Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa kummia

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa, että rokotuskattavuutta parannettaisiin  täydentävien hoitojen saatavuutta rajoittamalla.

Hämmentävään ehdotukseen työryhmä on päätynyt nähdäkseni mutu-tuntumalla, sillä se ei esitä perusteluiksi faktoja, tieteellisen tutkimuksen tuloksia tai arviota rajoittamisen vaikutuksista käytännössä

Tammikuussa 2019 asetettu Rokotustoiminnan kehittämistä selvittänyt työryhmä jätti äskettäin loppuraporttinsa. Se antaa joukon ehdotuksia, jotka kohdistuvat mm. palvelujärjestelmän kehittämiseen, tiedon lisäämiseen, rokotustoiminnan toteutumista koskevan tutkimuksen vahvistamiseen sekä lainsäädännön kehittämiseen.

Tässä kirjoituksessa käsittelen viimeksi mainittua ja sen osalta ainoastaan yhtä eli täydentäviin hoitoihin liittyvää sääntelyehdotusta. Raportti toteaa: ”Tutkimusnäyttöön perustumattomien vaihtoehtohoitojen tarjoaminen, markkinointi ja käyttö ovat Suomessa lisääntyneet. Tämä voi jatkossa johtaa siihen, että väestön luottamus myös rokotuksiin heikentyy. Suomesta puuttuu vaihtoehtohoitojen sääntelyä koskeva lainsäädäntö. Esimerkiksi Ruotsissa syöpäsairaita, raskaana olevia tai alle 8-vuotiaita lapsia ei saa hoitaa kuin henkilö, jolla on lainmukainen terveydenhuollon koulutus. Vastaava laki tulisi jatkossa valmistella myös Suomeen.” Raportissa myös esitetään, että  ”Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön valmistelu aloitetaan viipymättä”. (STM 2019, 36)

Mitä ministeriö tarkoittaa?

Alla tarkastelen viranomaisen (sosiaali- ja terveysministeriön)  julkistaman ehdotuksen luonnetta ja merkitystä retorisen analyysin keinoin.

Tulkitsen raportin tekstiä avaamalla sen julkimerkityksiä ja retorisia piilomerkityksiä. Edelliset ovat niin sanottuja itsestään selvinä pidettyjä kielen, sanojen ja termien tulkintoja, jälkimmäiset tuovat esiin tekstin kätketyt merkitykset. Niitä saadaan päivänvaloon kiinnittämällä huomiota siihen, miten sanotaan ja erityisesti siihen, mitä jätetään sanomatta.

Merkitykset esiin

Mainonta ja politiikka käyttävät yleisesti retorisia keinoja viestiensä perillemenon vauhdittamiseen ja varmistamiseen. Propagandasta puhutaan silloin, kun viestinnässä pyritään systemaattisesti luomaan mielikuvia ja hallitsemaan niitä. Propaganda ruokkii ennakkoluuloja, yhdenmukaista ajattelua ja vaientaa erimieliset.  Retorinen analyysi voi paljastaa näitä vaikuttamispyrkimyksiä. Tekstianalyysin pätevyys määrittyy tavallisesti argumenttien ja päättelyn loogisuudella.  Seuraavassa tulkinnassani käytän retorisen tekstianalyysin keinoja.

Tutkimusnäyttöön perustumattomien vaihtoehtohoitojen tarjoaminen, markkinointi ja käyttö ovat Suomessa lisääntyneet. Tämä voi jatkossa johtaa siihen, että väestön luottamus myös rokotuksiin heikentyy. (STM 2019, 36)


Sitaatin ensimmäisessä lauseessa (yllä) ei käytetä kansainvälisen yhteiskunta- ja terveystutkimuksen neutraalia termiä ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot”  (CAM=complementary and alternative medicine/therapies), vaan raportin tekijät  asemoivat  sananvalinnalla ”vaihtoehtohoidot” itsensä leiriin, joka näkee terveydenhuollon ulkopuoliset hoidon ja terveyden edistämisen menetelmät (kuten jooga, mindfulness, vyöhyketerapia ja monet muut kehomielihoidot, luontaistuotteet ja hivenaineet  yms.) tavanomaiselle, viralliselle hoitamiselle  ”vaihtoehdoksi”. Sanavalinnassa oletuksena on, että ihmiset mahdollisesti valitsisivat niitä virallisen hoidon (jopa rokotusten) sijaan.  

Tällaisella retoriikalla synnytetään vastakkainasettelua, jota vielä vahvistaa puhe tutkimusnäyttöön perustumattomuudesta. Sillä vihjataan ristiriitaan nykyisin terveydenhuollossa tarjottavien hoitomuotojen välillä, joiden julkilausumattomasti oletetaan nojaavan tutkimusnäyttöön.  

