Semmelweis rehabilitoitiin – entä ketodieetti?

On arvioitu, että kestää noin 17 vuotta ennen kuin uudet tieteellisen tutkimuksen tulokset otetaan käytäntöön terveydenhuollossa.


Näin totesi tutkija, dosentti Markus Rantala viikko sitten 9.3.2019 Helsingissä pitämässään luennossa mielenterveydestä ja suoliston mikrobeista. Kansanedustajaehdokas Katariina Sourin organisoimassa tilaisuudessa esiintyi myös kokemusasiantuntija, terveysvaikuttaja Olli Posti.

Markus Rantalan koko esitelmä videoitiin ja se on nähtävissä täältä: https://katariinasouri.com/. Kaikki alla julkaisemani kuvat ovat Markus Rantalan esitelmästä.

Mukana yleisön joukossa salin takaosassa istui myös skeptikkojen edustaja. En tiedä, oliko hän siellä ihan muuten vaan, vai vahtimassa, että tieteen puhdasta oikeaoppisuutta ei loukata. Eikä loukattukaan.

Tässä jutussa raportoin erittäin tiivistetysti Markus Rantalan erittäin kiinnostavasta esitelmästä. Siitä jää tässä kertomatta huomattavan paljon tärkeitä asioita. Siksi kannattaa katsoa koko luento videolta. Esitelmöitsijältä ilmestyy piakkoin Terra Cognitan kustantama kirja Masennuksen biologia.

Dosentti Markus Rantala on väitellyt sekä evoluutiopsykologiasta että evoluutiobiologiasta. Hän työskentelee Turun yliopistossa.

Terveydenhuollossa muutokset ovat hitaita – varsinkin jos kyse on vallitsevaa paradigmaa (tieteellistä konsensusta) järkyttävistä tutkimustuloksista.

Suolistomikrobien merkitys parantamisessa ja terveyden edistämisessä herättää runsaasti keskustelua, ja tutkimus maailmalla vilkastuu koko ajan.

Esitelmänsä alkupuolella Markus Rantala antoi esimerkin hoitokonsensuksen vastaisten empiiristen tosiasioiden kieltämisestä ja vastustamisesta. Lääkäri Ignaz Semmelweis teki 1800-luvun puolivälissä empiiristä eli käytännön elämästä faktoja kokoavaa tutkimusta synnytyslaitoksella ja havaitsi, että hoitohenkilökunnan käsien peseminen vähensi synnyttäjien kuolleisuutta.

Avainasemassa olevat lääkärit suuttuivat moisesta. Ja niin alkoi Semmelweisin mitätöinti. Kun ilmiselvät tosiasiat ja asiayhteydet jätettiin ”tieteellisen näytön puuttuessa” huomiotta, synnyttäjien kuolleisuuden väheneminen viivästyi. Semmelweis itse joutui henkilökohtaisen häpäisyn kohteeksi. Häntä nöyryytettiin ja hän kärsi ”hermoromahduksen”.

”Hänen näkemyksensä vaikuttavat sumeilta, hänen huomionsa epämääräisiltä ja hänen tuloksensa liian epävarmoilta, jotta niistä voitaisiin vetää tieteellisiä johtopäätöksiä”, kirjoitti Kööpenhaminan kaupungin synnytyslaitoksen johtaja, professori Carl E. M. Levy (1808-1865) vuonna 1848.

Ignaz Semmelweis oli vuotta aikaisemmin onnistunut laskemaan kuolleisuusluvut wieniläisellä synnytysosastollaan huhtikuun 18,2 prosentista 1,2 prosenttiin heinäkuun alkuun mennessä yksinomaan määräämällä synnytyksessä avustavat työntekijät pesemään kätensä. (ks. käyrä alla)

Kuvio osoittaa havainnollisesti, että hoitohenkilökunnan käsien pesu ennen synnytyksen avustamiseen osallistumista vähensi naisten kuolleisuutta (käyrän oikealla oleva loppupää). Tätä, käytännön elämän osoittamaa tulosta eivät tuolloin vallitsevan hoitokäytännön edustajat hyväksyneet todelliseksi.

Myöskään suolistomikrobeja ei aluksi noteerattu terveydenhuollossa eikä tiedeyhteisössä. Ajatus ei kuitenkaan ole nykyajan tieteellinen ”innovaatio”, vaan Antony Bassler esitti jo vuonna 1920 ajatuksen suoliston hyvinvoinnin merkityksestä moniin sairauksiin. (Kuva alla).

