Laki on niin kuin se luetaan

Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarvetta pohtineen sosiaali- ja terveysministeriön raportissa vuonna 2009 julkaistu lakiluonnos, jonka kansanedustaja Sari Raassina esittää myös tuoreessa lakialoitteessaan, joka on päivätty 23.10.2018.

Vanhan sanonnan mukaan ”laki on niin kuin se luetaan”. Näin todetaan   etenkin sellaisesta langetetusta päätöksestä, joka voi sinänsä olla juridisesti mahdollinen muttei sovi arkiseen oikeustajuun (Kotimaisten kielten keskus).

Rupesin tavaamaan tuota kuvassa olevaa 10 vuoden takaista lakiluonnosta. En meinannut saada siitä tolkkua. Aloin epäillä, että käsityskyvyssäni on puutteita.

Kansanedustaja Sari Raassinan (kok) äskettäin tekemää, vanhasta mietinnöstä kopioitua lakialoitetta (ks. https://liinanblogi.com/2018/11/29/potilasturvallisuus-taydentavat-hoidot-ja-valinnanvapaus/) on vuosien mittaan kutsuttu  julkisessa keskustelussa myös  ”puoskarilaiksi” ja ”uskomushoitolaiksi”.

Sen on ajateltu suojaavan haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustumattomien hoitojen aiheuttamilta vaaroilta. Esimerkkinä tällaisista vaarallisista ”hoidoista” on julkisuudessa käytetty hopeavettä ja mustaa salvaa. (https://liinanblogi.com/2018/10/31/ylen-mustaa-ja-hopeaa/ )

En edelleenkään ymmärrä, miten tämä laki suojaisi haavoittuvia kansalaisia mustalta salvalta ja hopeavedeltä, sillä lakiluonnos puhuu ihmisistä, hoitajista, ei salvoista ja vesistä.

Näitä mediassa paljon kauhisteltuja aineita voi ostaa kuka tahansa kaupasta. Samaan tapaan kuin yskänlääkeitä voi ostaa apteekista.

Vieraskynä-jutun kirjoittaja, filosofian tohtori Auri Pakarinen on tutkinut lakien valmistelua ja toimivuutta. 

Tämän aamun Hesarissa oli valaisevaa vieraskynäkirjoitus. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005917229.html 

Siinä todetaan että lakien valmisteluun tarvitaan parempaa kirjoitustaitoa. Viranomaisraporttejakin on paikoin vaikea ymmärtää.

– Asioita hämärretään ja monimutkaistetaan. Vieraskynäkirjoittaja Auri Pakarinen sanoo: 

”Hyvä lainvalmistelu vaatii yksinkertaista ajattelua. Arkijärkistä ajattelua siitä, mikä vaikuttaa mihinkin.”

” Parempi lainvalmistelu vaatii parempaa ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten lait vaikuttavat yhteiskuntaan.”


Jos kapea ammatti- tai hallintokeskeinen katsanto johtaa lainvalmistelua, asiat voivat mennä alusta alkaen vikaan. Jos unohdetaan, minkä ongelman ratkaisemiseksi lakia ollaan tekemässä, mennään varmasti vikaan.

Puoskarilakialoitetta on perusteltu potilasturvallisuuden paranemisella, mutta lakitekstiä lukiessani en saa selvää, miten potilasturvaturvallisuus ehdotetuin rajoituksin parantuisi.

Jos lailla halutaan suojata kansalaisia vaarallisten aineiden käyttämisestä, se pitää selkeästi myös ilmaista lakitekstissä, jotta kaikki sen ymmärtävät.

Erimielisen asiantuntijatyöryhmän kymmenen vuoden takaista lakiluonnosta, jonka Sari Raassina on nyt ottanut uudelleen esiin, on tarkasteltava laajemmassa kontekstissa eli koko yhteiskunnan näkökulmasta. On arvioitava ja pohdittava tarkkaan, mikä on se todellinen ongelma, jota varten lakia tarvitaan.

On tarkasteltava hoitamisen kokonaiskuvaa, joka kattaa sekä sote-järjestelmän että muun ammatillisen hoitamistoiminnan. On tarkkaan selvitettävä, millaisia ovat virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ja sen ulkopuolella tarjottavien hoito- ja terveyden edistämispalveluiden todetut haitat ja riskit ja mitä tällaisten riskien ehkäisemiseksi voidaan tehdä. On arvioitava myös sellaisten hoito- ja terveydenedistämispalvelujen tuottamat tutkimuksin todetut hyödyt, joita saadaan virallisen sote-järjestelmän ulkopuolelta.

Vaikka media on ollut huolissaan hopeavedestä ja mustasta salvasta, palvelujen käytön kokonaisuus on paljon laajempi ja moniulotteisempi. Olisi hyvä pohtia ja selvittää, kuinka merkittävä mediaseksikkääksi muuttunut hopeavesikysymys on kansanterveyden kannalta.

Syytä olisi  myös selvittää, rakoileeko luottamus terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Ja jos näin on, miksi ja missä erityisissä hoitotilanteissa näin on? Jos nimittäin ihminen luottaa hoitajaansa ja hoitoyksikköön ja kokee aina saavansa sieltä avun, käsittääkseni  hänellä ei ole tarvetta kääntyä minkään muun auttajatahon puoleen. 

Koska Raassinan lakialoite ei puutu erilaisten aineiden myyntiin, se ei  ymmärtääkseni mitenkään voi vaikuttaa ”hopeavesi- ja mustasalvaongelmaan”, jolla kansanedustaja ja syöpälääkäri on aloitettaan  julkisuudessa perustellut. Aine ja ammattilainen ovat eri asioita. 

Ongelman poistamiseksi tarvittaisiin myynnin rajoituksia. Niitä voidaan säätä tuotteille, jotka ovat terveydelle vaarallisia (kuten tupakan myyntirajoitukset alle 18-vuotiaille). Ihmisiä hoitavien, asiallisesti koulutettujen ja eettiseen toimintaan sitoutuneiden henkilöiden toiminnan rajoittaminen ei ongelmaa ratkaise. Hyviä hoitajia voi olla muuallakin kuin Valviran rekisterissä, Julki Terhikissä https://julkiterhikki.valvira.fi/

Aivan varmasti potilasturvallisuusongelmia on virallisen sote-järjestelmän ulkopuolella, kun niitä on sisäpuolellakin. Mutta niin on myös potilaille aiheutuvia, tutkittuja hyötyjäkin. 

Lainsäädännössä on otettava huomioon kokonaisuus, jotta ei tehdä karhunpalvelusta kansalaisille.