Kurkistaisko ulos?
Keväällä kaikki muuttuu. Päivä pidentyy vauhdilla. Avaan silmäni valoon ennen kuin heräänkään. Kävelen ikkunaan. Näen puun ja tunnen vihjeen lumiverhon haihtumisesta. Pian lumi sulaa.
Mielikin ailahtelee keväällä vikkelämmin. Johtuu kai nopeasta päivän pitenemisestä. Sisäinen maailmani viheltelee eteenpäin huomattavasti vinhemmin kuin sydäntalvella. Kaikella on näköjään aikansa.
Syklinen aika.
Lumi vie mennessään talven viileän harmonian. Räystään jääpuikot pehmenevät, venyvät ja kolahtelevat maahan. Ne purkavat jännitystä, odottavat jotakin. Eivät vielä tiedä, milloin se jokin puhkeaa kukkaan.
Kutittavan mielenkiintoista. Nyt on kevättä rinnassa.
Aamun alkujen aikaerot ovat keväällä paljon suurempia kuin talvella ja kesällä.
Almanakan mukaan Helsingissä vuoden 2013 tammikuun viimeisenä päivänä aurinko nousi 47 minuuttia aikaisemmin kuin ensimmäisenä. Ero oli helmikuussa jo tunti ja 13 minuuttia. Huhtikuussa se on suurimmillaan eli tunti ja 25 minuuttia.
Sitten ero tasaantuu ja kesäkuussa ennen juhannusta seitsemänä aamuna aurinko pullahtaa esiin joka aamu samaan aikaan eli klo 3.54. Kehä umpeutuu taas joulun tienoilla, jolloin viikon verran aamu alkaa päivittäin puoli kymmeneltä. Näin Helsingissä.
Utsjoella päivän avausrytmi on toisenlainen. Kesällä aurinko haluaa olla esillä. Toukokuun lopulta heinäkuun lopulle se ei viitsi nousta eikä laskea ollenkaan, vaan pysyy paikallaan.
No, tiedän kyllä, että maapallohan se on, joka kiertää tuon upean valon lähteen ympäri. Silti joka aamu, varsinkin jos on pilvetöntä, tuntuu että aurinko kömpii, ryömii, hiipii, kapuaa, joskus jopa syöksyy ylös horisontista.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä aurinko nousi klo 7.19 Helsingissä, 7.28 Oulussa ja 7.38 Utsjoella.
Onnellista maaliskuuta kaikille!
Almanakka. http://almanakka.helsinki.fi/2013/index.html