Basslerin ajatukset eivät miellyttäneet tiedeyhteisön johdossa olevia. Semmelweisin tavoin myös Bassler joutui vähättelyn ja panettelun kohteeksi. ”…en enää tuhlaa aikaani heihin, sillä heidän ajattelutapojaan on käytännössä mahdoton muuttaa. He ovat yleensä neuroottisia tai syntyjään hulluja ja heillä on ollut ´hermoromahduksia´ menneisyydessään”, kirjoitti tohtori Walter C Alverez vuonna 1919 mikrobiteorian kannattajista. (Kuva alla).

– Mikrobiomin tutkimus alkoi lisääntyä eri puolilla maailmaa 2000-luvun alussa. Erityisen voimakkaasti se on lisääntynyt 2010-luvulla, kertoi Markus Rantala. Hän totesi muun muassa, että kliinisen masennusdiagnoosin saaneet eroavat juuri ilmestyneen tutkimuksen (Valles-Colomer et. al 2019) mukaan suoliston bakteeriflooraltaan terveistä.

Hän mainitsi myös, että länsimainen elämäntapa muuttaa suolistobakteerien lajirunsautta ja koostumusta. Vuosituhansien takaisilla esi-isillämme ja -äideillämme kroonisia ”elintasosairauksia”, kuten masennusta, syömishäiriöitä, diabetesta ja lihavuutta ei ollut.

Tupakoinnin, liikunnan ja stressin on todettu vaikuttavan suoliston bakteeriflooraan. Eläinkokeissa on havaittu, että lihavien hiirten mikrobiston siirtäminen ”normaalipainoisiin” hiiriin saa jälkimmäiset lihomaan. Luennoitsija muistutti, että suolisto tarvitsee kuitua. ”Jos et syö kuitua, bakteerit alkavat syödä suolistosi limakalvoa”, hän sanoi.

Uutta tutkimusta tulee koko ajan lisää, joten ymmärrys suoliston mikrobiston merkityksestä hyvinvoinnille lisääntyy vuosi vuodelta.

Mitä voidaan mikrobistotutkimuksen perusteella sanoa vähähiilihydraattisesta dieetistä ja sen vaikutuksista suoliston mikrobistoon?

Ei kovinkaan paljon, sillä tutkimustulokset ovat ristiriitaisia ja niitä on vielä suhteellisen vähän.

Yksi selitys sille, että ravitsemuskeskustelu käy kuumana Suomessakin, lienee juuri tutkimustulosten ristiriitaisuus. Koska ehdotonta varmuutta tietyn ruokavalion paremmuudesta ei ole, niin joudutaan pitkälti turvautumaan teoreettisiin oletuksiin ja/tai eri asiantuntija- ja intressiryhmien kesken laadittuihin konsensuslausumiin ja -suosituksiin.

Jankkaaminen jonkin tietyn ruokavalion paremmuudesta vaikuttaa turhalta ajan hukalta. Tärkeämpää on tehdä sekä biologista perustutkimusta että todellisen elämän empiiristä tutkimusta. Jälkimmäinen tarkoittaa ihmisten toiminnan tutkimista haastattelujen, ruokapäiväkirjojen ja muiden ravitsemusseurannan metodien avulla sekä kuuntelemalla tutkijan korvin ihmisten kokemuksia syömisestään ja sen vaikutuksista hyvinvointiin ja yhteyksistä sairauksiin ja niistä paranemiseen.

Erilaisia teoreettisia ja metodologisia lähestymistapoja linkittämällä ja yhdistämällä voidaan päästä lähemmäksi ”ravitsemustotuutta”. Tosin absoluuttista totuutta ei tässäkään asiassa todennäköisesti koskaan pystytä saavuttamaan.

Eri ihmisillä on erilainen suoliston mikrobisto, joten yleistä ja kaikille sopivaa ruokavaliotakaan ei ole.

Semmelweis rehalibilitoitiin eli hänen maineensa palautetiin, tosin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Ketodieettiä sen sijaan ei voi rehabilitoida, koska se ei ole menettänyt mainetta, jota ei vielä oikein ole ollutkaan. Innokkaat ja uudistajat kokeilevat ja oppivat ja raportoivat kokemuksistaan. Samaan aikaan tutkimukset tieteen eri aloilla jatkuvat.

Ehkä 17 vuoden kuluttua tiedetään enemmän ja tietoa osataan soveltaa käytäntöönkin – ihmisten parhaaksi.

Ps. Jos äänestäisin Uudellamaalla, Katariina Souri saisi ääneni. Hän on viisas, avarakatseinen, luontokeskeinen ja ihmisläheinen henkilö. Hänen kaltaisiaan luovia ja rohkeita uudistajia nyt tarvitaan eduskuntaan.