Syntytieto hoitamisen viisautena

 

Moderneissa länsimaisissa elämämuodoissa kaivattaisiin tietoa, joka mahdollistaisi ekologisesti kestävän elämän. Näin kirjoittaa Tere Vadén ”Alkuperäiskansaistuminen ja syntytieto” –artikkelissaan Elonkehä-lehdessä.

Tiedolla Vadén viittaa sellaiseen tietämiseen, joka liittyy käytännön elämään ja konkreettiseen toimintaan, ei vain teoriaan, kirjoituksiin ja juhlapuheisiin. Jälkimmäinen on Vadénin ajattelua vapaasti tulkiten nykyajan luonnontiedettä eli sitä, että asiat teoretisoidaan, mitataan ja matematisoidaan. Näin ne etäännytetään objektiivisuuden nimissä kohteestaan. Esimerkiksi sairaus siirtyy ikään kuin pois kantajastaan, ihmisestä, laboratoriotuloksiin, hoitosuosituksiin ja lääkeresepteihin. Parantamista tutkitaan keinotekoisissa olosuhteissa, ei siellä missä ihminen elää arkeaan.

Syntytieto sen sijaan ei ole tieteellistä, vaan erittäin käytännöllistä. Vadénin tekstissä vilahtavat sanat ekologinen ja kestävyys sekä henkinen itsenäistyminen, jotka yhdistyvät ”tien tuntemisessa” eli  länsimaalaisilta ihmisiltä puuttuvassa tiedon lajissa.

”Synnyt” Kalevalassa

Sen sijaan kalevalaisessa kansanrunoudessa tätä tiedonlajia esiintyy ja sitä kutsutaan nimellä ”synnyt”. Se on tietoa perinteestä ja yhteisöllisen elämisen ehdoista. Nämä eivät ole tiukkoja sääntöjä, vaan ne ovat hengittäviä: ne pysyvät ja muuttuvat yhtä aikaa, toistuvat rytmillisesti uudistuen. Siis eräänlaista musiikkia, elämän sinfoniaa.

Syntytieto koskee erityisesti peruskysymyksiä. Mitä elämä on? Miksi ylipäätään elämme? Näihin ei ole tieteellisesti todistettavia vastauksia, vaan tieto ilmenee tekoina, esimerkkeinä, lauluna (muinaisajan viihdettä, psykoterapiaa ja tiedonvälitystä!) ja arkisena elämänä.  Syntytietoa ei voi esittää erillisinä faktoina. Siinä käytännön ja teorian, uskomusten ja toiminnan välillä ei ole eroa.

Vadénilla  on kiinnostava näkemys tietämiseen.

Minut, kuten moni muukin tiedeyliopiston kasvatti, on opetettu luottamaan vain ja ainoastaan faktoihin, erityisesti numeroin esitettyihin materiaalisiin tosiasioihin. Erityisesti nyt kun puhutaan ”totuuden jälkeisestä ajasta” ja valemedian levittämistä ”vaihtoehtoisista faktoista”,  elämän rakentaminen faktatietojen pohjalle nähdään usein parhaaksi, jopa ainoaksi oikeaksi ja tieteellisesti todistetuksi tavaksi hankkia ja käyttää tietoa.

Tosiasiat, faktat, ovat ehdottoman tärkeitä. Ilman niitä ei voi syntyä kestäviä ratkaisuja maailman kipeisiin, vielä ratkaisemattomiin ongelmiin (ilmaston lämpeneminen, köyhyys, sairaudet, sodat). Silti on hyvä muistaa, että ihmisyyteen liittyvä inhimillisyysongelma syntyy, jos  numerofaktoja aletaankin jonkin ideologian nimissä pitää absoluuttisesti totuudellisempana kuin ihmisyksilön koettua elämää.

Terveyenhuollossa numeroharha voi johtaa potilaan kannalta hankaliin tilanteisiin.

Sopusointua ja yhteisymmärrystä

Ristiriita faktatiedon (tieteellisen tiedon) ja kokemustiedon välillä voi näyttää sovittamattomalta. Otan esimerkin: Henkilön X arvioidaan olevan terve kaikilla käytettävissä olevilla lääketieteellisillä mittareilla mitaten  eli ”tutkimuksissa ja testeissä ei ole mitään normaalista poikkeavaa”, mutta X tuntee silti olevansa todella kipeä, sairas ja vaivainen. Kumpikin tiedon muoto on omassa kategoriassaan oikeaa ja soveliasta. Kumpikin voivat olla yhtä aikaa voimassa. Sovittamatonta ristiriitaa ei ole.

X:n tapauksia terveydenhuollossa on todella paljon. Kyse voi olla MUI (Medically Unexplained Illnes) tai MUS (Medically Unexplained Symptoms) -tapauksista. Nämä ihmiset kärsivät epämääräisistä vaivoista, muun muassa monikemikaalikerkkyydestä, fibromyalgiasta, väsymysoireyhtymästa tai ärtyneestä suolesta tai kroonisten sairauksien tuottamista vaivoista.  Heillä on yksi tai useampia sairautta kuvaava oire. Joillekin vaivoille pystytään osoittamaan biologisia piirteitä, vaikka niitä ei osata lääketieteellisesti selittää eikä vaivojen syytä tunneta. Vastaavasti selkeää lääketieteellistä hoitotoimenpidettäkään ei ole. Jotkut tapaukset sen sijaan eivät mahdu ollenkaan diagnostiseen kriteeristöön.  On arvioitu, että noin joka kolmas perusterveydenhuollon käynti ei johda diagnoosiin (Rosendahl et al 2017).

