Lääkkeetön elämä -kirjan suurin mediakohu taitaa olla jo ohi. Lääkäri Antti Heikkilän kirjan ankaran kritiikin jälkipyykkiä varmaan pestään vielä monella taholla. Tunteiden viilentyminen auttanee hahmottamaan realistisemmin, mistä kirjakohussa joulun alla oikeastaan oli kyse.
Kohussa (lehdissä, blogeissa ym.) on nostettu johtoteemaksi kirjan virheet (virheelliset viittaukset tieteellisiin artikkeleihin) ja vaarat. En puolustele virheitä, vaan paheksun niitä, mutta samanaikaisesti pidän rohkeana sitä, että kirja nostaa esiin monia julkisessa keskustelussa vaiettuja hoitojärjestelmämme ja terveyden edistämisen haasteita.
Tein kirjoittelusta analyysin käyttäen apuvälineenä venäläisen strukturalistin, Vladimir Proppin (1895-1970) kansansadun morfologia -analyysimallia. Analyysitulokset ovat tämän kirjoituksen loppupuolella.
Siinä vaiheessa kun Lääkäriseura Duodecim, erittäin arvostettu lääketieteellistä keskustelua johtava organisaatio (julkaisee muun muassa tieteellistä aikakauskirjaa Duodecim), vihjasi blogissaan 21.12.2018 Antti Heikkilän lääkärinoikeuksien menettämiseen mainitsematta kuitenkaan hänen nimeään, mietin, miksi tähän tilanteeseen on tultu.
“Valehoitoa antavat vointilääkärit voivat aiheuttaa haittaa ja harmia, mutta myös vakavasti vaarantaa potilasturvallisuuden…Voiko näin menettelevillä lääkäreillä olla oikeus toimia lääkäreinä?”
Ihmettelin, kuinka tieteellisen seuran blogissa lähdetään vihjaamaan ammattilaisen vaarallisuudesta. Asianomainenhan voi kokea sen henkilökohtaisena julkisena solvauksena. Tällainen on poikkeuksellista.
Antti Heikkilän kiistellyn kirjan hankaluus ja samalla vahvuus on sen kaksijakoisuus. Yhtäältä teos on käytännöllinen opas. Se antaa helppoja ateriareseptejä ja suosittelee kokeilemaan vähähiilihydraattista ketodieettiä ja HIIT- harjoittelua (high intensity intervall training), mutta ei väitä niiden olevan ainoita oikeita terveyden edistämisen menetelmiä.
Toisaalta se ottaa vahvasti kantaa terveydenhuoltojärjestelmän valtarakenteisiin ja astuu siinä joidenkin varpaille muun muassa viittaamalla lääkäreiden ammattitaitokysymyksiin, hoitosuositusten laatuun, terveydenhuollon rahoitukseen, tutkimusrahoitukseen ja tutkimuksen painopisteisiin ja laatuun. Nämä ovat systeemitason kysymyksiä, jotka eivät kuulu lääkärin tavanomaiseen kliiniseen työhön, mutta kylläkin ohjaavat työtä.
Lisäksi kirjassa kuvataan tutkimustuloksia, joiden viittauskäytännöissä on löytynyt virheitä. Suurin osa lähdeviitteiden tiedoista on kuitenkin esitetty oikein. Kirja ei ole vertaisarvioitu tiedekirja. Tietokirjat eivät yleensä ole vertaisarvioituja, mutta monesti (ehkä useimmiten; en tiedä) joku toinen alan ammattilainen lukee tekstin ennakkoon ja kommentoi sitä ennen painatusta.
Antti Heikkilän kirjaa ei ole huolellisesti tarkistusluettu asiatiedon osalta eikä oikoluettu kirjoitusvirheiden osalta.
Kyseessä ei ole tiedekirja. Ei myöskään pelkkä dieettikirja, liikuntaopas tai ainoastaan insuliiniresistenssiä käsittelevä teos, vaan kirjoittaja arvioi kriittisesti myös järjestelmätason kysymyksiä, kuten tutkimusta, koulutusta ja hallintoa.
Näin ollen kirja koskettelee laajempaa aluetta kuin vain lääketiedettä (tieteenalana) tai lääkärin työtä (käytännön toimintana). Kirjoittaja lähestyy yhteiskunta- ja terveyspolitiikan kenttää eli kiperiä kysymyksiä: Kuka, missä, milloin ja miksi on yhteiskunnassa oikeutettu käyttämään terveyspoliittista valtaa.
