Britti-insinööristä tuli shamaani

Shamaanikonferenssi, 4.päivä – kotiin lähtö

Näkemiin vanha lehtikuusi ja shamaanisavut.

Näkemiin vanha lehtikuusi ja shamaanisavut.

Ohjelman ulkopuoliset keskustelut konferensseissa ovat monesti yhtä antoisia kuin virallinen ohjelma. Niin täälläkin. Juttelen lounastauolla miehen kanssa, joka kertoo osallistuneensa kaikkiin aikaisempiin kuuteen konferenssiin, joita The Society of Shamanic Practitioners on Englannissa järjestänyt.

Kun hän kuulee, että olen Suomesta hän huudahtaa: Minä kävin Tampereella 1960-luvun lopulla!

Noin kahdeksankymppinen Leo Rutherford kertoo tarinansa.

Hän on koulutukseltaan mekaniikkainsinööri. 1960-luvulla ura oli nousukiidossa. Hän työskenteli johtotehtävissä teollisuuden palveluksessa ja työnsä vuoksi matkusti myös Tampereelle. Muistaa käyneensä päivällisellä Näsinneulassa.

-Hieman yli nelikymppisenä sairastuin psykofyysisesti. Oireet muistuttivat burn outia ja kroonista väsymysoireyhtymä cfs:ää (chronic fatigue syndrome). Tajusin, että lääkärin määräämiä pillereitä syömällä tilani ei parane.  Tiesin, että tarvitsin hoitoa, mutta en tiennyt, millaista.

-Päätin sitten etsiä apua itselleni. Insinöörin työstäni jäin pois vuonna 1975. Pian matkustin Kaliforniaan. Siellä hakeuduin Amerikan intiaanien yhteisöihin ja olin siellä hoidettavana. Opin samalla alkuperäiskansan ajatus- ja arvomaailmaa.

– Menin paikalliseen yliopistoon ja ryhdyin opiskelemaan psykologiaa. Suoritin maisterin tutkinnon humanistisessa psykologiassa.

Leo Rutherford kertoo olevansa nyt paremmassa kunnossa nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Leo Rutherford kertoo olevansa nyt paremmassa kunnossa nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

-”Vaellusvuosieni” aikana  minussa tapahtui transformaatio, muutos. Entinen minäni muuttui spirituaalisemmaksi, inhimillisemmäksi ja ymmärtävämmäksi. Samalla kuntoni koheni ja parannuin. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin neli-viisikymppisenä.

-Kun palasin Englantiin ryhdyin 1980-luvun lopulla hoitamaan ihmisiä. Lisäksi järjestin Play World -koulutusta aikuisille. Se tarkoittaa leikkimisen avulla maagisen lapsen löytämistä ihmisestä.  Nykyisin leikkijä-ihminen jää aikuisuudessa suorittavan työihmisen varjoon. Kuitenkin leikki on jokaiselle tärkeä osa hyvinvointia. Ilman huumoria ja leikkiä sairastumme.

Jumala siirrettiin maan päältä taivaaseen

Kysyn Leolta, mikä on hänen mielestään syy siihen, että nykyään ihmiset oireilevat psykofyysisesti kovin paljon.

-Elämä on psykosomaattinen kokemus. Ongelmiemme perimmäinen syy on, että jumala siirrettiin aikanaan maan päältä taivaaseen. Kysymys on siitä, miten ymmärrämme pyhyyden eli kuinka koemme sen, mikä on pyhää.

– Uskomusjärjestelmien rakenne määrää, miten ymmärrämme elämän, esimerkiksi ihmiskehon. Muinaisessa, esikristillisessä maailmankuvassa jumaluus, pyhyys oli sekä ylhäällä että alhaalla, ilmassa, maassa ja luonnossa. Ihminenkin kuului luonnostaan ja osana luontoa kaikkeuteen.

Kristinuskon myötä jumala siirtyi ylös taivaaseen, mikä merkitsi maallisen ja taivaallisen jyrkkää erottamista toisistaan. Ihmiskeho maallistui. Nykyinen, tieteessäkin vallitseva käsitys ihmiskehosta on kuitenkin tuhoon tuomittu, koska se on niin mekanistinen. Kulttuurissamme kehoa ei pidetä pyhänä, vaan enemmänkin jonkinlaisena koneena, jonka osia korjaillaan tarvittaessa.

– Vanhaan, muinaiseen ihmiskäsitykseen on palattava ja otettava  ihmisen hoitamiseen ja parantamiseen mukaan myös sellainen spirituaalinen taso, joka auttaa ja vahvistaa ihmistä. Tämä on shamanistista ajattelua. Siksi olen shamaani.

Leosta liikkuu netissä jonkin verran kriittisiäkin kirjoituksia. Hänen väitetään olevan huijari, siis ihminen joka tietoisesti valehtelee ja käyttää toisia hyväkseen saadakseen itselleen etua. Lounaskeskustelun perusteella minusta ei siltä vaikuta. En kuitenkaan tunne hänen toimintaansa laajemmin. Eräät tämän konferenssin osallistujatkin pitävät hänen näkemyksiään hieman erikoisina.

Niinpä tilasin Amazonin kautta kaksi hänen kirjoittamaansa kirjaa. Ehkä saan niistä lisävalaistusta tämän riistiriitaisia tunteita herättävän miehen toiminnasta ja ajatuksista. Jos näyttää aiheelliselta, palaan tähän asiaan luettuani kirjat.

Päätösseremoniat

Konferenssista jäi muistoksi hienot hetket tammimetsikössä, kävelyt nummilla, shamaanimatkat, rummutussessiot, paljon tanssia, kohtaamisia ja keskusteluja mukavien ihmisten kanssa ja vanhan kartanot historialliset tunnelmat.

Loppuseremoniassa osoitamme kiitollisuutta luonnolle, sen hengille ja kanssaihmisille ja toivotamme hyvää kotimatkaa.

Sen jälkeen on vielä kirppis auki hetken. Ennen lentokentälle lähtöäni ehdin pikaisesti vilkaista, mitä myyntipöydillä on tarjolla. Kirjoja, koruja, rituaaliesineitä ja kaikenlaista pikku tavaraa, mikä ei kiinnosta.

Sitten silmiin osuus sulkaviuhka, joka ilmiselvästi haluaa tulla Suomeen ja shamaanisessioihini. Ostan Davidin itse villikalkkunan sulista ja peuran luusta kokoaman esineen. Sopii käteen ja viuhuu vienosti.

Shamaanisulka ja helistin.

Shamaanisulka ja helistin.

Skottinaiselta ostan vielä madagaskarilaisen tulipuun pitkänomaisesta siemenkodasta kuivatetun helistimen. Siinä on kaunis ja pehmeä ääni. Uskon, että nämä tuovat paljon iloa muillekin kuin minulle.

Nostan laukun huoneestani pihalla odottavaan autoon. Kotimatka alkaa.

Nostan laukun huoneestani pihalla odottavaan autoon. Kotimatka alkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s