tiukkaa rajoitusta hoitamisen oikeuteen, käsittääkseni tahtovat vaikuttaa juuri tähän ongelmaan. Siihen pitääkin etsiä ratkaisua.

Mutta jotta ratkaisusta tulisi toimiva, se ei voi olla ”totaalikielto”, koska sellainen ei tule käytännössä toimimaan. Ihmiskunnan historiassa on aina ollut virallisen ja oikeimpana pidetyn hoitamisen rinnalla muita, enemmän tai vähemmän virallisia hoitotapoja, jotka ovat kamppailleet olemassa olostaan hoitokentällä. (Ks. Hokkanen ja Kananoja 2017)

Huijarihoitajia on asiallisten ja eettisesti toimivien hoitajien joukossa häviävän pieni osa. Näin uskon. Tutkimustietoa tästä ei ole. Huijareita on kaikilla ammattialoilla. Heitä on  myös lääkäreiden, sairaanhoitajien, psykoterapeuttien ja muiden virallisten ammattilaisten joukossa. Tämä on ikävä asia. Rekisteröinti ei heitä hävitä, mutta auttaa kyllä valvomaan toimintaa.

Täydentävien hoitojen kentälläkin ongelma pitää saada kuriin. Sitä ei kuitenkaan voida saada kuriin rajoittamalla KAIKKIEN epävirallisten hoitajien toimintaa. Oletuksella, johon tiukan rajoittamisen puolustajat perusteettomasti nojaavat (siis että kaikki hoitajat ovat joko hyödyttömiä tai vaarallisia), ei ole todellisuuspohjaa. Siksi on järjetöntä varmuuden vuoksi (siis että varmistetaan, että kukaan syöpäpotilas ei päädy täydentävän hoitajan luo) säätä laki, joka estäisi tiettyjä ihmisiä ja ihmisryhmiä saamasta apua, josta heille on heidän kokemuksensa mukaan hyötyä ja jota he ovat ehkä jo ennen sairastumistaan käyttäneet hyvinvointinsa kohentamiseksi.  

Sairauden diagnosointi ja lääketieteellinen hoito kuuluvat lääkärille

Kenenkään täydentävän hoitajan ei pidä hoitaa syöpäsairautta. Hän voi kyllä, jos siihen on riittävä koulutus, mielestäni auttaa ihmistä, kärsivää potilasta oireiden lievityksessä. Itse sairauden hoitaminen ja siitä potilaan kanssa päättäminen kuuluu lääkärille.

Keskustelussa olisi kaiken kaikkiaan hyvä erottaa toisistaan sairaus ja poteminen sekä yksittäisen diagnosoidun sairauden parannuskeinot ja kokonnaisvaltainen ihmisen kärsimyksen lievittäminen.

Kaikentyyppisille auttajille on tarvetta. Syövän lisäksi tuki- ja liikuntaelinten krooniset vaivat, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, mielenterveysongelmat ja allergiat eivät näytä vähenemisen merkkejä. Uudenlaista otetta vaivojen hoitoon ja ennen muuta ehkäisyyn tarvitaan.

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan 30% – 50% syöpäpotilaista käyttää täydentäviä hoitomuotoja lääketieteellisten syöpähoitojen (leikkaukset, sädehoito ja sytostaatit) ohella nimenomaan sivuvaikutusten vähentämiseen ja hyvinvointinsa kohentamiseen. Maassa on viime vuonna levitetty tiedotusvälineiden avulla vaihtoehtoisia faktoja eli virheellistä tietoa, että täydentävät hoidot tappaisivat syöpäpotilaita (Weeks 2019).

Tämän blogijutun 2. osassa kerron näistä, Suomenkin mediassa levitetyistä väitteistä ja raportoin tuoretta tieteellistä keskustelua yhdysvaltalaisesta tutkimuskohusta.

Lue tuleva juttuni. Siinä tiivistän, mitä John Weeks kirjoittaa huhtikuussa 2019 julkaistussa pääkirjoituksessa ”Musings on Patient Care and  Polarization After JAMA Oncology’s Erroneous Report That Complementary Medicine Kills” (Weeks 2019).

Lähteet

Aarva P (2018) Miksi täydentäviä terveysnäkemyksiä tarvitaan? Kirjassa Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K (toim.)  Inhimillisyyden vallankumous – Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Basam Books. Helsinki, 17-44.         Basam Books 320 s.

Hokkanen M, Kananoja K (toim.) (2017) Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihistoriassa. SKS Historiallisia tutkimuksia 237. Helsinki 2017

Taloustutkimus (2018). Kuluttajien näkemykset täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista. Julkaisematon raportti 24.5.2018. Tampereen yliopisto. Taloustutkimus 2018.

Weeks John (2019). Musings on Patient Care and  Polarization After JAMA Oncology’s Erroneous Report That Complementary Medicine Kills. EXPLORE March/April 2019, Vol. 15, No. 2 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1550830718305147

Vuolanto P, Sorsa M, Aarva P Helin K (2018) Katsaus suomalaiseen CAM-tutkimukseen. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2018:55: 240–256.