Ihmiskeskeisen hoidon ja terveyden edistämisen keskiössä on ihminen. Se tarkoittaa sitä, että yksilöllisesti koettu terveys ja hoidettavan itse arvioima hyvinvointi, kuten elämänlaatu ja toimintakyky otetaan huomioon hoitopalvelujen tuloksia arvioitaessa.
Tiede auttaa parantujaa tarjoamalla valittaviksi tutkimusnäyttöön nojaavia hoitomenetelmiä, kuten lääkkeitä, leikkauksia, erilaisia psyko- ja fysioterapioita, kehon manipulaatiohoitoja, kehomieli-hoitoja, mielikuvaharjoituksia, erilaisia luontaisvalmisteita ja muita auttamismuotoja.
Tavallisesti hoitamisen tehoa (efficacy) mitataan sokkoistetuissa, ideaalisissa ja usein keinotekoisissa, parantujan kokemukset sivuuttavissa tutkimusolosuhteissa. Potilaiden omaa subjektiivista kokemusta on kuitenkin pidettävä luotettavana ja tarpeellisena, mutta ei tietenkään ainoana tiedon lähteenä hoitamisen vaikuttavuutta (effectiveness) arvioitaessa.
Kokemustieto on välttämätöntä
Kirjoitin Turun yliopiston Kummastus-hankkeen blogiin kolme kirjoitusta, joissa käsittelen kokemusta ja sen vaikutusta parantumisessa.
Ensimmäisessä kirjoituksessa Kokemus parantumisen tutkimuksessa pohdin, miksi hoitamisen vaikutuksia tutkittaessa kokemusta on sen subjektiivisen näkökulman vuoksi joskus kyseenalaistettu. Potilaiden kokemukset näet sijoittuvat etäälle luonnontieteisiin pohjaavan biolääketieteellisen tutkimuksen ydinkiinnostuksen kohteista: kudoksista, soluista, geeneistä ja muista suuremmista tai pienemmistä ihmisruumin osista. Silti ”kokemus” elää terveystieteellisessä tutkimuksessa biolääketieteen objektivoidun kehon ja ihmisen sisäisen subjektiivisen tietoisuuden keskellä.
Toisessa kirjoituksessa Kokemusnäyttö ja parantuminen tuon esiin, että kokemukset ovat väkevä voima parantumisessa. Niiden merkitys ei vähene, vaikka lääkkeiden tehoa tutkittaessa kokemusten vaikutus tutkimustuloksiin pyritäänkin mahdollisimman tarkasti poistamaan. Kaksoissokkoistetussa plasebokontrolloidussa lääkekokeessakin näet potilaan kuvaus oireistaan on kokemustiedon välittämistä.
Kolmannessa kirjoituksessa Onko kokemus totta? kuvaan fysikalistisen naturalismin ymmärrystä kokemuksesta. Kommentoin erityisesti filosofi Galen Strawsonin näkemyksiä aidosta naturalismista (real naturalism). Kokemus voi aidon naturalismin mukaan olla fysikaalista eli aineesta ja energiasta koostuvaa, vaikka sitä ei tällä hetkellä pystytä fysiikan tutkimuksin osoittamaan. Tämä johtuu fysiikan hiljaisuudesta.
Kokemustiedon välttämättömyys korostuu erityisesti kehitettäessä perusterveydenhuoltoa nykyistä ihmiskeskeisempään suuntaan. Palveluiden vaikuttavuuden tutkimukseen tarvitaankin kipeästi kokemustietoa potilailta ja asiakkailta.
Lisää tutkimusnäytöstä ja kokemuksellisuudesta ks:
Aarva P ja Kortejärvi H. Tutkimusnäyttö ja kokemusvaikutukset. Kirjassa Aarva P, Kortejärvi H, Sarvela K (toim.) Inhimillisyyden vallankumous. Iloa ja toivoa terveydenhoitoon. Basam Books. Helsinki, s. 157-18.