Vahvoja väitteitä puolin ja toisin
Kirjoittelu lehdissä ja blogeissa kaiken kaikkiaan yltyi joulukuussa 2018 uskomattomiin väitteisiin puolin ja toisin. En halua tässä niitä yksityiskohtaisesti toistaa. Niitä voi lukea Lähteissä mainituista julkaisuista. Tuli mieleen sarjafilmit ja seikkailutarinat, joissa hyvät ja pahat, pelastajat ja konnat mittelevät.
Siksipä kaivoin esille Proppin kansansadun teorian. Hän paikantaa siinä sadun henkilögallerian, johon kuuluu kolmisenkymmentä hahmoa, mutta juonen kulun kannalta seitsemän tärkeintä ovat:
- Prinsessa (joskus hänen isänsä) eli tavoiteltava asia
- Matkaan lähettäjä eli toiminnan alullepanija
- Sankari
- Maaginen voimanantaja (auttaja)
- Roisto eli vastustaja
- Apuri eli sankarin liittolainen
- Valesankari eli väärin toimija tai huijari
Klassisessa kansansadussa kuningas (Venäjällä tsaari) antaa sankarille tyttärensä eli prinsessan ja puolet valtakuntaa palkkioksi voitokkaasta toiminnasta roistoa ja valesankareita vastaan. Näin sankarista tulee prinssi ja myöhemmin ehkä jopa kuningas/tsaari.
Mukana sadussa on tavallisesti myös matkaan lähettäjä, joka
varustaa sankarin velvoitteella, motivaatiolla, kyvyillä ja halulla, jotta sankari selviytyisi tehtävästään ja onnistuisi saavuttamaan tarinan alussa puuttuvan objektin (prinsessan). Roisto on vastustaja, joka yrittää estää sankarin selviytymistä tehtävästä. Mukana on myös haltijoita tai muita maagisia auttajia sekä apulaisia tukemassa sankaria hänen urotöissään. Sadussa sankari lopulta voittaa hankaluudet.
Linkitän kansansadun hahmot Lääkkeetön elämä -kirjasta rakentamiini tarinoihin, jotka ovat syntyneet lehti- ja blogikirjoituksissa (ks. Lähteet) esiintyvistä toimijarooleista Proppin analyysimallin mukaan (ks. lista ja kuva yllä). Vladimir Propp nimittää rooleja funktioiksi, tarinan kannalta oleellisiksi, sadusta toiseen toistuviksi toiminnoiksi. Funktiorakenne on siis kaikissa saduissa sama, vaikka sadun henkilöt vaihtuvat.
Ranskalainen Algirdas Greimas (1917-1992) kehitti myöhemmin Proppin teoriasta aktanttirakenteen (toimijarakenteen), jota piti universaalina tarinan rakenteena. Se on sovellettavissa hänen mukaansa muuallekin kuin vain satuihin, jopa kaikkien merkkijärjestelmien semioottiseen tutkimukseen.
Niinpä otin Greimasin aktantit (toimijat)/Proppin satuhahmot (funktiot) avuksi tulkitessani kohukirjan virittämää keskustelua. Tarkastelen sen ristiriitaista ja vastakkain asettuvaa merkitysainesta eri näkökulmista. Nämä merkitykset näyttäytyvät vastakohtaisina, mutta ne eivät läheskään aina ole toisiaan poissulkevia. Proppin funktiomalli sallii eri arvokonteksteissa liikkumisen tekstejä tulkittaessa.
Tulkinnat alla olevissa kuvioissa ovat omiani ja ne ovat nousseet Lähteissä mainituista kirjoituksista.
Sankaritarinat
Analyysini tulokseksi sain kaksi sankaritarinaa: “Vallan vankkureissa” ja “Yksinäinen ratsastaja”. Ensimmäinen tarkastelee Lääkkeetön elämä -kirjaa lääketiedeinstituution sisältä päin ja toinen yksittäisen ammattilaisen eli lääkärin ja hänen asiakkaansa suhteen kannalta. Todellisessa elämässä näkökulmat eivät ole toisiaan pois sulkevia, eivätkä siis keskenään ristiriidassa.
Kirjassa ja sen aiheuttamassa kohussakin ne nousivatkin esiin limittäin ja rinnakkain. Analysoimieni tekstien merkityskokonaisuudessa ne kuitenkin asettuvat vastakkain.
Vallan vankkureissa – tieteen lippulaiva
Tässä tarinassa tavoiteltava asia (prinsessa) on hyvä hoito, joka nojaa tieteeseen. Tavoiteltavaa on myös lääketiedeyhteisön arvovalta ja sen status quo.
