Beninin poppamies

Benin, osa 6.

Heve Poppamiehn profiili

Heven kylän voodopäällikkö Thierry Amoussou.

”Kun uskoo, niin silloin se vaikuttaa.”

Lähdemme Rolfin kanssa puolilta päivin ajelemaan Villa Karosta mopotaksilla, ”tsemillä” kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa afrikkalaista kylää, nimeltään Heve.

Aurinko porottaa suoraan päälakeen ja hartioille. Ollaan hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. On polttavan kuumaa. Tsemin kyydissä tuuli onneki leyhyttää vilvoittavasti. Retkellämme tulkkina toimiva Gustave ajaa, minä istun keskellä ja Rolf, sveitsiläissyntinen, Suomessa jo vuosia asunut suoran demokratian tutkija ja puolesta puhuja, yrittää pysyä mopon penkillä takanani.   

Matkaamme voodoorituaaliin. Se järjestään Heven kylässä lauantaisin. Grand Popon kunnan yhdessä suurimmista kylistä asuu noin 900 ihmistä. Voodoo on muinaisafrikkalainen, mutta edelleen toimiva animistinen elämänkatsomus ja uskonto.

Gustave (oik.) ja soutumies työntävät veneen vesille.

Gustave (oik.) ja soutumies työntävät veneen vesille.

Gustave kaartaa mopon joen rantaan. Ylitämme matalan virran puupaatilla, jota nuori mies työntelee eteenpäin pitkällä, joen pohjasta vauhtia saavalla kepillä. Kökötämme kymmenisen minuuttia veneen laidoilla. Istuimia ei ole. 

Rannasta kävelemme kylän läpi viihtyisiä raitteja pitkin lasten, vuohien, kanojen ja pikku sikojen saattelemana rituaalipaikalle. 

Heven raitilla.

Heven raitilla.

Siellä käy ilmi, että seremonia onkin jo päättynyt. Myöhästyimme. Päätämme tulla uudestaan seuraavan kerran. Ja ajoissa. 

Suuntaamme Gustaven kanssa siten  kylän voodoopäällikön juttusille.

Tapaamme päällikön hänen kotipihallaan, jossa emokana kolmen pikkuruisen poikasensa kanssa  kuopsuttelee hiekasta jotakin syötävää. Polkupyörä nojaa seinustaan ja vuohi määkii lähistöllä.  Esittäydymme ja istuudumme penkeille pienen pöydän ääreen.

Poppamiehen piha kanoineen.

Poppamiehen piha kanoineen.

Thierry Amossou on toiminut Heven kylän voodoopapiston ylimpänä kahdeksan vuotta eli isänsä kuoleman jälkeen. Siperian shamaanien tavoin voodoopapiksi voi päätyä suvun perimysjärjestelmän kautta, jolloin yleensä vanhimmasta pojasta tulee isänsä seuraaja.

Toinen tie on, että yhteisö kutsuu henkilön tähän tehtävää.  Voodooyhteisö johtajiensa välityksellä voi initiaation kautta vihkiä muunkin kuin voodoosuvun jäsenen, jos tämän arvioidaan olevan sopiva tehtävään.

Thierry  puhuu jotenkin arvokkaasti. Arvokkuuden takaa aistin kuitenkin ystävälliset tummanruskeat silmät, vaikka hän pihalla istuessamme tiuskaiseekin turhan tylysti syliin pyrkivälle noin nelivuotiaalle lapselleen. Voodoopäällikkö on myös aivan tavallinen perheen isä.

Päällikön lisäksi Hevessä toimii kaksi bokonoa eli voodoopappia sekä useita kymmeniä apupappeja, joista suuri osa on naisia. Bokonot ovat miehiä. Voodoopäällikkyys lankesi Thierrylle isän perintönä ja se on tuonut hänelle paljon arvostusta, mutta myös vastuuta yhteisön edessä. Tehtävästään hän saa jonkin verran tuloja, mutta asuinoloista päätelleen hän elää tavallista Heven kylän elämää.

Ongelmiinsa apua hakevien odotetaan antavan papille lahjoja (nykyisin ilmeisesti rahaakin) taloudellisen tilanteensa sallimissa rajoissa. Thierry työskentelee myös kalastajana ja maanviljelijänä, voodoopäällikkyys on siis sivutoimi.

Istuskellaan hetki tilannetta ja toisiamme tarkkaillen. Gustave oli ennakkoon kertonut päällikölle, että jovoja eli meitä valkoihoisia on tulossa.

Siinä kanojen kuopsutusta katsellessamme ja jutellessamme päällikkö ilmeisesti aprikoi, mitä oikein olemme hakemassa: maagisia taikatemppuja, parannusta vai ennustuksia.

Tovin kuluttua tunnelma vapautuu. Hän esittelee paksua valokuva-albumia. Se näyttää samanlaiselta kun 80-luvun perhealbumit, joiden muovitaskuihin tai muovikalvon alle sujautettiin onnistuneimmat otokset. Thierryllä on paljon kuvia voodooseremonioista ja yhteiskuvia bokonojen ja apupappien kanssa.

Rituaaliviinalla terästetään alttaria.

Rituaaliviinalla terästetään alttaria.

Siirrymme ”kaikkein pyhimpään” eli voodoohuoneeseen. Thierry  pirskottelee palmuviinaa koristellusta karahvimaisesta voodoo-pullosta  pieneen pikariin ja siitä maahan, maan jumalalle ja keskellä huonetta sijaitsevalle ”alttarille”.  Myös Gustaville, Rolfille ja minulle hän tarjoaa tuosta pikarista.

