Vanhan sanonnan mukaan ”laki on niin kuin se luetaan”. Näin todetaan etenkin sellaisesta langetetusta päätöksestä, joka voi sinänsä olla juridisesti mahdollinen muttei sovi arkiseen oikeustajuun (Kotimaisten kielten keskus).
Rupesin tavaamaan tuota kuvassa olevaa 10 vuoden takaista lakiluonnosta. En meinannut saada siitä tolkkua. Aloin epäillä, että käsityskyvyssäni on puutteita.
Kansanedustaja Sari Raassinan (kok) äskettäin tekemää, vanhasta mietinnöstä kopioitua lakialoitetta (ks. https://liinanblogi.com/2018/11/29/potilasturvallisuus-taydentavat-hoidot-ja-valinnanvapaus/) on vuosien mittaan kutsuttu julkisessa keskustelussa myös ”puoskarilaiksi” ja ”uskomushoitolaiksi”.
Sen on ajateltu suojaavan haavoittuvassa asemassa olevia kansalaisia tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustumattomien hoitojen aiheuttamilta vaaroilta. Esimerkkinä tällaisista vaarallisista ”hoidoista” on julkisuudessa käytetty hopeavettä ja mustaa salvaa. (https://liinanblogi.com/2018/10/31/ylen-mustaa-ja-hopeaa/ )
En edelleenkään ymmärrä, miten tämä laki suojaisi haavoittuvia kansalaisia mustalta salvalta ja hopeavedeltä, sillä lakiluonnos puhuu ihmisistä, hoitajista, ei salvoista ja vesistä.
Näitä mediassa paljon kauhisteltuja aineita voi ostaa kuka tahansa kaupasta. Samaan tapaan kuin yskänlääkeitä voi ostaa apteekista.
Tämän aamun Hesarissa oli valaisevaa vieraskynäkirjoitus. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005917229.html
Siinä todetaan että lakien valmisteluun tarvitaan parempaa kirjoitustaitoa. Viranomaisraporttejakin on paikoin vaikea ymmärtää.
– Asioita hämärretään ja monimutkaistetaan. Vieraskynäkirjoittaja Auri Pakarinen sanoo:
“Hyvä lainvalmistelu vaatii yksinkertaista ajattelua. Arkijärkistä ajattelua siitä, mikä vaikuttaa mihinkin.”
” Parempi lainvalmistelu vaatii parempaa ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten lait vaikuttavat yhteiskuntaan.”
Jos kapea ammatti- tai hallintokeskeinen katsanto johtaa lainvalmistelua, asiat voivat mennä alusta alkaen vikaan. Jos unohdetaan, minkä ongelman ratkaisemiseksi lakia ollaan tekemässä, mennään varmasti vikaan.
Puoskarilakialoitetta on perusteltu potilasturvallisuuden paranemisella, mutta lakitekstiä lukiessani en saa selvää, miten potilasturvaturvallisuus ehdotetuin rajoituksin parantuisi.
Jos lailla halutaan suojata kansalaisia vaarallisten aineiden käyttämisestä, se pitää selkeästi myös ilmaista lakitekstissä, jotta kaikki sen ymmärtävät.
Erimielisen asiantuntijatyöryhmän kymmenen vuoden takaista lakiluonnosta, jonka Sari Raassina on nyt ottanut uudelleen esiin, on tarkasteltava laajemmassa kontekstissa eli koko yhteiskunnan näkökulmasta. On arvioitava ja pohdittava tarkkaan, mikä on se todellinen ongelma, jota varten lakia tarvitaan.
On tarkasteltava hoitamisen kokonaiskuvaa, joka kattaa sekä sote-järjestelmän että muun ammatillisen hoitamistoiminnan. On tarkkaan selvitettävä, millaisia ovat virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ja sen ulkopuolella tarjottavien hoito- ja terveyden edistämispalveluiden todetut haitat ja riskit ja mitä tällaisten riskien ehkäisemiseksi voidaan tehdä. On arvioitava myös sellaisten hoito- ja terveydenedistämispalvelujen tuottamat tutkimuksin todetut hyödyt, joita saadaan virallisen sote-järjestelmän ulkopuolelta.
Vaikka media on ollut huolissaan hopeavedestä ja mustasta salvasta, palvelujen käytön kokonaisuus on paljon laajempi ja moniulotteisempi. Olisi hyvä pohtia ja selvittää, kuinka merkittävä mediaseksikkääksi muuttunut hopeavesikysymys on kansanterveyden kannalta.
Syytä olisi myös selvittää, rakoileeko luottamus terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Ja jos näin on, miksi ja missä erityisissä hoitotilanteissa näin on? Jos nimittäin ihminen luottaa hoitajaansa ja hoitoyksikköön ja kokee aina saavansa sieltä avun, käsittääkseni hänellä ei ole tarvetta kääntyä minkään muun auttajatahon puoleen.
Koska Raassinan lakialoite ei puutu erilaisten aineiden myyntiin, se ei ymmärtääkseni mitenkään voi vaikuttaa “hopeavesi- ja mustasalvaongelmaan”, jolla kansanedustaja ja syöpälääkäri on aloitettaan julkisuudessa perustellut. Aine ja ammattilainen ovat eri asioita.