Sankarin, Juhani Knuutin matkaan saattajia ovat lääkäriyhteisö ja organisaatiot, jotka haluavat seisoa oikean, tieteellisin metodein hankitun tiedon takana ja suojella kansalaisia väärältä ja vaaralliselta tiedolta. Sankari tulee professorin asemastaan julkisuuteen osoittamaan, että Antti Heikkilä on väärässä, koska tekee virheellisiä viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin.
Sankarille antaa henkistä voimaa suomalainen lääketiedeyhteisö (Duodecim-seura), joka esittää julkisen kysymyksen ”roiston” eli ”uskomus- tai vointilääkärin” oikeudesta toimi lääkärinä. Viranomaisen (Valviran) apukin on mahdollista.
Roisto, Antti Heikkilä (myös kustantaja Otava) on voitettava, koska hän levittää epätieteellistä, väärää ja vaarallista tietoa, mahdollisesti jopa rikollisin motiivein. Roisto ei myöskään tunnusta virheitään, mitä ei voi hyväksyä.
Sankarin apureina työskentelevät Vladimir Heiskanen, skeptikot ja muut kirjan virheiden etsijät sekä maan tärkeimmät tiedotusvälineet. Ne viestittävät kansalaisille oikeaa sanomaa osoittamalla Lääkkeetön elämä -kirjan väitteitä vääriksi.
Valesankareiksi tässä tarinassa leimautuvat ihmiset, jotka (muka)tieteelliseen tutkimukseen vedoten pyrkivät tukemaan tai hyväksymään Roisto-Heikkilän näkemyksiä.
Yksinäinen ratsastaja – muutoksen airut
Tässä tarinassa on myöskin tavoitteena hyvä hoito, mutta tässä painotetaan lääkärin vahvaa kliinistä kokemusta, potilaskokemuksia ja lääkkeettömyyttä, varsinkin ravitsemusta, liikuntaa ja mielenterveyttä. Tiede on käytännölle alisteisemmassa asemassa kuin vankkuri-tarinassa. Tavoitteena on myös terveys- ja hoitoajattelun muutos.
Matkaan saattaja on pitkän käytännön kokemuksen tuoma tieto, kansainväliset yhteydet muutosta ajaviin lääkäreihin ja tutkijoihin sekä kokemus Saksan avoimemmasta terveysilmapiiristä.
Sankari, Antti Heikkilä, kapinoi virallisia ravitsemussuosituksia vastaan, kritisoi liiallista lääkkeiden käyttöä ja lääketeollisuusvetoista tutkimusta, ajaa elintapahoitojen asiaa, vaatii kokemuksen arvostusta ja hyväksyy joitakin täydentäviä hoitoja (manipulaatiohoidot)
Voimaa toimia tavoitteen saavuttamiseksi sankari saa tutkimuskirjallisuudesta, yhteyksistä samoin ajatteleviin kollegoihin ja tutkijoihin sekä potilaiden parantumisesta. Tärkeitä ovat myös vaimo, koira ja metsäkävelyt.
Roiston rooli lankeaa tässä tarinassa lääketiede-eliittille ja lääkäreiden ammattiliitolle, joilla on kovin kapea näkemys lääkärin työstä perusterveydenhuollossa. Roistomaisuus tiivistyy Juhani Knuutiin.
Sankarin apureita ovat Heikkilän terveysklubin jäsenet, kirjojen lukijat, sekä Voi Hyvin –lehti, jossa julkaistiin elokuussa 2018 aivan erilainen – positiivinen juttu – kuin joulukuun parjaavat mediajutut olivat.
Valesankareiksi päätyvät Vladimir Heiskanen ja muut kirjan virheiden kaivelijat, kuten valtamedia, koska virheisiin keskittyessään ne vaikenevat kirjan tärkeimmistä viesteistä. Niitä ovat lääkkeettömän hoidon suuri arvo, kokonaisvaltainen terveellisyys, mielen hyvinvointi, ketodieetti ja HIIT-harjoitus (joita kritisoidaan julkisuudessa). Valesankarit tukevat eliitille edullista staus quota ja vääristelyjä, jolla mitätöidään kirjan sanoma (muka) vaarallisena.
Analyysikuvissa (alla) roolit/funktiot on listattu numerojärjestyksessä. Funktioittain tarkasteltuna erot arvoprioriteeteissä havainnollistuvat, esimerkiksi se, kuinka eri tavoin eri positioista (toimijan asemista) hahmottuvat sankaruus ja roistous.
