Ei voi olla totta, ihmisten kuolemalla pelottelu jatkuu

Mutta totta se on. Nyt on asialla kulttuuritoimitus, joka otsikoi nettilehdessä juttunsa Miksi arvovaltainen Otava julkaisi Antti Heikkilän kirjan, vaikka lääkärikunnan mukaan hänen neuvonsa ovat hengenvaarallisia?

Mikä siis on hengenvaarallista?

Helsingin Sanomat viittaa Antti Majanderin jutussa https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005967223.html jälleen alkuperäiseen, joulukuussa 2018 julkaistuun Satu Vasantolan juttuun, jota olen kommentoinut jo aikaisemmin.

Kulttuuritoimittaja Antti Majander toistaa tämänpäiväisessä lehdessä saman, mikä on pyörinyt kaikkialla mediassa jo muutaman viikon:

Ne (AM viittaa Heikkilän ohjeisiin) voivat jopa lisätä kuolemantapauksia, jos ihmiset uskovat niihin ja kieltäytyvät syövän lääkehoidosta, muotoili Helsingin yliopiston syöpätautien professori Sirpa Leppä. Voit lukea koko artikkelin täältä.”

Ei ole Majander kirjaa lukenut. Eivätkä muutkaan, jotka kynästään tuollaisia päästävät. Jos ovat, niin en mitenkään ymmärrä, miksi kirjoittavat kuten kirjoittavat.

Media on systemaattisesti viime viikkoina vihjannut (ilman yhtään poikkeusta), että lääkäri Antti Heikkilä muka neuvoisi kirjassaan ihmisiä sillä tavalla, että nämä voisivat ymmärtää neuvot kehotukseksi kieltäytyä syöpähoidoista. Mistä tällainen uskomus on ilmaantunut? Laatulehti edelleen levittää tuollaista perusteetonta huhua. Miksi?

Tällaisia neuvoja kirjassa ei ole.

Kirjassa Lääkkeetön elämä (Otava 2018) Antti Heikkilä kirjoittaa näin: ”Olen tästä kokemuksestani lähtien neuvonut syöpäpotilaita ravintoasioissa. En puutu viralliseen hoitoon, annan vain tukihoitoa. Jotkut potilaat eivät ole halunneet virallisia hoitoja, ja tätä päätöstä olen kunnioittanut. Jotkut ovat pärjänneet erittäin hyvin pelkällä ruokavaliolla. Kokemukseni virallisen hoidon ja ravintohoidon yhdistelmästä ovat olleet erittäin hyviä. Hyvin moni ravintoneuvontaa saava kestää syöpähoidot aivan eri tavalla kuin ne, jotka eivät saa tukihoitoa.”

Heikkilä kirjoittaa TUKIHOIDOSTA, mutta media on kääntänyt sen ”neuvoksi kieltäytyä syövän lääkehoidosta”. Niin se käy, sanoisi tähän Kurt Vonnegut (kirjassaan Teurastamo 5).

Tukihoito ei ole neuvo lääkehoidosta kieltäytymiseen. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Onko niin, että toimittajat eivät tunnista eroa? Vai onko kysymys jostain muusta, jota minä en ymmärrä?

Halventaako media nyt perusteettomasti ja siis lainvastaisesti kansalaista Antti Heikkilää ja hänen mainettaan?

Eikö olekin jokseenkin outoa, että kulttuuritoimituskin kohkaa syövän lääkehoidosta? Kukaan ei enää puhu siitä, mitä Heikkilä kirjoittaa terveyden edistämisestä, lääkkeettömästä hoidosta sekä ruokavalion ja liikunnan merkityksestä terveydelle.

Nyt kannattaisi tarkkaan pohtia, mitä tämä valtava ja täydellinen Heikkilän mediatyrmäys kertoo keskustelukulttuuristamme, terveysajattelusta ja
sivistyksestä. Sivistynyt ihminen kun ei syyttele ja halvenna kanssaeläjäänsä julkisuudessa olemattomin tai puutteellisin perustein. Tämä koskee myös professoreita.