Ongelman poistamiseksi tarvittaisiin myynnin rajoituksia. Niitä voidaan säätä tuotteille, jotka ovat terveydelle vaarallisia (kuten tupakan myyntirajoitukset alle 18-vuotiaille). Ihmisiä hoitavien, asiallisesti koulutettujen ja eettiseen toimintaan sitoutuneiden henkilöiden toiminnan rajoittaminen ei ongelmaa ratkaise. Hyviä hoitajia voi olla muuallakin kuin Valviran rekisterissä, Julki Terhikissä https://julkiterhikki.valvira.fi/
Aivan varmasti potilasturvallisuusongelmia on virallisen sote-järjestelmän ulkopuolella, kun niitä on sisäpuolellakin. Mutta niin on myös potilaille aiheutuvia, tutkittuja hyötyjäkin.
Lainsäädännössä on otettava huomioon kokonaisuus, jotta ei tehdä karhunpalvelusta kansalaisille.
Ei voi olla pistämättä silmään kuinka tämä ”puoskarilaiksi” julkisuudessa nimetty lakiluonnosvalmistelu osuu ajallisesti varsin samaan ajankohtaan kuin sosiaali- ja terveysministeriön (STM) herääminen ns. ”toiminnallisten häiriöiden” problematiikkaan:
”Toiminnallisilla häiriöillä tarkoitetaan potilaiden toimintakykyä ja elämänlaatua haittaavia oireita ja oireyhtymiä, joiden syy ei perusteellisissakaan somaattisissa tai psykiatrisissa tutkimuksissa selviä. Toiminnalliset häiriöt kuormittavat potilaiden ja heidän läheistensä lisäksi myös koko terveydenhuoltojärjestelmää, ja niihin liittyvät aiheettomat tai haitalliset tutkimukset ja hoidot aiheuttavat huomattavia kuluja sekä altistavat potilaita komplikaatioille. Toiminnalliset häiriöt ovat todellinen ongelma, potilaat eivät teeskentele oireitaan eikä heillä tavallisesti voida todeta psykiatrista häiriöitä. Häiriöiden hoidon järjestäminen on maassamme yleensä huonosti sovittu tai sopimatta, ja potilaiden ohjautuminen on sattumanvaraista ja usein epätarkoituksenmukaista.
Noin 3-5 % väestöstä (165 000-275 000), lapsista vanhuksiin, potee pitkittyneitä, toimintakykyä vaikeastikin rajoittavia häiriöitä ja oireyhtymiä, joiden syy jää epäselväksi erikoissairaanhoidonkin tutkimusten jälkeenkin. Toiminnallisilla häiriöillä tarkoitetaan näitä selittämättömiä oireyhtymiä tai häiriöitä. Toiminnalliset häiriöt (functional disorders) – termin ohella käytetään kirjallisuudessa usein myös termiä MUS (Medically unexplained symptoms) sekä lukuisia muita termejä, eikä kansainvälistä yhteisymmärrystä ole terminologian osalta saavutettu.”
Viime vuosikymmeninä aivan viime vuosiin saakka on ollut suuri joukko erilaisista selittämättömistä oireista ja kivuista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät perusteellistenkaan tutkimusten jälkeen ole saaneet terveydenhoitojärjestelmän piiristä mitään selitystä, saati apua ongelmiinsa. He ovat siis jääneet ilman diagnoosia ja käytännössä heitteille virallisen järjestelmän ulkopuolelle. Leimaaminen luulotautiseksi ei ole mitenkään tavatonta näiden henkilöiden kohdalla, koska ”luulo” ja ”uskomus” on virallisen terveydenhoitojärjestelmän vaihtoehtoinen selitysmalli silloin kun mitään kuvantamisessa tai tutkimuksessa ilmenevää selittävää tekijää ei oireille löydy. Yksilön oma kokemus (oireet, häiriöt, kivut ) vs. ”rationaalinen ajattelu” eli kliiniseen tutkimukseen pohjautuva tutkimusnäyttö.
Moni lääkäri ajattelee nykyäänkin, että ellei somaattisten oireiden syytä saada selville, niiden täytyy olla psyykkisiä ja potilas tulee ohjata psykiatrille. Tieteellisen tiedon hyvä puoli on kuitenkin se, että se on itseään korjaavaa, joten asenneilmapiiri näitä ”luulotauteja” kohtaan on muuttumassa nopeasti. Kehittyvien tutkimusmenetelmien myötä on avautumassa uusia keinoja havaita kehon biologisia vasteita erilaisille selittämättömille oireille, vaikka syitä näille ei oireille ei tiedettäisikään. Mm. kroonista väsymysoireyhtymää (CFS) kärsivillä elimistön vasta-aineita tuottava immuunijärjestelmän on havaittu toimivan tavallista heikommin. On myös todettu lievää veren sokeripitoisuuden nousua tai pieniä muutoksia hypotalamuksen, aivolisäkkeen tai lisämunuaisen erittämien hormonien pitoisuuksissa.