Kuitenkin todellisuudessa ja tutkimusten mukaan näitä ”vaihtoehtohoitoja”, joista raportti  tosin ei anna yhtään esimerkkiä, käytetään enimmäkseen tavanomaisen hoidon lisänä, täydennyksenä. Tämän vuoksi käytänkin termiä ”täydentävät hoidot”. Lisäksi se on lyhyempi ja tässä mielessä helpommin käytettävä termi.  

Vetoaminen tutkimusnäyttöön vaikuttaa tehokkaalta,  mutta todellisuudessa niin ”täydentävällä” kuin virallisella puolellakin on käytössä sekä tutkimusnäyttöön perustuvia että siihen perustumattomia hoitomuotoja. Näyttöä ja ylipäänsä tutkimustietoa voidaan saada eri tieteenalojen tutkimuksista. Puhutaan myös kokemusperäisestä lääketieteestä. (Ks. HUS ylittää raja-aitaa 2018)

Täydentävien hoitojen käytön lisääntymistä, jonka raportin teksti myös mainitsee, on julkisuudessa käytetty argumenttina vahvistamaan näkemystä, että näiden hoitojen käyttöä pitäisi rajoittaa lainsäädännöllä (Vuolanto 2019). Julkituomaton oletus argumentissa rajoittamisen puolesta on, että hoitomuodot ovat  haitallisia. Oletus ei ota huomioon sitä, että haittoja (huijausta, virallisen hoidon viivästymistä tai siitä kieltäytymistä sekä fyysisiä tai psyykkisiä haittoja)  on raportoitu varsin vähän (tutkimustakin haitoista on vain vähän) ja että suuri osa täydentävien hoitojen käyttäjistä on tutkimusten mukaan ollut tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja raportoinut saneensa apua vaivoihinsa.

Tässä STM:n raportissa annetaan ymmärtää (sitaatin toinen lause), että käytön lisääntyminen vaikuttaisi siihen, että ihmisten luottamus heikkenee. Sanalla ”myös” viitataan siihen, että luottamus heikkenisi  johonkin muuhunkin asiaan kuin vain rokotuksiin. Tätä ”muuta” ei kuitenkaan tuoda julki. Se jää lukijan arvailujen varaan.  

Tosiasiassa ei ole tutkimusnäyttöä tai muutakaan pätevää todistetta sille, että täydentävien hoitojen käytön lisääntyminen johtaisi luottamuksen heikentymiseen rokotuksiin tai tuohon ”muuhun” julkilausumattomaan.

Oletus  luottamuksen heikkenemiseen sen seurauksena, että täydentävien hoitojen käyttö lisääntyy, onkin selkeä ja klassinen virhepäätelmä.

Täydentävien hoitojen käytön ja rokotuksiin luottamuksen välisestä ajallisesta samanaikaisuudesta ei voi tehdä päätelmää, että toinen vaikuttaisi toiseen. Toisaalta koko oletus (julkilausumaton väite) samanaikaisesta ilmenemisestä (täydentävien hoitojen käytön lisääntyminen ja rokotusluottamuksen heikentyminen) saattaa tarkemmin tutkien osoittautua virheelliseksi. Tuoreimpien tutkimustulosten mukaan täydentävien hoitojen käyttö olisi vähentynyt, ei lisääntynyt. (Vuolanto 2019)

STM:n raportti ehdottaa valinnanvapauden rajoituksia

Viranomaisen julkaisemassa raportissa tällaista virhepäätelmää (että täydentävien hoitojen lisääntyminen voi johtaa rokotuksiin luottamisen heikkenemiseen) ei pitäisi olla, sillä viranomaisella julkistaessaan ministeriön virallisen raportin on velvoite noudattaa lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti.

Puolueettomuuden periaate ei toteudu, koska raportissa ei ole riippumattomasti selvitetty, mihin asioihin täydentävien hoitojen käytön lisääntyminen tai vähentyminen todellisuudessa ovat yhteydessä. Voi olla, että käytön ja luottamuksen määrän vaihtelulle löytyykin jokin yhteinen selittävä tekijä. Mikä se voisi olla?

Tämä on selvitettävä  ennen kuin kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta rajoittaviin lainsäädäntötoimiin voidaan edes periaatteessa ryhtyä. Sitaatin toinen osa ehdottaa:

Suomesta puuttuu vaihtoehtohoitojen sääntelyä koskeva lainsäädäntö. Esimerkiksi Ruotsissa syöpäsairaita, raskaana olevia tai alle 8-vuotiaita lapsia ei saa hoitaa kuin henkilö, jolla on lainmukainen terveydenhuollon koulutus. Vastaava laki tulisi jatkossa valmistella myös Suomeen .”

