Pirkko Jalovaraan demonipuheista syntynyt kohu, josta kirjoittaa mm. tämän aamun Hesari, muistuttaa pahan uudelleen keksimistä. Joku varmaan alkaa pian puhua Demoni-Pirkosta. Näin saadaan taas syntipukki, jota sitten aikansa päivitellään mediassa.
Tekopirteässä ja keinopositiivisessa maailmassa hätkähdyttää, jos joku puhuu siitä, että meissä ihmisissä on pahaa.
En ota kantaa Jalovaaran demoni/riivaaja-käsitykseen, koska en tunne sitä. Hänen lausumansa Kallion kirkossa nauhoitetussa videopätkässä olivat epämääräisiä ja sekavantuntuisia. Sen sijaan Kotimaa24.fi –sivuilla eilen hän esitti ihan järkevän selityksen siitä, mitä hän demonilla ihmisessä tarkoitti. Nämä on kopioitu edelliseen juttuuni.
Täydentääkseni kuvaa saarnaajan ajatuksista ja toiminnasta katsoin äsken netissä TV7 :ssa Rukous parantaa -puheen, jossa Jalovaara kertoo mm. joogan vaarallisuudesta sekä syövän, homouden ja lesbouden hengistä, joista hän vapauttaa ihmisiä rukouksella. En jaa tällaisia käsityksiä. Ne antavat yksinkertaistetun ja vääristyneen kuvan ihmisestä.
Tässä kirjoituksessa otan esille toisen näkökulman, tekomyönteisyyden. Se on minusta yhtä ikävää kuin saatanalla pelottelu. Demoneilla tarkoitetaan yleiskielessä jotakin pahaa tai pahan aiheuttajaa.
Pinnallinen myönteisyyspuppu tarkoittaa sitä, että kaikki, myös oma itse, nähdään ainoastaan ja vain vaaleanpunaisten silmälasien kautta. Silloin paha ulkoistetaan. Se on siellä politiikassa, rikkaissa, rikollisissa, alkoholisteissa, maahanmuuttajissa, veroviranomaisissa, uskonnoissa tai pakanoissa riippuen siitä kuka määrittelee.
Tällä tavoin itse pysytään ”turvassa” ja ”hyvänä ihmisenä”. Kun siirtää omat varjonsa muihin, ei tarvitse nähdä ja kohdata pahaa itsessään.
Sorrun tällaiseen päivittelyyn silloin tällöin.
Onko paha olemassa?
Hain netissä julkaistusta Raamatusta saatanaa ja sain 78 osumaa. Hänestä kerrotaan mm. Jobin kirjassa ja Johanneksen ilmestyksessä. Hakusana riivaaja esiintyi 32 ja perkele 24 kertaa. Paha tuotti 521 tulosta. Raamattu kyllä puhuu pahasta, riivaajien karkotuksesta ja pahoista hengistä.
Suomalaisten suuri enemmistö ei usko näihin, kuten ei Jumalaankaan, vaikka suuri enemmistö kuuluukin evankelisluterilaiseen valtionkirkkoomme. Eikö ole kummallista? Minäkin kuulun – kummallisesti.
Ihminen on hirveän ristiriitainen. Hän vaahtoaa toisten pahuudesta huomaamatta malkaa omassa silmässä. Hän toimii eri tavoin kuin uskoo. Ihmisen osa onkin elää eriasteisten ristiriitojen ja epävarmuuksien keskellä ja selviytyä siinä ihmisenä, kokonaisena ja mahdollisimman onnellisena. Kukin tavallaan.
Samanaikaisesti meissä kaikissa on myös valon puoli, hyvän tekemisen tarve, auttamishalu ja yhteistyökyky. Ne ovat myös täyttä totta jokaisessa.
Ihminen voi toimia joskus pahasti, mutta hänessä on kuitenkin hyvin paljon pyhää. Elämä kaikkine puolineen olisi yritettävä nähdä mahdollisimman totuudenmukaisena hyvine ja huonoine puolineen. Tämä on tietenkin hankalaa, koska todellisuuskäsityksiä on niin monenlaisia. Sitä paitsi huono voi viisastumisen myötä muuttua joskus hyväksi.
Oma asennoituminen maailmaan voi aina olla perustaltaan myönteinen, vaikka tajuaakin tosiasiat, ikävätkin. Tämä on syvempää positiivisuutta kuin tekopirteä pahan päivittely.
Hyvän puolesta kannattaa aina toimia.
Kaksi buddhalaista opetusta
Ole nopea, kun on tarpeen tehdä (eettisesti) kauniita tekoja. Pidätä mielesi pahasta. Paha ilahduttaa sen mieltä, joka on laiska tekemään hyvää.
Jos ihminen tekee pahaa (kerran), älköön hän ottako sitä tavaksi, älköön hän anatako sydäntään sille. Pahan kertyminen on tuskallista.
Lainaukset kirjasta Dhammapada. Totuudeen tie.2001. Like. Helsinki.
Taiteilija Antti Immonen on minusta hyvän asialla. Hänen näyttelynsä on parhaillaan Mältinrannassa Tampereella. Tässä fragmentti Immosen evoluutiota käsittelevästä veistoksessta.
Antti Immonen, Evoluutio # oi tuu love, 2012, puu (osa teoksesta).
Linkki koko teokseen antimoni.