Joskus on hyödyllistä vaihtaa näkökulmaa
Mitä, jos etsittäisiinkin sellaisia ratkaisuja ja kehittämistapoja, jossa kummankin tarinan myönteiset ja kannatettavat seikat integroitaisiin ja tuloksia hyödynnettäisiin terveyden ja sairauksien hoidon ja terveyden edistämistoiminnan kehittämisessä.
Kielteiset seikat jätettäisiin omaan arvoonsa.
Uusi hyvä voi olla entistä parempaa
Näin totesi presidentti Sauli Niinistö äsken uuden vuoden puheessaan. Hän mainitsi myös, että maailma moninapaistuu ja moniarvoistuu.
Tämä pätee terveyden ja sairauden hoitoonkin. Järjestelmät uusiutuvat ja auttamisen muodot ja mahdollisuudet monipuolistuvat. Mukaan tulee uusia toimijoita ja ammattien välisiä rajoja ylitetään johtotähtenä asiakaskeskeinen hoito. Uudessa, moninapaisessa tilanteessa voi ilmetä intressiristiriitoja. Kuitenkaan halu väärin ymmärtää ei saisi ylittää halua yhteisymmärtää.
Niinistö siteerasi puheensa lopuksi Eeva Kilpeä:
Kauneutta on, rakkautta on, iloa on.
Niin on.
Lähteet
Heikkilä Antti. Lääkkeetön elämä. Otava 2018.
Heikkilä Antti. Blogikirjoitukset
https://www.anttiheikkila.com/blogi/
https://www.anttiheikkila.com/blogi/-hesarin-paskajuttu/
Knuuti Juhani. Blogikirjoitukset
http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/tavoitteena-laakkeeton-elama
Rautalahti Matti. Valehoitoa vaan ei valelääkäri. Duodecim blogikirjoitus 21.12.2018. https://www.duodecim.fi/2018/12/21/valehoitoa-vaan-ei-valelaakari/?fbclid=IwAR1KAHOYmbOxqZQbLaNeqcoNuu3-UBBwsAzW9qFloFzuvWsixatHiaEaOH0
Helsingin Sanomat 16.12.2018 Valetietokirjojen julkaisusta Taika Dahlbomin juttu (tästä linkistä löytyvät linkit myös muihin Lääkkeetön elämä -kirjaa kritisoiviin Hesarin juttuihin (taitavat tosin olla maksumuurin takana)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005939422.html
Voi hyvin 30.8.2018 Antti Heikkilän haastattelu, kirjoittaja Hanna Hyväri. https://www.terve.fi/artikkelit/siunattu-kipu-auttaa-muutoksessa?fbclid=IwAR3ZT2CaFQyOJBz6Ez2C8lH-TVVHptHywdt80WRIqQWnmhmKBdLsKvzHN00
Пропп В.Я. (1969 [1928]) Морфология “волшебной” сказки. Исторические корни волшебной сказки. Москва 1969. https://imwerden.de/pdf/propp_morfologiya_skazki_1969__ocr.pdf (katsottu 30.12.2018) Propp, Vladimir (1998 [1928]) Morphology of the folktale. 2nd edition. Austin: University of Texas Press.
Greimas, Algirdas J. Narrative Semiotics and Cognitive Discourses. London: Pinter Publishers. 1990.
Jos Proppin ja Greimasin teoriat kiinnostavat, niiden selkeä, tiivistetty kuvas löytyy esimerkiksi Elina Salomaan pro gradu -työstä, jossa hän analysoi urheilutekstejä.
Salomaa Elina. Kansallisen identiteetin rakentuminen urheilukertomuksissa. Osallistujien roolit ja prosessit yleisurheilun MM-kisauutisoinnissa. Filosofinen tiedekunta. Nykysuomen pro gradu tutkielma. Vaasan yliopisto 2014.
Lainaukset blogistin sanoja, sen jälkeen oma kommenttini:
”Kohussa (lehdissä, blogeissa ym.) on nostettu johtoteemaksi kirjan virheet (virheelliset viittaukset tieteellisiin artikkeleihin) ja vaarat. En puolustele virheitä, vaan paheksun niitä, mutta samanaikaisesti pidän rohkeana sitä, että kirja nostaa esiin monia julkisessa keskustelussa vaiettuja hoitojärjestelmämme ja terveyden edistämisen haasteita.”