Vaihtoehtohoitoja koskevan lainsäädännön valmistelu aloitetaan viipymättä” (STM 2019, 36)

STM:n raportti siis ehdottaa valinnanvapauden rajoituksia ja viittaa Ruotsin malliin, jolla säädeltäisiin,  kuka saa hoitaa ja keitä ihmisiä. Tekstistä ei käy lainkaan ilmi, millä tavoin (millä mekanismilla) tällainen rajoittaminen johtaisi rokotuskattavuuden paranemiseen, mikä kuitenkin on esitetty rajoittamisen (julkilausumattomana) perusteluna ehdotettaessa rajoituslain säätämistä juuri rokotuskattavuutta koskevassa raportissa.

Herää kysymys: Jos esimerkiksi HUSin parhaillaan tutkimaa vyöhyketerapiaa ei saisi antaa koliikkivauvoille muu kuin terveydenhuoltohenkilöstö, miten tämä parantaisi rokotuskattavuutta? (Ks. HUS ylittää raja-aitaa 2018)

Lisäksi on huomattava, että Ruotsin tilanne ei ole tuo, mikä raportissa esitetään. Tässä en nyt ryhdy oikomaan virheellisiä väitteitä. Aiheesta voit lukea esimerkiksi kirjoituksistani

https://liinanblogi.com/2018/01/18/ruotsissa-ei-ole-uskomushoitolakia/

https://liinanblogi.com/2019/04/04/uskomushoitovaalit-2019/

ja   esimerkiksi Ruotsin hallituksen julkaisemasta tuoreesta raportista Komplementär och alternativ medicin och vård – säkerhet, kunskap, dialog https://www.regeringen.se/4961ee/contentassets/75e0d769c4be49f8b2accc1a4cb5451e/komplementar-och-alternativ-medicin-och-vard—sakerhet-kunskap-dialog-sou-2019_15.pdf

Johtopäätökset

Ensiksi, tämän retorisen analyysin perustella näyttää siltä,  että
mainonnan ja politiikan tapaan myös valtionhallinnossa, tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministeriössä, on otettu käyttöön retorisia lukijoihin vaikuttamisen keinoja. On kysyttävä, pyrkiikö ministeriön työryhmä niillä vaikuttamaan päättäjiin ja kansalaisiin täydentävien hoitojen saatavuuden rajoittamiseen tähtäävän lain aikaansaamiseksi. Päteviä syitä ja perusteluja tällaiselle  pyrkimykselle ei raportissa kuitenkaan ole osoitettu.   

Toiseksi, jos näin ei kuitenkaan ole (siis että retorisia keinoja ei olisikaan otettu tietoisesti käyttöön), on pääteltävissä, että selvityksen laatineilla virkamiehillä  ja työryhmän jäsenillä on huomattavan puutteelliset tiedot  täydentävistä ja  vaihtoehtoisista hoitomuodoista, niiden hyödyistä ja haitoista ja varsinkin  niiden tutkimuksesta. Tässä tapauksessa ehdotan tutustumista Ruotsin tuoreeseen raporttiin ja täydennyskoulutuksen järjestämistä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille, jotka ovat vastanneet raportin kirjoittamisesta.

Kolmanneksi, terminologian selventäminen on yksi alue, jolla tutkimus voi viedä keskustelua täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista uuteen ja asialliseen suuntaan siten, että kaikki osapuolet saavat äänensä kuuluviin. Tässä raportissa kuuluu vain viranomaisten ja suppean asiantuntijajoukon ääni, mutta ei kansalaisten, täydentäviä hoitoja käyttävien eikä täydentävien hoitajien tai heitä edustavien järjestöjen ääni. Ei myöskään riippumattoman tutkimuksen ääni.

Demokratiassa moniäänisyys on arvokasta!  

Lähteet

HUS ylittää raja-aitaa luonnonlääketieteeseen. Kuntalehti 12.3.2018. https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/hus-ylittaa-raja-aitaa-luonnonlaaketieteeseen/

STM:n tiedote rokotustoiminnan kehittämistä selvittäneen työryhmän loppuraportista. https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-rokotuskattavuutta-voidaan-lisata-kehittamalla-palvelujarjestelmaa-ja-lainsaadantoa

Rokotustoiminnan kehittämistä selvittäneen työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:39. Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4074-1

Vuolanto P 2019. Yhteiskuntatiede luo uusia näkökulmia uskomushoitoihin. https://alusta.uta.fi/2019/03/29/yhteiskuntatiede-luo-uusia-nakokulmia-uskomushoitoihin/

Artikkelikuva: Rokotustoiminnan kehittämistä selvittäneen työryhmän loppuraportti,  kansikuva.