Tällä hetkellä tavallisia toiminnallisia häiriöitä ovat esimerkiksi epätyypilliset kiputilat kuten epäspesifi selkäkipu, krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia, ärtynyt paksusuoli, ympäristöherkkyys, sähköyliherkkyys, ja neuroborrelioosi. Myös reumapotilaalla voi olla samaan aikaan oireita, jotka eivät selity reumalla. Toiminnalliset häiriöt voivat jopa invalidisoida ihmisen. Vähintään kymmenen prosenttia kroonista väsymysoireyhtymää sairastavista on täysin työkyvyttömiä.
Toiminnallisten häiriöiden taustalla on siis todellisia biologisia mekanismeja, jota lääketiede on vasta oppimassa ymmärtämään. Mutta mistä nämä selittämättömistä kivuista ja häiriöistä kärsineet ihmiset ovat tähän saakka hakeneet ja saaneet apua kun lääketiede on heidät hylännyt; ei ole heitä uskonut eikä kyennyt auttamaan. Mitä vaihtoehtoja heillä on ollut? Kyllä. Vaihtoehtona kipujen ja oireiden hoitoon on ollut ainoastaan lääketieteen ulkopuolella olevat hoidot eli ns. vaihtoehtohoidot ja perinnehoidot. Suomalainen lääkäriseura Duodecimin järjesti sanakilpailun vuonna 1995, jonka voittaja ”uskomushoito” on samaisen lääkäriseuran suosituksesta otettu Suomen tiedotusvälineissä ja mediassa käyttöön, kun on yhteisesti haluttu niputtaa ja nimittää/nimitellä kaikki lääketieteen ulkopuoliset hoidot. Mitään tarkempaa määritelmää tai luokitusta tällaisille hoidoille ei ole annettu eikä nimellä ole kansainvälistä vastinetta.
HUS on nyt perustamassa poliklinikkaa toiminnallisten häiriöiden hoitoon, kertoo ylilääkäri Risto Vataja Potilaan Lääkärilehdessä.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/toiminnallisten-hairioiden-hoito-saa-vauhtia/
– Tämä on tärkeä asia, joka pitää tiedostaa uudella tavalla. Toiminnallisista häiriöistä kärsiviä on vähätelty, ja on puhuttu luulosairaudesta. Kun tietoa on tullut lisää, on havaittu, että kyseessä on merkittävä potilasryhmä, jolla on oikeita hankalia ongelmia, jotka pitäisi ottaa vakavasti, sanoo asiantuntijaryhmään kuuluva ylilääkäri Risto Vataja HYKS:n Psykiatriakeskuksesta.
Nyt potilaita halutaan auttaa moniammatillisten poliklinikoiden tai työryhmien keinoin. Tarkoitus on paitsi hoitaa, myös kehittää hoitoon parempia toimintamalleja ja tehdä tutkimustyötä. Tavoitteena on luoda erikoissairaanhoitoon taho, joka on vastuussa kokonaishoidosta.
Tämä on tietenkin loistava uutinen. ”Luulosairaat” ovatkin nyt oikeasti sairaita.
Mutta miksi tällainen toiminnallisten häiriöiden klinikka pitää lanseerata hyökkäämällä summittaisesti ja omituisella keppihevosella ratsastaen muita vanhoja ja toimiviksi havaittuja perinnehoitoja ja hoitokäytäntöjä vastaan?
http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263633-valinnanvapaudesta-puoskarilakiin
Onko hyökkäyksen ja median myötävaikutuksella harjoitetun peloittelun tarkoituksena kerätä toiminnallisista häiriöistä kärsivät ”luulotautiset” ja eksyneet lampaat muiden hoitomuotojen piiristä takaisin heidät jo kertaalleen hylänneen järjestelmän ja byrokratian rattaisiin? Syitä näihin erilaisiin oireyhtymiin, kipuihin sekä oireisiin ei lääketieteen piirissä edelleenkään tiedetä, joten mitä uutta tällä järjestelmällä on tarjottavanaan? Lisää lääkkeitä?
Itse asia eli lääketieteen ulkopuolisten erilaisten hoitomuotojen ja hoitajien asiallinen rekisteröinti olisi kannatettava edistysaskel ja kaikkien etu.
[…] Jopa joku kansanedustajakin taisi hädissään ja mediakohun painostamana allekirjoittaa loka-marraskuussa 2018 tuolloisen kansanedustajan, syöpälääkäri Sari Raassinan (kok) lakialoitteen siitä, että muun muassa lapsia ja syöpäpotilaita saisivat hoitaa vain terveydenhuollon virallisen koulutuksen saaneet henkilöt. Kirjoitin tästä https://liinanblogi.com/2018/12/01/laki-on-niin-kuin-se-luetaan/ […]
[…] Täsmälleen samansanaisen lakiesityksen tekivät kokoomuksen kansanedustajat, ensin vuonna 2018 Sari Raassina ja vuonna 2020 Mia Laiho. Kumpikaan ei johtanut eduskuntakäsittelyyn. Jonimatti Joutsijärven pro […]