Tämän perusteella hyväksyt ”toisaalta” –näkemyksen kautta, että jos tavoite on hyvä, keinotkin saavat olla väärät?
”Lisäksi kirjassa kuvataan tutkimustuloksia, joiden viittauskäytännöissä on löytynyt virheitä. Suurin osa lähdeviitteiden tiedoista on kuitenkin esitetty oikein. Kirja ei ole vertaisarvioitu tiedekirja.”
”Kyseessä ei ole tiedekirja.”
Kirjaa on NIMENOMAAN markkinoitu vankkaan tutkimusnäyttöön perustuvana kirjana. Tosin Otava tuon maininnan nyt poisti, kun kävi selväksi, että se ei perustunutkaan.
”Sankari tulee professorin asemastaan julkisuuteen osoittamaan, että Antti Heikkilä on väärässä, koska tekee virheellisiä viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin. ”
Kommenttisi vaikuttaa jopa tahalliselta vääristelyltä, sillä kirjoitukset lukeneena ja keskustelua seuranneena sinulle on pakko olla selvää, että kysymys ei ole virheellisistä viittauksista. Kysymys on KESKEISISTÄ ASIAVIRHEISTÄ, joista osa myös vaarallisia. Nämä KESKEISET ASIAVIRHEET JA OMALAATUISET TULKINNAT ovat koko Heikkilän tarinan ja filosofian perusta. Kun perusta on virheellinen, filosofia kaatuu kuin korttitalo. Kysymys ei todellaakaan ole vain ”virheellisistä viittauksista tutkimuksiin”
Minusta nämä poimitut kohdat kertovat blogistin asenteellisuudesta. Tästä mainitsin jo edellisen kirjoituksen kommentissani.
Juhani, ymmärrän näkemyksesi ja ne ovat minusta OK, vaikka pidänkin niitä monin osin asenteellisina. En kuitenkaan hyväksy tulkintaasi minun ajattelustani. Selvennän. Sanoin “kirjan virheet (virheelliset viittaukset tieteellisiin artikkeleihin) ja vaarat”, en sanonut, että kysymys on VAIN virheellisistä viittauksista tutkimuksiin. Nämä ovat kaksi eri tulkintaa kirjan ongelmakohdista, jotka blogikritiikissäsi on nostettu esille. En ajattele enkä toimi macciavellimäisesti niin, että “jos tavoite on hyvä, keinotkin saavat olla väärät”. Maailma ei ole minulle mustavalkoinen joko-tai ja yksinapainen, ei myöskään Heikkilän kirja eikä terveyden ja sairauden hoito ole. Kirjan virheet ovat eri asia kuin ne rohkeasti esille otetut asiat terveydenhuoltojärjestelmän kehittämistarpeista, joista on todellakin syytä puhua yhteiskunnassamme. Nämä ovat kaksi eri asiakokonaisuutta.
Filosofinen näkökulma on todella tärkeä. Uskot, että Antti Heikkilällä on kirjansa taustalla kestämätön filosofia, joka perustuu asiavirheisiin ja omalaatuisiin tulkintoihin. “Kun perusta on virheellinen, filosofia kaatuu kuin korttitalo”.
Retorinen pohdinta: Mitkähän ovat tuon filosofian ontologiset ennakko-oletukset? Asiavirheet ja tulkinnat eivät voi olla ihmisen omaksuman filosofisen (myöskään parantamista ja hoitamista koskevan) katsannon perusta. Omaksuttu filosofinen näkemys nojaa aina joihinkin ennakko-oletuksiin maailmasta. Tämä onkin ihan oma keskustelun teemansa.
Mahtuisiko tänne vielä kirjan kohteenkin eli lukijan näkemys? Diabetekseni on nykyisin remissiossa, lääkkeetön ja oireeton, lihavuuteni keventynyt ylipainoksi ja kihtini on parantunut mm. Heikkilän kirjojen ohjeilla. Muita ajatteluuni vaikuttaneita ovat olleet esim. Eenfeldt, Phinney, Volek, Teicholtz, Cummings, jne. Viesti ketogeenisen ruokavalion eduista on hyvin selkeä.
Diabetesliiton suosittama käypähoito vain pahensi tilannetta. Virallinen näkemys on lihottanut ja sairastuttanut ihmiset. Puolet kansasta on ylipainoisia ja puolella heistä on diabetes tai esidiabetes joko diagnoosilla tai ilman. Kuitenkin virallinen puoli höpöttää edelleen, että lihominen on ihmisten syytä ja että siitä pääsee lisäämällä liikuntaa. Eikö tätä ole jo kokeiltu liki puoli vuosisataa? Tuloksia ei ole eikä tule virallisella systeemillä, jos sellaiseksi ei lasketa terveydenhuollon konkurssia.