Vaalea ja tumma.

Vaalea ja tumma.

Kysyn, voiko voodoo Thierryn mielestään parantaa sairauksia ja jos voi, niin millaisissa vaivoissa hän ajattelee voivansa auttaa ihmisiä.

– Apua haetaan kirouksien poistamiseen, suojautumiseen pahoilta hengiltä, ihmissuhdeongelmiin, riitatilateisiin ja sairauksiin, päällikkö kertoo.

Mitä sairauksia voodoo parantaa?

– Sairaustapauksissa voodoopappi kysyy aina potilaalta, onko hän käynyt terveysasemalla. Jos ei ole, niin kehotamme menemään. Jos vaiva ei siellä käynnin jälkeen poistu, niin sitten henkilö vai tulla uudestaan.  

– Voodoo voi parantaa spirituaalisista syistä syntyneitä vaivoja. Se ei ole lääketiedettä.

-Tähän pitää uskoa, silloin se vaikuttaa, voodoopäällikkö sanoo.

Heve Poppamies, Gustave ja alttari

Poppamies Thierry ja tulkki Gustave alttarin äärellä. Takana Rolf.

Beninissä voodoo on koko yhteiskunnan läpäisevä näkemys elämästä ja maailmasta. Suurin osa ihmisistä hahmottaa maailman voodoon välityksellä riippumatta koulutuksesta tai taloudellisesta asemasta. Voodoo on erittäin epädogmaattinen, joustava ja muuntuva uskomusjärjestelmä. Moni on sekä kristitty että voodoolainen.   

Voodoo ei ole valtiollinen uskonto/uskomusjärjestelmä, mutta se on kyllä valtion suojeluksessa.  Benin hallitus hyväksyi sen uskonnolliseksi yhteisöksi islamin ja kristinuskon eri muotojen tavoin 1990-luvun loppupuolella. 

Länsimaissa Hollywood-elokuvat ja kristinusko ovat levittäneet käsitystä, että voodoo olisi pimeyden voimien manaamista, kuten voodoonukkien pistelemistä neuloilla ja pahojen henkien kanssa toimimista. Tämä on virheellinen yksinkertaistus. Voodoota sovelletaan ennen muuta ihmisten ja yhteisöjen hyväksi, niiden vahvistamiseen.

Henkiä/jumalia tässä uskomusjärjestelmässä on kymmeniä, ehkä satojakin, Kukaan ei pysty sanomaan tarkkaa määrää. Eri seuduilla on eri henkiä ja ne voivat ajan mukaan muuttuakin. 

Juttelin aiheesta Grand Popon terveysaseman työntekijän kanssa. Terveydenhuollon ammattilaiset tietävät, että ihmisiä tulee terveysasemalle, kun voodoohoito ei ole auttanut, ja toisinaan ihmiset menevät voodoopapin luo kun eivät saa apua terveydenhuollosta. Kansa käyttää molempia. Kumpikin ovat maksullisia.

Hoidon viivästymisiä todennäköisesti sattuu, koska ihmiset eivät aina tiedä, että johonkin fyysisen vaivaan on olemassa tehokas lääketieteellinen hoito. Toisaata terveydenhuoltojärjestelmän tarjoamat palvelut Beninissä ovat aika vaatimattomia.  Lääkäreitä ja sairaanhoitajia on vähän. Asiakkaat joutuvat yleensä maksamaan hoidossa tarvittavat lääkkeet ja materiaalit myös julkisella puolella.

Voodooseremonioita potilaan auttamiseksi voidaan kyllä tehdä sairaaloissakin. Ne eivät ole siellä virallista hoitoa, mutta sairaalan johto ja muu henkilökunta kyllä tietää ja hyväksyy käytännön.

Voodooparannus näyttäisi kuitenkin olevan katoavaa kansanperinnettä, mutta vielä se on vahvasti elossa. Ehkä siksi, että terveyspalvelujen vaatimattomuus antaa paljon tilaa perinnehoidoille. Lisäksi voodoon asema uskonnollisena järjestelmänä Beninissä on hyvin vahva.

 

3 thoughts on “Beninin poppamies

  1. Hyvä juttu ja mielenkiintoisia pointteja tässä! Olipa jännä lukea tämä, kun kävin juuri tänä kesänä samassa kylässä, saman miehen puheilla juttelemassa samoista asioista. Olen Ylen toimittaja ja teen juttua Grand-Popossa parhaillaan meneillään olevasta rokotetutkimuksesta ja laajemmin myös terveydenhuollosta Beninissä.

    Tämä artikkeli oli hyödyllinen, koska olin pohtinut pitkälti samoja aiheita ja tehnyt jokseenkin samoja johtopäätöksiä. Kaipasin niille kuitenkin hiukan vahvistusta, koska oleskeluni Beninissä oli niin lyhyt, että on vaikea päätellä asioiden mittasuhteita ja olla varma oikeastaan mistään.

    Teen aiheesta lyhytdokumentin Yle Areenaan. Pitääpä linkata se tähän alle, kun se valmistuu!

    -Jussi

    • Eikös ollutkin mielenkiintoinen paikka se Grand Popo? Mielelläni ottaisin linkin ohjelmastasi. Mahtoikohan Thierryllä enää olla käyntikortteja, jotka Rolfin kanssa hänelle hankimme ja painatimme hänen toiveestaan. Onnea ohjelmasi teolle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s