Lars Levi Laestadius
Lestadiolaisuus on viime aikoina saanut paljon huomiota julkisuudessa. Suuri osa on ollut negatiivista.Pari liikkeen johtohahmoa on äskettäin ilmoittanut eroavansa tehtävästään.
Minua alkoi kiinnostaa herätysliikkeen perustaja Lars Levi Laestadius (1800-1861). Mikä mies hän oikein oli?
Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen (2011) kertovat kirjoittamassaan Laestadiuksen elämäkerrassa kiinnostavasti Laestadiuksen kehitysvaiheet lapsuudesta kuolemaan saakka. Kirjasta saa mielikuvan ahkerasta, tunneherkästä ja velvollisuudentuntoisesta papista, joka pohdiskeli paljon maailman menoa.
Laestadius ei luonut oppia ahdasmielisistä lestadiolaisyhteisöistä. Liike muuttui ajan myötä sellaiseksi kuin se nyt on. Ääritapauksissa hiukankin eri tavalla ajatteleva tai toimiva tuomitaan tai jopa eristetään. Tällaisia uskonnollisia yhteisöjä valitettavasti on nykyisin olemassa. Niissä “väärin” toiminut jäsen voi tuntea olonsa todella kurjaksi. Jos ei elä tiukkojen normien mukaan, henkinen painostus saattaa olla ankaraa.
Laestadius oli kyllä raittiusmies ja saarnasi kiivaasti mm. viinan kirojen vähentämiseksi Lapissa 1800-luvun puolivälissä, mutta kulttia ympärilleen hän ei tietoisesti luonut.
Elämäkerran lisäksi luin Laestadiuksen oman teoksen Lappalaisten mytologian katkelmia, joka todella avarsi ymmärrystäni saamelaisten ja heidän oman kulttuurinsa kohtalosta. Näistä kahdesta kirjasta kehkeytyivät tämä ja kaksi seuraavaakin kirjoitusta.
Miten lestadiolaisuus syntyi?
Se syntyi sen jälkeen kun Karesuvannon kirkkoherrana toiminut Laestadius sai vahvan hengellisen herätyksen eli uskoon tulemisen kokemuksen vuonna 1844. Hän alkoi saarnata parannusta. Hän oli niin karismaattinen ja vaikuttava henkinen opettaja että hänen nimensä jäi herätysliikkeen tunnukseksi.
Jo aikaisemmin hän oli kritisoinut Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon johtoa valistusajan virtausten mukaisesta kirkon opin rationalisoimisesta ja ”kuolleesta opillisuudesta”. Tosin Laestadius itsekin kannatti valistusaatetta ja kansan opettamista ja varsinkin Lapin väestön raitistamista. ”Kuolleella opillisuudella” hän tarkoitti kirkon tekopyhyyttä, kalseutta ja vieraantuneisuutta kansasta.
Laestadius tutki shamanismia
Laestadius oli myös tutkija. Sivistyneistön keskuudessa oli 1800-luvulla yleistä harrastaa kasvien ja hyönteisten keräämistä. Niinpä Laestadiuskin papin virkansa ohella tutki kasveja. Lisäksi hän oli kiinnostunut kansanperinteestä. Hän osallistui jopa kansainväliseen arktisten alueiden uskonelämää selvittäneeseen tutkimusryhmään sen suomalaisjäsenenä vuosina 1838-1839.
Ranskan kuninkaan käynnistämä hanke keräsi tietoja saamelaiskulttuurista. Laestadiuksen tehtävä oli kirjoittaa Lapin muinaisesta uskonelämästä ja kansantavoista. Projekti jatkui Ranskan valankumouksen alkuvuosiin saakka, jonka jälkeen se hiipui ja unohtui, kun valta Ranskassa vaihtui.
Hankkeen tuloksena oli Lappalaisten mytologian katkelmia –tutkimus, jonka Laestadius viimeisteli 1840-luvulla. Siinä kuvataan muinaista saamelaista kansanuskoa ja sen käsitystä jumaluudesta, uhreista, parantamisesta ja ennustamisesta. Shamanismi-sanaa Laestadius ei kirjassaan käytä, vaan puhuu noituudesta ja noidista.
Hän luokitteli lappalaisten jumaluudet eri kategorioihin, kuten taivaanylisiin, taivaallisiin, maanpäällisiin ja maanalisiin. Hän kirjoitti lukemattomista saamelaisten maanalaisista olennoista, jotka hänen mukaansa ”yhä elävät lappalaisten mielikuvituksessa”. Kuitenkin Laestadius myös itse uskoi rationaalisesti selittämättömiin ilmiöihin tai olioihin, joita nykyisin nimitettäisiin yliluonnollisiksi/paranormaaleiksi.
Sellaisia olivat luonnossa nähdyt hahmot ja kuullut äänet, joiden kokemisesta hänellä oli paljon silminnäkijöiden todistuksia. Hän toteaa, ”ettemme kokonaan voi kyseenalaistaa” tietoja, joita hän oli saanut tavallisilta ihmisiltä ja Lapissa toimivilta papeilta. (Pentikäinen ja Pulkkinen 2011, Laestadius 2011)
Laestadiuksen tekstistä käy ilmi, että hän uskoi muihinkin yliluonnollisiin ilmiöihin kuin Jumalaan ja muihinkin henkiolentoihin kuin Pyhään Henkeen.
Laestadius olisi ehkä voinut olla shamaani/Lapin noita, jollei olisi ollut pappi.
Lähteet
Pentikäinen Juha ja Pulkkinen Risto. 2011. Lars Levi Laestadius.Yksi mies, seitsemän elämää. Kirjapaja. Helsinki.
Laestadius Lars Levi. 2011. Lappalaisen mytologian katkelmia. (suom. Risto Pulkkinen) Hakapaino. Helsinki.