Noin joka kuudennella potilaalla on arvioitu olevan MUS eli lääketieteellisesti selittämättömiä  oireita, joita  suomeksi nimitetään toiminnallisiksi häiriöiksi.  Jennifer Harsh tutkijoineen (2016) mainitsevat, että tällaisista vaivoista kärsiviä olisi 20-50 % perusterveydenhuollon potilaista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kyseessä olisi yleisimmin valitetut vaivat perusterveydenhuollossa.  Tehy kirjoitti asiasta noin kuukausi sitten (Tehy 2017).

Jos ammattiauttaja joutuu virkansa puolesta turvautumaan vain tieteellisesti, ulkoisin mittarein tehokkaiksi todettuihin parannuskeinoihin, syntyy näyttöön perustuvuuden pattitilanne. Kun  parannettavaksi osuukin tapaus, joka ”ei kuulu joukkoon” eli joka ei mahdu diagnoosiraameihin eli tietyn kriteeristön sisään, häntä ei voi hoitaa tieteelliseen näyttöön perustuen.

Kun käytännön elämä (sairaan kärsimys) on liian kaukana tieteellisistä tutkimuksista (vertailevien kliinisten kokeiden numeerisista tuloksista) syntyy kohtaamattomuusongelma. Auttaja ja autettava ovat liian kaukana toisistaan. Tästä kärsii kumpikin, mutta eniten autettava, potilas.

Miten tämä nyt liittyy Tere Vadénin mainitsemaan syntytietoon?

Sillä tavalla, että pattitilannetta voidaan lievittää soveltamalla näyttöön perustuvan lääketieteen tuloksia, laajempaa – syntytietoakin sisältävää – katsantoa ja erilaisia hoitoideologioita samanaikaisesti.  Kun vältetään dogmaattisuutta eli kiinnittymistä vain yhteen ainoaan hoitonäkemykseen,  auttamisen mahdollisuudet lisääntyvät.

Pattitilanne laukeaa, kun suunnataan katse syntytietoon, aletaan ajatella sekä-että –tyylillä ja lähdetään siitä, että tärkeintä on potilaan etu ja hänen saamansa apu. Käytetään apuna erilaisia tiedon lajeja. Auttamisessa vaalitaan sopusointua ja yhteisymmärrystä.

Nykyjärjestelmässä (ainakin julkilausuttu) periaate on, että hoidon tulee, jos mahdollista, nojata tieteelliseen näyttöön. Mutta jos ei pystytä edes määrittelemään, mikä potilasta vaivaa,  sitä on vaikea edes yrittää hoitaa ”tieteellisesti”.  Silloin pitää auttaa muulla tavoin.  Tässä tarvitaan myötätuntoa, sydämen lämpöä, ihmisviisautta ja myös syntytietoa.

Sopivia, tehokkaitakin avun muotoja löytyy, kun luovutaan ajatuksesta, että kaikkia terveyteen ja sairauteen liittyviä asioita voidaan mitata biolääketieteen keinoin. Luovutaan uskosta yhteen ainoaan eli länsimaiseen biolääketieteeseen. Vaihdetaan joko-tai -ajattelu (tiede – huuhaa) sekä-että -ajatteluksi (biolääketiede ja kokemusnäyttö). Suhtaudutaan avoimesti myös biolääketieteellisen katsannon ulkopuolelle jääviin terveysnäkemyksiin. Tämä koskee erityisesti perusterveydenhuoltoa.

Monia vaivoja on mahdollista hoitaa myös perinteisen, syntytietoon nojaavan viisauden perusteella. Tällaiset hoitomuodot (esim. suomalainen jäsenkorjaus, sauna, metsä ja jotkut yrtit) on jo sukupolvien takaa todettu tietyissä vaivoissa hyödyllisiksi. Ne ovat myös ekologisia, ne tukevat kestävän terveydenhoidon kehittämistä. Joidenkin (jäsenkorjauksen) hyödyistä on myös tavanomaisen RCT (Randomized Controlled Trial) -mallin mukaista näyttöä.

Sote-uudistuksessa, ainakaan julkisuudessa,  näitä ei pohdita, mutta monet terveydenhuollon ammattilaiset ja erityisesti palvelujen  käyttäjät kyllä pohtivat.

Viitteet

Tere Vaden 2016. Alkuperäiskansaistuminen ja syntytieto. Elonkehä 1/2016. https://www.scribd.com/doc/307188227/Alkuperaiskansaistuminen-ja-syntytieto

Marianne Rosendal, Tim C Olde Hartman, Aase Aamland, Henriette van der Horst, Peter Lucassen, Anna Budtz-Lilly and Christopher Burton 2017.   “Medically unexplained” symptoms and symptom disorders in primary care: prognosis-based recognition and classification. BMC Family Practice BMC series – open, inclusive and trusted 201718:18 DOI: 10.1186/s12875-017-0592-6. Published: 7 February 2017

Jennifer Harsh, Jennifer Hodgson, Mark B. White,  Angela L. Lamson and Thomas G. Irons 2016. Medical Residents’ Experiences With Medically Unexplained Illness and Medically Unexplained Symptoms. Qualitative Health Research 2016, Vol. 26(8) 1091 –1101.

Tehy 15.3.2017. Usko jo, kehoa ja mieltä ei voi erottaa. https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/usko-jo-kehoa-ja-mielta-ei-voi-erottaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s