Jokunen räntähiutale kostuttaa männyn rungon, jonka punaruskeaa sävyä täydentää vihertävä naavatuppo kaarnan pinnassa. Puupoikaset värjöttelevät suurten latvusten suojassa. Ne tietävät, että edessä on ehkä satojakin vuosia, jollei ihmisen metsäkone liiku täälläpäin. Kaukaa kuuluu liikenteen humina. Se ei räntähiutaletta haittaa. Mänty vetää sitä puoleensa niin, että autojen ääni jää taustalle luonnon tuottamien jumalallisten aistimusten keskellä. Vierastan vähälumista…
Avainsana: lumi
Lumioksa kaikkeudessa
Kaikki siinä on kohdallaan. Vihreä pilkahtaa sulavan lumen alta. Valoa, iloa, onnea. Mitään ei puutu. Neulasille siunaantuu joka päivä eri ilme. Veikeä, vakava, seesteinen. Ihmetteleväkin. Viha ja apeuskaan eivät ole vierailta näille metsän pikku piikeille. Lumen keskellä oksa, osana maailman puuta, hengittelee kiitollisena omaa voimaansa. Samaa, jota myös me hengitämme. Sekin lepää elämän energiassa, ikuisessa mysteerissä, pyhyydessä opettajanaan kaikkeuden mahtavin…
Talvi valui viemäreihin
Sade litisee katuun. Ränneissä ropisee. Talven viimeinenkin lumi märkänee, valuu viemäreihin, häipyy ojiin. Kohta kadut, puistot, metsät ja pellot nauttivat kevään lämmöstä. Nyt seison vesilätäkössä. Tekisi mieli ottaa kumisaappaat pois ja kokeilla miltä rapakko tuntuu paljaissa jalkapohjissa. En sitä tee, koska voitaisiin luulla kummalliseksi. Ja lapselliseksi. Sitä paitsi on aika kylmä. Jään haara-asennossa ihmettelemään lammikkoa varpaat kuivina.…