Sade litisee katuun. Ränneissä ropisee. Talven viimeinenkin lumi märkänee, valuu viemäreihin, häipyy ojiin. Kohta kadut, puistot, metsät ja pellot nauttivat kevään lämmöstä.
Nyt seison vesilätäkössä. Tekisi mieli ottaa kumisaappaat pois ja kokeilla miltä rapakko tuntuu paljaissa jalkapohjissa. En sitä tee, koska voitaisiin luulla kummalliseksi. Ja lapselliseksi. Sitä paitsi on aika kylmä.
Jään haara-asennossa ihmettelemään lammikkoa varpaat kuivina. Pyrin olemaan kaatumatta saappaat jalassa.
Nyt on hyvä jättää taakse kaikenlainen tunkkaisuus, synkkyys, suuttumus ja alakulo. Ja avata luukut auki muutosten tuulien ja raikkaiden ilonilmojen puhallella. Valukoot kaikki surut, murheet ja masennukset talven mukana viemäreihin!
Kevät antaa siihen mahdollisuuden – luonnostaan. Tervetuloa kevät!