Kun meille suositellaan ruokaa, joka ei kerta kaikkiaan sovi pohjoiselle ihmiselle, on tuloksena väistämättä sairauksia. Muinainen ruoka ei voi sairastuttaa, muuten meitä ei olisi. Moderni teollinen ruoka, siemenöljyt, liika sokeri, keinosiirapit ja jauhot ovat modernien sairauksien taustalla. Moderni teollinen ruoka on kuitenkin pakollinen kaikille koululaisille, opiskelijoille, hoitokodeissa asuville ja sairaalan potilaille, sitä ei voi välttää. Kansalaisena olen joutunut kropassani kokemaan teollisen hiilihydraattipitoisen ruuan aiheuttamia sairauksia, kuten diabetes ja kihti.
Lääkehoidolla pyritään vaikuttamaan vai yksittäisiin sairauksiin. Lääketiede ei ole halukas puuttumaan käytännössä kaikkien modernien tautien taistalla olevaan inflammaatioon ja insuliiniresistenssiin, koska siihen ei ainakaan vielä ole näkyvissä lääkettä. Ketoruokavalio sitä vastoin tehoaa erittäin tehokkaasti inflammaatioon ja insuliinitasoon alentavasti. Verensokeri asettuu, rasvamaksa paranee, aivotoiminta selkeytyy, masennus lientyy, jne.
Ketogeenisen ruokavalion avulla olen päässyt näistä eroon ja käytännössä lääkkeettömäksi ja niin terveeksi kuin tässä iässä on mahdollista. Minulle on Knuutin ja muiden kaltaistensa turha tulla selittämään, että Heikkilä on teoreettisesti väärässä. Viittausvirheillä ei ole merkitystä, kun konsepti käytännössä toimii. Miksiköhän maailmalla tuhannet lääkärit ja tutkijat ovat samaa mieltä ketogeenisen ruokavalion eduista Heikkilän kanssa? Heikkilän mollaamisen sijasta “oikeassa” olijat voisivat tutustua vaikka VirtaHeathin diabetestutkimuksiin, Bikmanin insuliinitutkimuksiin tai Seyfriedin syöpätutkimuksiin.
Kiitos kommentista, Catharsis. Toivon että hyvä tilanteesi jatkuu.
Olisi tosi kiva, jos ihmiset voisivat kommentoida omalla nimellään. Ymmärrän kuitenkin, että se ei aina ole mahdollista – monista syistä ja varsinkin, jos kyse on omasta terveydentilasta. Toisin sanoen, saa kirjoittaa nimimerkillä ja esittää tiukkaakin kritiikkiä erilaisista näkemyksistä niin kauan kuin kommentoija käyttää asiallista kieltä eikä solvaa ketään yksityistä henkilöä. Kokemuskommentin paino- ja luotettavuusarvo on joka tapauksessa suurempi, kun mukana on oma nimi.
Pauliina, minulla ei ole ongelmaa kirjoittaa omallakaan nimellä, koska seison jokaisen sanani takana.
Catharsis
Kun kerran saduista ja sankaritaruista puhutaan… Olen itse pohtinut ristiriitaa, jota useatkin eri kirjoittajat ovat tuoneet esiin. Kirjoittajien eli Heikkilää kritisoivien mielestä Heikkilä on väärä profeetta ja he itse edustavat hyvää, kun Heikkilä edustaa Pahaa eli Saatanaa. Mielikuvissa halutaan siis vedota raamatullisiin vertauksiin, vaikka se, jos mikä, on tieteen vastainen teos. Profetoimisen lahjahan tulee Jumalalta ja vain oikeilla profeetoilla voi olla se. Ei Heikkilällä. Minä kylläkin näen nämä itsensä oikeiksi profeetoiksi julistaneet fariseuksina, jotka arvostelivat Jeesuksen toimintaa. Heidän ei siis ehkä olisi alkujaan kannattamat ottaa kirjoituksiinsa raamatullisia vertauksia.
(Tekstien mukaan Heikkilä on uskonnollinen johtaja, guru, ja seuraajat sokeita, jossain mainittiin uskonnollinen hurmos, “väärän tiedon” levittäjä Heikkilä on väärä profeetta, teksteissä myös mainitsemani hyvän ja pahan taistelu.)